30. syyskuuta 2010

treeneissä jälleen



Oltiin pitkästä aikaa ukun treeneissä, nyt pitääkin pysyä kuvioissa ahkerammin. Vedeltiin siinä omatoimisia treenejä Lindan kanssa, ei varsinaisia ohjaajia oikein riittänyt. Mutta oli mukavat omat reenit.
Mulla oli Nemon iltaruoka mukana, samon varmaan kilo lihapullan palasia. Nemo oli ihan liekeissä kun jee ruokaa.
Paikkamakuuta alkuun. Nemo makasi Aadan vieressä, selkä tielle päin. Hyvin se pysyi, otin lähinnä todella lyhyttä matkaa ja aikaa. Palkkailin usein, paljon kehuin. Tokavikassa lyhyessä makuussa loikkasi pystyyn. Musta tuntuu oikein vahvasti, että se luuli mun heittävän sille namin maahan vapautukseksi, sen näköisenä alkoi hakea maasta olematonta namia. Aina näitä syitä löytyy. Okei ihan oikeasti. Piskin mielentila oli täysin normi, että ei se ainakaan säikähdyksestä yms noussut. Loppuun onnistunut lyhyt makuu. Tyytyväinen olen, kentällä kun oli melkoinen vilske.
Liikkeestä maahanmenoja. Hehe, ekassa jäi seisomaan. En antanut vissiin tarpeeksi painokasta käskyä. Loput hyviä, pari otettiin takapalkalla. Jeejee.
Seuraamisia, ihan suoria ja sitten paikallaan kääntyilyjä. Mieletön into. Miten Nemo voi muka seurata noin hyvin. En voi uskoa todeksi. Painaahan se melkoisesti, että vasemmalle kääntymisestä tulee lähes mahdotonta.. siinä pulma miten korjata tuotakin. En vaan vielä halua korjata sitä mitenkään, ettei mene pilalle. Kun ei Nemolainen voi seurata noin hyvin. Jättebra.
Paikkaistumisia, hyvin pysyy. Loppuun vielä ruoalla luoksari, hyvin jäi ja lähti, alkoi hidastaa hyvissä ajoin, tajusi jotenkin että vapautin suoraan palkalle. Ei kauhean hyvä. Mutta ookoo kumminkin.
Tosi kivat treenit oli, Nemo teki ihanalla innolla ja mielellä töitä! Mieletön. Liikkeiden välissä siinä temppuiltiin ja pidettiin hauskaa. Piisonin kanssa on nykyään niin kiva treenata aijai.
Katselin tuossa äsken vanhoja kuvia. Voi niitä aikoja kun Nemo oli kakara, kaikki vanhat kuvat on niin ihania. Silloin kun oli vain pieni pokkari kamerana ja pieni aivoton piski ja vielä aivottomampi omistaja.

28. syyskuuta 2010

melkoista menoa

Onneksi normaalien otsikkojen keksiminen ei ole edes vaikeaa...

Tänään oli ihan mielettömät treenit! Sain raahattua itseni väsyneenä ja flunssaisena treenikamojen kera tuohon koulun parkkikselle, onneksi.
Iltaruoka oli mukana rasiassa, muuten sitten broileripalkkaa. Nemo kävi kierroksilla jo ilman virittelyjä, joten heti aloiteltiin.
Heittelin karvamursulle kapulaa, tosi kivasti nosteli ja toikin vähän matkaa! Se sinkoili kapulan perään ihan jeejee- fiiliksissä, otti sen suuhunsa ja kääntyi mua kohti, viskasi sitten pois suustaan vastaanottamaan palkkaa. Kyllä se vielä oppii noutamaankin jos noin jatkaa!
Sitten vähän sekalaista settiä.
Ensin vähän seuraamispätkiä, nojasi kovasti ja puski eteen, saakeli. Hankala seurauttaa. Enkä voi vaan kävellä eteenpäin, se on kumminkin niin herkkä että saa seuraamistraumat. Tosi hienoa menoa kaikesta huolimatta! Järjettömän innokas, oikein marssi mun vierellä.
Lyhyt paikkamakuu, se oli hyvä. Pelottavan ylivireisenä jäi vaan makoilemaan kun poistuin viereltä.
Sitten liikkeestä seisomisia, eka pysähtymisavulla, loput ihan normeina. Tosi hienoja! Stoppasi kai aika nopeasti käskystä. Palkkaa antaessa liikkui, ennen vapautusta.
Vielä kaksi lyhyttä makuuta (toisessa tutki takatassuaan, meni normiasentoon huomautuksesta) ja kehumattomia seuruupätkiä. Mitä pidempi seuraamispätkä oli ilman kehuja, sitä enemmän Nemo tsemppasi. Se ei ole varmaan koskaan seurannut noin hyvin. Loppuun jättipalkat.
Vielä rasiaruoalla stoppi, se vähän huonompi - ruoka veti liian kovasti puoleensa. Ei huomautettavaa, teknisesti tosi hyvä, vire vaan jo alhaisempi. Aivan mieletön treeni! Mahtavaa.
Nyt palaan matikankirjojen ääreen. Torstaina vihdoin ohjattuihin treeneihin!

27. syyskuuta 2010

järki käyttöön

Jälleen täällä postailemassa kun voisi olla joko nukkumassa tai lukemassa englantia. Täytyypä vain laittaa pohdintoja vähän ylös.
Laura sai minut ajattelemaan hieman sitä mitä Nemo syö. En ole koskaan sitten tarkemmin edes ajatellut sen ruokavaliota, kasvattaja suositteli silloin tota hill'siä ja lisukkeena milloin mitäkin, useimmiten broileria. Eilen ja tänään oon nyt tutkinut noita ruokia.
En kauheasti noista ravintosisällöistä ymmärrä, mikä olisi parasta jne, mutta ei tuo hill's parasta taida olla. Melkoisesti ulostetta tulee ja silmät vuotavat ihan kivasti. En ole varma, vaikuttaako ruoka silmien vuotamiseen tuolla örkillä, mutta voisihan sitä kokeilla helpottaisiko.
Kertokaa lukijat - jos sellaisia on - mitä teidän piskit syö, miten on sopinut.

Tänään treenattiin pitkäpuistossa illasta, oli tosi kylmä keli jo. Lihapullia mukana, Nemo leikki viettihyrrää. Oikeasti se oli jälleen ihan liekeissä. Ensin sain sen jopa kiertämään puita, vau! Perusasentojen kertailua käsimerkillä, mukavasti vauhtia tuli. Pari kertaa ennakoi sivulta maahanmenon, pyysin vaan nousemaan ja palkkaa turpaan.
Paikkamakoiluja, tosi lyhyitä. Ihan varmoja, yhdessä nousi palkkauksen jälkeen varovasti inhoten näköisenä, ennen vapautusta siis. Jotenkin arvasin että tekee sen. Kylmyydestä jipii johtuu. Ei enää sitten kauheasti nurmikkotreenejä. Meillä menee makuiden ulkonatreenaamiset hieman pilalle talven takia, no can do kun ei mitään halliakaan mistään löydy..
Onnistuneita lyhyitä makuita pari ja se siitä. Sitten seuraamisen käännöksiä ja ihan minimaalisia pätkiä, jättipalkat. Nemo teki mielettömällä draivilla! Nyt kun pääsisi kokeisiin vetämään parit seuraamiset. Ai että ne käännökset! Pysyi mielettömän hyvin messissä. Innolla teki, vähän jopa edisti.
Loppuun vähän puunkiertoja ja jätkä sai vielä vapaana rällästää puistossa.
Jos me päästään vasta keväällä kisaamaan tuon fakin makuun takia, kaikki muut liikkeet onkin varmaan hajonneet siihen mennessä..

