26. helmikuuta 2011

karvamonsteri

Laitoin tänään taas Nemon turkin ja trimmasin vähän enemmän kuin viime viikonloppuna. Lopputulos ihan kiva mun huimaaviin taitoihini nähden. On mulla vaan kivannäköinen piski, pakko myöntää. Nämä voi olla myös tämmöiset viralliset (melkein) kolmevuotiskuvat, seisotuskuvia tuskin keskellä viikkoa likaisessa turkissa otan.


24. helmikuuta 2011

hieno treenikaveri

Hienoin harrastuskaveri. En minä sitä mihinkään vaihda, vaikka ei koskaan saataisi edes alokkaasta niitä ykkösiä! :) kuvissa Nemon naama näyttää varmaan suurimman osan tyyppien mielestä hurjalta, mutta päinvastoin - silmävuoto on ehkä hieman helpottanut. Kuivailen silmiä muutaman kerran päivässä, sekin auttaa. Jospa Nemon turpa olisi taas joskus valkoinen, voisin toivoa.

Eilen treenailtiin kunnolla sekä ulkona että sisällä. Kirjaston edessä päivällä, oli ihan liian kylmä. Biisonilta jäätyivät tassut. Muutenkin koko treeni meni hieman pieleen; en tiedä mikä mulle tulee kun treenataan vilkkaammalla paikalla, tulee jotenkin luonnostaan etten kehtaa riehua koiran kanssa niin hulluna kuin yleensä. Tämä itselleni treenattavaksi, koiraa kehutaan ihan normiin malliin vaikka treenaisin hesan keskustassa. Ruutuiltiin, ne oli vähän laimeita, vauhti puuttui. Ohjailin vaan muutamia perusasentoja. Sitten etupalkkaseuruuta, tänään siinä pissipäivä. Ei millään malttanut seurata, palkka veti liian rajusti puoleensa.
Sisällä treenailtiin kaukoja, ai että ne oli hienoja. En ole kovin kiinnittänyt siihen huomiota, liikkuuko koira tehdessään asennonvaihdoksia. Ja siihenhän se olisi juuri pitänyt huomiota kiinnittää.. no, Nemo on alkanut vihdoin sisäistää maahanmenonkin käsimerkkiä kunnolla. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Myös normikapulalla pelleiltiin, kuljeskelin ympäri kämppää ja palkkasin kun koira toi kapulaa oma-aloitteisesti perässäni. Jes.
Eilen oli lenkkikäytöksenkin osalta baaad day. Piski veti taas sontaa oikein urakalla naamaansa ja muutenkin käytöksessä oli toivomisen varaa.
Siitä tulikin mieleeni, että oon huomannut Nemon provosoituvan hyvin herkästi lenkillä muiden koirien käytöksestä. Jos ohimenevä koira hieman vinkaisee tai ärähtää, tämä jätkä on heti täysillä mukana, sairaat ärinät ja ärjynnät heti kehiin. Tuokin saatava pois.

Tänään aamusta taas kumartamisia, jee piski osaa kohta sen. Käsiapuja vielä mukana. Treenailtiin aamupäivästä pihalla seuraamisia etupalkalla. Aivan tajuttoman hienoja. Olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Palkkana oli kinkkua, silläkin varmaan osuutensa. Koira ei vilkaissutkaan palkalle, seurasi hivenen edistäen ja upealla kontaktilla. Juuri tämmöistä kaipaan. Etupalkkaseuruiden jälkeen pari normia, nekin sairaan hienoja. Voi tajuton.
Treenin jälkeen vein piskin hetkeksi pinkomaan tien toiselle puolelle pienelle metsäpolulle.
Mulla on ihan sairas kisakuume, näyttelyihinkin haluaisin päästä. Täytyisi tänään vissiin alkaa sitä paikkista treenailemaan, jos haluan sen saada kuntoon.

22. helmikuuta 2011

remember to have fun

Voi jee, tänään on ollut paljon vähemmän pakkasta!! Vain kaksitoista astetta. Lenkkeiltiinkin yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia, oon tosi ylpeä itestäni. Viimeaikoina ei ole oikein tuolla kylmässä lenkkeily tuntunut mukavalta..
Kameran otin pikaisesti ulos jotta sain muutamat uudet kuvat, pitkälle lenkille en uskaltanut sitä viedä mukaan. Haluaisin vain palavasti kunnolla kuvaamaan, no jospa viikonloppuna olisi lauhempaa. Kunnon lenkin jälkeen kamera käy pelottavan hitaalla, tästä nyt vielä puuttuisi kun se hajoaisi.

