kesäfiilistelyjä

Kuinka niin lomalla on aikaa pyöriä koneellakin aivan liikaa? Pitäisi saada joku konevieroituskuuri käyntiin. Ensi viikolla ainakin tulee, kun lähdetään Äänekoskelle mökille. Nemon kanssa mennään junalla. Toivottavasti muuten näistä kuvista kovin moni ei ole täällä blogissa nyt toista kertaa.

sitä luulee nemon tuntevansa

Tämä blogi täyttyy nyt pelkästä 'treenaamisesta'.. eipä voi mittään. Vietetään hupaisaa juhannusiltaa sisällä, aikomuksissa oli pitkä lenkki, kastuttiin kaksi kertaa läpimäriksi kun yritettiin sille lenkille lähteä. Joten eipä lähdetä, luovutan.

Aamulla kinnarin koulun pihalla ysin maissa, hiljasta. Olin antanut Nemolle aamuruoat, broileria palkkana. Jätkä oli mahtavasti mukana, panosti enemmän kuin viimeaikoina yhteensä. Olin itse sairaalla jeejeekaikkionhienoa- fiiliksellä ja sain sen tarttumaan koiraan. Alkuun virittelin kierrättämällä lyhtypylvästä ja alittelemalla pyörätelineitä, innostui ihan kivasti. Sitten ruokapalkka kosketusalustan päälle, näytin sen Nemolle ja pyysin mukaan. Vähän vastentahtoisesti tuli. Seuraamispätkiä, suoria, joku viisi. Eka vähän takkuili, kontakti tahtoi mennä palkkaan. Loput olikin aivan mielettömän upeita! Siis mahtavaa. Jätättämisestä ei ollut tietoakaan, kontakti pysyi superisti. Mahtavan hienoa, ei voi kuvailla tätä fiilistä kun nyt ehkä on keino, millä saan seuraamisen kuntoon!
Otettiin käännöksiä paikallaan käsiavulla, ihan hyviä myös, niitäkin vaan vähän. Yksi luoksetulo, huutelin käskyä siinä, ei reagoinut. Tuli vasta kutsusta, vapautin heti vauhdista taakse ruokapalkalle.

Treenin päätteeksi sain innostumaan pikkufutiksesta, hetki leikittiin. Oon suunnattoman tyytyväinen herra örvelöön. Jes. Hauskoja juhannuksia kaikille!

se on tullut jäädäkseen

Tokoiluinto siis. Mulla itselläni on nyt mieletön treeniputki päällä, kokoajan vaan suunnittelen uusia treenejä. Mistähän tämä on tullut, tarttunut joltain? Täytyy muistaa pitää niitä vapaapäiviä että Nemonkin kiinnostus riittäisi.

Tänään illalla helteessä rantapuiston nurmella Janessan ja Wilin kanssa. Häiriö oli Nemon tasoon aika kovaa, ei olla tämmöisessä aikoihin kunnolla treenattu. Koira oli hieman liian veltto kuumuudesta johtuen, jätinkin treenin aika lyhyeksi. Lyhyempikin olisi tosin voinut olla, nojoo.
Alkuun vähän päälle 2min paikkamakuu Wilin vieressä, Wili oli selkä kävelytiehen päin, Nemo pärstä tiehen päin. Etäisyys kolme neljä metriä. Alussa meinasi taas alkaa joku tassunlutsutusshow, kävin muistuttamassa miten ollaan. Neljä kertaa palkkaa. Ihan hieno.

Sitten kaksi luoksepäästävyyttä, toisessa Janessa lässytti Nemolle oikein urakalla - tavalla mistä se yleensä riehaantuu -, hienosti pysyi. Hyvähyvä.
Vauhtiluoksetulo, sivullaolosta vasta palkkasin. Täytyy nyt alkaa palkkailemaan tosiaan siitä vauhdista, esimerkiksi juuri taakse heittämällä lelua tai jotain suurempaa herkkua.
Sitten jätin Nemon istumaan luoksetulon aluntapaisesti ja poistuin noin kymmenen metrin päähän. Janessa huusi KÄSKYä kolmesti. Kolmannella Nemo ennakoi ja lähti tulemaan, palautus ja palkkaa. Pari kertaa uusiksi, ei ennakoinut, palkkaa.
Otin vierelle seisomaan ja Janessa taas käskytteli, yhen ennakoi myös, palkkaa sitten onnistuneista. Vielä seuraamisen käännöksiä ilman seuraamiskäskyä tosin, sairaan laiskaa.

