näyttelyssä

Käväistiin kivan tauon jälkeen kehissä, Järvenpää kr oli vuorossa. Paahtava helle ja pölisevä hiekkakenttä, ei paras yhdistelmä. Bichonit vielä tunnin myöhässä. Nemppa oli kehässä kuin sähkökenguru, sen ravi lähenteli pahasti laukkaa. Nooh, peruskivasti se jaksoi esiintyä. Tuomari mukava, ei katsonut hampaita, jännä!

"Masculin male. On the bigger side. Good reach of neck. Correct skull. Dark eyes. Good muzzle. Discoloring ruines the expression. Strong back. A little long in loin. Good quality of coat. Moves ok in front, narrow behind. Nice temperament."

Ja AVO-H, se mitä mentiinkin hakemaan. Ihan kivahan tuo arvostelu oli. Nemppa vaan ei ole true näyttelypiski. Johonkin ehkä vielä tänä vuonna, tai sitten ei. Fiiliksen mukaan!

motivaatiopula

Ärsyttää. Oon sairastanut kohta viimeisen viikon ja missannut maailman mahtavimmat ulkoilukelit. Olenhan mä aikaa ulkona viettänyt, mutta en lenkeillä... tänään jäi mätsäritkin välistä. Mutta eiköhän tämä pirullinen flunssa ole jo menossa ohi, joten kohta pääsee kunnolla lenkkeilemään!

Nemppa on ollut aika lyhyillä lenkeillä, mutta sopeutunut kivasti. Siskon lapset ovat olleet viime aikoina meillä usein, ja oon tosi ylpeä pikkupiskin käytöksestä. Käyttäytyy tosi mallikkaasti, satunnaisesti meinaa riehaantua liikaa. Hieno.

Itselläni on vähän motivoitumisongelmia tokon treenaamisen suhteen, ei välttämättä ollut kovin viisas veto ilmottaa eläin kokeeseen. Yleensä tosin alan treenaamaan vasta sitten kunnolla, kun on koe tiedossa, ehkä vielä innostun. Ollaan me jotain tällä viikolla tehty.

Sunnuntaina oli aikomuksena ottaa kisamaiset jäävät, molemmista palkka, mutta Nemo feilasi seisomisen kolmesti. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa, otettiin sitten luoksari ja maahanmeno. Tosi hienoa menoa, ei mitään moitittavaa! Ainoastaan nyt treenaukseen kisamaisissa liikkeissä aloitus; että koira on peruasennossa kuulolla, kun lähdetään liikkelle. Pitää kontaktin kokoajan eikä pälyile. Lisäksi tehtiin kaukoja, ennakoinnin pois kitkemistä. Sisällä myöhemmin aloiteltiin seuraamisen pakituksia ja maasta seisomaannousuja.

Maanantaina tosi aikaisin aamusta nurmikentällä eripituisia seuraamispätkiä, etupalkkaa, normipalkkaa, imuttamalla. Hyviä olivat. Kaukoissa ennakoinnin kitkemistä...

Lisäksi kierrättelin merkkiä ja pysäytin maahan tai seisomaan. Stoppaaminen ei ollut kovin nopeaa, mutta pääasia onnistui - eli koira ei mokannut yhdessäkään seisomisessa. Myös lyhyt istuminen.

Tiistaina aamusta seuraaminen ja jättipalkka. Kerran korjasin väljentyneen paikan. Muuten hyvä.

Eilen sisällä aloin opettamaan merkkiä (tästäkin tulee niin vaikeaa...), ei mitään hyviä ideoita tähän. Jos odotan että koira vaan kävelisi merkin luokse, mutta ei. Nemo hakkaa merkkiä tassullaan, ottaa sen suuhun, heittelee sitä. Päädyin vahvoihin käsimerkkeihin ja kosketusalustaan. Naksuttelin myös seisomaannousuja. Alkoi sekin sujua käsimerkin kera. Myös seuraamisen pakituksia.

Tänään aika lailla samaa settiä, merkkiä, seuraamisen peruuttamista. Peruuttaminen alkaa näyttää kivalta, koira tajuaa käyttää takajalkojaan.

Tulipas melko varmasti tylsin treenijorinapostaus aikoihin. Sunnuntaina näyttelykehät kutsuu, kuin jännää! Lähinnä jännään sitä saadaanko tyydyttävä sen takia kun en osaa trimmata koirani turkkia.....

