31. joulukuuta 2010

vuoden viimeiset

En jaksanut enää ladata uusia kuvia koneelle ja tunkaista niitä tähän postaukseen, laiska meikä.. :D Parit onnistuneet kuvat olisi eilisen lumisateelta, josko vähän hämäriä fotoja.

Nemo ei pahemmin reagoi paukkeeseen, turhaan jännitin. Aikaisemina vuosina jonkun verran pelännyt ja räyhännyt. Tänään vaan pikkurähinöinti raketeille ja vartin rauhattomuus, sitten rauhoittui. Vähän välillä kuulostelee, muuten koisii. Ulkona käydään enää vain tarpeilla kumminkin. En nää mitään syytä stressata koiraa ja viedä sitä ulkona kauemmas, vaikka ei näyttäisi pelkäävänkään.
Viime päivinä ollaan treenailtu mukavasti, tänään jäi. Muuten siitä ruoasta, brit care on sopinut Nemolle erinomaisesti. Ulosteen määrä kiinteytynyt ja vähentynyt yli puolet entisestä! Silmävuodosta en osaa sanoa, jos se siihen vaikuttaa, ei ole vielä ainakaan vaikuttanut.
Mutta aika jännää, vuoden viimeinen ilta. Okei onhan huomennakin ilta mutta tämän vuoden viimeinen ilta. Siistiä. Täytyy todeta, että oli kaikinpuolin vallan mainio vuosi. Mitään siitä en vaihtaisi. Miksi tän ajan pitää kulua näin nopsasti yh.
Nyt kaikille oikein hyvää, onnellista ja menestyksekästä vuotta 2011, tehdään siitä entistä parempi vuosi! :)
edit/ oltiin keskiviikkona Julian sekä kleinipoikien Rasmuksen ja Roopen kanssa liikkeellä. Hyvin tuli jätkäkolmikko toimeen keskenään, ei päästettyä kylläkään piskejä vielä keskenään irti. Mukava jättilenkki oli, yhteiskestoksi tuli kaksi ja puoli tuntia. Nemo oli ainakin väsynyt sen jälkeen.

28. joulukuuta 2010

let's stay up until the sky bleeds red

Joulu sujui oikein leppoisissa merkeissä. Nemo varmaan jo luuli että jee, nyt tää perhe kasvaa yhdellä ihmisellä, kun mummo tuli meille joulun ajaksi kylään. Torstaina, mummon tulopäivänä Nemo oli oikein ylirasittava, kerjäsi kokoajan huomiota huutamalla ja kiusasi. Meinasin jo menettää hermoni siihen. Aattona oliki jo kaikki hyvin, ja käyttäytyi mummon vierailun loppuajan oikein mallikelpoisesti.
Nemo oli jouluaattona oikein fiiliksissä. Kävi kaivelemassa lahjoja pariin otteeseen jo etukäteenkin. Sai sitten pakettinsa illalla. Lampaankorva, semmoinen kranssiluu, sikapehmo joka on nyt jo aivan kauheassa kunnossa, vanut tursuaa ulos. Jätkä sai myös sen hurtan heijastinliivin, testattiin sitä muistaakseni joulupäivänä. Nemo meni senkin nähdessään piiloon mutta ulkona ei huomannutkaan. Eipä joulusta muuta erityistä kerrottavaa..

Kuvassa meneillään aivan käsittämättömän ihana päähierontahetki.. joo.
Mutta hei, me ollaankin treenattu aaton jälkeen jopa kolmesti! Olen erittäin ylpeä itsestäni varsinkin. Ja Nemosta, kun se tekee niin hyvin. Aivan tajuttomalla innolla. Se jopa huutaa välillä treenatessa. Kaikki treenit suoritettu kinnarin koulun pihalla/parkkiksella. Yksi päivä oli vaikea löytää semmoista paljasta maata, jossa ei olisi ollu kahtakymmentä senttiä lunta. Häiriö ollut ihan normitasoa, hieman ohikulkijoita.

Paikkamakuita tehty yhteensä nelisen ulkona, melkoisissa olosuhteissa. Pakkasta ollut viidestätoista ylöspäin kovan tuulen kera. Aika ollut 20-30s, jos ollut puoli minuuttia kävin välissä palkkaamassa. Etäisyys viitisen metriä. Nemo makasi huippuhyvin, ei näyttänyt palelevalta eikä hermostuneelta. Jipii.
Seuraamisia tehty parit kappaleet kaikissa treeneissä, sairaan hyviä. Vasemmalle kääntyessä olen hidastanut roimasti ja antanut kunnollisen käsimerkin, oikein mallikkaita. Ja se seuraamisen into, upeeta.
Hyppyjä treenailtiin yksi päivä kunnolla sisällä, muistuteltiin ensin käsimerkeillä yms. Loppuun sujuikin jo hyvin, eikä edes istunut esteen takana. Palkkasin aina ennenkuin ehti istua siitä seisomisesta.
Yksi luoksarikin tehtiin iltaruoalla joku päivä ulkona, fail. Vauhti makee, mutta sivulletulo ei. Jouduin antamaan kaksi uutta käskyä siihen, toiseen vielä lisäksi käsimerkinkin.
Tänään siinä parkkiksella ruutuja ja noutoja, sekä yleistä sekoilua. Nemo oli jotenkin superhyvällä treenifiiliksellä. Ruutuja meidän tyyliin; vien ruudun keskelle kosketusalustalle namin sillä aikaa kun piski istuu paikallaan, käyn lähettämässä piskin. Vautsi mikä vauhti ja into! Otettiin 15m päästäkin, pelkällä 'ruutuun'- käskyllä ja sinne se sinkosi. Kapulailut ei erikoisia, normia huonompia. Sitten vaan huudatin koiraa 'puhu'- käskyllä ja sitten se huusi vielä seuraamisissakin. Huomenna tiedossa uutta koiraseuraa, myös uroksia, saa nähdä miten käy :)

23. joulukuuta 2010

jäätävää (joulua)





Mitä menin puhumaan eilen yyyyberpakkasista :----D heh muistin vaan sen kun astuin aamulla ovesta ulos. Kaksikymmentä astetta, ihan muksa.
Ollaan lenkkeilty Nempan kanssa silti ahkerasti (fleecepuku päällä kuten kuvista huomaa - koira ärisee itsekseen puku päällä oven edessä ennen uloslähtöä..), ainoana ongelmana se, että miehen tassut tuppaa jäätymään. Useaan otteeseen joudun lenkillä niitä lämmittelemään.
Paljastettakoon sen verran, että sain hommattua Nemolle sen heijastinliivin joululahjaksi jes!
Eipä tässä enää muuta, aatto tosiaan huomenna, kuinka ihanaa. Mekin täällä blogin puolella hiljennytään.. ehkä jopa päiväksi. Syökää hyvin ja nauttikaa joulusta!