Aamupäivästä treenailtiin tossa koulun pihalla ihan hyvät treenit. Nemo kävi melkoisilla kiekoilla. Keskityin tarkemmin omiin touhuihini; kehuin koiraa ihan hulluna ja toimin selkeästi ja kaikki tämmöiset. Palkkana oli vaan nappulaa.
Perusasentoja; en nyt tiedä vaihtaisinko perusasennon kokonaan kiepsahdukseksi. Nemolla toimii takapää siinäkin suhteellisen hyvin, ollaan treenailtu sitäkin aina välillä. Pienellä käsimerkillä tulee kiepsahtaen oikein makeasti perusasentoon. Ohjailin perusasentoja joitakin toistoja sekä kiepsahtamalla että takaa kiertämällä.
Seuraamisia; möllitokon herättämänä nyt taas pitkästä aikaa etupalkalla. Nämä etupalkkatreenit on jääneet tyystin, nyt vähintään kerran viikossa seuruita etupalkalla! Ihan lyhyttä suoraa pätkää, vapautin palkalle aina hyvästä kontaktista ja edistämisestä (kyllä, luitte oikein..) Alussa palkka veti taas niin kovasti puoleensa, että kontakti rakoili kovasti, mutta kummasti taas loppua kohden parani. Näillä treeneillä tarkoituksena saada intoa ja paljon.
Kapuloinnit; ohjatun noudon kapulalla. Annoin Nemon tarjota omatoimisesti nostoja, heittelin palkkaa heti. Muutamat tuomiset, heitin noin viiden metrin päähän ja pyysin tuomaan - käänsin piskille selän, toi hienosti ihan mulle saakka. Sairaat kehut ja palkat.
Pidettiin treeni todella lyhyenä. Jes olipa mukavaa.

Vaikka mulla onkin nyt sairas treeni-into, pitää muistaa edetä ihan silleen rauhallisesti ja näin, että en tapa koiran intoa... eli vapaapäiviä sitten hullun treenaamisen keskellä. Ja muitakin kuin alokkaan liikkeitä! Itseltäni tuppaa aina nämä unohtumaan.
Yllättäen se treenisuunnitelma ei ole vielä valmis. Huomenna olisi tiedossa sisällä kaukojen ahkeraa treeniä. Ulkona alkeellisia ruutuja ja noita seuruujuttuja.
Tämän viikon treeniteemana tuo perusasennon suoruus ja seuraamisen into. Tarkoituksena myös opetella kumartaminen viikon loppuun mennessä. Hah saa nähdä milloin tämä innostus katoaa, no lomalla on aikaakin.
Tänään käytiin hakemassa piskille hieman suuri säkki tuota Taste of the wild ruokaa, toivottavasti olisi hyvää. Jos ei sovi, sitten pitää myydä säkki jossain. Tota ei vaan ole tulossa kauppaan pienemmissä. Hirveästi hyvää olen kuullut tuosta ruoasta, joten toivon parasta. Äiti suostui myös vihdoin kustantamaan metallikapulan, se oli alennuksessa. Jei, päästään sitäkin jossain vaiheessa treenailemaan!
edit// älkää kummastelko liikaa tuota kalenteria, piti vaan laittaa nuo kaikki itselleni ylös että muistan :-D nämä kaikki blogiselostukset on niiin turhia niin turhia. Mutta on aikaa kerrankin.

21. helmikuuta 2011

siitä paikkamakuusta

Varautukaa, blogi tulee varmaan seuraavien päivien kuluessa täyttymään turhaakin turhemmasta treenihöpinästä. Ja paikkamakuukriisityksestä. Harmitus epäonnistuneesta makuusta ja kokemuksesta ei ole vieläkään ohi. Kyllä tästä vielä noustaan. Tämän postauksen omistankin suosikkiliikkeelle, paikkamakuulle..
(kuvat on muuten aika vanhoja, vuodelta nollaysi, kun piskillä oli vielä kunnon pigmenttiläikät ja valkoinen turpa)

