two years ago that all begans

Tajusin vasta nyt, että Nemo on tänään ollut meillä tasan kaksi vuotta, pileet! Kahdessa vuodessa musta ja tosta karvamursusta on kyllä tullut aika erottamattomat, enkä tosiaan voisi kuvitella elämää ilman sitä. Vuosipäivän juhlistaminen jää nyt huomiseen, kiitos hidasälyisen omistajan :-) No ei me sitä edes kauheasti juhlisteta kylläkään. Oon todella fiksu kun koneilen tähän aikaan, huomenna svenskasprovet jei..

who knows what could happen

On se vaan jännää tää treenaaminen. Tänäänkin käytiin kentällä, vaihteeksi kyrölässä. Ja vaihteeksi Nemo oli ihan kujalla, suorastaan kadulla. Moottoritiellä. Ei sujunut oikein mitenkään hehheh.

Kierreltiin aluksi taas kenttää, silloin jo Nemo tuntui tosi laiskalta. Häiriö oli ehkä vähän liian suuri, kaksi ihmistä puuhaili kauempana pihallaan ja hääri lähempänäkin pressun kanssa, ja viereinen leikkipuisto oli täynnä tenavia. Nemo pälyili kokoajan kaikkea kiinnostavampaa. Palkkailin sitä vaan omatoimisesta kontaktinotosta. Kun piski oli vähän rauhoittunut, yritin viritellä narupallolla. Ei vilkaissutkaan lelua vaikka miten pyörin sen kanssa Nemon edessä. No, jonkun verran perusasentoja kehiin. Laiskoja, muuten hyviä. Seuraamisen ottaminen oli virhe, vaikka olin suunnitellut sitä jo ennen treenaamaan lähtemistä. Laiskaa. Ei varsinaisesti jätättänyt, se oli siinä ja siinä. Palkkasin ja kehuin paljon. Lyhyitä pätkiä. Lopussa kaksi pidempää lelupalkalla. Riekuttiinkin sitten narupallolla seuruiden päätteeksi kun Nemo siitä kiinnostui. Stoppailuja vielä loppuun, surkeita. Lähti liikkumaan ennen vapautusta, sitä perusstoppia paljon muistuttelin ja siinä pysymistä. Loppuun lähti sujumaan hienosti, jee. Riekuttiin vielä lopuksi.

Jöö meni tosiaan niin ja niin. Häiriöön nähden hyvin, muuten superhuonosti. Huomenna ei reenata.

welcome to my life

koulunpihailemassa

Paikkana toimi aamulla kahdeksan maissa yksi kinnarin koulun lukuisista pihoista. Olin jo illalla vähän suunnitellut treeniä. Laitoin Nemon aamuruoan rasiaan, otin kamppeet ja käppäiltiin hissukseen koululle, matka kestikin sen pari minuuttia..

Alkuun taas kiertelin pihaa Nemon kanssa, annoin jätkän tutkia hiekkaa ja muutenkin ympäristöä. Vikoilla kerroilla se alkoikin taas kyyläillä mua kysyvästi. Näytin ruokarasiaa Nemolle ja laitoin rasian sivummalle. Sitten vähän narupalloiltiin, jännä että se innostui nälkäisenä lelusta! Pihan toiseen päähän tuli pari autoa ja siinä ravaili jotain tyyppejä, pari kertaa Nemppa niitä vilkaisi muttei ottanut pahempaa häiriötä.
Seurailtiin viitisen pätkää namipalkalla. Pisin seuruu oli varmaan seitsemän metriä. Alussa oli vähän laiskahtavaa menoa, ensimmäisen pätkän jälkeen Nemokin syttyi kunnolla. Otettiin pelkkiä suoria. Kehuin hurjasti ja palkkasin kaksi kertaa yhden pätkän aikana. Tosi hienoja, oon huipputyytyväinen! Kontaktikin pysyi mahtavasti. Viimeisen seuraamisen jälkeen vapautin rasialle, jättiruokapalkka.
Temppuiltiin vähän ja jatkettiin paikkamakoiluilla. Jätin maahan, poistuin viereltä puolentoista metrin päähän ja kävin palkkailemassa usein. Pää vähän pyöri, mutta mainiosti pysyi. Otettiin vielä pari kestotreeniä ja sitten jätin vaan makoilemaan ja kävelin pois, kävin palkkaamassa, etäisyyksiä. Meni tositosi hyvin! Vapautin lopuksi ja narupalloiltiin oikein urakalla.

