kuten sanoin

"aina kun olen kehunut sen maasta taivaisiin seuraavana päivänä on alkanut alamäki..." Joo niinhän minä sanoin ja niinhän siinä kävi!

Nemppa oli muuten hieno kun otin sen tänään ekaa kertaa mukaan juoksulenkille ja herra ravaili kuin vanha tekijä. Ei yrittänyt pysähtyä kesken juoksemisen nuuhkimaan tai mitään, meni juuri hyvää tasaista vauhtia. Eipä tartte enää jättää sitä kotiin, otan sen vähintään kerran viikossa mukaan juoksemaan, kasvaa senkin kunto.

Ei tässä ollut edes mitään tärkeää asiaa, hyvää vappua vaan!

so perfect

Oon ihan sanoinkuvaamattoman tyytyväinen Nemoon. En minä tarvitse mitään miellyttämisenhaluista työnarkomaanikoiraa, kun mulla on näin upea biisoni. Oikein pelottaa tulla ylistämään eläintä minnekään (aina kun olen kehunut sen maasta taivaisiin seuraavana päivänä on alkanut alamäki)...

Ollaan treenattu tällä viikolla ihan sairaasti. Lauantaina on ehdottomasti vapaapäivä, tai sitten treenivapaata koko viikonloppu. Karvatyöläinen on kyllä ansainnut vapaansa. Ainoastaan lenkkeily on jäänyt tällä viikolla heikonlaiseksi, viikonloppuna korvataan. Ja ensi viikolla.

Eilen oli varmaan tyyliin hienoimmat tokotreenit ikinä!! Aamulla treenattiin nurmella muutama paikkis. Ensin 10m 1min kahdella palkalla. Superhianoo! Sitten 40s paikkis kisapituudella. Lopussa kellahti kyljelleen nuolemaan mahanalustaa krrh.. kunhan normalisoitui, palkkaamaan ja vapautus.

Hienoilla treeneillä tarkoitinkin illan ukun treenejä siis. Treeneissä oli mielettömästi porukkaa, useampi koira huutamassa aidassa kiinni.. häiriötä ainakin, hyvä! Otettiin liikkeitä kokonaisina ja melko kisamaisina.

paikkamakuu: alkuun heti, Nemppa makoili Mellun vieressä. Häiriön määrästä johtuen en todellakaan ottanut mitään pitkää matkaa, about 5m. Palkkasin kai kerran ja kehuin satunnaisesti. Kesto hieman yli 2min. Hemmetti miten tyynenä eläin makoili, ei nuuskintaa!

seuraaminen: kisamaisena, seurautettiin koiria pareittain vierekkäin. Alussa Nemo vähän haahusi. Käännöksissä annoin uuden käskyn ja kerran korjasin paikkaa käsiavulla. Piski pysyi upeasti mukana!! Kontakti katkeili muutaman kerran. Lopussa kehuin koiraa hyvästä seuruusta ja hitto se skarppasi, kontakti pysyi katkeamatta ja tassukin nousi korkeammalle. Melko pähee, vaikka itse sanonkin.

maahanjäävä: kaikki tehtiin yhtäaikaa. Suoraan maahan, kehaisin maahanmenosta samalla kun jatkoin matkaa. Ihan perfekto!

luoksetulo: vauhtina, Janessa piti kiinni Nemoa rungosta ja härnäsi koiraa ihan kunnolla. Mieletön vauhti, innosta johtuen jouduin ohjaamaan perusasentoon.

hyppyjä: alkuun ihan muistutteluloikkia käsiavulla sekä palkkaamista esteen takana seisomisesta. Vikaksi kisamainen hyppy, seisoi venaa-käskyllä, ei siis istunut esteen takana.

Mitkä treenit! Kehuin elukkaa jokaisen liikkeen jälkeen hulluna (tietty myös palkkasin), ja Nemo innostui oikeasti. Se palkkaantui myös kehuista. Kiva ylistysteksti mutta niin se vaan on, oli niiiin hienot treenit.... miinuksena koira karkasi yhdestä vapautuksesta kadulla kulkeneen tutun tyttökoiran luo. Tulipa aika kovaa pois sieltä mun kanssa, argh.

Tänään aamusta pesiskentällä kolme paikkista. Laitoin Nemon makaamaan selkä tielle päin. Ensiksi ihan lyhyt, 10m 20s. Tosi hieno. Sitten meinasin ottaa pitkän 20m matkalla, mutta palasinkin palkkaamaan ja vapauttamaan koiran 40s kohdalla. Takana kadulla meni tuttu koira, enkä ota nyt mitään riskejä. Sitten se pitkä makuu, 20m 2min kahdella palkalla. Valtavan hieno!! Ei minkäännäköistä levottomuutta. Ei ottanut häiriötä takaa menevistä ihmisistä. Nyt jos se makaa kokeessa näin hyppään varmaan kuuhun.
Olinkin koulussa ihan koko päivän, tulin seiskan aikaan himaan ja lähdettiin taas suoraan treenaamaan. Nurmella eripituisia seuraamispätkiä, sairaana palkkaa kaikesta. Käännöksiä, suoria, juoksua. Tajuttoman hieno. Edistystä havaittavissa, hyvä vaan. Mitä enemmän seurautin, sitä enemmän koira skarppasi.