Mulla on vihko, johon kirjaan ihan jokaiset treenit ylös. Kaikki epäonnistumiset ja onnistumiset. Melkein kaikki. Alle puolet kaikista treeneistä siis päätyy tänne blogiin. No, teinpä tässä vähän laskelmia paikkamakuista neljän kuukauden ajalta, marraskuun ekasta päivästä tähän päivään saakka.
Yhteensä makuita ollaan tehty tässä neljän kuukauden kuluessa 57 kappaletta. Sisällä, ulkona, lyhyitä, pitkiä, eri etäisyyksillä. Niillä ei nyt tässä väliä. Ja kyseisistä makuista on epäonnistunut 6. Eli onnistuneiden määrä on aika paljolti suurempi. Mainittakoon myös, että suurin osa makuista on tehty ilman minkäänlaista häiriötä, ulkona ilman toisia koiria jne. Kiinnitinpä myös siihen huomiota, että nuo kaikki epäonnistumiset ovat tulleet tämän vuoden puolella? Marras- ja joulukuu ihan moitteettomia, pelkkiä onnistuneita paikkiksia. Kummaa. Ja nuo kaikki loppuvuoden makuut on tehty ulkona, tänä vuonna suurin osa sisällä kylmyydestä johtuen.
Viimeistään huomenna teen ihan seikkaperäisen suunnitelman kaikista tulevista treenailuista, saa nähdä päätyykö se koskaan blogiin saakka. Ja makuu otetaan ihan erityiskäsittelyyn. Ajattelin myös ottaa jokaiselle viikolle/kahdelle viikolle jonkun tietyn liikkeen, jota erityisesti hiotaan.

Ei pitäisi ottaa tästä näin kauheata stressiä. Hei, joku paikkamakuu. Hei, tämä on vaan jotain tokoa. Joku typerä pilkunviilausharrastus. Huh. Täytyisi muistaa pitää hauskaa!
Päätinpä nyt vaan, että tämä liike on oikeasti joskus kunnossa. Ja kyseinen juttu ärsyttää vaan niin paljon että pakko ratkoa tämä juttu... Tulin ehkä siihen tulokseen, että opetan luultavasti Nemolle maahanmenon ihan uusiksi uudella käskyllä, rakennan paikkiksen alusta saakka uusiksi uudella valmistelukäskyllä. Tuntuu siltä, että jo nykyinen valmistelukäsky saisi piskin paineistumaan. Tai sitten ei, en minä hemmetti soikoon tiedä. nukun yön yli ja katson mitä teen :D
No, nyt unohdan loppuyöksi sen paikkiksen ja rentoudun.
Tänään tehtiin vihdoin hyvä pitkä lenkki ja meinattiin jäätyä kuoliaaksi. Nemo oli suurimman osan lenkkiä vapaana ja voi sitä riemun määrää.. jäbä veti hullunkurista rallia eteenpäin, kiihdytti täyteen vauhtiin, päätepisteessä loikkasi ilmaan, karjaisi ja heittäytyi kierimään. Mielenkiintoista. Ensi viikollahan valkoinen hirmu täyttää kolme, vautsi!

20. helmikuuta 2011

MITÄ TOIKIN BICHONI ON TULLUT TÄNNE TEKEMÄÄN

Mitäs tähän nyt sanoisi. Erittäin mielenkiintoista möllitokoilua. Lähes kaikki mahdollinen meni pieleen meidän osalta :) espoossa oltiin mölliluokassa todellakin mölleilemässä. Koiria neljätoista, tuomarina Pirkko Bellaoui. Olipa helkkarin huono ilma siellä hallissa, sain mukavan päänsärynkin kotiin tuomisiksi.
Alku oli ihan katastrofaalista, teki mieli jättää koko homma sikseen ja painua kotiin. Onneksi jäin. Kun mentiin kehään, Nemon nenä viipyi tovin jos toisenkin maassa ja koko lyhyen ajan ennen paikkista sain nyppiä piskiä hihnasta, hajut veivät ihan kokonaan.
Liikkeiden välissä oli myös melkoista nuuskintaa, huhheijaa. Taitaa jäädä meidän osalta hallikokeet väliin jos se touhu tuommoista on. Tietty kun ei kovin halleissa treenailla, ne hajut vie ihan sata nolla.


