hyvä fiilis

Every day is a new beginning, take a deep breath and start again.

treeniä

Käytiin unelmakelissä - sadetta jee - treenailemassa Liisan ja Foxin kanssa haariksella. Paikan päällä tajusin, että ollaan me treenattu tuolla kentällä! Mulla oli taas boksi mukana, vähän semmoista kisafiilistä päälle.... vedettiin ihan normit treenit Nempan kanssa, kierreltiin alkuun vähän kentällä.

Ensin lyhyt paikkaistuminen, tosi jees. Sitten Liisa teki muutaman luoksepäästävyyden Nemolle, ihan kuin se olisi taas vähän jännittänyt. Plus kehääntulotarkastuksen namien kera, ok. Parit kaukot, huonoa settiä - ennakointia.

Nemo vähäksi aikaa boksiin ja sitten sen jälkeen seuraamista etupalkalla, sainpa sitä intoa. Innostin koiraa sairaasti, olin superiloinen ja kehuin vuolaasti. Se näkyi, tämän jälkeen otettiin normisti palkattuja hienoja seuruupätkiä! Koiran fiilis mahtava. Loppuun vielä vähän ohjatun noudon kapulan kanssa pelleilyä, ihan kivaa menoa.

Ihan kivat treenit, Foxi vaan pääsi rynnistämään meidän luokse kun lähdettiin käymään treenaamisten jälkeen tien varressa, koppasin pupen syliin ja häädin innokkaan tollerin kauemmas. Nemppa vähän ärähti. Meillä ollut vähän huonoa tuuria näiden kanssa, viime viikolla treeneissä käppänäuros kävi varoittelematta päälle, ja Nemo the fighter tietysti vastasi haasteeseen ja kesti hetken ennen kuin sain piskit irti toisistaan. Ei sille kai traumoja jäänyt, olisi vielä lähtenyt antamaan koiralle kyytiä ja treenasi kumminkin hyvin tuon jälkeen. Eipä noille sinänsä mitään voi, joskus sattuu. Toivon vaan että piski ei yhdistä treeni - ja kisa - tilannetta turvattomuuteen, että kuka tahansa voi rynnistää päälle milloin tahansa.

Höllään nyt muutenkin vähän hattua tokon kanssa, en tiedä mennäänkö toukokuussa kuin yhteen kokeeseen. Treenaamisen kun pitäisi ennen kaikkea olla kivaa.

hoping for the best but excepting the worst

Viikossa ei ole tapahtunut mitään erikoista, ollaan lenkkeilty sekä kävellen että juosten ja treenattu.

Tänään oli ihan kesä, poltin naamani ja Nemolla oli sairaan kuuma. Käytiin Lindan ja piskien voimin treenaamassa koiviksen kentällä. Kiitti seurasta ja mahiksesta raijata boksi uudelle kentälle, saatiin vähän kisafiilistä. Ja se näkyi koirastakin, joka oli kisafiiliksissä. Mokaili alkuun pahemman kerran, mutta muuten sujui. Oli vähän sähköjänistilassa, kuten aina kisoissa. Tehtiin putkeen liikkeestä jäävät ja luoksari ja sitten superpalkka. Alla materiaalia.
Liikkeestä seisominen oli erityisen pätevä tänään... ;) sain itseni jopa pikkuisen jännittämään treenejä, joten tilanne oli lähes täydellinen kisatilanne. Täydellisyyttä lisäsi vielä se, että paikka oli tosiaan ventovieras ja viereisellä futiskentällä oli alkamassa peli, että häiriötä kyllä riitti!