Terveustarkit pitää saada alta pois viimeistään kesällä, viime aikojen kiireiden ja hälinän takia jääneet taka-alalle.

siellä ja täällä

Käytiin moikkaamassa Lauraa ja koiria hesassa. Oli mukavaa, treenailtiin, käveltiin keskustassa ja käytiin Lauralla. Nemolla oli huippumukavaa kiusatessa Leiaa. Kiva päivä ja hyviä kuvia!

hieman treenaamista ja muuta

Tässä muutamia viikkoja vanhoja kuvia karvaörkistä, tänään sain vihdoin otettua kameran mukaan treeneihin ja lenkille ja tuli sieltä pari ihan perushyvää otosta.

Olen vihdoin saanut tokon treeni-innon takaisin ja ollaan tehty tällä viikolla parit pienet treenit. Käytiin lisäksi eilen treenaamassa agia Janessan ja Wilin kanssa. Muuten normiarkeja, lenkkejä....

Sunnuntaina tosin käytiin mummolla ja Nemo näytti parhaat puolensa, varasti pöydältä leipäkorin ja semmoista.

Odottelen kovasti ensi viikkoa että saadaan tuo ainoa näyttely pois alta, sen jälkeen puppe saakin huomattavasti lyhyemmän kesäturkin! Niin ja, järvenpäässä vaan 14 biisonia! Ei varmaan koskaan ollut niin vähän.

Huomennahan ainakin piti suunnata mätsäriin, mutta jos sataa kaatamalla, en jaksa lähteä kastumaan.

Eilen treenailtiin aamulla läheisellä pienellä nurmikentällä aamunappuloiden ja tonnikalan voimin. Alkuun pientä virittelyä. Kertailtiin perusasentoja, epäsäännöllisellä palkalla. Hirmu hienoja. Lisäksi maahanmenon kertailua takapalkalla, tosi pätevää. Naksaus heti maahanmenosta ja suoraan vapautus palkalle. Lisäksi otettiin keskipitkä seuruupätkä jossa kehuin satunnaisesti ja loppupalkkana tonnikalaa. Hieno.

Ja sitten illalla agia treenailemaan, vähän silleen hetken mielijohteesta kun eka piti jättää välistä. Kertailin mursun kanssa vaan keppejä, muutamia hyppyjä, putkea. Janessa palkkaili tyyppiä alustalta. Se oli huippuhieno, teki tosi kivasti. On sillä edelleen semmoinen pieni kipinä agiin jäljellä, tyyppi meinasi karata bichonralliin putken jälkeen... hehee. Keppejä tehtiin siis ohjureilla, kivaa menoa, taisi vähän katsella eteensäkin. Hypyt kivoja, kerran pudotti toisen riman. Putkeen ei meinannut aluksi mennä toiselta puolelta, mutta lähti sekin sujumaan.

Mun pitäisi ryhdistäytyä ja opettaa niitä kontakteja himassa, on sekin vähän jäänyt. Kyllä tässä aikaa on!

Tänään treenailtiin Liisan ja Foxin kanssa. Pojat tulivat normia paremmin toimeen, viime kerralla vähän ärhentelyä. Nyt jopa Nemppa nuuski tolleria hämmästyttävän kiinnostuneena.

Taas ihan pientä settiä, seuraamisen käännöksiä, muutama maahanmeno, istuminen. Piski oli aavistuksen laiska, oli tosi kuuma. Nättiä menoa, pyysin väleissä aina haukkumaan jotta vire olisi noussut vähän. Lisäksi Liisa teki luoksepäästävyyden.

Käppäiltiin vielä pieni lenkki.

paranee vaan

Tässä vielä se must-palkintopose Nempasta. Hämmästelin kisoissa vissiin muutaman sekunnin verran, että eikö täällä jaeta ruusukkeita mutta asia unohtui saman tien. Nooh, iloisena yllätyksenä keskiviikkona saapui postissa ruusuke! En jaksanut ottaa uutta kuvaa, mutta ruusuke komeilee tuolla Nemon harvojen ruusukkeiden kanssa seinällä.

Kuuluu hyvää. Mahtavia kevätpäiviä ja pitkiä lenkkejä. Elämästä nauttimista. Tokot on nyt heitetty täksi viikoksi pois päiväjärjestyksestä, ei huvita sitten yhtään. Lenkkeily on tosiaan ollut päivien ykköstekeminen. Pitäisi opettaa puppe käyttäytymään juoksulenkeillä kunnolla, toisten koirien ohittaminen juosten on hivenen haastavaa.

Mutta käytiin me tiistaina treenaamassa agilityä! Uskomaton saavutus. Mentiin illalla vapaavuorolla ristarille. Nemo tunnisti heti paikan ja meni totaalisen sekaisin. Huomasi, että ollaan treenattu viimeksi syksyllä (kaksi kertaa) ja ennen sitä kunnolla vuosi sitten. Jäi kyseinen laji sittenkin vähän taka-alalle vaikka niin ei pitänyt käydä. Kertailin tyypin kanssa keppejä - olin harmistunut kun en ainakaan löytänyt mestasta vanhoja ohjureita -, maksimissaan kahta hyppyä peräkkäin, putkea ja tehtiin kontakteja. Ongelmia oli paljon. Ensinnäkin hajut veivät Nemoa ihan kymmenen nolla. Jännä, se ei ole koskaan ollut treenatessa missään varmaan noin huonosti kuulolla. Kokoajan sai huomautella. Erehdyin myös kokeilemaan ohjurittomia keppejä, virhe. Saatiin muutamat onnistuneet kepinpätkät ihan hitsin suurilla avuilla. Ekassa hypyssä pääsi varastamaan palkalle kierrettyään esteen. Pian alkoi hypyt ja kaikki muistua. Olipa koiralla ainakin hauskaa, itse turhauduin välillä jo pikkuisen. Esimerkiksi silloin kun Nemo karkasi kolme kertaa putkeen ja mennä viiletti putkea edestakaisin pari kertaa... eipä putkiongelmista tietoa!

Nooh, nyt jos raahautuisi vapaavuoroille useamminkin ;--)

Ensi viikolla aloitetaan taas treenit ja ajattelin ilmoittaa koiran kesäkuun alkupuolen kokeeseen. Jos mahdutaan ja niin edespäin. Kesällä tuskin muuten kisataan, syksystäkään en osaa sanoa vielä, enkä halua edes suunnitella kesää pidemmälle.
Näin lopuksi, noi pidentyneet päivät ja ihanat säät ja vihreys on vaan jotain niin huippua!

joy isn't in things, it's in us

Saatiin haaste Lauralta, pitäisi listata hyvän mielen asioita. Mietin juuri että pitääkö näiden liittyä koiriin vai ei, no ehkäpä sekä että. Mulle riittää jo pienet asiat, että tulen todella hyvälle tuulelle.

1. Se, kun pääsee treenatessa (ja muutenkin) täydelliseen yhteisymmärrykseen koiran kanssa. Se täydellinen hetki, kun koira elää siinä hetkessä vain sinua varten ja sinä sitä varten. Kun se ymmärtää täysin, mitä siltä haluat.

2. Pitkät lenkit. Entistä täydellisempiä nämä pitkät lenkit ovat joko aikaisin aamulla kun ei ole ketään liikkeellä, tai päinvastaisesti myöhään illalla. Varsinkin kesällä, onko parempaa.....

3. Ystävät. Tätä ei varmaan tarvitse selittää?

4. Kun onnistuu lukemaan koiran tunnetiloja hyvin ja toimimaan siten tilanteen edellyttämällä tavalla.

5. Kokonaisuudessaan vaan tuo piski. Sehän on ilon, onnellisuuden ja hauskuuden ruumiillistuma. Tarvitseeko muuta edes.

6. Joo kai pakko myöntää hyvä ruoka.... heh.

7. Tulen mielettömän iloiseksi, jos joku ventovieras vaivautuu hymyilemään mulle kadulla. Oon edelleenkin sitä mieltä, että ihmiset hymyilee liian vähän. Hymyily on ilmaista. Ja se tarttuu. Ja levittää hyvää fiilistä. Okei, toinen vaihtoehto on, että luullaan pahasti kajahtaneeksi jos hymyilee vieraille ihmisille.

8. Kesä ja auringonpaiste. Jo auringonpaiste riittää saamaan mut niiiin hyvälle tuulelle. Kesä on ihan parasta. Kaunis luonto, mahtavat säät, jotenkin rennommat ihmiset.