Etsiskelin Nemolle myös silmäpeilausta, voi olla että marraskuussa päästään. Joka vuosi ajattelin tuon viedä sinne peilaukseen, kumminkin sen molemmilla vanhemmilla on kaihi, että sitten varmistuu siitä onko terve vai puhkeaako se kaihi.
Ilmoitin myös Lahti KV'hen, sinne sitten lokakuun lopussa. Tulee taas vähän kiire kasvatella vatsaturkkia sitten näyttelyn jälkeen - oon nyt aika vakaasti ajatellut sitä marraskuun lopun ja joulukuun alun tokokoetta. Niissäkin vaan sen maan kylmyysongelma, tarkeneeko tuo makoilla. Maneesikokeita.
Nyt voisin mennä nukkumaan että saan huomiseen englannin kokeeseen jotain järkeviä vastauksia.

24. syyskuuta 2010

just forget your problems

Ollaanpa oltu karmaisevan laiskoja viimeinen viikko. Pitkät lenkitkin olleet vähän hakusellaan, joka päivä olen pyrkinyt kumminkin piskiä irti juoksuttamaan..
Olen vaan lukenut noihin kokeisiin niin pirusti, ja silti en tajua mitään. Onneksi ensi viikolla enää neljä koetta!

Treenattu ollaan vähän keskiviikkona ja eilen. Keskiviikkona yhteiskoulun kentällä. Kun päästiin kentälle, Nemo onnistui tartuttamaan vatsaan takiaisen, todella hienoa. Siinä piski nyppi sitä raivopäissään vatsastaan irti, ei saanut millään kokonaan. Kaivelin sillä aikaa itse namit esille. Aloitettiin treeni pistelevistä takiaisen osista huolimatta. Siis Nemo keskittyi, vaikka sillä oli pari takiaisen piikkiä vatsassa, oikeasti melkoista kestävyyttä sille!
Kapulan nostoja, tosi huonoja, palkkasin pienemmistäkin yrityksistä. Sitten paikkamakoilua, jätin makaamaan. Lähinnä kävelin ympäriinsä, kehuin ja kävin palkkaamassa. Paljon pälyili ympärilleen, mutta hyvin pysyi. Loppuun luoksetulo herkkuluulla, hyvin pysyi, ei ennakoinut. Sivulletulossa nyt probleema, vasta toisella käskyllä tuli. Hyvä treeni, iloista touhua.
Eilen pitkäpuistossa, paljon häiriötä, monia koiria ojan toisella puolella. Ensin vähän virittelyjä. Maahanmenoja; pyörittelin Nemoa ensin ja käskin maahan. Yhdessä kävi vissiin oksan päälle makaamaan ja nousi ylös..
Ihan makuiluja, hyviä, pälyilyä jälleen. Paljon kävin palkkaamassa. Loppuun liikkeestä seisominen. Itse mokasin, annoin kunnon vartaloavun, mutta hyvä oli. Jees.

Tänään käveltiin koulun jälkeen tosi pitkä lenkki. Jätkälle on tuota energiaa päässyt kertymään. Kun tulin kotiin, Nemo riehaantui täysin ja sen hengitys rohisi aivan oudosti. Yöllä heräsin myös, kun piski hengitti aivan järjettömän oudosti, en osaa selittää, rohisi ja korisi. Täytyy nyt seurailla. Viime viikolla nimittäin yksi nainen päästi kahdesta koirasta toisen nuuskimaan Nemoa ihan mitään kysymättä, ja toisella hänen koiristaan oli kennelyskä.... kuinka mukavaa.
En ole jotenkin tällä viikolla kauheasti jaksanut stressata treenaamista. Bad me. Olisi kiva päästä niihin toisiinkin kisoihin joskus. Kaikkihan on aika lailla siitä makuusta kiinni. Olen sitä ihan alusta tosiaan treenannut, koira vaan vaikuttaa niin epävarmalta. Ja meidän paikkamakuiden ulkonatreenaaminenhan katkeaa hyvin äkkiä, jos säät tästä kylmenee.
No, jatketaan ihan fiilisten mukaan, ja nyt se puolisen vuotta kestänyt tokointo on päässyt tässä väsymyksen myöt vähän hiipumaan.
Tuntuu että tästä tuli sekavin blogiteksti aikoihin. vielä, eipä taideta mätsäriinkään sunnuntaina ehtiä - hilpeää lukemista koko viikonloppu!