22. joulukuuta 2010

vihdoinkin aikaa

Loma on alkanut. Vautsi. Ja nyt on aikaa. Paljon aikaa. Tuntuu ihan jumalalliselta. Nyt ei ole muuten tuota yhtä ainokaista kuvaa parempia otoksia.. huomenna olisi tarkoitus lähteä kuvaamaan, ellei pakkanen nyt nouse jonnekin yyberlukemiin.
On tää vaan ihanaa levätä kunnolla ja tehdä kaikkea kivaa. Okei vasta eka päivä menossa mutta silti. Aamusta käytiin Nemon kanssa ekaa kertaan yli viikkoon pellolla (mulla vieläkin flunssaa mutta kyllä tää olo sen verran periksi antaa), ja kauhistus kuinka paikat taas muuttuneet. Siellä ne vaan myllää ja kaivaa ja rakentaa, kohta siellä ei voi varmaan kävellä ollenkaan. Olipa piski onnellinen kun sai olla pellolla irti, sekä koko radanvarsipätkän ja kirmailla mielin määrin.
Päivällä mentiin kinnarin koulun pihalle treenaamaan. Vihdoin saatiin aikaiseksi kunnon ulkotreenit! Huomasipa että häiriötreenit jääneet vähemmälle, kesken treenin joku pikkupoika juoksi siitä vierestä ja Nemo alkoi kytätä sitä ihan tikkana. Mutta joo. Alkuun viskelin koiralle nameja kontaktin ottamisesta ja huvin vuoksi, että se sai metsästää niitä ja ehkä aavistuksen kiihtyä. Ensin parit paikkamakuut. Ekassa vaan jätin ja kävin kaukana, palasin heti vapauttamaan. Tosi hieno! Toisessa jäin ihan eteen kehumaan ja 20s. Hieno jätkää.
Sitten ohjatun noudon kapulalla pelleilyä. Olipa tuhottoman hauskaa ja on se vaan ihmeellinen toi kapula.. Nemo toi tosi hyvin pieniä matkoja. Ei otettu tarjoamisia ollenkaan, pidin pannasta kiinni, innostin, heitin kapulan ja piski hakemaan. Vikaksi saatiin tosi onnistunut suoritus. Nemo oli tosi kiihtyneessä mielentilassa, innostin sitä kapulalla ja heitin sairaan kauas, jätkä lähti täysiä perään. No, se tarttui kapulaan ja kiljuin sille innostuneena, no, tiputti kapulan ja kiiti mun luo, sitten pyysin hakemaan tosi innokkaasti. Nemo spurttasi kapulan luo, lähdin juoksemaan karkuun ja pikkumies toi sen varmaan 15m matkan! Hahaa. Ja sairaalla innolla. Melkoinen sattuma, superpalkat ja kapulailut loppui siihen.
Vielä jäävät. Seisominen vähän hidas, muuten tosi hyvä! Kehuja välissä ja lopussa palkka. Maahanmeno ihan täydellinen. Oikein kiva treeni oli!
Katotaan mitä huomenna saadaan aikaiseksi :)
edit/ niin ja eilen alettiin vaihtamaan hillssiä brit careen, toivottavasti toi ruoka sopisi hyvin. Ensireaktio eilisen ruokailun jälkeen oli oksennus (laitettiin vanhojen nappuloiden sekaan hieman uusia), mutta veikkaan ettei se edes johtunut ruoasta. Hyvin joo kumminkin alkoi..

19. joulukuuta 2010

aika katsoa taakseen, mitä saatiin aikaan

Vähänkö vuodessa ehtii ihan sairaasti kaikkea! Nyt tämmöinen kuvapainotteinen postaus kuluneesta vuodesta. Suurin osa kuvista on blogissa aikaisemminkin nähty, mutta mitäs se haittaa. Tänä vuonna tosiaan tehtiin ja koettiin ties mitä.

Aloitetaanpa vaikka tokosta. Tän vuoden tokosaavutuksiin olen niin sanoinkuvailemattoman tyytyväinen!
Alkuvuodesta, talvella treenaaminen oli vähän huonolla kantilla. Muistaakseni huhtikuussa kun kaikki lumet oli jo sulaneet ja kelitkin ihan hyviä, ryhdistäydyin treenaamiseen suhteen. Alettiin käydä lähikentillä treenaamassa, aloitettiin aika lailla alusta. Ensimmäinen kuukausi menikin suunnilleen vaan siihen ulkona keskittymisen ja treenatessa hallittavuuden sujumiseen.
Ennen tätä treeniryhdistäytymistä talvi olikin mennyt sisällä treenaillen. Huhtikuussa käytiin ensimmäisissä möllitokoissa, nakkiluokassa. Oli hyvää kokemusta.
Kesä menikin treenaillen tosi ahkerasti ja alokkaan liikkeet alkoi olla aika kunnossa. Elokuussa käytiin möllitokossa, luokassa jossa sai palkata liikkeiden välillä. Voitettiin koko luokka! Syksyllä treenikaveri sai ylipuhuttua meidät tokon piirinmestaruuskisoihin. Juuri ennen kisoja paikkamakuu meni pilalle ja kokeessa. Tältä vuodelta siis virallisista kokeista nyt saavutetti alo3, johon olen ihan tyytyväinen. Eihän meidän ikimaailmassa pitänyt tänä vuonna jo kisata!
Loppusyksyn treenailut on olleet vaihtelevia. Lumi ei houkuta treenaamaan ulos, piskiä ei voi makuuttaa ulkona pitkiä aikoja.
Tosiaan voi todeta, että ne alokkaan liikkeet on melkein kunnossa meidän osalta. Ja löydettiin se treeni- into ja hauskuus tekemiseen, se pääasia.