Jee, kyllä tää näköjään lähtee sujumaan! Tossa koulun pihalla olisi kesälläkin hyvä treenata, tarpeeksi aikasin vaan menee niin siinä on varjoa. Eilen treenatessa Nemo oli muuten koko treenin kiinni, tänään jopa irti! Häiriötaso oli juuri sopivan pieni, vähän ihmisiä meni tiellä ja yksi Nemon kaverikoirakin, mutta Nemppa ei siihen huomiota juuri kiinnittänyt.
Kunhan nyt jaksaisin viikollakin käydä kenttäilemässä, alettaisiin edistymään kunnolla. Kuviakin olisi mutta ne on vielä kameralla.

tulevaisuuden todellinen tokotoivo

Tokoilun suhteen on ehkä vielä toivoa. Kyllä me saadaan kaikki sujumaan ajallaan, kunhan maltan olla kärsivällinen. Nemohan on tunnetusti tulevaisuuden todellinen tokotoivo, ihan varmasti. Ensimmäinen biisonitokovalio. Joo, ei mennä ehkä ihan niin pitkälle. Siihen me ei olla pyrkimässä.

Ollaan tokoiltu tällä viikolla neljä kertaa, muistaakseni. Sisällä kolmesti ja tänään ulkona! Hyppyjä ollaan kahteen treeniin sisällytetty. Olen aina stopannut sen esteen taakse. Koko hyppy sujuu tosi hienosti, ja Nemo tykkää siitä. Pitäisi jotenkin vaan häivyttää se kosketusalusta esteen takaa, ja se käsimerkki. Käsimerkkiä ei aina edes tarvitse, toisinaan. Seuraamisen käännöksiä ollaan hinkattu vähän liikaakin, ja musta tuntuu että sen myötä suoristakin seuraamisista on mennyt into. Olen vaan imutellut käännöksiä siten, että Nemo on perusasennosta ja siinä ollaan paikallaan pyöritty ympyrää. Imuilla ihan liikkeelläkin käännöksiä, ja sitten oon treenannut loivia kaarteita, vasemmalle menee mun mielestä alkeistasoon nähden hyvin, oikealle ei mitenkään. Ja useimmissa kääntyilyissä kontakti katkeaa välittömästi. Menee viisi vuotta ennen kuin saadaan käännökset kuntoon.

