12. joulukuuta 2010

helsinki winner

Aloitetaan nyt parista aikaisemmista tämän viikon jutuista. Torstaina käytiin Johannan ja Demin kanssa kivassa lumituiskussa treenaamassa kyrölän koulun pihalla. Hyvä treenimesta muuten, aurattu ja hyvä valaistus! Muistaakseni tehtiin vähän kaikenlaista, paikkamakuita, kapulointia, seuruun käännöksiä ja näyttelyjuttuja. Kivasti Nemo toimi. Sen jälkeen käytiin vielä pellolla.
Perjantaina olikin sitten trimmi. Sain laitettua Nemon ennen sitä omasta mielestänikin tosi hyvään kuntoon, turkki oli juuri täydellinen.


Mutta joo nyt on perinteisesti messarissa käyty! Alkufiilis oli eilisen jälkeen melkoinen ärsytys. Nemo oli juuri täydellisessä turkissa, keskittyi kehässä hyvin, seisoi mielestäni tosi hyvin. Ravaaminen ei mennyt ihan putkeen, no treeniätreeniä.
Avoimen uroksissa oli kolmetoista koiraa, joten melkoinen venaaminen oli kehässä. En jaksanut lähteä viemään piskiä kumminkaan siinä välissä kehän ulkopuolelle.
Tuomarina David Allan Espanjasta. Hyvin mielenkiintoinen tuomari. EH:han sieltä jälleen tuli. Arvostelu oli lyhyt ja mitäänsanomaton.
Rather heavy over all. Well bodied. Would prefer stronger body.
Hmm juu mun mielestä tuo arvostelu on vähän ristiriitainen. Ja miten sen saisi järkevästi suomeksi? Ei tainnut tuomari biisoneista mitään ymmärtää. Hieman ärsytti tuo arvostelun lyhyys. No, nyt kävi näin. Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen Nemon käytökseen, on se vaan pirun hieno elikko.
Näytti näyttelyharrastus taas nurjatkin puolensa... joku ulkomaalainen pariskunta kehitti siinä meidän lähistöllä erään naisen kanssa kunnon tappelun pöytäpaikoista. Heillä oli siinä melkoinen leiri ja eivät yhtään voineet tiivistää. Järkkäritkään eivät saaneet kyseisiä tekemään mitään muutoksia.
Näin iso tapahtuma kun on, niin pitäis varmaan kaikki ottaa huomioon jotta kaikilla olisi mukavampaa.. huoh.
Mitäs muuta, tuli paljon tuttuja nähtyä, oli kiva vaihtaa kuulumisia ja nähdä!
Jonkin verran tavaraakin perinteisesti tarttui mukaan. Yksi normi nahkapanta, hyvä karsta jota etsinkin, hyviä treeninameja, näytepusseja ja uusi kansio näyttelypapruille sun muille.
"hei mites ois parit temput! jos mä vaikka vähän seisoisin tippuisko ruokaa"
Iso kiitos Lauralle kyseisistä kuvista! On se vaan pirun hieno piisonimies. Isot plussat Nempalle käytöksestä näyttelypaikalle, ei mitään rähinöintiä ja se menee siellä hälinässä kuin kala vedessä.
Katsotaan nyt mihin näyttelyyn suunnataan seuraavaksi vai suunnataanko yhtään minnekään! Toisaalta tuli tän näyttelyn jälkeen semmoinen fiilis pitäisikö oikeasti taukoa. Toisaalta taas tää näyttelytouhu on mun mielestä hauskaa (ja hullua), että varmaan jonnekin ensi vuonna mennään. Tämmöinen oli nyt tämän vuoden messari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti