just enjoy the moment

treeniä treeniä

Tällä viikolla on saatu ihan huippuja tokotreenejä, olen niin iloinen ja ylpeä mun pienestä kuraisesta treenikaveristani, se on ihan mahdoton huippu!

Kaikki treenit ollaan treenattu tuossa koulun pihalla, ollut sopivasti häiriötä, kiljuvia kakaroita ja ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Mulla on ollut messissä hyvät palkat ja oikea asenne :D Nemo on vaan ollut ihan sanoinkuvaamattoman hyvin messissä treenatessa. Keskittyminen ei ole herpaantunut lähes ollenkaan, vaikka treenit on saattanut kestää yhtä soittoa kymmenisen minuuttiakin.

Seuraamista ollaan tehotreenattu takapalkalla, alkaa näyttää aavistuksen paremmalta. Pystyn oikeasti sanomaan, sillä oon videoinut meidän treenit pokkarilla maan kamaralta, kuva saattaa olla vähän vino mutta palvelee tarkoitustaan. Tyypin asento on suoristunut, ei poikita enää kamalasti. Ainakaan takaa palkattaessa. Ja silti into on kova.

Eilen ja tänään vielä vähän satunnaispalkkaamistreeniä, ei mitään moitittavaa.

Lisäksi eilen tehtiin jonkun verran kaukoja. Kaukot on aivan supersiistit! Takaosa pysyy täysin paikoillaan, vain etutassut liikkuu ja on aika täpäkät, nyt vaan varmuutta ja matkan kasvattamista. Tänään sitten lisäksi ruutuja, niissä oli vähän säätämistä. Ilman apuja hakee paikkaa aika railakkaasti ja tarvitsee useamman käskyn.

Nyt aletaan sitten vaan rakentamaan kunnolla kisamaisia suorituksia. Periaatteessa liikkeiden osaset ovat kunnossa, mutta piski mokailee silti joskus. Mysteeri onkin, miten saan kisoissa liikkeet toimimaan ensimmäisellä kerralla, koska eihän siellä ole toista yritystä. Vielä kun saadaan treenattua huhtikuu kisamaista, ei pitäisi olla kovin paljon stressattavaa kokeita ajatellen. Itseasiassa haluan jo kisaamaan!

it takes courage to stand alone

Vähän hiljaiseloa ollut. Sillä aikaa kevät on tullut aika kivasti muutamia takaumia lukuunottamatta, normiin arkeen palattu ja vähän pidempiä lenkkejäkin tehty, sekä saatu kolmen viikon satunnaispalkkausjakso loppuun. Nemo on muuttunut jälleen bichoniksi tan-merkeillä, kuten aina tähän aikaan vuodesta.

Tokon parissa ollaan tosiaan treenattu satunnaistamista oikein urakalla. Koira ei kyllästy, ei tee huonommin, näyttää lähinnä ihmettelevän, kun ollaan tehty esimerkiksi sarjaa samaa liikettä ja siinä satunnaistamista. Sen skippasinkin aika nopeasti ja sovelsin.

Sitten ollaan vaan treenattu ja hiottu kaikkea mahdollista. Seuraaminen on aivan superkamalaa, se ei ole vielä tosiaan koekunnossa.... tyyppi edistää ja poikittaa niin hemmetisti. Heh en taas keksi missä välissä päästin sen tuollaiseksi. Perusasennosta oon miettinyt taas, jospa vaihtaisin sen kokonaan kiepsahtamalla tapahtuvaksi, mutta tuo takaa kiertäminen on varmaan liian selkärangassa, Nemo tarjoaa sitä aina kun seison tikkusuorassa ja se olettaa että tokoillaan. Ehkä, ehkä.

Ruutu alkaa olemaan kivalla mallilla apujen kanssa, vauhti ja into on tosi hyvä. Kaukot näyttävät myös metrin puolentoista matkalta hyviltä. Ulkonakin ollaan jo muutaman kerran treenattu, kerran kunnon häiriössä ja koira ei ollut moksiskaan.