Näyttelyistä käytiin hakemassa neljä EH:ta tänäkin vuonna. Arvostelut olivat suurimmilta osin todella hyviä, pieniä juttuja siellä täällä.
Messari nyt ehkä oli suurin harmistus näyttelyiden joukossa.
Mutta mukavaa oli omistajalla ja toivon mukaan myös koiralla näyttelyissä.
Yhdessä mätsärissäkin taidettiin käydä toukokuussa ja sijoituttiin sinisten toisiksi siellä, ihan mukavaa.
Nemon turkin sain myös pysymään ihan suhteellisen hyvässä kunnossa... toisinaan turkki olikin sitten hieman huonommassa kunnossa.
Karvanlaatu on jotenkin nyt loppuvuonna 'heikentynyt', mutta eiköhän siitä parane. Silmien vuotaminen oli vähäistä tähän loppuvuoteen saakka myös, nyt se on aika sairaan hurjaa.
Ruokamerkki vaihdettiin canidaeksi hetkeksi lokakuussa, se sopi Nemolle paremmin kuin hill's. Canidaea ei nyt löydy mistään, seuraavaksi kokeilen jätkälle Brit Carea. Löytyisi joku semmoinen ruoka joka sekä sopisi vatsalle että turkille ja olisi muutenkin hyvää.
Nemo on myös pysynyt suhteellisen terveenä. En nyt äkkisältään muista että alkuvuodesta olisi ollut mitään sairauksia. Nyt syksyllä huonoa tuuria oli sitten vähän enemmän. Marraskuussa Nemolla oli kennelyskä ja perjantaina jätkä oli ihan ripulilla, se kestikin onneksi vain päivän. Muuten pysynyt terveenä.
Silmätarkastukset jäi tältä vuodelta niiden peruuntumisen takia, mutta heti tammikuussa ollaan menossa.
Kesällä tehtiin kunnollinen lomareissu mökille Äänekoskelle. Oli jännää. Junailtiin Nemon kanssa kaksistaan Tikkurilasta Jyväskylään. Eikä ollut boksiakaan messissä, matkat meni tosi hyvin.
Mökillä Nemo sai olla kokoajan irti suuressa pihassa, ei muita koiria lähimaastoissakaan.
Uimistakin kokeiltiin mökillä, vielä ainakaan Nemo ei kyseiseen liikuntamuotoon tykästynyt..
Ihan suhteellisen kiva reissu oli viettää viikko aivan täysin rauhassa.
Vuosi oli kaikkiaan todella hauska. Nemo luottaa muhun jälleen entistä enemmän, minä luotan siihen enemmän, olen ollut fiksumpi koiranomistaja, hermokapasiteettenikin on varmasti kasvanut. Olen yrittänyt olla johdonmukaisempi ja reilu koiralle kaikin puolin.
Kokonaisuudessaan ollaan lenkkeilty hurjasti ja koiran kunto pysynyt hyvänä, nyt loppuvuodesta sekin mennyt vähän rappiolle, vuorostaan koira on sairastanut ja tällä hetkellä itse taas olen pirun kipeä ja en jaksa muita kuin lyhyitä lenkkejä.
Se käyttäytyy monissa tilanteissa paljon paremmin. Rähjääminen muille piskeille on sinänsä vähentynyt, ei enää kauheasti pelkohaukkumisia. Toki jos joku toinen menee ohi ja vähän murahtaakin, Nemo murahtaa ihan kunnolla heti takaisin.
Eniten ylpeä olen ehkä siitä, että Nemo pysyy nykyään niin hyvin vapaana. Voin päästää sen melkein missä tahansa rauhallisella alueella irti, pelkäämättä sitä että se lähtee heti kiitämään jonnekin. Tottelee hyvin.
Nemo on ehkä jopa vähän viisastunut narttujen suhteen. En uskalla sanoa mitään kyllä.

Tutustuttiin treenien kautta uusiin koiratyyppeihin paremmin ja saatiin vakiotreeniseuraakin. Lenkkejä koirakavereiden kanssa tuli kyllä tehtyä ihan liian vähän.

Tähän loppuun voisin listata kunnolla vielä vuoden 2011 tavoitteet. Nemon viimepäivät ovat kuluneet yllä olevan kuvan merkeissä mun sairastellessa...
vuosi 2011
- keväällä agilityn alkeiskurssi. Ehkä myös lajin parissa jatkaminen jos tuntuu omalta?
- tokosta tk1 kasaan
- tokoilun pitäminen supermukavana. Ei liian vakavasti naama hiessä puurtamista. Paljon mukavia treenejä. Ei liikaa saman jankkaamista, motivaation ylläpitäminen.
- ylempien luokkien liikkeiden treenaamista
- paikallamakuu TÄYSIN varmaksi
- liikkeet sujuviksi ilman palkkaa
- parit näyttelyt
- jonkun toisenkin uuden lajin kokeileminen?
- arkikäytöksen parantamista, ongelmajuttuja kuntoon
- koiran terveenä pysyminen; silmien vuotaminen vähemmälle, oikeanlaisen ruoan löytäminen, kunnon ylläpitäminen, enemmän lenkkejä koirakaverien kanssa!
- opettelen itse leikkaamaan Nemon turkkia enemmän
- yhteisistä hetkistä nauttimista

Tulipa niitä tavotteita paljon, okei noi on kyllä aika yksityiskohtaisia. Eipä nyt muita tule mieleen. Hups tulipa pitkä postaus.

14. joulukuuta 2010

merry christmas




Oikein huippumukavaa joulua kaikille blogimme lukijoille ja satunnaisille vierailijoille! Toivotus tulee nyt vähän ajoissa mutta onpahan tehty.. :-)

13. joulukuuta 2010

mukava maanantai

Näitä messarikuvia tullaan näkemään blogissa vielä varmaan aika pitkään. Pääsen ehkä perjantaina kuvaamaan Nemoa, pääsen koulusta himaan jopa valoisan aikaan silloin.
On muuten aika true tokopiski, tarjosihan se kehässä parikin kertaa reipasta istumista ja pätevää kontaktia.

Tosiaan jotenkin hassun mukava päivä maanantaiksi? Yleensä kyseiset viikonpäivät ovat kaikkea muuta kuin mukavia ;)
Koulun jälkeen päätin ryhdistäytyä pirunmoisesta pakkasesta huolimatta, puin päälleni kunnon toppakerrastot ja lähdettiin Nemon kanssa pitkälle lenkille. Jätin jäbän fleecepuvun kotiin ja pärjäsihän se ilman sitä hyvin. Spurttaili vapaana ollessaan kuin mielenvikainen. Heti jos vähänkin pysähdyttiin, alkoi tassut nousta, että aika rivakkaan tahtiin koko lenkki vedettiin.
Kotona treeniä vihdoin ja viimein kolmen päivän tauon jälkeen. Ensiksi seuraamisen käännöksiä, uudella taktiikalla. Laitoin lattialle namin ja otin Nemon sivulle. Vasemmalle käännöksessä nami oli vasemmalla takana. Ja kääntyipä pirun hyvin myös paikallaan! Tätä pitää soveltaa tulevissakin treeneissä! Vasureita aika paljon, oikealle vähemmän. Jes hienoa.
Parit lyhyet paikkamakuut, toinen noin minuutin kylläkin.. hienosti Nemo pysyi, ei mitään kommentoitavaa.
Sitten vielä paaaljon, liiankin paljon ehkä, kapulointia sillä uudella ohjatun noudon kapulalla. Nemo tuo sitä mielettömän hyvin, sen verran kevyempi kapula. Annoin tarjota itse nostoa ja tuoda. Lopussa alkoi vähän sekoilemaan. Lopetettiin varsin onnistuneeseen suoritukseen - juoksin karkuun olkkarista keittiöön ja tää tuo kapulaa mulle perässä juosten, vautsi.
Illalla käytiin vielä Janessan ja Wilin kanssa ihan mukavanpituinen lenkki. Tulipahan touhuttua tarpeeksi.

12. joulukuuta 2010

helsinki winner

Aloitetaan nyt parista aikaisemmista tämän viikon jutuista. Torstaina käytiin Johannan ja Demin kanssa kivassa lumituiskussa treenaamassa kyrölän koulun pihalla. Hyvä treenimesta muuten, aurattu ja hyvä valaistus! Muistaakseni tehtiin vähän kaikenlaista, paikkamakuita, kapulointia, seuruun käännöksiä ja näyttelyjuttuja. Kivasti Nemo toimi. Sen jälkeen käytiin vielä pellolla.
Perjantaina olikin sitten trimmi. Sain laitettua Nemon ennen sitä omasta mielestänikin tosi hyvään kuntoon, turkki oli juuri täydellinen.


