happy new year 2012!

Tähän alkuun selostan eilisistä hienoista treeneistä. Olin koko päivän menossa ja kun tulin kotiin, lähdin pupen kanssa treenaamaan tuohon koulun pihalle. Palkkana naturaleja ja nakkeja. Alkuun virittelin koiraa vähän, annoin sen jahdata nameja käsistäni ja kaikenlaista hyörimistä ja pyörimistä.
Ensiksi paikallaoloa, istuen. Takapalkalla. Kas, kun käännyin parin metrin päässä, koira varasti takapalkalle. Kävin ihan rauhallisesti ja ystävällisesti toteamassa että oho mitäs teitkään ja palautin istumaan. Takapalkka uudestaan taakse, palasin metrin kerrallaan taaksepäin ja naksuttelin aina pysymisestä ja palkkasin edestä. Lopuksi palkkasin vierestä ja vasta sitten takaa. Toimi hirveän hyvin!
Nyt treenien välissä pidin koiran hyvin kontrollissa, pistin käskyn alle odottamaan. Odotti hyvävireisessä tilassa seuraavaa liikettä, vuorossa kaukot. Tehtiin kahdet toistot. Ensimmäisissä  yritti ennakoida, palautin alkuasentoon ja naksautin alkuasennossa pysymisestä, asennonvaihdon jälkeen heitin namipalkkaa. Jee hienosti nääkin.
Sitten vielä ruutuja, ruudun rakentamisen ajaksi koira istumaan paikalleen. Ohi meni samalla jengiä, koira vain tsiigasi mutta ei aikonutkaan nousta tai sanoa mitään! Ensin parit ruudut kosketusalustalla, ekassa vähän hakuongelmia. Sitten ilman alustaa, ihan jees nääkin. Superhyvät treenit, koira pysyi niin hyvin messissä :)

Uskomatonta miten nopeesti yksi vuosi taas meni! Mutta oli taas hieno ja opettavainen vuosi. Tästä jatketaan uuden vuoden merkeissä, johon sisältyy vaikka mitä odotuksia ja toiveita. Hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

treeniä, treeniä

Oon saanut mun treenimotivaation takaisin! Vihdoin! Kyllähän mä oon tässä alkukuustakin treenaillut jonkun verran, mutta eritoten naksutellut kaikkia yleishyödyllisiä temppuja pikkusepolle sisällä ja näin.

Ennen joulua tuli ennen kaikkea jankkailtua seuraamista naksuttimen kera, paikallaoloa istuen, kaukoja. Lisäksi leikittiin vähän kapulan kanssa, edistystä ei ole tapahtunut vaikka oon kuinka yrittänyt kaikkea mahdollista (luulen vaan niin). Tyyppi tuo kapulaa hyvin, mutta jos satun kehaisemaan kun se tuo - sylkee suusta. Se sylkee sen aina kahden kolmen metrin päässä musta. Jihuu.

Maanantaina treenailtiin koulun pihalla muistaakseni päivällä. Häiriötä ihan kivasti. Palkka oli superhyvää pihvitikkua ja piski pelasi varsin mainiosti.

Tehtiin aika paljolti seuraamista, naksuttelin kaikesta mainiosta touhusta. Hieno, eipä siinä muuta. Lisäksi paikallaoloa istuen, yllättäen. Enää en mitään makuuta treenaa. Saa nähdä heittääkö ne mut kokeesta ulos kun jätän koiran vaikka paikkamakuuseen istumaan.. aika kriminaalia. Mutta takaisin asiaan. Otin takapalkalla, silti palkkasin vuoronperään edestä ja takaa. Toimi hyvin.

Tiistaina samassa paikassa, vähän huonompaa palkkaa. Taas normi häiriötaso. Ihan ensin virittelin koiraa ja kierättelin tolppaa, se on niin kaheli ja sillä on niin kivaa.

Kaukot, yhdet vaan molempia. Ei ongelmia, huomasin vaan että oma käsimerkki istumiseen on superouto. Pitää varmaan harjoitella ilman koiraa heh.

Keksin käskyttää Nemon kiertämään tolppaa ja siitä vauhdista pyysin seisomaan. Eka tietysti meni mönkään, koira tarjoaa supervarmana ensiksi maahanmenoa. Loput menikin tosi hyvin, naksuttelin seisomisesta ja palkkaa. Jee. Lisäksi se perus paikallaistuminen, nyt oikein ajalla 30s. Hienoo!

Tänään tosi hyvät treenit Lindan kanssa keskuskoulun kentällä. Nemolla ihan mieletön vire päällä. En tiedä, kuvittelenko vaan, vai tekeekö esim palkka sen, mutta se treenaa paremmin seurassa kuin kahdestaan mun kanssa. Niin ja nakkeja palkkana.