Eilen löysin, okei löysin ja löysin - oon tiennyt sen kentän olemassaolosta monen monta vuotta, mutta en ole keksinyt että siellä voisi treenata - mukavan pikkukentän kyrölästä oikein mukavan pienen puiston vierestä. Ainoana miinuksena, että kentän molemmilla puolilla on rivarien takapihoja mielettömästi, ja parilla pihalla olikin piskejä aitojen takana. Muuten kenttä on sopivan rauhallisella paikalla alkeishäiriötreenejä varten. Eilen jo koiteltiin siellä reenata, otin vaan liian vaikeita juttuja Nemolle, ei sujunut.
Tänäiseksi sitten suunnittelin ihan kunnollisen treenin, pakkasin patukat ja narupallot ja namit laukkuun ja lähdettiin kentälle. Nemo oli alkumatkasta jo jotenkin ihan sekaisin, hihnatouhotus on alkanut jälleen. Päästiin kentälle.
Alkuun kiertelin kenttää ristiin rastiin Nemon kanssa kolmisen kertaa, annoin pikkumiehen nuuskia ja pälyillä mielin määrin joka paikkaa. Käyskentelyn loppuvaiheessa Nemo alkoikin jo luoda minuun kysyviä silmäyksiä. Vähän kauempana jonkun talon takapihalla joku teki remonttia, vasaran pauketta ja muita ääniä kuului. Nemppa pälyili sinne jonkun aikaa, mutta ei ottanut äänestä pahempaa häiriötä.
Mulla oli kosketusalustakin messissä, ensiksi kirsuiltiin vähän. Otin patukan esille, se ei kiinnostanut Nemoa. Otin vanhan narupallosukkavirityksen esiin, Nemon ilme oikein kirkastui ja jätkähän syttyi täysin, riemastui täysin narupallosta. Riehuttiin aika pitkään siinä, sitten otin peruskontakteja aika paljon. Hyvin otti kontaktia. Kehuin Nemoa kokoajan tosi paljon, ylistin sairaasti.
Sitten ihan perusistumisia, otin ensiksi perusasentoon ja jätin istumaan. Lyhyitä aikoja ja pitkiä matkoja. Palkkasin jättäessä istumaan, palasin palkkaamaan. Pisin etäisyys varmaan kymmenisen metriä, kentän toiseen päätyyn. Ylihienosti pysyi. Vähän pälyili, ei haittaa. Otettiin istumisia tosi paljon, palkkasin yyberisti. Istujen jälkeen riehuttiin narupallolla hulluna ja vähän kirsuiltiin kosketusalustalla. Stoppauksia, ihan perusta. Etäisyyttä ihan varovasti ja vähän. Stoppailut meni huippuhyvin, ihan alkeisjuttua tosin vaan. Välissä aina vähän temppuiltiin ja loppuun riekuttiin jälleen hulluna narupallolla. Kehuin piskiä kokoajan mielettömästi, sen iloisuus ja into säilyi.

Kaikkiaan oon tosi tyytyväinen. Mun täytyy siis aloittaa tuo ulkona treenaaminen ihan yksinkertaisista treeneistä. Kun oltiin lähdössä kentältä, jollekin pihalle tuli koira, älähti jotain ja Nemo ihan sekosi, kyyläsi vaan sinne. Olipa tuska saada kontakti siihen. Tässä tulikin se ongelma: miksi Nemo toimii PAREMMIN ryhmätreeneissä kuin silloin kun me treenataan kahdestaan, jolloin häiriötä on kymmenen kertaa vähemmän? Nemo ottaa kahdestaan treenatessa sairaat häiriöt kahdenkymmenen metrin päässä kulkevasta koirasta ja äänistä. Tänään tai huomenna teen meille suunnitelman, ja mennään tolle rauhalliselle kentälle usein kenttäilemään. ensin ihan helppoja juttuja ja sitten vaikeampia. Kyllä tää lähtee vielä sujumaan! Paljon leikkimistä ja palkkailua. Tokoilu on kiva asia.

ei onnistu

Voihan, mikä mulle on tullut? Kun koiralla olisi energiaa ja tuntuisi olevan intoa tokoiluunkin, mä en jaksa tehdä elettäkään siirtääkseni olemustani kentälle, sisälläkin tokoilu tuntuu aivan ylivoimaiselta. Tästä fiiliksestä on päästävä eroon, jos mä haluan saada tuloksia näkyviin, jos mä haluan saada nuo liikkeet kuntoon. Olisi kiva joskus edistyä kunnolla, ehkä päästä niihin kisoihinkin. Tarkasti ajateltuna ne kisat tulee olemaan mahdottomuus, en voisi kuvitella että Nemo toimisi koskaan ilman palkkaa.

Mietin että saisiko tuon vaihdettua seuraamisissa ainoastaan lelupalkalle. Se tarkoittaisi tosin sitä, että patukan pitäisi kiinnostaa kentälläkin. Täytyy varmaan mennä pari kertaa kentälle ainoastaan hillumaan lelujen kanssa. Seuraamisemme käännöksistä saatiinkin kuulla torstaisissa treeneissä.. .. oon kyllä aina tiennyt että ne ei suju, ei niitä olla edes reenattu kunnolla. Enkä saakkaan varmaan niitä sujumaan. Tämä taitaa olla tokomasennus vol miljoona. Tekisi oikeasti vähän mieli mennä kenttäilemään monesti viikossa, mutta kun en saa mitään aikaiseksi. Okei, nyt olen vähän kipeä joten laitetaan osa sen piikkiin. Kunhan tästä nyt tervehdyn ja kerään energiat tokoiluunkin, teen sen pirunmoisen treenisuunnitelman vaikka kuukaudeksi etukäteen - ja mennään viikossa vähintään yhdesti ohjattujen lisäksi kentälle tokoilemaan.