Mutta joo nyt on perinteisesti messarissa käyty! Alkufiilis oli eilisen jälkeen melkoinen ärsytys. Nemo oli juuri täydellisessä turkissa, keskittyi kehässä hyvin, seisoi mielestäni tosi hyvin. Ravaaminen ei mennyt ihan putkeen, no treeniätreeniä.
Avoimen uroksissa oli kolmetoista koiraa, joten melkoinen venaaminen oli kehässä. En jaksanut lähteä viemään piskiä kumminkaan siinä välissä kehän ulkopuolelle.
Tuomarina David Allan Espanjasta. Hyvin mielenkiintoinen tuomari. EH:han sieltä jälleen tuli. Arvostelu oli lyhyt ja mitäänsanomaton.
Rather heavy over all. Well bodied. Would prefer stronger body.
Hmm juu mun mielestä tuo arvostelu on vähän ristiriitainen. Ja miten sen saisi järkevästi suomeksi? Ei tainnut tuomari biisoneista mitään ymmärtää. Hieman ärsytti tuo arvostelun lyhyys. No, nyt kävi näin. Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen Nemon käytökseen, on se vaan pirun hieno elikko.
Näytti näyttelyharrastus taas nurjatkin puolensa... joku ulkomaalainen pariskunta kehitti siinä meidän lähistöllä erään naisen kanssa kunnon tappelun pöytäpaikoista. Heillä oli siinä melkoinen leiri ja eivät yhtään voineet tiivistää. Järkkäritkään eivät saaneet kyseisiä tekemään mitään muutoksia.
Näin iso tapahtuma kun on, niin pitäis varmaan kaikki ottaa huomioon jotta kaikilla olisi mukavampaa.. huoh.
Mitäs muuta, tuli paljon tuttuja nähtyä, oli kiva vaihtaa kuulumisia ja nähdä!
Jonkin verran tavaraakin perinteisesti tarttui mukaan. Yksi normi nahkapanta, hyvä karsta jota etsinkin, hyviä treeninameja, näytepusseja ja uusi kansio näyttelypapruille sun muille.
"hei mites ois parit temput! jos mä vaikka vähän seisoisin tippuisko ruokaa"
Iso kiitos Lauralle kyseisistä kuvista! On se vaan pirun hieno piisonimies. Isot plussat Nempalle käytöksestä näyttelypaikalle, ei mitään rähinöintiä ja se menee siellä hälinässä kuin kala vedessä.
Katsotaan nyt mihin näyttelyyn suunnataan seuraavaksi vai suunnataanko yhtään minnekään! Toisaalta tuli tän näyttelyn jälkeen semmoinen fiilis pitäisikö oikeasti taukoa. Toisaalta taas tää näyttelytouhu on mun mielestä hauskaa (ja hullua), että varmaan jonnekin ensi vuonna mennään. Tämmöinen oli nyt tämän vuoden messari.

8. joulukuuta 2010

and i'm feeling good

Pitäisi nytkin jo olla nukkumassa dataamisen sijasta. Mutta pikaiset selostukset viimepäivien treeneistä ja niin.
Eilen käytiin Janessan ja Wilin kanssa vähän treenaamassa ja lenkillä, olipa kiva jutella jonkun kanssa kaikki koiralliset asiat läpi kunnolla. Tuli vähän puhuttua ensi vuoden tavoitteistakin, niistä voisin joku päivä tehdä ihan kunnollisen postauksen.
Kirkon parkkiksella eiliset treenit. Aika vähän treenattiin Nemon kanssa, mulla palkkana broileria ja iltaruoka. Autoja pörräsi kokoajan siinä parkkiksella, yhdessä vaiheessa jouduin keskeyttämään treenit ja palkata Nemoa ainoastaan vierellä pysymisestä, jätkä kun meinasi väkisin lähteä sinkoilemaan autoja kohtin. Jos olisin antanut, se olisi varmaan loikannut sisälle avoimista ovista.. autot on joo tosi kivoja.
Ensiksi vähän kapuloitiin, tosi hyvin toi kapulaa vähän pidemmältäkin (eli kolmen metrin päästä..)! Paljon palkkaa. Annoin tarjota myös itse nostoja, ok.
Parit aivan lyhyet paikkamakuut. Käväisin vain 15-20m päässä ja palasin heti palkkaamaan ja vapauttamaan. Hyvin oli senkin tovin kylmässä maassa, jees!
Loppuun iltaruoalla seuraaminen. Voi hyvät tavaton mitä menoa.. pikkasen edisti ja poukkoili sinne tänne, niin kovasti se avonainen ruokarasia veti puoleensa. No mentiin tälleen ja vapautin sitten hyvästä loppuperuksesta ruoalle. Ainakin intoa oli.

Tänään pääsinkin jo yhdeltätoista koulusta, tosin jouduin menemään puoli kolmeksi takaisin vielä. Heti kun pääsin himaan lähdettiin keskustaan kävelykadulle treenaamaan paikkamakuita ja lenkille.
Keskustassa onneksi hivenen rauhallisempaa kuin viimeksi. Jätin Nemon taas makoilemaan sinne reunaan. Ensin kaksi minuutin paikkamakuuta, toisessa kehuin. Palkkasin kummassakin vasta lopuksi, etäisyyttä viisi kuusi metriä. Sairaan hieno!! Rauhallisesti makasi, vähän katseli ympärilleen. Sitten vielä kaksi lyhyttä makuuta, jossa kävin noin viidentoista metrin päässä. Ja ihmisiä käveli mun ja Nemon välistä, mahtavaa häiriötä. Piski pysyi niin hyvin. Heti palkkaamaan ja vapauttamaan. Kyllä tää paikkamakuu tästä vielä ehkä jo talven aikana! Lopuksi vielä vähän temppuja. Kyllä olin sairaan ylpeä jätkästä. Käytiin vielä rantapuistossa lenkillä, hyvin kuunteli irti ollessaan. Illalla myös vielä peltolenkki laduilla - en tiedä mikä siinäkin on, laduilla Nemo juoksee aivan sairaan lujaa. Hyvin saatiin energioita puretuksi.
Musta tuntuu että tästäkin postauksesta tuli kaikkea muuta kuin järkevä. Kaksi päivää messariin. Vähän mietityttää herran turkki, lähinnä naama. En tajua missä vaiheessa noi värjäytymät on päässeet noin pahoiksi. Ja mitä pirua teen niille.

