that's what they'll say to me

Ehdin jo luulla eilen että eläin on taas hankkinut jonkun kivan taudin itselleen. Se oksenteli eilen ja tänään, mutta on ollut aamun jälkeen normaali oma sekopäinen itsensä. Ei taida olla hätää eikä mitään. Annoin sille viikonloppuna pari luuta, joita ei ole saanut pitkiin aikoihin - jospa vatsa meni sekaisin. Jännä, yleensä Nemon vatsa ei ole kauhean herkkä. Who knows.

Pesin tyypin tänään, vitsi mikä puffi se on. Karvaa ihan sairaasti. Tulee jännää trimmata se lauantaina, mutta nyt en kyllä enää stressaa tosta turkista, jos se ei ole ihan piste i:n päälle tasainen tai pää aivan pyöreä, ei se ole niin tarkkaa. Treenailtiin myös vähän käsiteltävänä olemista, kaveri jelppasi. En loppujen lopuksi usko, että siinäkään tulee olemaan ongelmaa, ei stressiä enää!

Pitäisi vähän jaksaa päätään vaivata ja aloittaa kunnon loppuvuoden tokotreenaamiset.. ehkä sitten kun ulkona ei sada kokoajan.

cause nobody really cares

Kuvissa esiintyy kaverin siskon glenni Tyyne. Kävästiin vähän moikkaamassa kaverilla hoidossa ollutta Tyyneä. Ei Nempan mieleen, liian villiä... se on niin hienostunut eläin, oikea aatelinen. Tyyne on nimensä täydellinen vastakohta, huvittava tyyppi.

Oli muuten kerrankin kiva keli, ei ollut niin märkää! Tehtiin hyvät lenkit. Mulla alkaa tiistaina uusi jakso koulussa - aah mahtavaa - ja pääsen ihan ihmisten aikoihin jonain päivinä, pääsen siis ehkä kuvailemaan useammin valoisalla. Jes. Nyt nukkumaan.

iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn

Keksinpä vihdoin ladata kännykältä kaikki ikivanhat ja vähän uudemmat kuvat koneelle. Kännykkäkuvat on aina ihan parhaita! Ne ei ehkä ole superlaadukkaita, mutta niihin on saanut vangittua juuri sen hetken. Ja mulla ei yleensä koskaan ole kameraa mukana silloin kun sille olisi eniten käyttöä...

Seuraavassa Nemon kootut nukkuma-asennot ja suosikkipaikat. Ja tässä on varmaan vaan kymmenesosa niistä hyvinkin erikoisista nukkumisasennoista.

Piskin ehdottomia suosikkimestoina on tuo piironginalunen, sohvan selkänoja ja sen "oma" risainen nojatuoli olkkarissa. Tietty hyvänä kolmosena tulee mun sänky, jossa sitten onkin syksyllä ja keväällä enemmän hiekkaa kuin laki sallii. Noo, eipä se niin laittaa. Nemo on nyt alkanut viihtyä sen kuljetusboksissa, aika jännää, ennen se ei koskaan hengaillut siellä. Nyt saattaa nukkua koko yönkin siellä. Mun arktisessa huoneessa on varmaan tarpeeksi kylmä talvisin boksissa nukkumiseen.

Tuo toisiksi alin asento on mun ehdoton suosikki, mahtaa olla mukava :-D ei riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa. Tää viikko on mennyt enimmäkseen mun lukiessa kuin hullu ja Nemo on loikoillut vähän liikaakin. Ollaan jotain lenkkeilty, mutta tällä hetkellä vihaan tota säätä enemmän kuin mitään. Huooh voiko olla rasittavampaa kuin kyljistä alaspäin pikimusta, takkuinen ja hiekkainen koira. Olisin toivonut edes ensi viikoksi pakkasta, olisi ollut helpompi saada se puhtaaksi messariin!
Joo ja messarin laput tuli pari päivää sitten! Mua alkoi pikkasen jännittää. Ei muuten, mutta se että miten saan turkin trimmattua ja jos Nemo keksii jotain yleiskivaa mun pään menoksi.