Loppuun vielä Wilin kanssa paikkamakuu, meidän osalta oli kaksi minuuttia taas, hyvin oli, etäisyys kolme metriä. Treeni oli ihan kiva, aivan liian laiska vaan. Veikkaisin kuumuutta syylliseksi. Mun pitää olla paikkamakuun maahankäskemisessä tarkka, se meinaa vetää siinä kokoajan lonkalle.
Huomenna aamusta luultavasti koulun pihalle seurailemaan uusilla taktiikoilla, kosketusalustapalkka eteen ja siitä seuraamaan. Idean oivaltamisessa voi mennä aikaa, mutta voisi toimia. Kiitti Janessalle hyvistä vinkeistä. On kivempi treenata jonkun kanssa, siinä saa tietoon ne omat virheet ja asiat, joita täytyy korjata.

kyllä kaikki voi alkaa sujuakin

Aamulla ysiltä yhteiskoulun pihalla. Treeniseurana Janessa ja Wili. Tyypit treenasivat ennen meitä, kuvailin niiden suorituksia ja kuvia tulikin aika rutosti.
Nemo kiihtyi aivan maksimiin joutuessaan odottamaan puuhun sidottuna, kusi remmiin ja karjui ja itki sydäntä - hermoja - raastavasti kuin mikäkin kakara, ennen tämmöistä en ole nähnyt.

Sitten olikin meidän vuoro. Oli heti aamusta sairaan kuuma. Hain Nemon puusta, pikkumies kävi ihan ylikierroksilla. Päätinkin ottaa alkuun pari seuraamista, mielentila näytti olevan mitä otollisin niihin. Nemo kävi vetämässä pienen kunniakierroksen Janessan luona ja palasi heti pyynnöstä luokseni. Seuraamiset oli aivan superextrayybermahtavia viimeaikoina nähtyihin, jes! Ja pätkät oli meille vielä aika pitkiä. Upiaa. Palkkasin paljon ja kehuin.

Nää kuvat on näissä väleissä hieman sekalaisessa järjestyksessä. Pujoiltiin treenaamisen välissä. Koko treeni oli hieman liian sähläämistä, taisi johtua liian kovista kierroksista. Kerrankin näinkin päin! Otettiin jääviä ja ne meni aika ok, saatiin Janessalta vinkkiä vapauttaa taakse palkalle, kosketusalustalle. Nemo ei vielä ihan oivaltanut ideaa, mutta kunhan enemmän sitäkin treenataan kyllä se siitä lähtee. Ei kertaakaan sekoittanut jääviä toisistaan. Tehtiin niitä siis niin, että houkuttelin vaan namilla ilman käskyä kulkemaan vierellä, käsky, palkka yms.

Otettiin luoksepäästävyyttä, en usko että tässä tulee olemaan mitää ongelmaa. Ainoa mikä onnistuu kunnolla, onhan se niin haastavakin hehheh..
Paikkamakuu Wilin vieressä, hieman yli kaksi minuuttia muistaakseni? Jättäessä Nemo tuntui olevan sopivassa mielentilassa, kun pääsin neljän metrin päähän, vaikutti levottomalta ja jäinkin siihen. Meinasi alkaa lutsuttaa tassua, kävin kieltämässä, palkkasin ja palasin vaan jokusen kolmen metrin päähän. Hyvin pysyi loppuajan, palkkasin aika useaan, vissiin neljä viisi kertaa.
Oon koko treeniin ihan tyytyväinen, hauskaa ainakin oli!
Treenaamisten jälkeen lähdettiin vielä lenkille, aikomuksena mennä kauaskin, mutta käännyttiin rantapuistoon uittamaan koiria. Nemo kahlasi jopa syvemmälle kun menin itse kahlaamaan veteen ja houkuttelin namilla. Jes hieno. Kuvia on paljon, lisää sitten muina päivinä. Oli tosi hauska reissu!