Nyt asenteenmuutos, ja mennään pitämään kokeeseen hauskaa!

whatever tomorrow brings, i'll be there

Hengailtiin viikonloppu Turussa Nemon kanssa. Ensin sää oli vähän kurja, mutta tänään jo aivan mielettömän kaunis! Käytiin aamupäivästä ruissalossa, tyyppi oli ihan innoissaan uusista maisemista.
Nemo on ihan huippupiski, se menee niin chillisti junassa ja bussissakin. Katselee vaan rennosti ympärilleen ja makoilee. Sehän oli nyt ekaa kertaa bussissa, mutta ei ongelmia. Paluumatkalla vaan juna oli ällöttävän täysi ja tyypit päästävät koiransa tunkemaan oman koiran iholle, joten tietty tuo rähähti pari kertaa. Hesassa missattiinkin juna, sulki kivasti ovensa nenän edestä ja kotimatka pitkittyikin sitten tunnilla... aina ei voi onnistua.
Koiraan olen ihan huipputyytyväinen, ainoastaan sen remmikäytös on uudessa mestassa vähän mitä on, menee kuin höyryveturi ja yrittää pitää lauman kasassa. Pikkuidari. Mieleeni myös juolahti, kumpi onkaan tärkeämpää, hullu harrastaminen ja tulosten kerääminen, vai se että koira kulkee arjessa vaivattomasti mukana ja sopeutuu paikkaan kuin paikkaan? Ehkä keskiverto, molempia. Pakko sanoa vielä kerran, oon mä ylpeä karvaolennon käyttäytymisestä koko reissun ajalta! Jos ei lasketa reagointia öisiin rappukäytävän ääniin...

tyytyväinen

Nemo päätti maanantaina pitkästä aikaa kettuilla oikein kunnolla ja karkasi rällästämään oman mielensä mukaan pellolle aiheuttaen mulle jälleen lähestulkoon sydänkohtauksen. Kyllähän se sieltä lopulta tuli. Voisi piski vähän ajatella mua ja hoitaa nuo perseilyt jossain kaeumpana autoteistä....

Tyyppi on ollut taas vähän ylisosiaalinen koko viikon, kotona kyhjöttää jatkuvasti kyljessä tai tunkee syliin rapsuteltavaksi. Ei se vaan silloin pentuna ollut tuollainen!

Silmäpeilaus peruuntui eiliseltä, nyt vaan taas uutta aikaa metsästämään. Pääasia että silmät saadaan tutkittua tämän vuoden puolella.

Maanantaina tehtiin tajuttoman hieno kisatreeni koulun pihalla. Superpalkkana aamuruoka. Virittelin Nemoa hivenen - jälkikäteen mietittynä virittelyn olisi voinut hoitaa paremmin, tästä huolimatta koira oli siis ihan hyvässä vireessä. Ohjelmassa oli lyhyehkö seuraamiskaavio (yksi käännös oikealle, kaksi vasemmalle ja yksi pysähdys). Seuraaminen oli tosi nättiä, jos ei lasketa sitä että seurautin Nemon vahingossa pienestä kuopasta jolloin seuruu tietty väljentyi ja korjasin vähän. Perään superkehut ja sitten luoksetulo. Luoksetulo hieno kanssa, loppuperus aavistuksen vino jota korjasin minimaalisella käsimerkillä. Kaiken kaikkiaan upeeta työskentelyä hyvä Nemppa!

Tänään lähdettiin ukuilemaan mutta kappas treenejä ei ollutkaan. Aino oli mukana Emman kanssa. Paikalla oli myös joku käppänätyyppi (tykkään itsekin termeistäni, mutta nimestä ei hajuakaan), joten häiriötä oli kuitenkin vähän.

Alkuun tein lyhyen paikallaistumisen, Nemo tönötti Emman vieressä. Naksuttelin ja palkkailin tiuhaan, hieno puppe. Temppuilin piskin kanssa hivenen ja vein sen sitten aitaan kiinni ja saapastelin kentällä. Hetken kuluttua hain sen sieltä ja Aino käskytti meille kisamaisen liikkeestä seisomisen. Koira lähti karjuen ja aivan älyttömän innoissaan ympärilläni pomppien mukaani. Alussa olikin teknisiä ongelmia koiran rauhoittamisessa, sain korjata perusasennon monta kertaa ja koira vielä huusi perusasennossa. Päästiin aloittamaan, tehtiin ihan kisapituuksilla jollei ylikin. Seuraaminen oli ihan jees, en tiedä lipsahtiko multa suusta yksi kehu mutta joo. Stoppi pätäkkä, olisi pitänyt videoida niin näkisi omat touhut hyvin. Loppuliike myös upea, sitten vaan kunnon bileet ja lihapullia palkaksi.