Viime perjantaina reenattiin kai tossa pesiskentällä ihan yksinkertaisia. Vähän ravauttelin herraa - ei tule mitään, lisäksi kaukoja, maahanmenoja ja paikkaistumista. Virtaa riitti.
Viime sunnuntaina taas koulun pihalla samaa settiä, kivaa. Ravissa kehottelin katsomaan eteenpäin ja palkkailin siitä. Joo. Tiistaina kai sama setti taas, pitäisi vaihtaa ehkä treenattavia pikkuhiljaa.
Tänään oma motivaatio pikkasen nousi, käytiin alkuillasta koulun pihalla. Kaukoja, hitto mitä säätöä! Eläin ennakoi ja teki kaikki mahdolliset, sain kahdet onnistuneet vaihdot kumminkin, bra. Hauskaa oli, lisäksi mulla vaan raksut palkkana, pelasi silti sähäkkänä. Yleistä pelleilyä, pujottelua, huutoa, raksujen metsästystä, tarjoomisseuraamista.... sitten taas ravitreeniä. Sisällä muutamat tosi kivan innokkaat ruudut ja kartioiden kiertoa, Nemolla oli niin superhauskaa kiertää kartioita. Lisäksi ovenavaus-temppu on pian käskysanaa vailla. Nemo tarjoaa tosi hienosti hihnaan tarttumista ja veti pari kertaa koko ovenkin auki, vautsi! Kunhan saan sen naksuttimen, eiköhän siitä tule aika pätevä toimintojen tarjoaja ;) mulla tosiaan vaan kestää sen naksuttimen hommaamisessa krhh, nyt säästettävä rahaa messariin ja sieltä sen varmaan hommaankin mikäli löydän.

pakkasaamu

Ensimmäinen, tai no toinen kunnon pakkasaamu, nyt pääsin vaan kuvaamaankin! Ja suurin osa kuvista meni pilalle. Horisontti vinossa tai muuta kivaa ;) Tehtiin aamulla pitkä lenkki. Oli sairaan ihanaa kun oli kerrankin kunnolla pakkasta, mun puolesta talvi voisi tulla. Ei tartteisi kokoajan olla pesemässä rapaista koiraa ja kauhistelemassa paljon hiekkaa ja yleisiä härpäkkeitä se kantaa turkissaan sisään..

Ollaan treenattu ja lenkkeilty, niistä joskus sitten tarkemmin lisää. Oon innostunut jopa näyttelytreenaamaan ja tullut siihen lopputulokseen, että en saa true-tokokoiraani koskaan ravaamaan vierelläni siten, että se katsoisi eteenpäin. Katkeamaton kontakti.

Mutta joo, edelleen yhtä kiirettä pitää. Joulukuuta odotellessa, tulee aikaa.

treenipohdintaa

Kootut treenikertomukset näin illan kunniaksi. Treenaaminen ei ole oikein ottanut vauhtia alleen, mutta ehkä se tästä... yritän tiivistää vaan mitä ja milloin.

Viime lauantaina aamusta tekonurmella yläasteen vieressä. Vire oli ihan kiva, mutta eläin levoton kuin mikäkin. Oli kokoajan sinkoilemassa joka paikkaan ja kyttäili superskarppina tielle. Pitää alkaa treenailemaan joitain kertoja remmissä, niin on helpompi kumminkin kontrolloida. En edes muista milloin olen treenannut hihnaseuruuta? Ehkä edellisessä kokeessa?

Stoppeja ja maahanmenoja sekaisin, ei mitään ongelmia. Lisäksi 2x kaukoja, pienet ennakoinnit jälleen... Lyhyttä paikkaistumista, jees, mutta pälyili ja nuuskutteli ilmaa. Loppujen lopuksi päädyin heittelemään Nemolle nameja pitkin kenttää. Se syttyy siitä mielettömästi, kunnon saalistajan liikkeet. Juu.

Maanantaina peruskentällä kirkolla alkuillasta, pimeessä kivaa. Nemo oli ihan sairaan liekeissä, valmiina tekemään suunnilleen mitä tahansa. Laitoin sen hetkeksi venailemaan aitaan ja rakensin ruudun kentän toiseen päähän. Tarkoituksena oli ottaa muutamia juttuja eri puolella kenttää, ja harjoitella samalla sitä hallittua siirtymistä paikasta toiseen.

Ruudun luokse tuli seuraamispaikalla ilman käskyä, palkkasin siitä kokoajan. Ajattelin, että voisin opettaa sen siirtymään treeni/kisatilanteessa seuraamispaikalla seuraavaan liikkeeseen, olisi helpoin ja pysyisi varmasti kontrollissa. Ruudut oli ihan mielettömät! Otettiin varmaan joku kolme, kasvatin vähän matkaa, vikassa liikaa, oli juuri menossa ruutuun kun kehaisin, kääntyi kattomaan että mitä, mutta haki sinne namille. Jeee!