6. joulukuuta 2010

you're amazing just the way you are

Jee onpas taas huippufiilis Nemosta ja kaikesta sen kanssa tekemisestä. Kaikki vaan sujuu taas niin hyvin ja mulle on tullut sairas treeni-into, pakko saada treenata ihan kaikkea ja kokoajan. Pitää varoa etten kyllästytä koiraani..
Poistin sen edellisen lyhyen typerän postauksen kun se alkoi ärsyttää huimasti. Se oli todella ärsyttävä, jotain surkeita kuvia ja jotain turkkiselostuksia. Juu.
Aamulla vilkaisin ulos ja päätin että laitan piskille fleecepuvun. Lunta oli tullut niin sairaasti ja lisää vaan tuli. Heti kun vetäisin mustan hurtan fleecepuvun esiin kaapista, Nemo luimisti oikein kunnolla ja piiloutui sängyn alle. Menin alas, hetken kuluttua koira kurkistaa portaiden välistä alakertaan "apua onko sillä vielä se puku". Ei ihan tyhmä.. siitä huolimatta sille puvun laitoin ja hyvä ratkaisu oli! Lyhyempikin peltolenkki oli sairaan rankka sekä mulle että Nemolla (okei mulle lähinnä..) kun lunta oli teillä varmasti ainakin viisitoista senttiä. Saatiin ainakin tosi hyvää liikuntaa. Ja Nemo totteli puku päällä irti ollessaan!! Supervau.
Sisällä ollaan treenailtu, eihän tuolla ulkona edes voisi missään treenata. Toistaiseksi, toivottavasti ne auraisi jotain kunnolla..
Temppuiltiin tosi paljon. Kolme paikkamakuuta tehtiin, aika lyhyitä, kehuja ja palkkaa. Nemppa pysyy jo hyvin hereillä eikä ala pilkkiä. Sisämakuissa se oikeasti alkaa joskus vähän torkkua. Mutta hurjan hienoja, ei enää ollenkaan ennakoi maahanmenoa "paikkamakuu"- valmistelukäskyn kuullessaan.
Seuraamisen käännöksiä, varsinkin vasenta. En edes koita näissä sisätreeneissä nostaa virettä, se kun sisällä ei nouse. Ihan vaan tekniikkaa hiotaan. Oikealle kääntyilyt ihan hienoja, niihinkin pitää kumminkin saada lisää tiiviyttä ja messissä pysymistä. (treenasin eilen illalla yksikseni käännöksiä ja jo tänään huomasin että auttaa huomattavasti kun itsellä on ne jotenkin hallussa) Vasemmalle käännöksiä tosi hitaina, käsiavun kera. Aika hyviä nyt! Ei lähtenyt seilaamaan niin paljon vinoon. Heti onnistuneesta superpalkat.
Sitten vielä kaukoistumisia. Hmm. Ihan hyviä, etäisyyttä joku metri kaksi. Vähän sekoilua aina silloin tällöin. Pitäisi nääkin varmaan kunnolla alusta asti opettaa, jos joskus siellä avoimessa..? En tiedä miten opettaisin sitä kaukomaata sitten, mullahan on tossa istumisessakin uusi käsky.
Vielä näyttelyjuttujen treenaamista. Ravaamista, mikä sisällä hullun hankalaa kun on ahdasta. Palkkasin heti ravatessa eteenpäin katsomisesta, ja siitä että sietää näyttelyhihnan tunteen kaulassa, kun pidän hihnaa ylhäällä. Tiedätte. Tai sitten ette. Aivan mielettömän hyvin Nemo tarjosi sitten oikeanlaista ravausta, ettei pidä kontaktia muhun. Upeeta. Eilen illalla treenattiin sitä seisomista, se on niin makee! Tänään illalla vielä sitäkin.
Loppuilta rentoillaankin, tänään kaksi pitkää lenkkiä vedetty. Huomenna kouluun jee. Mutta messariin neljä päivää!

4. joulukuuta 2010

kunnon häiriötreenit

Olipa mukava aamulenkki, saatiin treenattuakin kunnolla häiriössä. Johannan ja Demin kanssa liikkeellä. Tyyppien meno oli hienoa, eiköhän siellä teidän kisoissakin hyvin mene! Ulkoilun yhteispituudeksi tulikin lähes kolme tuntia, nyt on piskikin mukavan väsynyt.
Käytiin treenaamassa kävelykadun hälinässä ja sieltä sitten rantapuistoon ja jäälle lenkille. Nemo juoksi Demin kanssa kuin heikkopäinen. Oli hauska katsella koiraa kun se meinasi revetä riemusta. Mitä nyt kerran karkasi huutamaan jollekin miehelle ja pari muutakin kertaa meinasi lähteä huitelemaan. Joka kerta kumminkin tuli kutsusta luokse, edistystä!

Aluksi etsittiin kävelykadulta vähän rauhallisempi paikka, eipä se nyt kovin rauhallinen ollut kumminkaan. Tokoiltiin samaan aikaan.
Päästin Nemon heti alkuun irti, hetken vaan kuljeskelin jätkän kanssa siinä vähän ja palkkailin kontaktin hakemisesta ja lähellä pysymisestä. Hieno. Temppuiltiin myös aika paljon, pujottelua, haukkumista ynnä muuta. Saatiin ihmisiltä paljon kummeksuvia ja hymyileviä katseita.
Ensin paikkaistuminen, olisiko yhteiskesto ollut sen minuutin? Jätin istumaan, kävin noin kymmenen metrin päässä, seisoskelin siellä vähän aikaa. Kävin palkkaamassa, olin jälleen tovin kauempana ja kävin vapauttamassa. Nemo tosi hieno, varmasti istui, vähän pälyili ympärilleen.
Vähän seuraamista, lyhyitä pätkiä. Oikein makeeta menoa, heti superkehut ja palkat.
Maahanmenon hinkkaamista eilisen epäonnistumisen perusteella. Ensin vaan pyörittelin Nemoa ympäri ja käskin siitä maahan, heitin heti palkan kun meni ripeästi maahan. Yksi kokonainen maahanjäävä. Aivan mielettömän superhieno! Tietääkseni meni heti maahan, seuraaminen oli tosi hienoa. Palasin vierelle ja vapautin heti siitä. Jesjes.
Johanna teki luoksepäästävyyden, Nemo antoi katsoa leegot hienosti. Hyvähyvä.
Sitten vielä reunassa Demin vieressä minuutin paikkamakuu, etäisyys olisiko kuusi seitsemän metriä? Oikein jättihieno, siis mieletön. Kerran kävin palkkaamassa. Vähän pälyili ihmisvilinää, mutta pysyi aivan loistavasti. Yksi erävoitto.
Vielä rasiaruokapalkalla luoksetulo. Alkuun meinasin ottaa aika lyhyellä matkalla, mutta pidensinkin sitten vähän, taisi olla 10m. Superhyvin jäi paikalleen. Vauhti hidas takana odottavasta palkasta huolimatta... vapautin suoraan ruoalle.
Olipa mukavat treenit! Oon niin tyytyväinen Nemoon. Keskustan häiriötaso oli ihan suunnaton siihen verrattuna missä häiriössä ollaan treenattu. Paljon ihmisiä, koiria, ja joku kärryponikin siellä veteli. Mahtava piski se on. Täytyisi vaan käydä kävelykadulla varsinkin viikonloppuisin treenaamassa...