Tällä viikolla alkaa sitten kisatreenit, seuraavaksi mun pitäisi miettiä niitä mahdollisimman monipuolisina sekä erilaisia palkkoja lähes jokaiselle treenikerralle, niin pysyy ehkä karvahirviölläkin hyvä fiilis yllä.

Nemolla on taas kirjaimellisesti kevättä rinnassa. Jokakeväinen paskasirkus on edelleenkin käynnissä - jokainen lumen alta paljastuva kasa on yritettävä ahmaista. Ah miten ihanaa. Lisäksi pikkupuppe liikkuu lenkillä niin tahmeasti, kun on niin paljon kuraa. Okei, kyllä minäkin vihaan tuota kuraa. Mutta helpottaa, kun siitä kurasta mennään kohti kesää!

Käytiin joskus vähän yli viikko sitten lenkillä Ainon ja Emman kanssa muuten. Sitten ollaankin vietetty ihan suhteellisen rauhallista elämää. Huhtikuussa alkaa varsinaiset äksönit, tekisi hyvää muutama sosiaalistumisreissu vaikkapa kohti hesaa sekä muutama mätsäri.

Saisi kaikki kentät alkaa pikkuhiljaa sulamaan, treenipaikat on vähissä.

Ja tulipa vielä mieleeni, että biisoni on opiskellut ahkerasti temppuja viime viikkoina. Se osaa mennä koriin, osaa avata oven, osaa pakittaa vähän jo ilman apuja, sekä ryömiä. Niin ja blogin ulkoasu kyllä muuttuu, inspiraation puutetta vaan senkin suhteen.

pari päivää sitten

tarvitaan vain vähän asennetta

Todella hyvät fiilikset tokosta! Aamulla innostuin vihdoin ja viimein väsäilemään kunnollista treenisuunnitelmaa ja sain asetettua osatavoitteetkin näille kahdelle kuukaudelle. Päämääränä olisi toukokuun kuudennen koe, ja sieltä ykköstulos ilman paikallamakuuta. Kaikki on mahdollista, kunhan vaan asennoituu oikein, jaksaa tehdä paljon töitä ja yrittää lujasti. Onneksi en ole itse helposti luovuttavaa tyyppiä, ja onneksi mulla on koira joka rakastaa treenaamista. Ja jos tuota tavoitetta ei saavuteta, sepä ei haittaa. Aina voi yrittää uudelleen.

Nyt maaliskuussa olisi tarkoituksena saada palkitsemisen satunnaistaminen kunnolla käyttöön. Olen tehnyt piskin kanssa satunnaisesti palkattuja sarjoja juuri esimerkiksi istumisia, maahanmenoja. Uskon, että voin nyt jo alkaa harventamaan palkitsemista entisestään ja antamaan ensimmäisen käskyn jälkeen toisen käskyn ja palkitsemaan vasta sitten jne. Nemo yrittää kovasti ja ei ole tosiaan lannistunut, vaikka palkkaa ei ole joka kerta tullutkaan. Nyt jotkut varmaan miettii, että enkö treenannut näitä ennen noita kisoja? Ei, ennen ekoja kisoja en treenannutkaan kun en tiennyt. Viime vuoden kisoja ennen treenattiin näitäkin, mutta hävettävän huonosti. Onneksi aina voi parantaa ja syventyä asioihin enemmän.

Huhtikuussa olisi tarkoitus saada kisatreenit täytäntöön, tämän kanssa voi tulla vähän kiire. Ehkä hyvä että tässä on aikaa vain kaksi kuukautta, enemmän motivaatiota treenata ;) Itselleni asetin tavoitteeksi jännityksen hillitsemisen. Olisi enemmän kuin hyvä päästä epävirallisiin ennen kisoja, mutta ei ainakaan vielä ole tulossa sopivia. Sitten pitää vaan kaveriporukalla treenata ja psyykata itsensä ihan kisafiiliksiin.