21. syyskuuta 2010

väsymystä ilmassa


Pientä väsymystä havaittavissa.. en ole viimepäivinä tehnyt muuta kuin lukenut. Yksinkertaisesti pää räjähtää kohta tästä tiedon määrästä.
Pesin Nemon viikonloppuna, lauantaina treenattiin ja tänään treenattiin vähän sisällä. Pikkumies teki taas sairaalla innolla.
Hyppyjä, ihan virallisina, palkkasin esteen takana seisomisesta sekä kun palasin vierelle, seisomassa pysymisestä yms. Tosi hienoja. Maasta istumaannousuja ihan edestä, tosi bra. Myös vähän makuiluja, hyviä.
En tiedä miten uskallan alkaa treenata makuuta taas kunnolla. Ulkonahan ei sitä voida kunnolla enää edes treenata, liian märkä/kylmä maa. Saa nähdä uskaltautuuko kokeisiin tänä vuonna.
Nemo on ollut mielettömän ihana, se nukkuu iltaisin vieden puolet sängystä vaikka on noin pieni, on kovin hellyydenkipeä kokoajan. Se on oikeasti nykyään aika helppo tapaus, pieni ärähdys riittää ja huono käytös sun muu sekoilu loppuu.
Tämmöiset pikakuulumiset, öitä.

18. syyskuuta 2010

iloiset metsäläiset

Tähän postaukseen sain vihdoin nämä kivat ilta-aurinkokuvat. Otsikko ei muuten liity koko juttuun millään tavalla, ei voi mitään. Niitä otsikkoja on niin kovin vaikea keksiä.
Aamulla käytiin Anninan ja Pepin kanssa lenkillä, Nemokin jopa innostui spurttailemaan ihan kunnolla Pepin kanssa, jätkä oli muuten aivan omissa maailmoissaan, hajut veivät.
Sain pari päivää sitten annettua Nemolle matolääketabletin superhyvin. Yllätystaktiikka toimi. Menin sen luokse muina tyyppeinä, yhtäkkiä tungin tabletin sen kurkkuun ja lihapullan päälle. Näytti se hieman loukkaantuneelta, mutta lihapulla tasoitti sen..

Milloinhan olen viimeksi treeneistä tänne rustaillut, bad me. On vaan niin kovin kova kiire kokoajan, tänään luin kokeisiin valehtelematta kuusi tuntia. Ai että olisiko aikaisemmin pitänyt alkaa koeviikolle lukemaan. Ehkä.
Niin tämähän oli Nemon blogi eikä minun koulublogini.
Aloitetaan treenit nyt käänteisestä järjestyksestä, eli tänäisistä. Aamulla yhteiskoulun kentällä. Kuten jo totesinkin, piski oli vähän hajujen maailmassa.
Saatiin onnistuneita yyberlyhyitä paikkamakuita ja kapulan nostoja. Oli todella levoton maassa ollessaan. Ehkä meidän kisaura päättyy tähän paikkamakuukriisiin. Hauska treeni oli joka tapauksessa.