taitaa se kumminkin olla hauskaa

Niinpä! Taitaa se tokoilu olla sittenkin Nemon mielestä huippuhubaa, se on todistettu tänään! Olin siis lähes puolet päivästä poissa kotoa ja kun palasin himaan, oli pikkupiskillä intoa ja vauhtia ja energiaa sun muuta.
Mentiin melko pian takapihalle treenaamaan. Fiksuna meikä oli päättänyt aamulla treenaavansa paikkamakuita.. hihi juu. Seuraamiset olisivat käyneet Nemon mielentilaan paremmin, olisi luultavasti tullut hemmetin hienoja.
Mutta siis. Ensin pari ruutua, Nemo on kunnon sika! Varasti ekalla, ennenkuin ehdin karjua kunnolla, oli jo imassuit namin kosketusalustan päältä ruudusta. Uusiksi, pidinkin pannasta kiinni ja lähetin ruutuun. Menee melkoisella innolla, taitaa rakastaa tätä liikettä.
Sitten niitä makuiluja hetken rauhoittumisen jälkeen. Vire oli edelleenkin liian korkea, maassa ollessaan pälyili kovasti ja kerran jopa haukahti. Tosin se pöriseminen taisi johtua kadulla kulkevasta koirasta.. alkuun lyhyt ja sitten vähän yli minuutti, lyhyt, puoli minuuttia. Liian levoton oli, pää kääntyili, muuten pysyi hyvin. Hienoa, mahtavaa.
Ja, nousi maasta istumaan ilman minimaalista käsimerkkiä kerran! Siitä vedinkin kunnon pippalot pystyyn. Loppuun kaksi ruutua, taas supermenoa.

Tosiaan kun treenattiin, en saanut Nemoa kiinnostumaan mistään lelusta. Ruoka on se the juttu. Ja antaa sen olla se. Huomenna treenaamaan vähän häiriöisempään Janessan ja Wilin kanssa, saa nähdä riittääkö Nemolla intoa.
En ole vieläkään saanut ostettua tuolle sitä perskeleen punkkiainetta, huomenna teen senkin. Ja ehkä pitäisi pelastusliivikin hommata sitä mökkeilyä ajatellen, tai sitten ei. Luultavasti kyllä. Treeniliivinkin hommaaminen on vaiheessa..

this is why i'm here

Hui karseeta pitäisi olla jo koisimassa, aina menee.. vähän myöhään. Kesti vähän tän blogin ulkoasun parissa, siitä ei millään meinannut tulla mieleistä.
Enpä varmaan jaksa paljoa kirjoitella. Treenattiin aamulla ensin sateessa takapihalla - se treeni menikin pieleen. Hienohelmaa inhotti liikaa märkä nurmikko. Perusasennot vielä onnistuivat, seuraamisista osa. Lopetettiin onnistuneeseen seuraamiseen ja mentiin seurailemaan sisälle. Ja ne oli mielettömän hienoja. Se ei ole kuukauteen seurannut noin hyvin. Jopa edisti. Palkkasin silti eteen, fiksuako.
Sitten harjoiteltiin takapään käyttöä sillä lautasjutskalla ja kosketusalustailtiin. Pitkin päivää ollaan otettu iloisia seuraamisia. Käytin kaikki Nemon adhd-kohtaukset hyväkseni, ja pyysin sen yhtäkkiä seuraamaan. Iloisesti tuli ja sai palkattua mahtavasti vaan yhtymällä sen riehuntaan, piskillä oli kivaa. Näin pitääkin jatkaa.
Tehtiin tänään taas paljon piitkiä lenkkejä, mukavaa oli. Tuntuu että rääkkään Nemoa, se on alkanut kulkemaan lenkeillä mun perässä tuskastuneen näköisenä. Nojaa, on ollut kyllä aika kuumakin. Ja huomenna lenkkejä ei tule nimeksikään, olen lähes koko päivän Helsingissä. Mutta nyt painun nukkumaan!
ps. Miten musta tuntuu että suurin osa mun kirjoituksista päättyy kuolemattomaan lauseeseen 'nyt menen nukkumaan..'