Aino teki meille vielä luoksepäästävyyksiä kaksi ja käppänähenkilö kolmisen, eka kävi vain edessämme, sitten kätteli mut ja moikkasi koiran ja vikaksi moikkasi vain koiraa. Superhienoa että saatiin luoksepäästävyys täysin vieraalla! :-)

Treenien lopuksi riehuttiin kentällä vielä yleistä ja temppuiltiin. Tehtiin vielä pitkä lenkki. Nyt onkin eläin taas tyytyväinen. Ja minä, voiko olla noin hieno harrastuskoira?

you're good at what you do

Käväistiin suunnitelmien mukaan k-marketin pihalla mätsärissä, seuranamme Aino ja Emma. Toiveemme toteutui, osallistujia ei ollut ihan hullua määrää ja mätsäri sujui melkoisen nopeasti. Ilmoittautumisen jälkeen heitettiin lähimaastoissa pieni lenkki ja sitten hengailtiin kehien vieressä.

Pyysin kehässä tuomaria taas lahjomaan Nemoa nameilla. Hyvin se sieti käsittelyä, no worries! Seisoi myös varmaan melko nätisti ja ravaili, sainkin käteeni punaisen nauhan jee. Välissä kävin moikkaamassa aivan upeaa valkkarinpentua, 6kk ihana narttu. Oivoi.

Punaisten kehästä päästiin ulos ensimmäisten joukossa. Ei valittamista, Nemppa sai vielä lisää kokemusta vieraista ihmisistä kun pyysin erästä collietyyppiä tarjoamaan piisonille nameja ja rapsuttelemaan, Nemohan meni taas onnesta sekaisin. Olihan siellä ulkona vähän kylmä kökötellä, mutta superhyvää treeniä monsterille! Tänään vielä pitkä lenkki niin ollaan tyytyväisiä molemmat Nemon kanssa :)

feeling some harm

Aamusta treenailtiin koulun pihalla Janessan kanssa. Mukana Wilin lisäksi käppänäneidit. Wilillä meni vähän lujaa ja Janessa komensi sitä paristi kolinapurkin kanssa treenien kuluessa, ja Nemppa taisi paineistua tästä.

Otettiin siis alkuun kehääntulotarkastus (joka meni ihan normisti, koira suht luottavainen) ja luoksepäästävyys. Luoksepäästävyydessä Nemo murahti Janessalle. Otettiin muutaman kerran uusiksi, kehujen ja namien kera, ei ongelmaa enää. Jos syytä etsin, se oli takuuvarmasti paineistunut tuosta kolinapurkkihommasta. Harmittaa vaan kun en itse sitä ensin tajunnut, olisi mun pitänyt tajuta kun mulla on tämmöinen pehmokoira. Mutta ei pidä jäädä kriisittämään, ei yksi epäonnistunut treeni pilaa koko tulevaisuutta! Mua vaan aina niin harmittaa, kun koira ahdistuu ja olisin voinut ennakoimalla estää sen.

Lisäksi seuraaminen joka onkin videolla. Alussa puppe mm törmäsi jalkaani ja vähän haahuili, keskivertokivaa mutta parempaankin pystyy. Tällä viikolla voisi tehdä vielä yhden treenin, jossa treenaan kokonaisen liikkeen tai pari.