3. joulukuuta 2010

do you know that there's still a chanche for you

Aika jännää. Tänään sisällä treenattiin oikein kunnon tovi seuraamisen käännöksiä ja näyttelyseisontaa. Ei ihmekään että varsinkin vasurille käännös on oksettava - ja semmoinen että tekee mieli repiä hiukset päästä - kun ei olla treenattu kunnolla sitäkään aikoihin.
Alkuun ihan paikallaan käännöksiä. Oikealle käännökset on tosi makeita, ei siis niin mitään ongelmaa!
Sitten se vasen. Niitä varsinkin imuttamalla, mutta koiran perse lähtee silti heittämään vahvasti viistoon. En osaa itsekään vielä kääntyä oikein, silläkin osuutta asiaan. Heti jos käännyn liian jyrkästi, Nemo säikähtää ja loikkaa paineistuneena kauemmas ja ottaa seuraavassakin vasurikäännöksessä tietyn etäisyyden. Imuttamalla vaan ja sitten paikallaan käännöksiä. Osa meni ihan ok, suurin osa tällä kertaa kumminkin todella huonoja.
Nyt vaan paljon treeniä, ja takapään käyttöä on myös treenattava. Jäi nyt vaivaamaan niin pahasti nuo käännökset, että koitan saada treenattua ne vuoden loppuun mennessä sisällä kuntoon.
Oon näyttelyseisomista treenannut tässä useampana päivänä jo. Lähinnä siis namin tuijottamista. Houkuttelen Nempan hyvään asentoon ja palkkaan heti namin tuijottamisesta, tuen samalla rinnasta ettei liikkuisi eteenpäin. Hyvin sujuilee.

Lähestulkoon heti sisätreenin jälkeen koulun parkkikselle iltaruoan kanssa. Suunnitelmana oli ottaa jäävät putkeen ja sitte se ruokapalkka. Nemopa pisti suunnitelmat vähän uusiksi.
Piski taisi mennä ruoasta ihan ylikiekoille. Seurasi hyvin, maahan- käskyn kuullessaan jäi seisomaan. No, ilkeästi vaan otin liikkeen vielä kahdesti uudestaan, kunnes kolmannella kerralla jopa meni maahan. En saakeli tiedä mikä tässäkin mättöi, se tasan osaa liikkeestä maahanmenon. Stoppi jo sitten parempi, tosin seuraus poukkoilevaa. Stoppasi hyvin, vierelle palattaessa liikuskeli. Loppuun se ruokapalkka... pirusti treeniä. Argh.
Parasta oli vielä kun joku nainen oli kyylännyt tämän epäonnistuneen treenin ja huusi lopuksi "onpa se hieno!" Juu, mahtava.

Saatiin huomiseksi treeniseuraa Johannasta ja Demistä, ihanaa oikeasti päästä koiralliseen seuraan. Nemokin lievästi kaipaa piskiseuraa..
Tuli tänäisten treenien seurauksena asetettua vielä pari tavoitetta loppuvuodelle.
Seuraamisen käännökset sisätreenillä kuntoon. Varsinkin se vasuri.
Paikkamakuu sisällä kuntoon. Vältettävä koiran nukahtamista kesken paikkamakuun...
Ja tietty iloisia treenejä vieläkin.
ps. messarin laput tuli eilen.. onneksi ei yhtään jännitä.

1. joulukuuta 2010

melko normaali



Tänään vedeltiin jo peltolenkki! Hienosti jaksoi pikkumies reippailla, eikä ole köhinytkään taas tässä. Kyllä se terve on, luotan niin. Että aletaan tästä pikkuhiljaa lenkkejä pidentelemään!
Ennen lenkkiä käytiin treenaamassa kirkon parkkiksella, kentällä on hivenen liikaa lunta. Nemo oli aluksi aika häsellysmielentilassa ja tarkkaili vaan ympäristöä valppaasti. Virittelin vähän tempuilla ja johan alkoi piski kuunnella. Otettiin myös epävirallinen luoksari aluksi innon kasvattamiseksi.
Ensin liikkeestä seisomista. Takapalkalla, pysähtyi silti pienellä viiveellä. Vartaloapu myös alkuun mukana. Loppua kohden ihan normeina, takapalkalla. Hienoja, pitää vaan tuota stoppia varmistella paljon.
Kaksi lyhyttä paikkamakuuta. Ekassa aika varmaan 30s, kävin palkkaamassa kerran ja kun palasin lopussa vierelle ja palkkasin, ennakoi istumisen ennen vapautusta. Käskin vaan takaisin maahan, palkka ja vapautus. Toisessa lyhyemmässä makuussa ei enää ongelmaa.
Vielä vähän kapulointia. Annoin Nemon tarjota itse kapulan nostamista, sitten myös vähän viskelin kapulaa. Ihan kivasti toi taas sen pari metriä, heitin heti palkan. Lopuksi taas vähän temppuiluja.
Olipa mukava treenata taas kunnolla! Nyt täytyisi saada treenit jokapäiväisiksi vaan..
Kuinka siistiä, joulukuu! Ja kohta loma!

29. marraskuuta 2010

muutama "tokovideo"

Videoita yleisön pyynnöstä.. nauttikaa ja naurakaa :--) tässä tiivistetysti mitä tänään saatiin treenattua. Reenittiin myös vähän näyttelyseisontaa, lähinnä herkun tuijottamista.

Seuraamista iltapäivän pakkasessa. Pikkupiisoni oli tukehtua innosta ja siksi jossain vaiheessa kesken liikettä uudelleen perusasentoon.

Liikkeestä maahanmeno. Onneksi ei yhtään voimakas tuo mun maahanmenokäsky, heh. Älkää välittäkö ääneni kauniista soinnista.
Täytyisi saada joku useammin videoimaan, kaikki treenit..

28. marraskuuta 2010

jännää

Eikö tuo piski nyt voisi täysin normalisoitua. Kun en tiedä onko se vieläkin kipeä vai ei. Aamulla heräsin siihen kun Nemo kiipeili mun päällä ja vinkui. Sitten se vaihtoi kokoajan paikkaa ja asentoa ja vinkui silloin tällöin. Ei ollut pissahätävinkumista, vaan sellaista vinkumista jota esiintyi mm. kesällä kun joku inha ötökkä pisti herraa. Tiedä häntä, ehkä sillä oli vatsa kipeä?
Vähän tänään pidennettiin lenkkejä, oikeasti tosi vähän. Ulos päästyään Nemo oli ihan liekeissä, mutta nukkuikin sitten lenkkien jälkeen aina pari tuntia. Kyllähän viikon levon jälkeen kunto on varmaan huonontunut.