Kävin tänään vielä kaikki liikkeet osasiin purettuna ja niissä ei ole enää paljoa mitään hiottavaa. Pitää vain muistaa kertailla tasaisin väliajoin, ettei pääse mitkään osat ruostumaan.

Eilen ja tänään treenattiin Nemon aamuruoalla (nappuloilla) olkkarissa. Voi hitsit että piski tekee niin mahtavasti töitä - ei ihmekään kahden viikon tauon jälkeen. Se on ihan liekeissä, ei tarvitse muuta virittelyä kuin sen että vedän treeniliivin päälleni ja otan naksuttimen käteen. Perusasentoja ollaan kertailtu pitkin päiviä muutaman sarjoissa, kivalta alkaa näyttää. Näitä pitää vaan muistaa kerrata, jos Nemo on vähänkin liian innokas, se tulee vinoon...

Tänään kerrattiin ihan noita perusasentoja. Sitten pistin koiran käyttämään takajalkojaan tommosen lautasen avulla, hienosti tajusi että niitä takakoipiakin voi liikutella.

Satunnaispalkattu sarja istumisia, tosi jees. Seuraamisen käännöksiä (tai kaarroksia, aloitin loivista) 6x sekä oikealle että vasemmalle. Oikealle kääntyessä se on liimattuna jalkaani, ei jätätä, vautsi. Vasurille tehtiin kartio koiran toisella puolella - ja se liikutti niitä takajalkojaan! Supervau. Naksun kanssa tehtiin. Lisäksi koira perusasentoon ja siinä kapulan pitoa, vähän heikkoa edelleenkin. Saattaa mennä sivulta maahan ja pitää kapulaa maassa.

Toivottavasti tämä treenifiilis säilyy sekä mulla että Nemolla tämmöisenä, silloin on helppo treenata! Pitäisi useammin asettaa ihan tiukkoja tavoitteita ja ottaa ne haasteet vastaan, niin ehkä sitä tarttuisi toimeen vähän kovemmin? Tällä kertaa on jopa vähän itseluottamusta, ehkä tästä tulee jotain. Nyt olen varmaan ylistänyt ja toitottanut liikaa täällä ja sitten me feilataan :--D

viralliset poseeraukset

Pikkuherra kävi Lauralla vähän siistittävänä, aika edustavan näköinen murmeli sieltä tuli takaisin, kiitos paljon! :)

Nämä voivat nyt olla Nemon viralliset 4v-poseeraukset, nauttikaa kuvien sävyistä. En koskaan onnistu ottamaan seisotuskuvia yksin. Haaveena olisi nyt jos tässä keväällä viitsisi muutaman näyttelyn kiertää ja katsoa mitä ne eläimestä sanovat.
Eipä mulla muuta, tämmöinen pikapäivitys jälleen.

you looking at the king of jungle now

ONNEA NEMO 4V! Taas meni yksi vuosi ja piski sen kun paranee vanhetessaan, se on uskomattoman viisas kaveri jonka kanssa elän enemmän kuin mielelläni tätä elämää :--)

On se vaan mieletön koira jonka kanssa on saanut kehitettyä sanoin kuvailemattoman syvän ystävyyssuhteen. Paljon edessä vielä!

Kuvat on helmikuun puolesta välistä, huomenna elikko lähtee Lauran luokse vähän parturiin ja pääsee takuistaan eroon.

Blogi (ja muuhunkin) hiljaisuuteen on syynsä, vietin viimeiset puolitoista viikkoa sairaalassa mutta elossa ollaan! Nyt jopa jo siinä kunnossa, että jaksaa tovin koneella viettää.
Koira on saanut porukoiden toimesta tänään hyvät lenkit, herkkuja ja yhdessäoloa. Sille paras lahja taisi olla se, kun pääsin kotiin.
Tässä samalla ulkona kevät on päässyt käyntiin vähän mun huomaamattamani, ihania aurinkoisia säitä ja niin poispäin. Treenailut aloitan varovasti elikon kanssa alkuviikosta sisällä.
Tästä tää lähtee taas!