Haluan edistyä. Liian kunnianhimoista. Ja ei unohdeta sitä, että on tokoilu kivaakin. Nemo on oppinut nauttimaan siitä enemmän. Minä myös.

what is the real happiness

Ollaan oltu vähän hiljaisempia nyt blogin puolella pari päivää. Kevät on tullut aivan mielettömän ihanasti ja ollaan pikkupiskin kanssa viihdytty enimmäkseen ulkona. Ollaan saatu harvinaisen paljon lenkkiseuraa, viikonlopulla oltiin Janessan ja Wilin kanssa lenkillä, piskit tuli hyvin toimeen, alun jälkeen eivät pahemmin edes välittäneet toisistaan. Eilen oltiin Johannan ja Demin kanssa. Demppa on rauhottunut tosi paljon ja oli siten Nemolle hyvää seuraa. Tänään olivat vuorossa Annina ja Peppi. Peppi oli kasvanut ihan pirusti! Se on suunnilleen Nemon kokoinen kevyt gaselli, joka oli aivan riemuissaan Nemosta.. tunne ei ollut molemminpuolinen.

Nemolla on aivot ollut hyvin tallella ja jätkä on pysynyt hienosti irti. Tokoilut on myöskin sujunut, eilen käytiin ihan ysin maissa illalla tokoilemassa tossa pesiskentällä, med patukka ja namit. Keskittyi hienosti. Otettiin ihan yksinkertaisi, peruksia ja maahanmenoja ja paljon patukalla riekkumista. Tänään sitten parvekkeella hyppyjä. Kyhäsin chillojen ruokabokseista ja pahvisuikaleesta esteen. Ja hienoja oli! Kosketusalustan päälle nami toiselle puolelle. Hyvin hyppää vasta käskystä, meinasi kiertää esteen paluuhypyn sijasta, tämä ehkäistiin heti alussa stoppaamisella esteen toiselle puolelle heti namin syömisen jälkeen. Hienosti sujui, jes. Makuiluja partsilla, lyhyitä aikoja. Tyytyväinen oon. Nemolla on kasvanut vaan into ja motivaatio tohon tokoiluun, jes. Jes ja nyt menen nukkumaan.

kuvia mölleistä

Kuvat ovat Riitta Kekkosen ottamia (yläpuoliset), kiitos kuvista :-)

Yllä olevat kuvat ovat Noora Hautamaan ottamia, kiitos hienoista kuvista sinnekin :-)

ensimmäiset epäviralliset

Möllien jälkeisiä tunnelmakuvia Vantaalta, Nemo edustavana ja fiksuna! :-D eli tosiaan, tänään oli meidän ekat möllitokot, nakkiluokkailemassa käytiin. Jännittihän se mua hieman, mutta jälkikäteen täytyy todeta, että turhaan jännitin. Kaikki oli tosi mukavia ja muutenkin meillä meni tarpeeksi hyvin, mulle riittää. Oon hurjan tyytyväinen Nemoon. Alkuun se kävi aika kierroksilla, nenä oli kovassa käytössä lattialla ja maassa. Mentiin heti aamusta ja päästiin jo tokaan ryhmään. Keskittyi yksilöliikkeissäkin hienosti, nokka oli vaan turhan usein lattialla, nuuhkimassa huumaavia tuoksuja.. voisin laittaa meidän pisteet tähän. Olihan toi arvostelu löysä.. mut on tää silti hienoa!