Luoksepäästävyys 10 joo ei nätti. Perse nousi, sen takia kun jätkä nuuski maata. Oujee.
Paikallamakuu 0 oh mikä yllätys!! Aluksi meinasin jo että en tee makuuta, no miksi sitten TEIN?! Olen tyhmä. Nemo nuuski ihan sairaana kokoajan mattoa, kun jätin, jäi mukavantuntuisessa mielentilassa. No, eiköhän heti viereinen lagotto lähtenyt omistajansa perään ja rivistä oikealta sinkosi kaksi koiraa juoksemaan ympäri hallia. En ehtinyt edes palata Nemon luokse varmistelemaan, kun tämä nousi hyvin epävarmana ja paineistuneena. Jesjes!! Kävin laittamassa piskin maahan ja palkkasin sen loppumakuun aikana kaksi kertaa. Pysyi. En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä sen paikkiksen jälkeen - tuokaa ihmiset kokeisiin koiria, jotka vaikka pysyvät maassa? Ei siinä muuta kuin taas rakentamaan makuusta turvallista tilannetta piskille, miljoonia ja miljoonia treenejä.
Seuraaminen hihnassa 9 en tykännyt menosta itse yhtään, innotonta, käännökset väljiä, jotenkin löysää. Kontaktikin putoili.
Seuraaminen vapaana 8 mielestäni tämä oli hienompi kuin hihnaseuruu! Innokkaampi oli, tosin juoksussa jätätti ja kontakti katkeili, käännökset väljiä. Mitä näissä seuruissa tapahtui?
Liikkeestä maahanmeno 0 tässä vaiheessa mua alkoi jo oikeasti naurattamaan ja rentouduin täysin :D Hyvin seurasi, maahanmenosta ei tietoakaan. Näin vaan peilistä miten pieni istuu ja killittää mua nauraen... näin juuri.
Luoksetulo 10 ei onkelmia, alussa tosin nuuski, ei yleensä tee tätä. Vino loppuperus.
Liikkeestä seisominen 9 mun mielestä hyvääää! Pari askelta otti käskyn jälkeen. Niin ja alussa tosin puudeli tarjoili maahanmenoa heh.
Estehyppy 8 menin ihan kiinni esteeseen, Nemo loikkasi hyvin. En antanut mitään stoppikäskyä, siitä pisteitä, sekä Nemon vastaantulemisesta. Mutta braa!
Kokonaisvaikutus 9 kuulemma tosi kivaa menoa, multa vaan turhat avut ja semmoiset poies. Ja paremmin koiran viretilan ja kiinnostuksen ylläpitoa liikkeiden välissä.
Eli siis 3-tulos ja 133p.


Tosiaan palkkasin Nemon jokaisen liikkeen jälkeen, alku meni jo paikkiksen osalta niin pieleen että halusin koiralle hyvän fiiliksen päälle. Ja sehän onnistui, pikkumies teki melko ilolla! Kehuin myös sitä liikkeiden välissä paljon enemmän kuin aikaisemmissa kokeissa, taisi tuottaa tulosta. Seuraamisissa tuli tosiaan annettua lisäkäskyjä, muuten ei olisi onnistunut ollenkaan. Seuruut vaatii todellista kestävyystreeniä, jos se mitenkään onnistuisi koskaan. Liikkeiden välissä hajut vähän vei, no mitä siitä.
Kun katsoin noita videoita, totesin että olen aika tyytyväinen loppujen lopuksi! Nemo teki töitä ihanalla innolla ja pikkumokia siellä täällä vaan! Se paikkamakuu nyt ketuttaa niiiiiiin armottomasti että en tiedä mitä teen. Hypystäkin on video, mutta en saanut sitä käännettyä. Ensiksi tuli taas luovutusfiilis mutta jatketaan treenaamista kahta kovemmin. Ei se ole sittenkään niin tavattoman helppoa vissiin "tänä vuonna me saadaan ne ykköset". Oon kyllä päättänyt että saadaan ne... mutta otan tämän reissun nyt hyvän kokemuksen ja treenin kannalta, tästä hyvä jatkaa :)
Niin ja loppukevennyksenä kaveri ja äiti istuivat kehän laidalla kuvaamassa kun lähdettiin Nemon kanssa tekemään yksilöliikkeitä. Joku enkkusprinkkunainen oli tokaissut hyvin tuohtuneena että "mitä toikin bichoni on tullut tänne tekemään?!" Jaa että semmoisia liikkeellä, eiköhän se bichoni tehnyt siellä ihan samaa kuin muutkin!