Tiistaina muistaakseni koulun parkkiksella maahanjääviä. Alkuun vähän virittelyjä ja semmoisia. Jäävät oli aivan huippuja, piskillä mieletön draivi päällä. Takapalkalla. Varasti kerran palkalle, ei meinannut millään malttaa odottaa vapautusta. Jäävät ihan täydellisisä innoltaan ja niin, ei moitittavaa.
Sitten otettiin vielä kaksi pitkähköä seuruupätkää, oikealle käännökset ja jättipalkat. Tässä treenissä oli niin sairas räjähtävä into Nemolla että huhhuh.
Keskiviikkona jotain surkeita maahanmenoja etupihalla..
Torstaina sitten takapihalla, jätin iltaruoan terassille. Veti kovasti puoleensa. Nemo päätti leikkiä melkein-bortsua. Se into oli aivan järjetön! Se jopa huusi!! Saatiin sairaan hyvä luoksari ja maahanjäävä, ai jes. Sisällä vielä hyppyjä, hienoja.
Eilen koulun parkkiksella seuraamisia. Kaikenlaisia mahdollisia, pari lyhyttä. Pidemmissä pieni juoksuosuus ja kaikki kolme käännöstä. Mielettömän mahtavaa! En uskonut että Nemo voisi seurata noin hyvin! Käännökset oli niin _hienoja_, sanat eivät nyt riitä. (hehheh hauskaa) Mutta siis piski seurasi mielettömällä innolla, kontakti pysyi, paikka pysyi! Piti vireen sairaan hyvin yllä.
Että ei treeneistä nyt valittamista ainakaan..

Tosiaan viikon treenit on olleet aivan jättimahtavia. Nemo ei ole vaatinut sen suurempaa virittelyä ja on tehnyt töitä semmoisella innolla että, en ole tuommoista intoa vielä nähnyt. Tietysti paljon kehuja ja palkkaa on sadellut, pääasia nyt että on kivaa.. ei vielä mitään palkattomuuksia kehiin. Hieno piski vaan on.
Huomenna olisi pesuoperaatio, en tiedä miten kerkiää. On se vaan taas semmoinen kuramonsteri. Nyt jatkan äikän esseetäni..

15. syyskuuta 2010

13. syyskuuta 2010

sometimes i feel like it's all been done

Nyt tosiaan on kisoja puittu ihan tarpeeksi niin netissä kuin omassa päässäkin. Loppujen lopuksi olen Nemoon niin sanoinkuvaamattoman tyytyväinen.
En olisi voinut ikinä uskoa, että me oltaisiin näinkin pian virallisissa kisoissa. Että se tuhoton treenaaminen ja seinille hyppiminen ongelmien kanssa olisi tuottanut edes jotain tulosta.
Tokopiisoni on kyllä hieno elikko, kisaili siellä sateessa ja märässä ihan muina bichoneina ja piti vireensäkin itse yllä, omistaja kun ei kyennyt edes tarvittavaan kehumiseen jännitykseltään.. no seuraavissa kisoissa korjaan senkin asian ja kehun koiraa hivenen enemmän.

Tänään koulun jälkeen yhteiskoulun kentällä, ruutukamat ja kapula mukana, evästä tietysti. Nemo läähätti kovasti ja tuntui jotenkin hieman väsyneeltä.
Alkuun parit ruudut, mukavasti vauhtia tuli. Kehuin tosi paljon koiraa, palkkaakin sateli pienimmistäkin hyvistä jutuista.
Vähän paikkamakoilua. Kas, ei mitään ongelmaa. Iloisesti meni maahan ja jäi siihen. Korkeintaan 30s makasi, etäisyys korkeintaan öm 5m. Todella hienoja, olen tosi tyytyväinen. Kehuin paljon. Jesjes. Ja mielentila taisi olla piskillä hyvä, ilmeestä päätellen.
Vielä ruutuja ja kapulan nosteluja. Kapuloinnit oli aika huonoja tällä kertaa, nono.
Pidettiin treeni lyhyenä ja lähdettiin menemään.
Täytyykin nyt miettiä, että pitäisikö oikeasti taukoa vaiko treenaisi vaikka joka toinen päivä, että koiralla säilyisi into. Itselläni on nyt taas niin saakelisti treeni-intoa..