Mulla on tosi hyvät fiilikset. Se koe voi jopa mennä jotenkin. Ja muuten, tiistaina tuli täyteen kolme vuotta siitä, kun piisoni muutti meille. Kolme hyvää yhteistä vuotta takana.

ekat varsinaiset agitreenit

Pitäisi nyt yrittää tehdä tiivis ja nopea postaus kun pitäisi olla tuolla matematiikan parissa, nooh. Aamusta pesiskentällä paikkis 2min, etäisyyttä about kolme metriä. Palkka tai pari, en muista. Muistan vaan että vallan hienosti herra makoili, ei nuuskimisia. Vähän katteli ympärilleen mutta ei mitään hälyttäviä. Vasta 13/50, tää ei onnistu :-D

Ja asiaan, tänään oli ekat varsinaiset agitreenit. Olipa mukavaa! Voi olla että saadaankin agista meille ihan hyvä kakkosharrastus jos nyt kunnolla innostun. En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut, että voisin innostua kyseisestä lajista - en edes tiedä miksi. Treeniryhmä vaikuttaa kaikin puolin mukavalta, ohjaajat on mukavia jne.

Tänään aloiteltiin keppien treenaamista ohjureiden kanssa. Oltiin jakauduttu ryhmän kesken kahteen pienempään ryhmään, päästiin Nemon kanssa kokeilemaan ekana niitä keppejä. Nemo ei tuumannut mitään ohjureista, ei säikkynyt tai mitään. Mun mielestä kepit meni oikein hyvin, kättä seuraten tietty tosi hyvin. Kun vähensin käsiohjausta ja koiran piti itse miettiä, se oikaisi muutamankin kerran väärästä paikasta oikein nokkelan näköisenä. Treenailtiin tota oma-aloitteisuutta myös targetin avulla. Tosi kivasti kyllä eläin tajusi, jee. Käskysanaksi kepeille vaan normisti kepit.
Lisäksi kontakteja. Ohjasin vaan piskin esteen päälle ja ohjasin siten, että takatassut jäi esteen päälle, siitä palkkailin. Varsinkin toisella kerralla näkyi selvää oivallusta, että mistä asennosta sitä palkkaa oikein saa.
Lopussa otettiin vielä vähän koiran irtoamista hypylle targetin avulla. Nemolla syttyi tässä vähän hitaasti, hakee liikaa apua multa kokoajan. Huomasin jo näissä alkeisjutuissa että koira tukeutuu muhun ihan hemmetisti, kysyy kokoajan mitä pitää tehdä. Mutta kyllä se ihan mukavasti irtosi tosiaan targetin avulla, jees.
Aina treenien välissä eläin oli boksissa ja ai hemmetti mitä älämölöä tämä piti! Meni, kun seisoin korkeintaan viiden metrin päässä boksista mutta kun mentiin kontaktipaikalle kentän takaosaan, meteli alkoi.. kävin muutamaan otteeseen palkkailemassa boksissa hiljaa venaamisesta. En jaksa tuollaista karjujaa. Toisaalta hyvä vaan, jos se tuolla vetää kierroksia, mutta äsdf kyllä se saisi odottaa hiljaa siellä boksissa.

En nyt edes tiedä kirjoitinko kaiken tarpeellisen ylös, mitä nyt halusin itselleni muistiin pistää... nyt himassa yritetään tehdä targetista vieläkin kivempi, että sinne on mahtavaaaa rynnätä ja sitten treenaillaan noita kontakteja.
Huomenna onkin tokotreenit. Ja ainiin, mahduttiin sinne mäntsälän tokokokeeseen! En nyt yhtään tiedä mitä tästä kaikesta tulee, pitäiskö itkeä vai nauraa.

perus

Tässä lähikuvaa tästä upeesta pannasta minkä ostin. On se vaan kivannäköinen. Nemo on vaan onnistunut jo mukavasti likaamaan totakin pantaa..

Tajuton mitkä kelit on olleet nyt pääsiäisen ajan, ei ole edes todellista! Ollaan tehty jättilenkit aamulla ja päivät oikeastaan vaan löhöilty partsilla auringossa (minä, ei koira).

Agikontakteja on treenailtu taas jonkun verran ja leikkiprojektikin on hyvässä vaiheessa. Saa nähdä mitä huomisista agitreeneistä tulee jos on näin kuuma. Ei siinä muuta, voi olla että Nemppa on yyberflegu mutta sen näkee sitten.

Tänään tein jätkälle vähän jälkeä tuohon takapihalle, hemmetti sitä hosumista. Vaikka palkka tulee taskusta se häseltää silti hulluna.