18. helmikuuta 2011

ei yhtään mitään

Meille ei kuulu yhtään mitään, ei mitään. Koko viikko on vaan kadonnut jonnekin, ilman että olisi saanut mitään järkevää aikaiseksi. On mietinnän alla, jätänkö sunnuntain möllitokon väliin. En kumminkaan taida, täytyisi käyttää kaikki arvokkaat treenitilanteet tehokkaasti hyväkseen. Mennään vaan ja mokataan kunnolla.
Pakkaset on pysytelleet mielettömissä lukemissa viimeiset päivät, olen saanut aivan kyllikseni. En kestä tuota kylmää enää. Pikalähtö vaikka havaijille? Nemokaan ei kestä tuota kylmää, herralla jäätyy heti tassut. Harkinnan alla oikeasti tossujen osto, että piski saisi edes normaalin määrän liikuntaa.
Nemon turkki on myös hurjassa kunnossa, harmahtava biisoni (melkein) rastoilla. Huomenna olisi turkkiprojekti edessä - ajattelin myös leikata turkkia ihan mukavasti, trimmiin kun ei taas vaihteeksi minnekään pääse. Jos saisi koiran trimmiin ennen sen kolmevuotissynttäreitä, olisi mukava.

Onneksi mulla alkoi tänään viikon hiihtoloma, mahtavaa. Voi nyt ensin levätä ja sitten ryhdistäytyä koirailunkin taholla. Ollaan me ihan hieman tällä viikolla treenattu. Sisätiloissa.
Tehty neljä paikkamakuuta, pisin tänään 2min 40s. Nemolla ei kahden minuutin palkattomassakaan makuussa minkäänlaista ongelmaa sisällä. Tänään tosin kävi perusfeilaus, koira kiihtyi jotenkin liikaa, kun jätin maahan, herra nousee ylös ja ravistelee muina miehinä. Gnaah. Yleisesti ottaen makuut hienoja. Huomenna voisi tehdä vielä kahden minuutin palkattoman. Mölleissähän onneksi vain minuutin makuu, saa nähdä sujuuko sekään kaikessa häiriössä.
Hyppyjä ollaan jonkun verran treenattu. Nemo irtoaa esteelle jo mukavan kaukaa, hyppää varmasti, yrittää jopa joskus varastaa. Esteen takana seisten odottaminen ei ole vieläkään täysin varmaa. Kapulan kanssa on mennyt huippukivasti! Myös seuraamisen käännöksiä ollaan muisteltu. Saa nähdä miten edes mölliseuruut menevät, milloinhan ollaan tehty pitkää palkatonta seuraamista?
Yksi päivä treenattiin myös siten, että kylvin eteisen täyteen näkkärinpaloja ja treenautin pikkupiskiä siinä. Ilkeää, hyvää häiriötä. Vähän meinasi nenä mennä maahan mutta muistutuksesta nousi heti ylös ja palkkailin vaan superisti.
Voisi tehdä jonkun liikeyhteenvedon joku päivä ja ryhdistäytyä kunnolla!
ps. nyt on Nemolainen ilmottu tuonne toukokuun alun tokokokeeseen, jospa motivaatiota tulisi jossain vaiheessa? Haluan vaan lämpimämmät kelit että voisi jatkaa ulkoreenejä.....

10. helmikuuta 2011

treenailuistamme

Kummempia ole tapahtunut, Nemo on ollut nyt vähän lyhyemmillä lenkeillä kun mulla on kova flunssa, aktivointi ei kumminkaan ole jäänyt taka-alalle. Ensi viikon möllitokoon meneminen on nyt suhteellisen varmaa, että siinä saadaan ainakin yksi kisamaisempi treenitilanne! Saa nähdä mitä tulee, kun on ensimmäistä kertaa koko talveen kunnon häiriö.