Tänään menee hämeenlinnan ryhmänäyttelyn ilmo kiinni.. enpä sinne enää ilmoita. Harmi vaan, haluaisin jätkän tänä vuonna vielä ainakin yhteen näyttelyyn, mutta minnehän? Messariin olisi ollut niin kiva mennä, ei nyt menestymään. Okei muuten vaan meneminen on hieman typerää, kun siitä on maksanut viisikymppiä.
Messari nyt vaan on messari. Sitten katselin lahtea, ehkä sinne. Mutta sitten oon myös miettinyt paria tokokoetta, ehkä vielä tälle vuodelle. Päädyin siihen tulokseen, että koe lokakuulle voisi olla liian aikainen. Mutta sitten onkin jo marraskuu ja mietin miten treenaan makuuta ulkona. En mitenkään ainakaan pitkiä aikoja.
Marraskuussa ja joulukuussakin olisi kokeita. Tai sitten sinne joulukuulle, se olisi juuri messariviikonloppuna. Hyvin ongelmallista, katsotaan mihin lopputulokseen päädyn.

11. syyskuuta 2010

the very first time

Nyt on ensimmäinen virallinen tokokoe ohi. Oltiin siis sittenkin kaikkien mutkien jälkeen siellä Siuntion piirinmestaruuskisoissa. Ensinhän meidän piti mennä, sitten ei - koiran huonon treenaamisen ja innottomuuden takia, mutta Janessa sai ylipuhuttua ja tänään siellä vesisateessa kökötettiin. Täytyy tosissaan tykätä kyseisestä harrastuksesta, kun istuu boksin päällä puun alla sateessa ja jännittää omaa vuoroaan niin pirusti. Kyllä.
Voisin laittaa liikkeistä hieman selostuksia alle. Paprut ovat vielä yhdellä joukkuetoverilla, kotiutuvat lähipäivinä, joten joidenkin liikkeiden pisteet tulevat vasta sitten näkyviin.

ennenkuin kukaan edes ehtii kysyä, kuva on vuodelta nollakahdeksan, taannoisen pentunäyttelyn joku ruusuke, hyppäsipä tuommoinen sopivasti tiedostoista eteeni

Olosuhteet olivat ihan haastavat, sadetta, märkä nurmikko, hyvät hajut. Ja tietysti niin sairaasti jännittävä omistaja, kumminkin paineistin koiraa tietämättäni jännityksellä.
Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Luoksepäästävyys 10 annoin piskille paikkakäskyn aikaisemmin, hienosti pysyi. Vähän epäluuloisena pälyili tuomaria mutta ei mitään temppuja.
Paikkamakuu 5 se pelätyin liike. Kävi hyvin maahan, ajattelin jo että jes nyt se pysyy. Ohjaajat pääsivät kävelemään riviin, pian sen jälkeen Nemon vieressä maannut belgi nousi ja hiippaili omistajansa luokse. No, tietysti Nemo nousi myös, tosin vaan istumaan. Lopussa kun lähdin palaamaan sen luo, hiippaili vastaan. Oli tosi epävarman oloinen. Kun se belgi nousi, Nemo tuijotti minua niin pirun kysyvänä ja hämmentyi varmasti täysin, kun en yhtään kertonut mitä sen olisi pitänyt tehdä, seisoin vaan siellä kuin seiväs. No can do.
Seuraaminen kytkettynä 9 Kai ihan suhteellisen kivaa menoa? Sain jopa käveltyä kuin selväjärkinen, suunnatkaan ei menneet sekaisin. Jossain kohdissa ehkä vähän jätätti. Loppuperusasennot vinoja.
Seuraaminen vapaana 6½ Sanoisinko aika kamalaa. Alussa jo haahusi, käännöksissä jäi jälkeen. Yhtäkkiä kesken seuraamisen jäi seisomaan paikalleen, sain hakea mukaan.. siistiä. Juoksussa sitten tsemppasi, loppu ihan ok.
Liikkeestä maahan 0 seuruu hyvää, jäi sievästi istumaan. Johtui vaan siitä, ettei mene märkään maahan sittenkun vatsa on jo kokonaan kastunut.
Luoksetulo 10 saatiin me kymppikin. Mielettömän pätevä, sanoisinko. Annoin todella tiukan paikkakäskyn. Ei ennakoinut, tuli sairaalla vauhdilla suoraan sivulle! Paraspiisoni.
Liikkeestä seisominen 7 Kai ihan hyvä? Hyvin se kai ainakin stoppasi. Loppuperusasentoon sain antaa kaksoiskäskyn.
Hyppy 7 olin sairaan tyytyväinen. Menin ihan kiinni esteeseen, ekalla käskyllä hyppäsi! Käskin seisomaan, istui, tuli vastaan. Heh.
Kokonaisvaikutus 7