luoksepäästävyys 10 Nemo nuuski aluksi lattiaa kun tuomari yritti rapsuttaa sitä. Ei siis ollut mun sivulla, ihan siinä käyskenteli.
paikallamakuu 2min 10 oliko tää oikeesti muka kaks minuuttia? Jäin Nemosta noin kahden metrin päähän. Alussa kun otin sen sivulle, ennakoi viisi kertaa maahanmenon. Lopulta päädyin syöttämään sille nameja kokoajan, jotta pysyi istumassa ennen koko liikkeen alkua. Tosi upeasti pysyi maassa, kontakti pysyi kokoajan mussa. Oon niin tyytyväinen.
seuraaminen kytkettynä 9,5 Tosi hieno, vaikka itse sanonkin! Jännitin Nemon vireen johdosta noita seuraamisia, turhaan. Unohdin vaan loppuperusasennon..
seuraaminen vapaana 10 Hienoa menoa oli, muistin sen perusasennonkin..
liikkeestä maahan 9,5 Seuraaminen hyvä, käskin maahan ja olin palkkaamassa - minkä johdosta Nemo nousi istumaan. Olisi siis pysynyt ilman palkkaakin. Hienosti jäi ja pysyi kunnes palasin.
luoksetulo 9,5 Hehheh. Takamushan sieltä nousi ylös ennen liikkeenohjaajan 'käsky'äkin. Meni ekalla palautuksella paikalleen, hienosti tuli luokse.
liikkeestä seisominen 10 Tosi hyvä! Palkkasin samalla kun jätin seisomaan, varmasti pysyi.
estehyppy 8,5 Tän mokasin ehkä pahimmiten. Ensiksi este jäi liian korkeaksi ja Nemo ei suostunut menemään yli, madallettiin vähän ja menihän se ohjauksen kanssa. Ja ei me olla koskaan lautaesteellä treenattu, hehe.
kokonaisvaikutus 10 Tuomarilta sai kuulla että kiva nähdä tämmöinenkin rotu tokoilun parissa.

ja yhteispisteet 194,5.

Tuomarina oli siis Helinä Laine. Vielä kerran pakko sanoa, että oon niin ylityytyväinen Nemoon. Mikä parasta, se teki hommia innolla, eikä mitenkään flegusti kuten esimerkiksi niissä torstaisissa treeneissä. Näissä mölleissä ainakin se hyvä, että mun oma tokointo kasvoi huimasti. Treenaamaan vaan lisää! Kuvia voisin laitella huomenissa.

näyttää siltä ettei todellakaan hyvältä näytä

Joo, tultiin äsken treeneistä. Ja voi voi voi voi voi sanonko mikä, en sano. Ei ole taas aikoihin mennyt noin surkeasti. Tulipa erittäin osaava ja varma fiilis noita möllejä varten.. not.

Alkuun yritettiin ihan olla ryhmässä mukana. Ensin oltiin kaikki ympyrässä, pujotteluseuruuta, alkuun koitin seurauttaa, lahnasi metrin päässä perässä haahuillen, en seurauttanut enää. Sitten ympyrässä seurautettiin koirat keskelle, käskettiin maahan ja istumaan. Tässä Nemo oli aivan muissa maailmoissa, nuuhki ilmaa ja totteli mielettömällä viiveellä. No, näiden jälkeen päätin että treenit oli meidän osalta tässä. Mentiin sivummalle istuskelemaan ja tekemään pieniä tokojuttuja, sain parit maahanmenot skulaamaan ihan hyvin, istumiset ja stoppailut. Seuruutkin, parin askeleen isolla palkalla ja kehulla.

Voi ei. Mitähän mä nyt teen? Ajattelin olla huomisen aivan hiljaa tokosta, ei minkäänlaista treeniä. Mennään sitten niihin mölleihin, menee miten menee. Voi olla, että lyhennän paikkamakuun aikaakin tuolle. Hui kamala, nyt kaikki tokoiluvarmuus on ihan jossain syvällä.

epäonnistuneita ja onnistuneita tokoja ja collieseuraa

Mites meidän tän viikkoiset treenailut on sujunut. Vaihtelevasti. Maanantaina otettiin erilaisia seuraamisia sisällä, paljon lyhyitä pieniä pätkiä. Patukalla virittelin treenin alussa, lopussa ja seuruiden välissäkin. Into oli mahtava ja huipullista työskentelyä, aivan uskomatonta. Saatiin käännöksiäkin sujumaan ihan kera kontaktin. Näihin olen tosi tyytyväinen, seuraamista ei erityisesti nyt reenailla ennen möllejä ja sen uskon sujuvan palkattakin.