 

Ja joo, se koe on ensi viikolla! Ensi viikolla, epätodellista. Nyt ei ole mitään kovaa paniikkifiilistä päällä, treenit on sujuneet niin mukavasti.
Eilen treenattiin aamusta ennen kasia koulun pihalla, ihanan viileää ja rauhallista. Nemo teki tosi hienot paikkikset, yksi jopa 10m 1min, kahdella palkalla. Ei mitään sairasta nuuskintaa tai mitään, hienoa. Sitten jätkä teki myös mielettömät seuraamisen käännökset, vautsi!! Jos se kokeessakin tekisi noin... Illalla vielä uusiksi koulun pihalla paikkiksia, nyt 5m 2min, palkkasin useasti, tiellä koirasolkkauksia ja piski tuijotteli sinne kiinteästi. Lisäksi 20m 40s, superhieno. Paikkisprojekti menossa vasta vaiheessa 11/50 heheh...
Tänään aamusta koulun pihalla, otettiin suhteellisen pitkä seuruupätkä. Innokasta menoa, kontakti katkeili pariin kertaan. Ei mitään pidempää katkeamista, eteenpäin vilkuilua. Lisäksi tietty paikkiksia; 20m 1min, yhdellä palkalla, tosi hieno. Sisällä hypyn jälkeen seisomisen vahvistelua uudella käskysanalla, muutamat mokailut. Tuleekin kiire saada tuo kuntoon.
Voisi vielä treenata metskua ja niitä kontakteja tänään...

"excellent temperament and large dark eyes"

Ollaan tässä tällä viikolla ehitty tekemään vaikka mitä, paljon treenailua ja näyttelykunnostautumista. Kuvia olisi ihan sairaasti joka postaukseen, no, säästelen. Niitä tarvitsee kumminkin jossain vaiheessa kun ei taas jaksa kuvata. Tokassa kuvassa Nemon onnellinen autovirne (joka osaltaan kyllä johtui kuumuudesta).

Keskiviikkona mietin liiankin kauan että jaksanko lähteä puolikuolleena sateeseen seisomaan. Nooh, lähdin. Meillä olikin treenien alkuun rallytoko-esittely. Ihan mukava laji, ei vaan meille. Olen liiankin tottunut tokon pilkunviilaukseen ja vakavuuteen, rallytoko tuntui vähän liiankin vapaalta, hassuako.

Esittelyn jälkeen ihan normitreeniä vielä. Kartioiden kera seuraamisen käännöksiä, piirsin vielä maahan viivankin. Tajuttoman paljon helpompaa treenata näin, mulla on todellakin jotain seuraamisen käännösten hahmottamisongelmia. Vasureista tuli tosi hienoja, mitä nyt Nemo törmäsi muutaman kerran kartioon. Oikealle käännökset päinvastoin yybersurkeita, perä heitti sairaasti. Tein muistaakseni kyseisissä sateisissa treeneissä muutamat lyhyet paikkikset, hieno Nemo.

Käytiin vielä treenien jälkeen lyhyt lenkki Janessan ja Wilin kanssa.

Torstaina treenailtiin normitapaan yhteiskoululla, jäävien vahvistelua takapalkalla ja paikkiksia. Ei noista treeneistä mitään mainittavaa, melko mukavaa menoa.

Aloitin keskiviikkona tän niin sanotun leikkimisprojektin, keräsin ihan jokaikisen leluakin muistuttavan tavaran lattioilta pois ja olen yrittänyt leikkiä joka päivä Nemon kanssa. Yhtenä päivänä vissiin jäi pois, mutta torstaina sain Nemon leikkimään mun kanssa patukalla kentällä!! Tänään jätkä revitteli hulluna mun kanssa säärystimiä... heh, oli ainakin hyvä kun oli kaksi samanlaista, saatiin hyvät leikit aikaiseksi. Ehkä se oppii vielä kunnolla leikkimään, oon vaan luovuttanut liian helpolla?

Eilen aamulla melko kovassa sateessa paikkiksia jälleen yhteiskoululla. Nemo oli tajuttoman hieno, jees. Yksi minuutin makuu kymmenen metrin etäisyydellä, yhdellä palkalla. Muutamia lyhyempiä, tosi hieno vaan oli. Treenailtiin sisällä noita agikontakteja, niitäkin on tullut oteltua pitkin viikkoa. Ihan alkeita siis..

Eilen käytiin Lauralla trimmissä ja tänään nokka kohti Lahtea, vähän ehkä taas turha reissu mutta tulipahan tehtyä. AVO EH, se normitulos. Nemo käyttäytyi taas niin hienosti että en voi kuin olla ylpeä siitä. Eikä mitään murinan yrityksiäkään käpälöivälle tuomarille. Tuomarina oli sis Elaine Whithey Kanadasta. Arvostelu kuului: "Slightly long. Good coat texture. Moves well front near. Coat texture excellent. Excellent temperament. Large dark eyes. Coat trim is inproper."

Oli mukavaa saada vähän kattavampi arvostelu! Kerrankin joku tuomarikin huomaa nuo Nemon ominaisuudet jotka ovat postauksen otsikossa ;)

Eipä erityisempiä, sitten piti tietysti vähän ostella. Nameja, luita ja yksi erityisen päheä panta tarttui mukaan, tästä pantahamstrauksesta pitäisi päästä eroon. Etsiskelin myös trimmisaksia tuolta mutta en ainakaan bongannut mitään hyviä.