Maanantaina kertailtiin ulkona jääviä ihan alusta alkaen. Maahanmenojen kanssa ei mitään ongelmaa. Seisomiset olivat todella hitaita, Nemo hiippaili suunnattoman paljon. Siispä suurin osa ihan käsimerkin kanssa. Loppua kohden toiminta taas parani huomattavasti.
Tänään kirkon luona treenailtiin pelkkiä seuraamisen käännöksiä, paikallaan, ilman käsimerkkiä. Aivan mielettömän hienoja! Huomaa että piski on kehittynyt! Vasuritkin oikein hyviä. Palkkasin heti välittömästi hyvästä käännöksestä. Kehujakaan en säästellyt, kehuprojekti edelleen käynnissä. Nemo teki töitä mielettömällä innolla, huusi vähän taas...
Sunnuntaista alkaen joka päivä Nemo on tehnyt sisällä kahdesta ylöspäin paikkamakuita, joista toinen on ollut aina vähintään minuutin pituinen. Ollaan tehty jo runsaasti kaksiminuuttisia palkattomia makuita. Etäisyys tosin on ollut maksimissaan kuusi metriä. Mutta ei mitään moitittavaa, ainoastaan kehuja! Nemo on maannut todella rauhallisesti ja hyvin. Kyllä tämä vielä tuottaa tulosta, näillä jatketaan.
Silmien rähmimisestä ei mitään uutta, olen tehostanut kuivailua päivän mittaan. Bongasin myös ihan hyvältä kuulostavan ruoan, tässä odottelen että milloin sitä tuolta eläinkaupasta saa..

6. helmikuuta 2011

i haven't saw as worse than you

Valmistautukaa, luvassa paikkamakuukriisi numero miljardi (postauksen otsikko viittaa meihin). Mutta aloitetaan ensin onnistumisista ja jätetään ne huonot jutut viimeisiksi, jep? Ollaan tokoiltu pitkin viikkoa silloin tällöin, lähinnä sisällä. Ensi viikolla aikaakin on enemmän kun koeviikko loppuu.

Torstaina sisätreenit, vain paikkamakuita. Keksin että voinhan ottaa aikaa vaikka kännykässäni ei ole sekuntikelloa; laitan jonkun biisin soimaan ja katson siitä sitä aikaa, nerokasta eikö.
Juu eli heti alkuun 1min paikkamakuu, etäisyys neljä metriä? Puolen minuutin kohdalla kehuin. Nemo oli oikein rauhallisesti, tylsistyneen näköisenä. Vähän yli minuutin kohdalla menin palkkaamaan ja vapauttamaan. Vau miten hieno eläin. Perään vielä 30s makuu, sekin hieno.
Eilen sisällä myös, Nemolla riitti intoa ainakin. Kaukoja; alkeita jälleen, ei mitään raportoitavaa.
Paikkamakuut; 1min 30s makuu, kävin palkkaamassa puolen minuutin kohdalla. Oikein superhieno!!! Perään sitten vähän temppuiltiin.

Tosiaan, ei noissa sisäpaikkiksissa minkäännäköistä probleemaa. Tänään aamusta vähän yli ysiltä kirkon parkkikselta, häiriötäkin kun kirkon kellot soivat täysillä siinä vieressä.
Ensin temppuiltiin ja vähän imutteluseuruuta, melkoista menoa, sormet vaarassa. Sitten taas ne paikkamakuut. Ajattelin ottaa ensin lyhyellä ajalla ja pitkällä matkalla. Nemo jäi oikein mukavantuntuisessa mielentilassa, mutta kun käännyin ja otin kännykän esille ottaakseni aikaa, koira pomppaa ylös ja singahtaa metrin verran eteenpäin - kuin tekisi luoksetuloa. Käskin kaukaa maahan, meni! Kävin palkkaamassa ja vapautin. Yritin saada perään onnistuneen suorituksen, mutta sekin feilasi. Nemo nousi heti kun käännyin ja ravisteli. Päätettiin treenit temppuihin. Lenkin lopuksi kirjaston edessä paikkiksen yritys, sama kävi. Epätodellista. Tulin lenkiltä kotiin ihan raivona sdfwhr ei tämä voi olla näin vaikeaa, ihan oikeasti?! Jumakauta ei ole totta. Silloin teki mieli luovuttaa mutta helvetti soikoon minähän treenaan tuon paikkamakuun kuntoon. Makuutan piskiä nyt alkuun vaikka sisällä kolmekin minuuttia ja jokaisella ulkoreissulla käsken sen muutamia kertoja maahan. Se makuu ON kunnossa ennen virallisia kisoja. Heh toiset luovuttaisi mutta mulla nousee vaan treeniraivo..