Eilen, tiistaina keskityttiin jääviin. Ja ne menikin tavallaan aivan väärin päin. Otettiin ensin ihan stoppeja; stoppaamista, kestoa, stoppiin jäämistä, tosi hyvin meni. Sitten ilman seurauskäskyä, vierellä kulkien pysäytin. Tarjosi kaikkea muuta ja lähti vielä valumaan eteenpäin stoppauksen jälkeen. Eli, mölleissä teen tämän ihan palkallisena liikkeenä, stoppaan namilla, palkkaan, annan vielä paikkakäskyn, palaan vierelle ja palkkaan. En ota sitä liian vaikeana Nemolle. Maahanmenot meni paljon paremmin. Pyörimisestä maahan, ripeyttä tuli hurjasti. Pientä kestoa, palkkasin paljon maassa pysymisestä. Maahanjääntejä, jätin maahan, poistuin viereltä ja palasin palkkaamaan. Hyvin. Ja sitten ilman seuraamista ja sen kanssa maahanjääntiä, tosi hienosti! Vähän täytyy vauhtia hidastaa, mutta hienosti oikein putosi maahan ja pysyi varmana. Toinen ainakin sitten onnistuu.

Tänään paikkamakoiluja, pilasin varmaan meidän minimaaliset edistymisetkin. Ei olisi kannattanut yrittää sitä kahden minuutin kestoa, eikä varsinkaan vaan kahdella välipalkalla. Ugh, olen tyhmä, ahnehdin liikaa. Alkuun otettiin lyhyitä kestoja, puoli minuuttia, lyhyitä, minuutti. ne menivät vielä tosi hyvin, minuutissa vire pysyi ja mielentila vaikutti oikealta. Minuutin jälkeen lyhyitä ja se kaksi minuuttia. Puolentoista minuutin kohdalla keskittyminen vähän herpaantui, olisi heti pitänyt mennä palkkaamaan. Kuulosteli kun joku avasi alakerrassa jonkun rasian. Palkkasin ja vapautin. Nyt makuiluihin vaan lyhyitä kestoja, ei välttämättä enää olleenkaan reenitä. Harmittaa kyllä tuo, jos se jotenkin vaikutti tosi negativiisesti tohon paikkamakuuseen. Ja välimatkahan oli se metri, vähän yli. Mölleissä palkkaan makuusta ihan riittävästi, neljästikin, haluan varmistaa että se pysyy. Kauhea miten jotkut möllit jännittää. Ja täytyy nyt tolkuttaa itselleen, etten sielläkään ahnehdi liikkeitä vaan helpotan tarvittavat, eli jäävät ja paikkamakuun. Ja saahan siinä välissä nakkiluokassa tosiaan palkata.

Oltiin tänään Johannan ja Demin kanssa pitkällä lenkillä, mentiin keskustassa. Oli kiva lenkki, oli mukava vaihtaa koirallisia kuulumisia jonkun kanssa oikein kunnolla. Demi oli muhkeutunut hurjasti ja rauhoittunut, siitähän saadaan Nemolle vielä kunnon kaveri!
Nyt meikä lähtee nukkumaan, ajatukset alkavat olla jo liian puuroa..

meillä on tosi mahtava suunnitelma

Treenisuunnitelma siis. Niitä ensi viikon möllejä varten. Mutta en ole varma tämän suunnitelman toimivuudesta, jos en saa koiraa vaadittavaan vireeseen. Ja se huomattiin jo tänään. Voisin rustata sen suunnitelman tänne blogiinkin jos jaksan.