Aamulla koitettiin treenata. Pakkasta oli lähemmäs -15, ettei kauhean innostavaa. Broileria mukana, sormet kohmeessa. Nemo vähän ulkona tilanteesta, kun päästin irti meinasi lähteä huitelemaan.
Jonkun verran lyhyitä seuraamispätkiä. Into oli vähän kateissa (ei ihmekään viikon treenitauon jälkeen), mutta innostin paljon. Hyvästä seuruusta heti jättikehut- ja palkka. Menetteli.
Sisällä sitten lyhyt paikkis, hieno. Nemo vaan meinaa nukahtaa heti välittömästi sisämakuissa. Sen silmät alkaa painua heti kiinni. Temppuiltiin kanssa ja otettiin maasta istumaannousuja. Edestä ei suju, alkaa tarjota haukkumista. Sivulta nousee hyvin.
No, katsotaan millainen on herran olotila huomenna. Itselläni onneksi huomenna vaan äikänkoe ja tiistai vapaata. Sitten onkin joulukuu, how cool!
ps. en muuten vaan osaa kuvata lumessa.. huomenna voisi kuvailla enemmänkin. Olisi kiva päästä pellolle, aikaisintaan keskiviikkona. En viitsi ihan heti radikaalisti lähteä vetämään kolmen kilsan lenkkiä Nemon kanssa sen sairasloman jälkeen.

27. marraskuuta 2010

vuosia sitten





Kylläkin vaan kaksi vuotta sitten. Parin vuoden takaisia kuvia pienemmästä Nemosta. On se ollut söpö.. onhan se edelleenkin. Kauhistus miten sen naama on ollut valkoinen! Nykyiset värjäytymät ihan järkyttävät. Tämmöinen postaus kun oli vaan pakko saada postata..
Viikko kulunut levon merkeissä, sekä koira ja omistaja aivan sekopäisiä jo liikunnan puutteesta. Voin myöntää, ei me olla sisällä mitään treenattu. Alkuviikosta vähän merkkiä, ruutua, paikkamakuuta. Vähän temppuiltu, mutta kaikki jääneet ihan alkuasteille. Surkeaa. Onpahan koira saanut ihan aktiviteetittömän ja liikunnattoman viikon.
Mietin tässä myös voisinko jo huomenna alkaa pidentämään vähän meidän lenkkejä. Nemohan yski vaan kunnolla silloin viime sunnuntaina ja maanantaina, sitten se on ollut tyyliin yskäisy päivässä. Parina viime päivänä ei mitään. Tänään kyllä sai lenkilä hinkumiskohtauksen kun sekosi jonkun narttukoiran pissasta, mutta se taisi olla semmoinen joku kohtaus (sille oli jokin kovin hienokin nimi, enpä muista). Oonkohan muuten muistanut kertoa että se meidän silmäpeili on tammikuussa, hyvä vaan ettei joudu enää sen pidempään odottamaan.
Jaajaa, mutta huomenna ainakin mennään treenaamaan. Tuo arktinen keli vaan ei kovin kutsu treenailemaan mutta pakko päästä!

22. marraskuuta 2010

kennelyskäilee


Tosiaan, pikkujätkä aloitti eilen ihan yhtäkkiä hurjan köhimisen. Fiksuna vielä eilen aamulla vedettiin pitkä lenkki, ajattelin itse että se aamuinen yskäkohtaus oli vaan joku satunnainen. No, köhiminen sitten jatkui ja paheni päivän mittaan. Varsinkin kun oli levännyt ja kun vähänkin alkoi riekkumaan. Kennelyskältä vaikutti ihan selvästi.
Tänään jatkui, koko päivä ihan kunnolla levossa. Käytiin sitten illalla lääkärissä ja diagnoosiksi se kennelyskä. Saatiin mukaan tulehduskipulääke, kuulemma pärjäisi ilman sitäkin, että menee yleensä itsestään ohi, varsinkin jos koira on rokotettu. Nempallahan on se rokote kennelyskää vastaan. Eikä kovin ainakaan vielä houkuta aloittaa tuota lääkekuuria, koska sitten jää messarit välistä.. tietty se terveys on etusijalla, mutta piski kumminkin suhteellisen hyvässä kunnossa.
Nyt jääkin harmillisesti lenkit ihan lyhyiksi juuri kun mullakin olisi ollut aikaa lenkkeillä, ei voi mitään. Oon ottanut piskin istumaan pesuhuoneeseen siksi aikaa kun käväsen suihkussa, kummasti se höyry on auttanut tuohon köhään.
Eipä nyt muita kuulumisia, huomenna voitaisiin jotain sisäaktivointia harrastaa.

20. marraskuuta 2010

i can't see what's coming next

Jippiaijee torstaina saatiin ihan kunnolla lunta! Kuvat onkin otettu silloin. Oli jännä kuvata järkkärillä lumessa.. huomenna ihan kunnolla aamusta kuvaamaan piskiä.
Nemokin oli ihan riemuissaan lumessa, sen mielestä paljon mukavampi spurttailla täysiä (hieman kiusata minuakin) ja tulla tieltä kierien kotiovelle. Nemolla on oikeasti sellainen tapa, että se alkaa kieriä roskiskatoksen kohdalla aina talvisin kun on lunta, ja sen saa sitten tyyliin kiskoa selällään sieltä kotiin. Fiksu mies.
Yritän tässä alkaa taas pidentämään meidän lenkkeilyjä ettei koirakaan joudu ihan rapakuntoon. Koeviikon jälkeen onneksi helpottaa, eikä tässä joululomaankaan enää pitkä aika ole ei.


Mutta asiaan kunnolla, tänään treenattiin! Mulla oli itselläni mieletön treeni-into, ja taisin saada sen tarttumaan Nemoonkin kunnolla. Kinnarin koulun pihalla. Oli pirun liukasta, meinasin seuraamisissa kaatua pariinkin otteeseen.
Virittelin vähän piskiä kaiken maailman tempuilla ja jakelin palkkaa aika avokätisesti kaikesta kivasta toiminnasta. Ensiksi kaksi lyhyttä paikkamakuuta, kävin vaan parinkymmenen metrin päässä ja palasin heti Nemon luokse. Toisessa ennakoi istumisen kun aioin palkata, toisessa ei. Hyvin pysyi lumisessa maassa sen lyhyen ajan.
Otettiin kaksi vauhtiluoksaria kaverin kanssa, toisessa vähän sekoilua kaverin osalta mutta piski tuli hyvin. Jälkimmäinen varsinkin oli superhieno, se vauhti vautsi.
Ihan lyhyitä seuruupätkiä, pidettiin sitä intoa sairaana yllä. Lyhyitälyhyitä pätkiä, loppuun superkehut- ja palkka. Hienoja! Ongelmana oli tosiaan se etten meinannut itse pysyä pystyssä, se seurauttaminen oli semmoista sipsutusta..
Lopuksi kapulointia. Joku neljä kertaa innostin piskiä kapulalla, pidin kiinni, viskasin kapulan ja päästin perään. Oikein superhienosti toi pari metriä, sitten pudotti, heitin heti palkkaa. Pari kertaa annoin tarjota itse nostamista, hyvin. Vielä vähän tolpankiertoja ja temppuja.
Tosi kiva treeni oli! Pitäisi lumesta huolimatta pitää treenamiset päiväjärjestyksessä, ja varsinkin ne ketun häiriötreenit vaikka ukutkin loppuu. Kaikki treeniseura siis tervetullutta! Pesin Nemon vielä illalla. Sen silmät vuotaa ihan sairaasti, argh. Muutenkin turkki on jotenkin oudon vanuuntunutta, mitähän sille on tapahtunut. Toivottavasti saadaan messariin kuntoon.