Näillä kertyi siis 134p, ALO3. Mitäs siihen sanoisi. Ekoiksi kisoiksi hyvin. Nemo tsemppasi oikeasti aivan mielettömästi, sen vire pysyi mahtavasti yllä. En olisi ikinä uskonut. Ylpeä voin kyllä olla.
Itse olisin saanut kehua sitä liikkeiden välillä paljon enemmän ja innostavammin, olisinkin saanut virettä korkeammalle. Jotenkin oma touhuni oli vähän lamaantunutta.
Piskistä huomasikin, että se oli jokseenkin epävarma joissain kohdissa, mitä teenkään. Mm. yhdessä vaiheessa pomppasi iloissaan tuomaria vasten ja vähän nuuski kenttää.
Palkattomuustreeniä, paljon kisamaisempia treenejä, nuo ongelmakohdat kuntoon, hauskoja treenejä. Niitä kaikkia nyt vaan.
Mutta nyt se on tehty, ekoissa kokeissa käyty! Ei enää ole niin vaikea lähteä toisiin.
Onnea muille ukulaisille, teillä kaikille meni superhyvin!
edit/ nyt on loputkin numerot siellä. Susanille kiitos paprujen hallussapidosta! :-)

5. syyskuuta 2010

olisipa kiva tietää


Olisi tosiaan kiva tietää, mikä Nemolla mahtaa olla. Onko se kipeä vai onko tämä joku psyykkinen juttu. Jätkä on koko viikon ahkerasti nuoleskellut vatsanalustaansa ja muutakin, vatsa ihan punainen. Torstaista eteenpäin se on ollut todella apea, haluton tekemään mitään sisällä. Makoilee vaan ja maiskuttelee kovasti, ei ole ollut oma perus rasavilli itsensä. Lenkille kyllä lähtee mielellään ja lenkillä on normaali. Nemohan nuolee aina kaikkien käsiä ja jalkoja jatkuvasti, sitä ei ole tehnyt, eikä läähättänyt 'nauruläähätystä'.
Tänään se on ollut jo enemmän oma itsensä. Laitoin turkin iltapäivällä, ja jätkä ei murissut lähestulkoon ollenkaan. Yleensähän meillä on kunnon tappelu, nyt se vaan löhösi säälittävänä pöydällä. Nemon käytös on ollut niin epänemomaista. Mikseivät koirat voisi puhua, olisi vähän helpompaa. Ei se muuten kovin kipeältä vaikuta, tuo ylenpalttinen maiskuttaminen ja pienoinen apeus. Voisi katsella vielä tuon alkuviikon ja sitten käydä ihan varmuuden vuoksi lääkärissä.
Kun en keksi mitään, mistä koira olisi muka muuttunut noin hiljaiseksi, siis mitään henkistä juttua. Sitä ollaan kohdeltu ihan normisti jne.
Saapa nähdä, toivottavasti on vaan joku tämmöinen ohimenevä pikkujuttu.
Treenattu ei olla ollenkaan, tänään parit hypyt sisällä. Oon miettinyt pääni puhki tuota otuksen käytöstä, mutta kai senkin syy selviää. Okei, nuo käytöksen poikkeamat ovat aika pikkujuttuja, mutta kumminkin sellaisia, että ne huomaa.

1. syyskuuta 2010

aina vaan näin

Mistähän sitä taas kertomisen (tai valittamisen) aloittaisi. Viime päiviin on mahtunut taas onnistuneita treenejä ja vähän enemmänkin epäonnistuneita, pitkiä lenkkejä ja kaikkea muuta mahdollista. Kuviakin on ihan rutosti. Yäasfnsw tämä blogi täyttyy ainaisesta treenirutinasta, voisi ehkä tehdä asialle jotain..