Sen jälkeen siirryttiin toiseen laitaan tekemään kaukot, mur parit ennakoinnit. Huomasin myös, että mun istumisen käsimerkki oli harvinaisen omituinen, sekin saattoi aiheuttaa tahmeutta ja sekoilua. Vielä yksi siirtymä paikkaistumiseen, sekin hieno.

Loppuun pakkailin kamoja kentän laidalla ja laitoin koiran kiinni.

Onko ideoita, miten saan treenin lopettamisen rauhalliseksi? Että koira ei heti treenin loputtua lähde hinkumaan kadulle? Oon nyt koittanut jokaisen treenisession jälkeen vaan hengailla tovin kentällä, rapsutella koiraa, odottaa sen rauhoittumista. On käynyt päinvastoin, se on treenien jälkeen ihan superkiihtyneessä tilassa, menettää aivotoimintansa ja vilkuilee vaan kadulle.

Toisena ongelmana taas ne helkutin jäävät. En edes osaa niitä näköjään opettaa. Oon hinkannut niitäkin vuosia, vaihtanut jopa seisomiseen käskyn, treenannut niitä vaan sekaisin, jolloin koira osaa. Mutta liikkeestä se tuntuu oikeasti edelleenkin arpovan, arpoi taas tänään ja treenit menikin pahemman kerran pieleen. Ideat loppuu noiden jäävien kanssa. Eri valmistelukäskyt? Uudestaan aloittaminen? Uudet käskyt?

Ja vielä piti mainita, joudun etsimään uuden fyssarin, missä viimeksi käytiin, on jäänyt sairaslomalle. Pitäisi vaan pian löytää joku, koska sen ensimmäisen kontrolliajan piti olla kuukausi sitten. Hööh, eihän näille siis voi mitään.

hurry up, we're dreaming

olen onnellinen, mitä sä luulit

Kiire. Miksi joka vuosi marraskuussa aika tuntuu loppuvan kesken? Sitä ei ole sitten millään. Koulupäivät ovat ylipitkiä, on kurssitöitä, koeviikko alkaa pian. Ja päivät ovat niin masentavan pimeitä. Kaipailisin taas niitä kuuluisia lisätunteja vuorokauteen..

Messariinkin enää vajaa kuukausi, kiva päästä kehiin ja tapaamaan tuttuja.

Treenattu on jonkun verran. Tiistaina käytiin kaverin kanssa treenaamassa kyrölässä kentällä, oli jo pimeää. Oteltiin vähän seuraamista, tosi normikivaa. Lisäksi liikkeestä maahanmeno, kaukot ja paikkaistuminen. Maahanmeno oli superhieno, vilkaisin olkani yli, koira meni välittömästi maihin. Kaukoissa oli aavistuksen säätöä, ennakoi muutamasti. Otin tällä kertaa kahdet. Paikkaistuminen oli hieno, kiertelin kenttää. Miksi paikalla voi istua, mutta ei maata? Jännää.

Eilen skippasin jälleen ohjatut treenit (sitä on tapahtunut tänä syksynä usein) ja lähdin heti kotiin päästyäni, vähän jälkeen neljän treenailemaan yhteiskoululle. Valoa oli sentään vähän! Ja ihan jäätävän kylmä!

Ihan alkuun pari kolme ruutua, kasvatin jokaisessa etäisyyttä noin metrin. Voi että Nemolla oli taas superhauskaa, singahti ruutuun kuin salama, ahmaisi namit ja juoksi riemuissaan mun luokse. "Noutoja" pari, ihan jees, sylkäisi kapulan harmittavan aikaisin suustaan. Otin sitten vaan vähän nosteluja, ei meinannut suostua. Voe elikko. Kaukoja kahdet, tosi makeet! Lisäksi paikkaistumista, kävelin taas ympäri kenttää. Hieno oli!