2. helmikuuta 2011

ALL MY LIFE I'VE BEEN GOOD

Jokaisella lenkillä saa vääntää Nemon kanssa tassua siitä saako niitä paskakasoja syödä vai ei. Vähän mennyt tällä viikolla tämä sontapolitiikka parempaan suuntaan, mutta ei tarpeeksi. Mikä parasta, kun karjaisen piskin pois kasalta, se katsoo mua selvästi virnuillen, poukkoilee ympäriinsä leikkisästi ja murisee. Kuten Jenna sanoikin, koirissa on se hauska, että niissä riittää aina jotain projektia. Vai miten se meni.

Eilen aloitettiin tehokas treenaaminen! Aika sairaan mielettömän hullun kiva treenata koiran kanssa jolla riittää intoa. Sisällä eilen tehtiin pikkujuttuja.
Paikkamakuita; lyhyttä aikaa, jätin makuuseen omaan huoneeseeni ja käväisin muissa huoneissa, oikein hyvin pysyi.
Kaukoja; alkeita alkeita, ei moitittavaa. Istumisissa kivaa edistymistä tapahtunut! Maahanmenossakin, Nemo alkaa tiedostaa käsimerkkiä enemmän ja enemmän.
Hyppyjä; parit alkuhypyt käsimerkin kanssa. Hitsi se loikki innolla! Vahvistelin jälleen sitä esteen takana seisomista. Uskalsin pari kertaa lähettää hyppäämään metrinkin päästä, ja Nemohan hyppäsi! Vou edistystä.
Tänään kirkon parkkiksella valoisaan aikaan, luksusta treenata valoisalla. Broileria palkkana, johtuikohan vaan siitä että Nemo teki täydellä teholla ja innolla töitä..? Alkuun heittelin Nemolle vaan nameja ympäri parkkista ja pistin sen huutamaan (siis käskin haukkumaan..) ja riehutin muuten vaan. Karvakääpiö kävi jo niin kiekoilla kun alettiin varsinaisesti treenaamaan.
Seuraamisia; keksin vaan yhtäkkiä ensin pyytää Nemon seuraamaan suoraa pikkupätkää ja vapauttaa heittämällä namin kauas eteen. Ja tästähän vauhtia tuli! Pyysin sieltä suoraan sivulle seuraamaan, sairaalla vauhdilla ja huutaen tuli. Se huusi seuratessakin?! Harva olisi tämmöisestä iloinen mutta minä olen.. ei taida olla järkevää kiihdyttää koiraa vielä lisää, mutta pidin entistä suuremmat bileet mölinästä. Nemo seurasi silmät loistaen ja sairaalla innolla, voin vain sanoa vau. Loppuun pitkä imutusseuruu, onneksi mulla oli hanskat kädessä.
Paikkamakuut; pitkää etäisyyttä, kävin parkkiksen muilla laidoilla kun Nemo makasi kentän puolella. Oikein hienot!
Kapulointia; Nemolla oli niin putki päällä että nämäkin loistavia, toi melkein mulle saakka. Superpalkkaa vaan.

Oli tosiaan äärettömän mukavaa treenata noin innokkaan koiran kanssa, tämmöisiä useammin? Voisin vannoa, että viime viikon treenitauolla on osuutta asiaan. Olipa muuten ihana myöhäisiltapäivälenkki, oli niin keväinen sää! Kierrettiin keskustan laidoilta tuolta vähän normaalista poikkeava lenkki. Piski käyttäytyi varsin mallikkaasti. Huomaa kevään tulon tuon koiran käytöksestäkin, hajut..
Mietityttää jälleen se paikkis. Ja treeniseura. En minnekkään kokeeseen mene kun olen viimeksi treenannut kunnon porukassa marraskuussa? Täytyy vaan nyt alkaa tästä metsästämään treeniseuraa. Narttukoirat olisi kivaa vaihtelua, saisi nähdä vaikuttaako Nemon keskittymiseen. Ja yleensäkin sulaisi nuo lumet, pääsisi paikkamakuuttelemaan normeja. Hieman intoa olisi mennä kokeisiin.
edit/ tuo meidän kalenteri senkun vaan venyy mutta hyvällä tuurilla jos päästään kahteen kokeeseenkaan?