Paikkamakuuprojekti ei oikein ole liekeissä, vaiheessa 9/50. Kyllähän tässä on tasan kaksi viikkoa kokeeseen. Kaksi viikkoa, kuolema koittaa. En tajua miten selvitään. Nemolla esiintyi tänään makuissa nuuskimisongelmaa. Nimenomaan silloin kun olen kymmenen metrin päässä tai kauempana..

Pitäisi saada ne kaukot nyt tehotreeniin, niiden treenaaminen on jäänyt. Samoin seuraamisen käännökset, hyppy ja toi makuu. Kaiken muun annankin olla, jäävien pitäisi toimia, luoksari saa luvan toimia. Näillä mennään.

i think i'm moving but i go nowhere

Aloitetaan vaikka treenaamisista. Niistä viidestäkymmenestä paikkiksesta on tehtynä jo kolme, jes. Kyllä tää tästä lähtee! Kävin eilen aamulla treenaamassa tossa pesiskentällä pitkän seuruupätkän ja makuita. Seuraaminen oli tosi siisti, käännökset vaan hurjan huonoja. Vire pysyi hienosti. Tuo kenttä jo itsessään nostaa Nemon virettä. Lyhyt pitkän etäisyyden makuu, palkkasin samalla kun jätin. Harmillisia seisomaannousuja ei ole enää tullut. Sitten minuutin makuu yhdellä palkalla, hieno. Tänään käytiin vetämässä aamusta puolen minuutin makuu, etäisyys lähemmäs viittätoista metriä. Vallan hienoa.

Kuvat ovat peräisin eiliseltä hesareissulta. Meillähän oli ollut jo pidemmän aikaa Ainon kanssa suunnitelmana lähteä hesaan tämmöiselle pienelle sosiaalistamisreissulle. Eilen sitten käytiin, taisi tehdä enemmän kuin hyvää molemmille eläimille.

Junassa hengailtiin ensin menomatkalla eteisessä. Onneksi päästiin vaunuunkin, piskit rauhoittui huomattavasti. Koko lähtö oli muutenkin Nemon osalta sairasta vouhkaamista ja hinkumista, menetin vaan omat hermoni useaan otteeseen.. Pikkuidari häärää joka suuntaan, kiskoo, karjuu, haluaa varmistaa että pääsee mukaan. Rasittavako. Junamatka meni siis hyvin.

Käppäiltiin ensin Senaatintorille vähän kuvailemaan, käytiin rannemmassakin. Koirat oli vallan hienosti, mitä nyt karvamursu kiskoo kokoajan. Liian innoissaan. Suunnattiin vielä stockan piskiosastolle, sitten ostamaan ruokaa ja himaan päin.

Junamatka olikin rasittavampi, piskit stressasi selvästi ja junassa oli taas vaikka mikä juntteja, argh. Kumminkin oli onnistunut reissu ja en usko pahaa tehneen.

 Kuvassa esiintyy hieno pystykorvalassie, makee eikö! Huipulla tuulee!

Tänään oli sitten agikurssin ensimmäinen kerta, joka oli teoriaa ilman koiria. Kurssi kuulostaa juuri hyvältä, jotain tommosta oon odottanutkin. Porukkakin tuntui ihan mukavalta.

Nyt olisi vähän alettava treenailemaan kontaktipintaa, targettia (periaatteessahan Nemolle tuttu juttu......), käteen tulemista ja tuota muuta paikallaan pysymistä, ei tokoon liittyvää. Kontaktejahan oon joskus vähänkuin treenannut, ne ei tosin kamalasti onnistuneet heh. Tänään vihdoin keräsin kaikki lelut lattioilta pois ja nyt yritän vielä kerran opettaa tuon koiran leikkimään. Ei luovuteta ei. Kauhulla odotan myös jos ja kun koira joutuu venailemaan jatkossa boksissa omia vuorojaan tuolla kurssilla. Karjuminen on vähän herkässä. Voisi boksissa olemistakin vähän vahvistella. Tyyppi alkaa käydä usein kiekoilla kun sen laittaa boksiin, jutun pitäisi mennä toistepäin.

Ja nyt voisin mennä nukkumaan..

tervetuloa kesä

Eilen otettuja kuvia muutamat. Oon tänään taas pohtinut tuota tokoa syvällisesti. Aamusta käytiin treenaamassa tuossa pesiskentällä, heti herättyä, aamuruoka mukana. Huomasi Nemosta että oli aamu ja ruokaa ei ollut saanut - energiaa ihan sairaasti. Kun päästin koiran kentälle, se spurttasi riemuissaan muutaman kerran kentän ympäri ja pomppasi mua vasten "noh, mitäs tehdään?" Ensiksi puoliminuuttinen makuu, olin ihan lähellä kehumassa. Nemppa lonkkaili mutta hyvin oli. Vielä semmoinen että kävin kauempana, braa. Otettiin seuraamisen käännöksiä ja voi tajuttomia. Kunpa olis kokeessakin näin..