Eilen illalla siis pähkäilin miten saataisiin liikkeisiin vielä varmuutta ennen möllejä, ja kesken olevia liikkeitä lähemmäksi lopputulosta. Tulin siihen tulokseen, että ei paikkamakuun ja hypyn tarttekaan olla aivan valmiita, ne on vaan möllit. ja vaan nakkiluokka. Ja silti mua jännittää.
Mutta, ajattelin siis keskittyä päivässä kahden kolmen liikkeen hiomiseen. Tänään olivat vuorossa hyppy ja luoksetulon kaikki osat, siis istumaanjääminen, ennakoimattomuus, nopea tuleminen ja oikea loppuperusasento. Nemo yllätti mut aivan mielettömän oudolla sähläämisellä. Alkuun otettiin kaksi vauhtia, ne oli huippuja. Ekassa normiluoksetulossa loppuperus oli väljä, otin uusiksi sivulle. Toisessa taas meinasi ennakoida, mutta pisti perseen maahan heti ekalla huomautuksella. Sitten otettiin vielä erikseen istumistreenejä, sitä että jätin jätkän paikalleen ja varmistelin sitä pysymistä. Hyvin pysyi. Harmi vaan, että koko treenin ajan vire oli aika alhaalla, laiskaa menoa. Hypyt oli kerrankin tosi hyviä, nostin pahviestettä ovensuussa jo noin viidentoista sentin korkeudelle.

Huomenna jatketaan sitten seuraavilla liikkeillä, ajattelin ottaa hiontaan paikkamakoilun ja seuraamisen, saa nyt nähdä vaihdanko vielä noita. Tuolla mölleissä on kai se makoilun aika täydet kaksi minuuttia - apua -, mutta välissä saa palkata ja aivan koiran lähelle saa jäädä. Kuinkahan useasti joudun palkkaamaan.. eilen päähäni pälkähti vielä se, jos jotkut muut nakkiluokkalaiset luottavat liikaa koiraansa, joka ei ole varma makuussa, ja lähtevät liian kauas siitä, ja jos koira nousisi ja tulisi häiritsemään muita. Nemolle siitä jäisi ainakin tosi negatiiviset kokemukset, voisin veikata että semmoinen tilanne pilaisi meidän alkeispaikkamakuunkin. Kamalia kauhukuvia tosiaan, hehheh.
Ajattelin treenata nyt seuraavat neljä päivää ja pitää perjantaina treenivapaan ja lauantaina iloisesti sitten sinne mölleihin.
Muuten, jos ihmettelette, miksi blogin ulkoasu vaihtuu vähän väliä, en saa sitä millään mieleisekseni. Ja aika jännät noi toukokuun möllit, lähetin sinne viikko sitten sähköpostia ja vieläkään mulle ei olla vastattu. Ehkä soitan sinne. Tai sitten ymmärsin ilmottautumisesta jotain väärin. Kuka tietää.

kyllä piisonitkin osaa

Tokoiltiin eilen iltapäivällä kinnarin koulun parkkiksella. Toi hiekka-alusta oli onneks jo suhteellisen kuiva. Kaveri oli kuvaamassa meitä, kiitos otoksista! En nyt jaksanut alkaa rajailemaan jokaisesta kuvasta itseäni pois, nauttikaa.

Seuraamista otettiin todella paljon eilen, aamulla sisällä ja sitten iltapäivällä ulkona. Kaikkiaan tosi hienoa seuraamista! Sisällä sain sen syttymään treenaamalla pikkupätkiä huippupalkalla ja riehumisella. Ulkona vire oli myös tosi kiva, keskittyi hienosti ja oli koko treenin ajan irti. Häiriötaso oli juuri sopiva. Kerran meni yksi koira takaa ohi ja sitä piti vähän pälyillä, kuunteli kumminkin.

Miten ihmeessä näissä kahdessa kuvassa toi meno näyttää niin väljältä. Väljää se ei ollut. Pari kertaa jätätti, mutta sitäkään ei tosiaan esiintynyt enempää. Kontakti oli huippuhyvä. Pisin pätkä varmaan viitisen metriä oli.

Otettiin yksi luoksetulo, vauhti taas hieman laiskahtavaa. Hyvin jäi paikalleen, eikä ennakoinut tulemista vaikka nökötin ennen kutsumista useita sekunteja hiljaa paikallani.