Pikkujätkä on ollut koko viikon lenkeillä henkisesti ihan sekaisin, ihanat hajut vievät ja remmi kiristyy ja sen myötä myös omistajan pinna.
Maanantaina nosteltiin aamulla kapulaa nurmella ja tehtiin stoppeja, kummatkin ihan superhyviä. Stopeissa ei tarjonnut kertaakaan maahanmenoa, jee yksi voitto.
Illalla mondag eräässä nurmipuistossa jossa kulkee sairaasti koiria, 2min paikkamakuu, etäisyys 10min. Kahdesti palkkasin, pysyi aivan mainiosti. Ihan täydellinen makuu, kontaktikin pysyi kokoajan minussa.
Maanantai olikin treenaamisen kannalta vielä hyvä päivä.
Eilen sitten aamulla jälleen perusnurmella paikkamakuuta. 1min 30s, etäisyys 20m, nurmi märkä. Palkattomana, todella hiano. Lopussa ennakoi istumisen, mutta sen laitan omaan piikkiini, huidoin kädelläni niin käsimerkkimäisesti.
Illalla vielä takapihalla seuraamisen käännöksiä, ne oli ihan tajuttoman hienoja, ei mitään moitittavaa! Nemon vire oli molemmissa treeneissä aivan upea.

Sitten alkaakin pian valitus. Tänään rantapuiston nurmella illalla porukalla. Meillä meni tosiaan ihan hyvin paikkamakuuseen saakka. Tosi hyvin siihen nähden että nurmi oli läpimärkä, satoi ja piskikin oli märkä.
Susanin käskyttämänä ensin suhteellisen lyhyt seuraaminen kahdella käännöksellä. Ekan seuraamisen käännöksen vedin täydeksi vaikka se oli normikäännös, taas omaa sekoilua.
Mutta siis se seuraaminen oli ihan hienoa, paljon palkkaa perään.
Liikkeestä seisominen taas käskytettynä. En itsekkään tiedä, mitä ekassa tapahtui. Nemo jotenkin jäi siinä seuraamisessa haahuilemaan ja jäi jälkeen, uusiksi sitten taas. Se toinen olikin mun mielestä ihan superhieno, jäi varmasti seisomaan ja ei ennakoinut lopussa istumista. Makiaa.
Juu, sitten se paikkamakuu. Nemo makasi kahden koiran välissä, satoi mukavasti ja nurmi märkä. Se oli pysynyt luultavasti ainakin puolitoista minuuttia, olin palkannut kahdesti tai yhdesti - kun jätkä nousi. Siis voi voi voi argh. Palasin luokse, yritin saada sitä menemään maahan. Ei siis mennyt millään. Sain maahan ja palkattua, vapautin heti. Oli oma mieli aika mustana, yritin pitää koiran kanssa vielä vähän hauskaa ettei sille jäisi ihan huonoa fiilistä. Oli muuten ihan kivat treenit, mutta miksi, oi miksi piti ahnehtia tuossa makuussa? Oltiin juuri olevinaan edistytty niin paljon ja sitten piip pilaan kaiken.
Juu meillä siis on ensi viikon lauantaina ensimmäiset viralliset tokokisat. Täytyisi uskoa itseensä ja koiraansa, mutta nyt se usko ja luottamus on aika nollilla. Miksi kaikki alkaa hajota käsiin.
Varmasti feilataan ne kisat pahemman kerran, no ensimmäiset kisat. Onpahan muilla ainakin varmaan hauskaa. Jostainhan se pitää aloittaa, rohkeasti nyt vaan sinne.
Löysin muuten Nemon vatsasta aika ärtyneen oloisen pienen haavan, täytyy kattoa ettei mene pahempaan suuntaan. Se on ahkerasti nuollut ja kyhnytellyt vatsaansa, jippiaijee. Eipä meille muuta.