Voikohan koiran pilata liialla treenaamisella. Ja liikkeet. Ja makuun varsinkin. Voiko paikkista treenata liikaa. Mietin vaan onko nyt järkevää että otan projektiksi 50 paikkamakuuta ennen koetta? Heh, suunniteltiin tuossa Jennan kanssa.. nooh, yritetään. Olisi pitänyt käydä huhtikuun alussa kokeessa, silloin olisi voinut onnistua.

Jes mikä sää on ollut koko viikonlopun. Tajuttoman ihanaa, kesä tulee. Ollaan lenkkeilty ihan hulluna. Tulevasta viikosta tulee Nemon kannalta mukavan aktiivinen, hyvä. Kerron enemmän sitten jossain vaiheessa viikkoa, nyt lähden ruotsin epäsäännöllisten verbien luokse.

KEHISSÄ

Käytiin siellä mätsärissä ja kotiin tuomisiksi punainen nauha, ei erikoisempia. Se normi. Oli aika paljon porukkaa ja ihan huippukeli. Ei valittamista, olisi tuolla ulkona voinut istua sairaassa auringonpaisteessa kauemminkin kuin neljä tuntia! Sitä paitsi Nemppa oli ihan tajuttoman hieno, se ei ottanut häiriötä tungoksesta hengaamisessa ja lepäili hälinässä kuin kotona. Mieletön elikko. Kehässä oli tosi hyvin, seisoi erityisen nätisti ja ravasi kauniisti. Supermiinuksena - en ole varma murahtiko se hieman kun tuomari räpläsi etutassuja. En ole varma yleensä oliko se ääni murinaa, tuliko se Nemosta, koska oli niin sairas hälinä. Tuli tai ei, nyt kaikki mahdolliset tyypit kopeloimaan eläintäni...

Mätsärin jälkeen tehtiin alkuillasta vielä pitkä lenkki ja pitkästä aikaa kuvasin piskiä kunnolla. Melko tajuton sää. Lenkin aluksi tehtiin pieni treeni yhteiskoulun kentällä, ihan semikiva. Otin paikkiksia ilman valmistelukäskyä, ekalla oli noussut kun käännyin. Käskin kaukaa maahan, meni, kävin palkkaamassa. Kävin vielä kauempana ja vapautin. Sitten 1min 10m makuu, vähän liikutteli etutassujaan mutta kaikkiaan hieno. En ota mitään sairaita kriisejä enää noista nousuista. Nouskoon, palauttelen vaan.

Ja mehän treenataan silti. Ei oo niin vakavaa.

we'll be alright

Muutamat kuvat viime viikolta, likainen Nemo. Okei, ei se näissä kuvissa vielä edes ole pahassa kunnossa.. herra päätti eilen vielä kaiken kukkuraksi kieriä majoneesissä ulkona. Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta juttelin kaverini kanssa ja ajattelin että koira jäi nuuskimaan, kun käännyn katsomaan, tyyppi hankaa selkäänsä oikein antaumuksella johonkin hesepaperiin missä oli majoneesiä. Jees mukavaa, oranssiselkäinen koira. Näytti lähinnä siltä että joku olisi oksentanut sen päälle.

Olisittepa nähneet mikä musta vesi eläimestä lähti kun pesin sen tänään. Taidan pitää pesuvälin ihan viikossa, kaksi viikkoa on liikaa. Koira kauttaaltaan huovassa, kun se ravistelee, siitä pöllähtää ilmoille pölypilvi. Pölystä tulikin mieleeni, kevät on ihan oikeasti tullut!! Hemmetti vihdoin. Muutaman päivän on ollut mielettömän lämmin. Toi pölysyys on aina mulle se varma kevään merkki, kun Nemon turkki on kauttaaltaan harmaa ja ärsyttävän pölyisen tuntuinen. Kiintoisaa eikö.

Huomenna olisi tiedossa mätsäri, hyvää sosiaalistumista taas, sitten agikurssi alkaa tiistaina. Ensimmäinen kerta tosin on teoriakerta ilman koiria. Mitähän siitäkin kurssista tulee, mielenkiinnolla odotan. Lahti kv on viikon kuluttua lauantaina, vain 39 biisonia! Iloinen yllätys.

too much

Kun tämä harrastaminen alkaa mennä tämmöiseksi että pää räjähtää olis ihan hyvä pitää muutaman päivän tauko ja niin taidetaan nyt tehdäkin.

Tänään oli paikkisjankkausta vaikka muille jakaa. Palkkasin perusasennosta useaan otteeseen, ennenkuin sanoin valmistelukäskyn. Palkkasin siitäkin kun sanoin sen ja pysyi istumassa. Palkkasin maahanmenosta useasti ennenkuin jätin. Toistojen myötä homma vaan parani, ei enää ennakoinut mitään. Sen sijaan maahanmenosta alkoi tulla tahmeaa, jei. Yksi makuu myös epäonnistui, tää jättö, kun käännyn, koira seisoo. Onnistuneita toistoja muutama loppuun.