kuvia kuvia

Vanhempia kuvia alhaalla ja kaksi ylintä tältä päivältä, ite trimmailin Nemoa! Enkä mitään merkittäviä juttuja tehnyt, lyhentelin vähän joka puolelta, aika paljon rungosta ja päästä otin aika varovasti. Ei siitä nyt paha tullut, runko vaan vähän epätasainen.. viikonloppuumme on kuulunut jättilenkkejä ja turkinhoitoa. Huomenna vihdoin treenaamaan, jes, oon odottanut tätä. Jospa tämä kaksipäiväinen tauko tuottaisi tulosta. Tulenpa sitten huomenna luultavasti treeneistä hölisemään uusien kuvien kanssa, mulla oli jopa kahdella lenkillä tänään kamera ja ihan kivoja kuvia tuli.

where did i go wrong

Käytiin eilen Anninan ja Pepin kanssa lenkillä ja tänään sama kaava toistui, tosin kurjemmassa säässä.. haluaisitteko tuollaisen örkkiläisen itsellenne joka on ylimmässä kuvassa? Hihii se vähän vielä kotimatkalla kieri hiekassa ja sikaili kaikkea muuta. Totteli puistossa ihan hyvin, noloa vaan, karkasi kultsun luokse. Argh, saa hävetä silmät päästään. Okei, mun vika, en huomannut koiraa ajoissa kunnes Nemo oli jo siellä.

Mutta sitten pienellä kunnostuksella Nemosta sai näinkin siistin näköisen. Älykäs ilme muuten. Huomenna on isompi turkinhoitobisnestiedossa. Ei saada trimmiä, saksinpa ite jotain niillä kympin saksilla. Ensiksi tietysti ah ihana pesu ja föönaus. Jee.

Mentiin tokoilussa varmaan siinä vähän vikaan, että treenattiin liian usein. Tai minä treenautin Nemoa liian usein, eihän se olisi jaksanut. Ja silti vaan yritin vääntää.
Ja sekin varmaan vaikuttanut, että olen ollut suurimman osan vuorokaudesta kotosalla, piski saanut enemmän huomiota. Silloin ennen kun oli koulua, olin puolet päivästä poissa himasta ja ei koiralle ollut niin paljon aikaa - se keskittyi muhun täysin silloin kun sitä aikaa oli. Nämä loogiset selitykset olen keksinyt tokoiluinnon hiipumiselle.

this time is ours

Aloin juuri kelailemaan että mitä me ollaan treenattu tällä viikolla. Olen vähän lyhentänyt treenejä ja myös ottanut vähemmän toistoja, se on vähän auttanut. On Nemo silti hivenen innottoman ja laiskan tuntuinen, välillä katselee mua pirullisesti ja koko olemus halveksuvana että luuletko mun tosiaan tekevän jotain.

No mutta niin. Alkuviikosta otettiin muistaakseni koulun pihalla jääviä, ne oli tosi hienoja! Ei oltu aikoihin niitä treenattu. Imuttelin vaan vierellä/ilman käskyä kuljetutin koiraa vierellä ja siitä käskin maahan. Upeasti meni, heti palkka ja vapautus. Stoppien kanssa sama juttu. Hirmutyytyväinen olin noihin.
Takapihalla ollaan otettu ruudun alkeita, alkeelliset ruutumerkkimme (joista kaikki ovat erilaisia..) ja semmoista. Nemo tykkää sairaasti ruudusta, meinaa alkaa vähän sikailemaan - yrittää nuuskia merkkejä. Innostuu kovasti. Seurailuja myös takapihalla, lyhyitä. Lopetti yrittämisen lyhyen pätkän jälkeen, täytyy muistaa palkata eripituisista. Mikä paras, juuri tässä eilisessä takapihatreenissä sain sen innostumaan hitosti pallosta. Örvelö juoksi ympäri pihaa pallo suussa typerästi öristen. Jes.