Iltapäivästä käytiin kaverin luona, jossa oli superjänniä kissoja! Nemo bongasi katit jo eteisestä ja tuli aivan hysteeriseksi kun pääsi nuuskutteluetäisyydelle, se meni täysin sekaisin voi raukkaa.. schapendoestyttö Tinkasta Nemppa ei oikein kiinnostunut, pikkasen ärisivät alkuun mutta ei kummempia. Nemppa sai ainakin aamun vastapainoksi hyviä kokemuksia taas, tapasi viisi uutta ihmistä. Häntä vispasi hulluna ja pikkutyyppi sai tyypillisen hepulikohtauksen, jossa juostaan ympäriinsä ja karjutaan päättömästi.

melkein kevät

Näin ensi alkuun superkiitos Viiville (halmikoirat.blogspot.com)  hienosta uudesta ulkoasusta!!

Muutama kuva viime viikonlopun kantohangilta ja sitä normaalia treeniraporttia vähän ylös sitten..

Viime viikolla otettiin loppuviikosta vielä parit treenit. Kaikki koulun pihalla, ainoa sula paikka lähitienoilla.

Perjantain treenit; otettiin heti alkuun luoksetulo niin kisamaisena kuin vain mahdollista. Luoksetulo oli ihan superhieno, loppuperuasento oli ihan minimaalisen vino, korjasin pienellä käsiavulla. Vapautus, kehut ja superpalkkana denta stixiä. Samalla reenailtiin vielä stoppaamisen nopeutta, pyysin piskiä kiertämään kartion ja stoppasin siitä. Hidas...... Lisäksi lyhyt paikkaistuminen.

Sunnuntaina sitten yksinkertaisesti vaan muutamia perusasentoja, eripituisia seuraamispätkiä - joissa kontakti oli ensin huono mutta parani, paikka oli ok - ja niiden lisäksi kaukoja 2x, nyt vaihdot ihan putkeen, ei välivapautusta palkalle. Vähän alkuennakointia, muuten pelasivat hyvin.

Tällä viikolla tiistaina jälleen kisatreeniä, jäävät, molemmista palkkaa. Ensin seisomaanjäävä ja sitten maahanjäävä. Molemmat aivan tajuttoman hienoja, seisomisessa tosin annoin vasemmalla jalalla omituisen avun. Koira pysähtyi kuin seinään ja maahan tippui välittömästi. Mieletöntä!!!! Ja tosiaan voin varmalta pohjalta sanoa, sillä videoin nämäkin treenit. Happy.

Eilen seuraamisen käännöksiä, muutama täykkäri ja oikealle käännös, ja eritoten hinkattiin vasemmalle kääntymistä. Enimmäkseen paikallaan kääntymistä, myös pienillä kaarilla. Vasemmalle kääntymiset oli tajuttomia! En tiedä onko mun koira vaihdettu vai mitä... se käytti niin taitavasti takapäätä, korjasi heti väljentyneen peruasennon ja kaikkea hienoa. Mahtavaa!

Sitten vähän yleistä kontaktia ja kapulointeja vähän liikaakin, mutta eipä into laantunut.

Yritän nyt tulevina päivinä saada tänne bloginkin puolelle jotain videomateriaalia pikkusepon treeneistä. Ja meistä saa treeniseuraa, sitä me tarvitaan, ja muutenkin apuja treeneihin kun pitäisi noita kisatreenejä saada paljon.

Sain paikan toukokuun viidennen päivän kokeesta, superjännää. En muuta jännitä kuin sitä kehääntulotarkastusta, loput onkin kiinni siitä. Okei, se viimeisimmän kokeen Nemon kehääntulotarkastuksen raivari oli varmasti vaan jokin randomi. Itselleni nyt vaan paljon henkistä valmentautumista, eiköhän tää tästä!

Ja aiheesta toiseen, huhtikuu jee! Tuli varmaan sekavin teksti aikoihin. Lukijat voisivat kertoa, onko kuvat  parempia isompina kuten tässä postauksessa, vai pienempinä?