Ei vaan jaksais enää treenata mitään. Menisi vaan sinne kisoihin ja ei ottaisi vaikka paikkamakuita. Ehkä mun koira ei vaan kestä sitä makuuta koskaan. Joopa joo. Tänne blogiin on hyvä purkaa epätoivoaan... huoh. Asiasta toiseen, tajusin että se agikurssi alkaakin jo ensi viikolla. Luulin että alkaa vasta vikalla viikolla. Vähän vaihtelua tämän hemmetin pilkunviilauksen rinnalle.

pohjalta huipulle ja takaisin

Aina se menee näin. Edellisessä postauksessa olen ylistänyt koirani maasta taivaisiin ja seuraava merkintä onkin sitten jo vähän erilaista kamaa.. Taas vaihteeksi kriisittää tuo paikkamakuu niin paljon, että mietin mennäänkö mihinkään kisoihin. Apua. Enää alle kuukausi ensimmäisiin kokeisiin. Ja ei mitään järkevää treenisuunnitelmaa, ei mitään fiksua. Ei mitään kehitystä havaittavissa. Ei voi millään ehtiä tuon paikkamakuun kanssa. Ei voi, mutta kun on pakko! Tämä on vaan tokoa?

Aiheesta poiketen, käytiin tänään Ainon ja Emma-nahkan kanssa rielusti yli parin tunnin mittainen lenkki, ihanaa oli. Ihan kevät.

Perjantaina treenailtiin aamupäivästä kävelykadun hälinässä. Paikkiksia vaan. Ensin 1min10s makuu, noin kolmen metrin etäisyys. Nemo levoton ja pälyili kovasti. Kehuin, en palkkaillut. Joo menihän se siinä. Sitten perään lyhyempi makuu, siinä herralla alkoi loppuvaiheessa joku vatsannuolemis-operaatio ja kellahti lonkalle, huomautuksesta loppui. Päästiin pois kävelykadulta ja mun teki mieli hyppiä tasajalkaa riemusta ilmaan, kun huomasin että sirkuskenttä oli sula! Ja kuiva!! Olihan se heti pakko päästä testaamaan, käytiin treenaamassa siinä vielä muutamat lyhyet paikkamakuut ja temppuiltiin. Ja miten kentän tuoksut veivätkään Nemoa, bääd. Nyt hiekkakenttätreeniä paljon.

Eilen treenattiin aamusta sirkuskentällä. Nakkeja palkkana, Nemo kävi sairailla ylikierroksilla. Hemmetti soikoon sitä intoa. Siis oli se aluksi ihan hyvä mutta loppuvaiheessa vähänkuin kääntyi vastaan...

Alkuun pienet virittelyt ja sitten sitä kuuluisaa paikkista. Kiinnitin huomioita ennakointiin; palkkasin perusasennossa pysymisestä, palkkasin samaan aikaan kun sanoin valmistelukäskyn (ei päässyt edes yrittämään ennakointia), palkkasin maahanmenosta, palkkasin maasta pysymisestä ja sitten vasta jätin. Taisi olla tämä eka makuu, jonka piski mokasi. Kun käännyin ympäri, koira seisoo ja on valmiina syöksymään mun luokse. Teki mieli huutaa ääneen, hillitsin itseni. Palautus vaan, kävin palkkailemassa paljon. Muutamia lyhyitä makuita siihen perään. Mikä mättää?!

Seuraamisen käännöksiä, ihan yyberhienoja. Siis mielettömiä. Parit kapulailut, pari ensimmäistä oli jättehienoja mutta loppua kohden hiipui, lopetin onnistuneeseen suoritukseen.

Mahtavavireinen treeni ja näin, ei ottanut häiriötä, mutta se yksi paikkamakuu...

Eilen oli muutenkin melko aktiivipäivä kun käveltiin lenkkiä yhteensä kolme ja puoli tuntia.

Tänään aamusta koulun hiekkapihalla, kaveri oli mukana seisoskelemassa vieressä ja käskyttämässä seuraamista. Alkuun niitä makuita taas. Ensiksi kaksiminuuttinen, etäisyys kuutisen metriä. Tuuli sairaan kovaa, selvästi häiritsi Nemoa, nuuhki kovasti ja oli muutenkin levottoman oloinen. Kävin palkkaamassa neljä kertaa. Ihan hieno, levottomuus jäi häikkäämään. Perään ajattelin ottaa lyhyen makuun jossa käyn kaukana. Alussa ennakointisähläystä jälleen (molemmissa siis..) ja kun käännyin, koira seisoo. Kuten edellisenäkin päivänä. Noteeraamatta sen kummemmin uusi liike, paljon palkkaa. Ok. Jäi vaivaamaan niin hemmetisti tämä. Moka täytyy olla siinä jättötilanteessa, omassa toiminnassani. Liikaa säätöä ja sähläystä. Lisäksi yksi seuraamispätkä käskytettynä, kivaa menoa. Pari kertaa kontakti katkesi, muuten hyvä. Vähän temppuilua.