Voisin näiden parien onnistuneiden ulkotreenien pohjalta todeta, että kyllä me vielä kisaamaan päästään! Seuraaminen, paikkamakuu, jäävät ja hyppy kisakuntoon ja se on siinä. Tärkeintä olisi vaan pitää tuo tokoilu Nemolle kivana.

Eilenkin parkkiksella reenatessa temppuilin liikkeiden välissä ja juoksin ympäri kenttää ja kehuin koiraa hurjasti, jotta se olisi pysynyt vireessä. Hyvin toimi.

Hui, mölleihin tasan viikko! Äyh, en kyllä tiedä miten joku hyppy sujuu kun ollaan sisällä pahviromuesteellä treenattu.. tai maahanjäävä.. no, sen näkee sitten.

aprillipäivän ukuilut

Tosiaan nyt rustaisin niistä torstain ohjatuista treeneistä jotain, jos vielä muistan :-)

Paikalla oli meidän lisäksi vaan kaksi koirakkoa, alkuun kolme, mutta sitten määrä väheni. Alkuun luoksepäästävyyksiä kaksi. Janessa tuli suoraan rapsuttelemaan koiraa. Nemo oli tosi kivasti. Ekalla kerralla palkkasin rapsutettaessa, tokalla en, hienosti pysyi, ei noussut. Kehuin kokoajan.
Sitten ohitusharjoituksia pareittain, seuraten. Nemo oli superhieno! Kontakti oli todella makee ja paikka, ainakin omaan silmääni. Kehuin hurjasti ja aika normaalisti palkkailin. Kun piti pysähtyä ja kätellä toinen koirakko, Nemo istui hienosti ja piti muhun kokoajan kontaktia. Kahdeksikon pujotteleminen kahden koirakon ympärillä meni myös hienosti. En seurauttanut, ihan vapaasti kera kontaktin. Nemo piti mielettömän hienoa kontaktia. Voin edelleen ylistää sitä vaan näistä kyseisistä treeneistä.
Tähän väliin vissiin paikkamakoiltiin. Täytyy sanoa, että häiriö kirkon parkkiksella oli Nemon tasoon nähden mieletön. Autoja tuli ja meni, samoin ihmisiä, ja vielä jossain vaiheessa kirkon kellot soivat. Eikä Nemo reagoinut edes niihin niin voimakkaasti kuin ennen, jes! Paikkamakuussa otin ihan lyhyttä aikaa ja matkaa, kävin lähes kokoajan palkkaamassa. En uskalla riskillä kasvattaa vaikeusastetta ulkona liikaa, kun paikkamakuu ei ole kunnossa edes sisällä.
Hmm sitten muistaakseni parit perusluoksetulot. Otin aika lyhyttä matkaa, hienosti jäi istumaan ja kivasti tuli sivulle. Vauhti vähän hidas. Sitten luoksetulokolmiota. Tätä ollaan otettu joskus viime vuonna kanssa treeneissä, ja silloin Nemo nousi. Alkuun vaan vahvisteltiin vähän koirien jättämistä, paikkakäsky ja siirtyminen vieraan koiran vierelle. Tästä erityisen suuret propsit Nemolle, joka ei noussut kirkon kelloista, vieraasta ihmisestä vierellään, ja reagoi vasta minun luoksetulokutsuuni! On se vaan toisinaan ihan ylitaitava, mahtavaa!
Loppuun vielä liikkeestä seisomisia kaksi. Nämäkin olivat tosi kivoja, seuraaminen hienoa ja jäi seisomaan, pikkusen tassut ehkä liikkui, mutta sitä vielä hiotaankin.

Mahtavat treenit oli, Nemo toimi hienosti ja oli hyvässä vireessä.

strange in your perfect world

Komea mutta melko karvaton. Jeii, tänään otettuja kuvia. Tänään oli myös superhienot tokotreenit. Nemo oli harvinaisen mainio, oon niin sanoinkuvailemattoman tyytyväinen siihen! Niistä voisin rustata huomenissa lisää.