9. Uudet paikat. Jonkun kivan uuden mestan löytäminen kotikaupungista, vieraasta kaupungista. Musta on mahtavaa matkustella ihan kotimaassakin, ulkomaista puhumattakaan.

10. Haha, se kun ymmärrän, että se miten iloinen, onnellinen ja positiivinen olen, riippuu ihan vain musta itsestäni. Asiat voisivat aina olla paljon huonomminkin, joten nautitaan elämästä täysillä :D

Tässä me yksi päivä treenien jälkeen peltolenkillä. Tuuli vähän. Nemo on vaan niin paras, tänään tehtiin vähän jälkeä ja pienet palauttelutreenit kisojen jälkeen. Ai että miten iloinen se oli! Huomenna yritän raahata itseni vapaavuorolle treenaamaan agia!

Niin ja kaikki voi haastaa itsensä jos siltä tuntuu. En jaksa linkata kenenkään blogia. Laiskottaa.

you light up my world like nobody else

HAPPY!!

Kauan jännitetty ja panikoitu koepäivä koitti melkoisen sateisena. Kaveri tuli henkiseksi tueksi ja kuvaajaksi. Tuusulassa ei onneksi satanut, oli kuitenkin aavistuksen märkää. Koira oli vähän sähköjänis kun päästiin paikalle. Käppäilin sen kanssa vähän, käytiin ilmottautumassa ja näin. Pidin Nemon hengaamassa siinä mun kanssa koko ajan ennen luoksepäästävyyttä. Kävin siis jälleen sopimassa että ei tehdä paikkista. Tuomarina Harri Laisi.

Ja sitten kauan pelätty kehääntulotarkastus, ei mitään ongelmaa! Nemppa nuuskaisi tuomarin kättä ja se siitä. Luoksepäästävyydessä olin jo paljon rennompi. Laisi tuli moikkaamaan, Nemo nuolaisi tuomarin kättä :D Olin tämän jälkeen jo niin onnellinen, voitto mulle! Kehästä ulos iloisena ja koira boksiin. Oltiin numerolla kolme, mutta kakkonen poissa niin jo toisina. Paikkisryhmien jälkeen ykkönen meni kehään, aloin virittelemään Nemppaa. Se oli niiiiiin ääretttömän iloinen. Kehään vaan.

 

Luoksepäästävyys 10

Seuraaminen hihnassa 9 en olisi varmaan itse antanut ysiä, omasta kulmasta meno näytti kamalalta mutta videolla se on jopa siedettävää. Tai sitten pyrin vaan liian täydelliseen.. :D

Seuraaminen vapaana 9 tää oli paljon nätimpää!

Liikkeestä maahanmeno 0 voi harmi. En jäänyt tarkastamaan menikö puppe maahan, se tosiaan nytkäytti takamustaan maata kohden mutta jostain syystä ei mennytkään. Tästä kun olisi tullut ysi, se olisi ollut ykkönen.

Luoksetulo 10 vaaaaarrrsin pätevä piisonipoika.

Liikkeestä seisominen 9,5 ihan superhieno! Ennakoi istumisen.

Estehyppy 10 vautsi vau!

Kokonaisvaikutus 9 jee tuomari tykkäsi kovasti, mulle vähän palautetta aavistuksen vinoista seuraamiskävelyistä. Koira on hieno elikko ja niin edespäin, kuulemma kevään paras estehyppy ja mieletön luoksari :)

 

ALO2 142p, näillä sijoitus 3/10!!!! Ei olla koskaan, ei koskaan virallisissa kokeissa sijoituttu ja kyllä se pirun hyvältä tuntui.

Nemo pysyi kehässä mielettömän hyvin hanskassa ja teki uskomattomalla innolla ja ilolla, itsekin muistin hymyillä. Todella hyvää vastapainoa sille edelliselle kokeelle - tää oli sitä Nemon perussettiä. Piski sai superpaljon kehuja ja palkkaa, saa illalla vielä ison hirven luun ja huomenna pitkän lenkin. Hivenen hieno. Olen ihan sanoinkuvaamattoman iloinen. Koira teki niin hyvin, sillä oli mukavaa. Eikä tuo pisterivikään hassumpi ole.