En voi olla vaivaamatta päätäni tuolla makuuongelmalla. Mitähän seuraavaksi. Nyt on treenattava jättötilanne satavarmaksi. En jaksa sitä sairasta ennakointisirkusta. Kun pyydän sivulle, alkaa heti tarjoilla maahanmenoa. Valmistelukäskyn kuulleessaan menee maahan - siksi palkkaankin suoraan istuma-asennosta samalla kun sanon valmistelukäskyä. Kun menee maahan, saattaa ponnahtaa saman tien istumaan - joudun palkkaamaan myös maassa pysymisestä.. tämä sirkus tekee jättötilanteesta hieman sekavan ja hitaan. Argh. Tääkin homma on saatava niin kuntoon. Piru vie. Ai tämä harrastusko ikuisuusprojekti?

joskus vaan hommat luistaa

Ja silloin kun luistaa, on treenattava mahdollisimman paljon! Alan kummasti nyt koeviikon loppua kohden aktivoitumaan, hyvä vaan. Tänään olisi jo ehtinyt tehdä pitkän lenkin mutta eiköhän tyypillisesti sää ole mitä mahtavin, sataa kaatamalla. Jes. Ärsyttää kun ei ole hyviä kuvia eläimestä, sääolosuhteista johtuva ainainen likainen turkki. Jospa ensi viikolla olisi vaikka kuivempaa, olis ihan kivaa...

Reenailtiin hetki sitten sisällä, nakkipalkkaa. Puuhailut kun on jäänyt vähäiseen, voi tajuton tuon koiran intoa. Olisipa se kisoissakin tuommoinen. Se meinaa revetä liitoksistaan, jos vähän heilautan kättä se alkaa tarjota pyörimistä, hakeutuu itsekseen perusasentopaikalle, menee maahan, haukkuu, loikkii. Tätä Nemoa kun vertaan siihen vuoden takaiseen innottomaan tokon treenailijaan, en tunnista samaksi!

Itse treeneihin: palkkasin vaan istumassa pysymisestä perusasennossa kun toistelin paikkiksen valmistelukäskyä. Tarjoaa välittömästi valmistelukäskyllä maahanmenoa, bääd. Tässä onkin korjailtavaa. Lisäksi kaukojen alkeita, näillä kaukoilla ei ainakaan ikinä avoimeen mennä! Jumakauta... ihan edestä käskytin, osassa käskyistä Nemo saattaa tuijottaa mua ihan woot ja osassa ennakoi. Maahanmenot sairaita, pomppaa varmaan metrin eteenpäin. Intoa oli ainakin. Väliin 1min paikkis, levoton, meinasi alkaa kyhnyttää tassuja, huomautuksesta loppui. Täysin kehuton, ihan hieno. Perään hypyn jälkeen stoppaamista uudella käskyllä, alussa parit mokat. Nemo hyppäsi lähinnä pahviesteen läpi eikä yli, meneehän se näinkin.. Olipa mukava treenata innokkaan eläimen kanssa!

Alan taas olemaan jopa ehkä toiveikaskin toukokuun kisojen suhteen. Pitäisi saada toukokuulle vielä parit kolmet kokeet ainakin, saa nähdä miten käy. En tajua, olen vaan alkanut luottamaan Nemoon paikkamakuussa. Harvoin enää mielessä edes käy "nyt se nousee apua". Tiedän että se pysyy. Ja se on pysynyt tajuttoman hyvin viimeisen kahden viikon paikkistreenit. Muistaakseni. Onkohan tässä liikkeessä ollut osaongelmana vaan jonkun asenneongelma, heh.

Nemppa on vieläkin rapsutellut korviaan, putsaaminen jatkuu. Ensi viikon lauantaina olisi jotain aktiviteettia tiedossa jos saadaan lähdetyksi sinne mätsäriin. Ja lenkkeilyn suhteen aktivoidutaan vihdoin kunnolla huomenna, jees. Opin ehkä jopa muuten elämään tämän vammaisen bloggerin kanssa, en vaan tiedä jätänkö kuvat vasempaan reunaan vai keskelle.

JÄRJETTÖMÄN HIENOA

Olen suunnattoman tyytyväinen pieneen kuramursuun. On se vaan superhieno elikko! Viimeisen viikon aikana on jääneet varsinkin lenkit lyhyiksi, ja syitä kyllä löytyy; jalkani ei ole vieläkään täysin kunnossa, nyt on koeviikko käynnissä, sääkään ei kutsu lenkkeilemään. Nemppa on sopeutunut tilanteeseen mainiosti ja ottaa sisälläkin suhteellisen rauhallisesti. Sitten kun tehdään jotain, tehdään sataprosenttisella innolla ja vähän ylikin. Maanantaina treenailtiin sisällä, ne oli niin minitreenit ja paikkamakuuseen painottuvat että niistä en edes jaksa mitään kertoa.