Tänään oli ukut. Paikkaistumista, Tuija kierteli välissä. Nemo oli tosi hieno jes. Vähän yhdessä vaiheessa pää pyöri. Paikkamakuilua. Etäisyys nelisen metriä, taas Tuija häiriköi. Huippuhiano mies. Hehee, ainakin Nemon vire riittää paikkamakuuseen jos ei muuta saada kunnolla treenattua, se ainakin on syksyllä valmis.
Perusasennon tarkastuksia, Nemo kuulemma liian edessä. En mä tiedä, mun mielestä se on useimmiten hyvin, voihan sitäkin hioa.
Ja vielä Tuija kierteli häiriönä, ja koiran piti pitää perusasennosta hyvää kontaktia.
Kaikkiaan meidän kohdalta keskinkertaiset treenit, koira vähän laiska edelleenkin. Sain sen sentään pysymään suhteellisen iloisella fiiliksellä, ei paineistunut mistään. Seurauttelin yhdessä välissä - aivan mielettömän hienoja lyhyitä suoria pätkiä! Temppuiltiin myös välissä.

Katsoo nyt mitä tekee tuon treenaamisen kanssa. Ei siitä turhia paineita pitäisi ottaa. Ei turhaan stressata. Hähää muuten leikkelin Nemon turkkia tässä illalla vähän. Hyvin menee, likaista turkkia vaan.. kun ei saada varmaan trimmiä koko kesänä, nhjöä.

hullun rohkea

Eilen oltiin Johannan, Anninan ja piskien kanssa aamusta neljä tuntia liikkeellä, ensin rantapuistossa kahlauttelemassa koiria, keskustassa ostamassa x-tra tuutteja, sitten koirapuistossa, pelloilla ja Anninalla. Nemo uskalsi kahlata Demin takapuolen perässä, jee! Oli muutenkin tosi mukavaa. Kuvasaalis oli suuri, osa kuvista on huonolaatuisia kylläkin.

(G)angstajengi kivellä.

Nemo lentää! Melkonen!

Pepillä menee lujaa..

hurrja paimen vaanii ja puudelit kiitää sitä kohti.

Vauhdissa taas.

Piisoni joutuu vaihtamaan suuntaa pehkon hyökätessä.

Piti ravistella inha järvivesi turkista.

Tosiaan kun vesi ulottui vatsaan, oli käännyttävä. Mutta kahlasi kumminkin! Demi kävi syvemmälläkin keppien perässä ja Peppi poukkoili siellä täällä.
Nopsaan muuten kaikkien piskien turkit kuivuivat, lenkin jälkeen ei edes olisi tajunnut Nemon käyneen kahlailemassa, jee.

osaako käyttäytyä vai eikö osaa

Siinäpä vasta kysymys. Huh. Iltapäivällä käytiin pitkä lenkki ja Nemo koetteli mun hermoja taas ihan kunnolla. Suutahdin sille ihan kivasti, nyt jo tietty ärsyttää, olisi pitänyt saada suuttumuksensa kuriin. Kyllä, tunnen huonoa omatuntoa jos joudun nykimään Nemoa hulluna remmistä, kuten tänään. Kun muu ei auta. Kun aivoja eikä korvia vaan ole. Tai ehkä mulla tosiaan vaan on sellainen koira, jota ei voi pitää irti. Ja se, etten pentuna opettanut sitä kulkemaan remmissä kunnolla, kostautuukin loppuelämän ajan.

Oltiin eilen kaverilla yötä, silloin pikkumursu oli tosi hieno. Aluksi oli vähän hämillään, häh, eiks me lähetä himaan, mutta sopeutui hyvin. Pikkasen piti vahtia perheenjäseniä ja muutenkin. Ei yrittänyt koipiaan nostella sisälle. Oikein mainio tosiaan oli, tuo kyläily tekee Nemolle ihan hyvää.
Tänään ei treenattu, eikä ehkä huomennakaan. Täytyy nyt kattoa. Pitäisi ehkä pitää kaikesta puuhailusta taukoa, jos sitten alkaisi kiinnostaa. Olisi vielä pesuoperaatio edessä, ei taas vaihteeksi huvita yhtään.. mutta kun siihen ryhtyy, nopeasti se menee.

me ollaan vaan ja treenaillaan

Voi vihaan bloggeria. Poisti pitkän treeniselostuksen. Joten nyt tulee lyhyesti.