Nempan kanssa on vaan niin kiva treenata, en anna tokon suhteen periksi ollenkaan vaikka lojuttaisiin loppuelämä alossa, koska sillä on niin kivaa, samoin  mullakin :)

Lisäksi ollaan lenkkeilty paljon pimeässä, koira on oppinut vihdoin sietämään heijastinliivinsä. Tänään oli mukavaa, kun eläin pisti päänsä kokonaan johonkin hemmetin puskaan ja tuli sieltä esiin tukassaan ja etutassuissaan lähes kymmenen takiaista. Siinä sitten taas neuvoteltiin keskellä tietä saanko irrottaa takiaiset.

Eipä tässä muuta, toinen koira-kuume vain kasvaa. Koeviikkoa ja messaria odotellessa vaan sitten ;)

treenivideoita

don't worry, you're too fine

Joo, normaalielämää. Lenkkejä ja treenejä, mutta ei tarpeeksi. Tai miten se nyt mitataan, mutta koira on ihan yliaktiivinen adhd-hyrrä kokoajan. Ehkä se tästä. Ulkona sillä menee muutenkin lujaa, ihanat nartut sekoittaa pään.

Keskiviikkona kävästiin vähän ukun treeneissä, vähän porukkaa joten kaikki treenattiin samassa ryhmässä. Voivoi, Nemolla meinasi taas palaa totaalisesti kiinni vanhaan viholliseensa brassiin. Kunpa kaikki huolehtisi, että ihan jokaisella koiralla olisi mahdollisuus treenata ihan turvallisella fiiliksellä ja rauhassa.. nooh.

Ensin jonkun verran paikkaistumista, normisettiä, Nemppa istuskeli ihan rauhallisesti siellä, kävin tiuhaan palkkaamassa ja vaihtelin etäisyyksiä. Tän jälkeen vähän haastetta, kaikki seuraamisia yhtä aikaa. Oli muuten pitkä seuraaminen, tyyliin varmaan jotain avon luokkaa. Pysähdyksiä, käännöksiä, melkein yhteentörmäyksiäkin. Palkkailin ja kehuin valkoista elikkoa, se oli niin makee! En tiennyt että se voi seurata noin kauan. Ei muuta kuin bh-kokeeseen! Not. Loppuun pari vauhtiluoksaria, Nemon tyyliin ihan mielettömiä, sain jopa ohjattua sen suoraan sivulle!

Oli kiva vähän treenata ryhmässäkin, mutta en oikein enää suosi ryhmätreenejä - liikaa odottelua.  Ei siinä mitään sinänsä, koira jaksoi loistavasti, oli ihan liekeissä kokoajan ja aijaijai.

Tänään tehtiin eka lähes parin tunnin kuvauslenkki, ja sen jälkeen suunnattiin vielä peruskentällemme treenailemaan. Laitoin koiran hetkeksi venailemaan aitaan ja otin sen aika pian siitä messiin, virittelin vähän jälleen suullisesti ja tökin sitä ja näin. Kiihtyi mukavasti hehee.

Alkuun pelleiltiin kapulan kanssa. Tai ei pelleilty, Nemo oli niiin hieno. Ihan kaksi joku 10m noutoa, ei tietty mitään sivulta luovutettua, mutta toi kapulan ihan jalkoihin! Ja supervauhdilla lähti perään. Tästä tuli mieleen, että oli häiriötäkin, satunnaisia ohikulkijoita joista osa hetkeksi jäi tuijottamaan tätä upeaa koirankoulutusta. Jee. Vielä vähän kapulan kanniskelua, ihanan yritteliäs piski mulla.

Kiertelin kenttää, koira tarjosi seuraamista ilman käskyä, pyysin menemään vuorotellen maahan, seisomaan jne. Hyvin wörkki! Kahdet kaukot, nää oli hienommat kuin koskaan. Yleensä Nemon kaukot on sähläävät ja kuitenkin jotenkin tahmean näköiset. Nyt ne oli mielettömän sähäkät ja kumminkin täysin hallitut, vautsi. Loppuun vielä sitä perus paikkaistumista, kävelin kentän toiseen päähän ja palasin, toistin pari kertaa. Hyvin pysyy.

Pitäisi tosiaan keksiä eläimelle jotain oikeasti väsyttävää virikettä, ei toi treenaaminenkaan mitään väsytä. Näyttelytreeni olisi aloitettava jossain vaiheessa. Sen turkki on taas ihan karsea, laitan sen jossain vaiheessa viikonloppua. Asiasta viidenteen, se on ikävää kun kateellisia löytyy koirapiireistäkin - tottakai, niitä löytyy kaikkialta. Ei voi mitään.