Eilen lähdettiin suoraan koulun jälkeen treenaamaan kirkon parkkikselle, kaveri tuli mukaan avustamaan. Mulla oli nakkeja palkkana. Nemo kävi muutenkin jo ylikiekoilla "jes se tekee mun kanssa jotain!! jes me tehään jotain". Aloittelin ihan villitsemällä koiraa kaikin mahdollisin keinoin. Otettiin kaverin käskyttämä, vähän liiankin pitkä seuraamispätkä. No oli ainakin koeseuruun pituinen, ellei pidempikin. Sisälsi paljon käännöksiä, kaksi oikeata, vasuri, kaksi täykkäriä, suoraa pätkää, yhden juoksun. Yhdessä vasemmalle käännöksessä otti huomattavasti etäisyyttä, ohjasin käsimerkillä takaisin paikalle. Loppuvaiheessa myös kontakti alkoi tippua. Kaikista epäkohdista annoin suullisen huomautuksen, heti parani! Parantamisesta sairaasti kehuja. Pikkuvirheitä lukuunottamatta täydellinen seuraaminen!!! Nemo kesti todella hyvin! Loppuun superkehut ja puolikas nakki palkaksi. Pitkän seuraamisen jälkeen otin vielä muutaman lyhyen pätkän, voi sitä intoa...! Loppuun vielä yksi paikkamakuu, 40s-1min, tarkasta ajasta en tiedä kun en kellottanut, arviointia. Etäisyyttä viitisen metriä, käskin kaverini kiertelemään Nemon ympärillä. Selvästi piski hämmentyi, muttei aikonutkaan nousta. Kehuin vaan ja kerran palkkasin. Heheh ette voi kuvitella kuinka iloinen olin näiden treenien jälkeen :)

Tänään alkuillasta pidin vähän paussia bilsan solujen ja perinnöllisyyden lukemisesta ja kävästiin koulun pihalla treenaamasta. Siellä on jo suurin osa hiekkapihaa sulana, jes! Huomasinpa muuten, että Nemo treenaa hiekalla kymmenen kertaa innokkaammin kuin asfaltilla. Miten en ole tätäkään tajunnut kun olen valittanut koiran "varovaisuudesta" ja "hitaudesta" ukun treeneissä, missä treenaamme toistaiseksi asfaltilla... Nemon iltaruoka ja nakkeja mukana, koiran into aivan mieletön. Alkuun 1min paikkamakuu, etäisyys 7m. Tiellä meni koiria ja lapsia, pikkasen pälyili mutta pysyi upeasti, oikein varmana!! Kehuin muutaman kerran. Perään lyhyempi makuu jossa kävin 20m päässä. Hienoja, niin hienoja. Välissä innostin Nemoa lähinnä suullisesti ja sitten jäävien kimppuun. Otettiin siis jäävät putkeen. Ensin maahanjäävä, hidastin vauhtia aavistuksen käskyn kohdalla. Ekalla putosi! JES! Kehut perään ja jatkoin matkaani. Maahanjäävä täydellinen, vapautus ja superkehut. Nemo innostui kehuista mielettömästi. Sitten stoppi. Luulin että koira jäi seisomaan - ei, se jäi istumaan. Mua alkoi naurattaa sairaasti ja kävin vapauttamassa örkin. Uusi, stoppasi kuin seinään. Tämän jälkeen sairaat kehut ja heitin palkan kauemmaksi piskille, tämä juoksee hullunraivolla saalistamaan nakkia.. Vähän väliriehumista ja vielä kokonainen luoksari. Kun pääsin kääntymään, jätkän perse oli noussut. Käskin istumaan, istui. Huusin muutamat käskyt, pysyi istumassa jei. Kutsusta raivokkaalla vauhdilla luokse, suoraan täydellisesti sivulle. Rasiapalkka. En voi sanoa mitään muuta kuin että mulla on maailman paras koira! En muista milloin olisin ollut näin tyytyväinen. Kiva hehkutuspostaus.

Nemo on rapsutellut sen korvia ahkerasti tässä kohta viikon, niistä ei erity paljoa mitään mönjää tai mitään, oon putsaillut muutaman päivän tolla aineella. Menispä ohi, niin ei tartteis lääkäriin mennä. Nyt menen jatkamaan solujen ja perinnöllisyyden parissa, mukavaa! ps. jos tämä blogger ei tee parannusta tämän vammailun suhteen, blogimme muuttaa..

kollieseuraa

Käytiin tänään Ainon ja Emma- nahkan kanssa mukava kuralenkki. Oikeesti tehtiin sairaan pitkä lenkki. Mukavaa oli, koirat ei ollut kovin mielissään olosuhteista. Ei kyllä ihmisetkään... kuvistakin varmaan huomaa että pesin Nemon tänään!
Nemppa on rapsutellut nyt kahtena aamuna ahkerasti toista korvaansa, eilen verille saakka. Huomenna olisi tarkoitus käydä hakemassa korvanpuhdistusainetta.

En jaksa alkaa nyt sönkkäämään mitään treenijuttuja, joskus toiste. Voiko joku kertoa miten tämän blogin saa normaaliksi.. en tajua miksi se heittää nämä tekstit ihan hullusti, tekee hullut välit tai sitten kaikki vaan putkeen.