17. marraskuuta 2010

melko jäiset treenit

Alkuviikko onkin taas hujahtanut varsin pirullisesti ohitse.. eilen metsästin kolmesta eri eläinkaupasta canidaea Nemolle, vaan eipä ole missään, eikä oikeasti siis koko maassa. Joutui taas ostamaan säkin hillssiä ja kohta vaihtaa siihen uudestaan, kuinka ärsyttävää. Käytin jätkän myös eläinkaupan vaa'assa ja hmm en tiedä onko se lihonut, 7,2kg. Onkohan tuo vähän liikaa painoa. Kyllä kylkiluut ihan hyvin tuntuu, rintakehän päällä taitaa olla vähän ylimääräistäkin. Pitäisi saada liikunnan määrää vähän lisättyä.
Treenaamiset jäi maanantaina ja eilen pois päiväjärjestyksestä, ei vaan kerkeä. Lenkkejä ollaan ihan hyvin tehty.
Tajusin muuten, että ei messariinkaan ole pitkä aika! Olisi kiva kun pääsisi vielä jonnekin mätsäriin ennen isompaa kehää reenailemaan..


Tänään ukuissa taas parin viikon laiskuuden jälkeen. Onneksi mentiin, oli tosi kivat treenit! Oli vaan ihan pirun kylmä, pari astetta pakkasta.
Huomasi, että häiriötreenit on jääneet viimeisen kuukauden aikana vähemmälle. Saavuttiin kentälle alkeiryhmän treenatessa, Nemohan meinasi seota piskeistä aluksi ihan täysin. Oli joka välissä rynnimässä muita koiria kohti. Hyvin kumminkin kuunteli jokaista käskyä.
Ensiksi oltiin tosi vautsi-esimerkkikoirakko ja näytettiin alkeisryhmälle luoksari. Ihan kiva, vauhti vaan hivenen hidas. Täytyy siis vauhtiluoksareita harrastella. Sairaan hassua että pystyi näyttämään alkeisryhmälle jonkun luoksarin.. tuntuu että siitä on kumminkin niin vähän aikaa kun itse oli alkeistasolla. Hehe.
Varsinaisten treenien ihan alkuun sitten kaksi lyhyttä paikkamakuuta, etäisyyttä viitisen metriä, kehuin kokoajan, aika puolisen minuuttia kummassakin. Hienosti makasi.
Sitten tehtiin uusien sääntöjen mukaista idaria. Mullahan ei ollut siitä mitään järkevää käsitystä ennen tätä. Oli vissiin z-kirjaimen muotoinen, ensiksi stoppi, sitten istuminen ja maahanmeno.
Nemo seurasi ihan kivasti, stoppasi heti ekalla! Kiersin tötsän ja palasin vierelle, palkkasin heti. Samoissa merkeissä istuminen ja maahanmeno. Koko liike meni omasta mielestäni ihan superhyvin!! Nemo taisi tehdä jäävät suhteellisen nopeastikin. Ei olla ikinä ennen edes idaria otettu. Ihan kiva jotain erilaista treenata.
Sitten otin vähän paikkaistumista loppuun ja lipputangon kiertoja, Nempan vire nousi vielä mukavasti.
Superkivat treenit oli, piskin keskittyminen ei nyt ihan parasta. Ymmärrettävää kun häiriötreenit tosiaan jääneet. Treeneissä oli muuten aivan ihastuttava valkkari, jututin omistajaakin siinä lopuksi. Juu eihän se valkkarikuume kasva ei.

13. marraskuuta 2010

treenattiin vau

Kuinka laiska lauantai tänään onkaan ollut. Oon vaan nukkunut koko päivän. Okei, me treenattiin!! Siis oikeasti vau, treenattiin ihan kunnolla. Tehtiin pari pikkulenkkiä ja pesinkin kurapiskin. Toivottavasti huomenna ei sada, ettei tuo koko pirullinen pesu mennyt ihan hukkaan. Nemon tukalle on tapahtunut jotain outoa, sitä ei enää saa kunnolla pystyyn.. tai sitten vika on karstassa, messarista ostettava karstoja vaikka kaksin kappalein.

Aamulla otin Nemon aamuaterian rasiaan messiin ja paineltiin koulun pihalle treenaamaan. Vettä satoi tasaisella tahdilla koko treenin ajan. Nemo oli ihan liekeissä, johtui varmasti nälästä.
Ensin seuraamispätkiä, aika lyhyitä. Suurin osa suoria, mutta myös käännökset sekä vasemmalle että oikealle. Lopuksi palkka taskusta perusasennon jälkeen. Melko komeaa menoa! Nyt ei seuraamisia taas vähään aikaan, nuo niin jättihienoja. Vielä laitoin pari kertaa kiertämään tolppaa (irtosi muuten tosi kaukaa kiertämään..) ja siitä otin seuraamaan, vau.
Ihan lyhyt paikkamakuu, varmaan puoli minuuttia viiden metrin etäisyydellä. Maa märkä, koira märkä, satoi. Kehuin kokoajan. Nätti.
Testasin huvin vuoksi parit maasta istumaannousut, fail. Nemppa tarjosi ahkerana haukkumista, kiihtyi ihan sairaasti. Käsimerkillä siis.
Kapuloinnit ihan hienoja, pikkusen matkaa aina toi kapulaa. Sitten annoin vaan tarjota kapulan nostamista itsekseen ja siitä oikein vuolaasti palkkaa.
Lopuksi sillä rasiaruoalla luoksari. Aina tälleen. Heti kun olin jättänyt, nosti ahterinsa maasta. Palautin ja palkkasin. Odotin hiljaa paikallani ennen kutsua aika pitkän tovin, ei ennakointia. Nemo tuli kutsusta kuin tykin suusta, perusasentoon jouduin käskemään kahdesti, niin kovasti ruoka veti puoleensa. Ihan yybersiisti treeni!!

Vähän me ollaan muuten ylitetty tän vuoden tavoitteet ihan superisti. Meidänhän ei edes pitänyt vissiin mennä virallisiin kisoihin? Hehee. Käytiin kahdet möllit, toisista vedettiin voitto kotiin ja virallisetkin tokot tosiaan korkattiin. Niiden menestyksestä ei puhuta mutta kumminkin!
Se silmäpeilaus on nyt vielä vähän auki, mutta toivon että päästään yhteen toiseen joukkotarkastukseen vielä joulukuussa. Nemon ja mun yhteistyö on parantunut huimasti, siltäkin osin tavoitteet onnistuneet. Pysyy nykyään hyvin vapaana.
Kyllä juu. Eikö ole muuten säälittävä tuo märkä naamakuva.