Eiliset ukun kaupunkitreenit meni ihan pieleen, Nemo säikähti pari kertaa jotain olematonta ja fiilis oli poissa. Mennyttä.
Tänään Janessan ja Wilin kanssa koulun hiekkapihalla. Saatiin seuraaminen jotenkin sujumaan, sidoin ennen treeniä sen tolppaan ja kierrättelin toista tolppaa, vire kasvoi aavistuksen. Lyhyitä suoria pätkiä, paljon palkkaa. Ihan kivasti piti kontaktin ja meni. Jee.
2min paikkamakuu, olin kolmen neljän metrin päässä, Wili oli vieressä. Jättihieno, palkkasin neljästi. Loppuun kaksi lyhyempää.
Oli se vähän laiska, mutta sain normaalia enemmän intoa Nemoon. Nyt vaan paljon lyhyempiä treenejä. Ja ehkä tauko.
Nemo on varmaan lihonut, tuntuu siltä. Voisin heittää sen vaakaan tänään.

aktiivinen piski

Melkoista menoa ollut tänäänkin. Lenkit ei ole vielä olleet kauhean pitkiä, allekirjoittanut kouristelee edelleenkin flunssan kourissa. Mun vastustuskyky on ilmeisimmin mitä huonoin. Kaveri tänään vähän juoksutteli Nemoa, paras kuva tilanteesta yläpuolella.
Samainen ystävä myös vähän koristeli Nemon turkkia, olis aika hauska tommonen turkki näyttelyihin. Hengailtiin yhdellä nurmella parisen tuntia. Kerran menin piiloon, Nemo ampaisi mun luokse, otti palkan ja karkas tien viereen ojalle imppaamaan jotain pissaa. Jes.

Treenattiin aamulla koulun parkkiksella. Taas aika myöhään, puoli kymmeneltä. Pitäisi päästä jo kasilta treenaamaan, muttakun ei jaksa herätä.
Intoa oli ehkä hitusen enemmän, sain sen alussa leikkimään vähän pallolla. Broileripalkkaa oli messissä, imuteltiin paljon seuraamisia, kädet verillä siinä biisonin purressa namia kädestä.. sen jälkeen pari normiseuruuta, eripituisia, tosi hienoja. Jätinkin ne siihen.
Jääviä. Laiskuutta. Imuttelin vierellä, alkeita ihan vaan taas. Mitäs nyt sanoisi, aika ok, liian laiska. Loppuun kosketusalustailua ja temppuilua. Ihan tyytyväinen olen, intoa revittävä jostain.
Niinja illalla reenailtiin takapäätä. Paljon sukkelammin jo liikkuu takatassut, ei vieläkään mitenkään nopeasti mutta huomattavasti enemmän onnistuneita toistoja kuin epäonnistuneita!

Oon tässä nyt selaillut nettiä ja jo useamman päivän ajan miettinyt verijälkeilyä. Se voisi kiinnostaa mua, en tosin tiedä mitä Nemo yleensäkään tuumaa verestä. Joskus on jossain haistellut verta ja innostunut aika paljon. Oisko kukaan innokas opastamaan mua tässä verijäljessä? Voisin jotain lähteä kokeilemaan jossain vaiheessa, ainakin testata ihan normeissa olosuhteissa mitä Nemo tuumaa verestä.
Oon agilityäkin miettinyt, mutta loppupeleissä se ei kiinnosta mua itseäni tarpeeksi. Voisihan siitäkin joskus jonkun alkeiskurssin etsiä. Nemo on kuitenkin ketterä ja nopea, että se voisi nauttia. Eilen koulunpihalla laitoin sitä seisomaan ja kävelemään joka paikassa, heiluvan pukkiksen päällä, semmoisen toisen heiluvan judeemin päällä, maassa pystysuunnassa olevien eripituisten hyvin kapeiden pölkkyjen päällä - sillä oli mielettömän kivaa. Jaarittelut sikseen ja nyt nukkumaan.