Alkuun Linda teki kaksi luoksepäästävyyttä, ekassa tervehti vaan mua ja tokassa rapsutteli koiraa. Hyvin sieti, ei tuntunut ottavan paineita.

Perään kaksi paikkaistumista, eka Aadan vieressä. Etäisyys ihan pari kolme metriä ja aika yhteensä ehkä minuutin? Häiriötä joo, ihan vierestä meni aikuisia ja lapsia aika kovaan ääneen lutuisia ja tottelevaisia koiria katsellen..... toisessa Nemppa istui ja Linda häiriöi Aadan kanssa. Hieno karvamursu, ei mitään hätää.

Sitten örkki pienelle tauolle. Sen jälkeen virittelin jonkun verran. Otin eläimen sivulle ja annoin yksittäisiä käskyjä. Sitten tyyppi sivulle, Linda kulki Aadan kanssa edestä ja käskytteli tätä. Nemppa ei kuunnellut vieraita käskyjä. Kerran tosin oli valunut maahan, mutta ei tainnut johtua käskytyksestä.

Otettiin luoksarit peräkkäin, ensin Linda ja sitten mä. Nemppa kesti hienosti kun Aada lähti, tuli hyvin. Perusasentoon ohjasin, tää ois saatava suoraksi. Loppuun vielä pari vauhtikapulointia. Supervauhti - eli taktiikka pelasi taas - hyvin toi kapulaa, mutta se sylkeminen. Plää.

wake up the happiness

Joulu tuli ja meni! Nemo oli sekaisin kun mummo oli meillä jouluna, mutta käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Oon ylpeä siitä, se on saanut pienellä avustuksella ylitsepursuavaa rakkauttaan kuriin. Hauska myös, miten pikkusepon aattoilta pelastui, kun sen paketista kuoriutui pieni puruluu. Se söi sitä hartaasti pari tuntia. Ihana miten se osaa nauttia pienistä jutuista ihan täysillä :)

Ennen joulua käytiin pitkästä aikaa lenkillä Ainon ja Emman kanssa, päiväsaikaan ja sattuipa vielä kerrankin kaunis sää! Postaus sisältää runsaasti kuvia. Alussa oli teknisiä ongelmia kameran kanssa, kuten ylös kootuista Nemon idioottikuvista saattaa huomata. Mutta sainpa ihan kivoja kuvia. Nemolla oli superhauskaa, se juoksi päättömänä collieneidin kanssa. Tokopäivitystä tulee myöhemmin.

hyvää joulua!

Uusi yritys, sain otettua parempia kuvia tänään. Rauhallista joulua sitten vaan kaikille!

Meillä sataa vettä, mutta en anna sen pilata joulufiilistäni. Miinuksena vaan että pesin pupen juuri ja pitäisi heittää vielä pitkä lenkki. Nooh, kuraista koiraa ei voita mikään!

ei kukaan meitä estää voi

Jee, taas on se aika vuodesta kun voi alkaa kelailla mennyttä vuotta ja sitä kaikkea mitä onkaan tapahtunut! Saatoin hieman ehkä innostua näiden kuvien kanssa - olisi mulla ollut vielä muutama mutta en saanut ladattua enää lisää heh.

Jaksan vaan ihmetellä, millä vauhdilla aika kokoajan kiitää ohitse. Totean jälleen, että tämä vuosi oli mieletön! Harrastuksien ja varsinkin muun koirallisen elämän osalta.

Nämä kirjoitin blogiin suunnilleen vuosi sitten...

vuosi 2011

- keväällä agilityn alkeiskurssi. Ehkä myös lajin parissa jatkaminen jos tuntuu omalta?

- tokosta tk1 kasaan

- tokoilun pitäminen supermukavana. Ei liian vakavasti naama hiessä puurtamista. Paljon mukavia treenejä. Ei liikaa saman jankkaamista, motivaation ylläpitäminen.

- ylempien luokkien liikkeiden treenaamista

- paikallamakuu TÄYSIN varmaksi

- liikkeet sujuviksi ilman palkkaa (? puoliksi ehkä)

- parit näyttelyt

- jonkun toisenkin uuden lajin kokeileminen?

- arkikäytöksen parantamista, ongelmajuttuja kuntoon

- koiran terveenä pysyminen; silmien vuotaminen vähemmälle, oikeanlaisen ruoan löytäminen, kunnon ylläpitäminen, enemmän lenkkejä koirakaverien kanssa!

- opettelen itse leikkaamaan Nemon turkkia enemmän

- yhteisistä hetkistä nauttimista

Tokon osalta vuosi oli varsin vilkas. Varsinkin vuoden ensimmäinen puolikas oli semmoista sairasta treenaamista ja paahtamista - nyt voin vain ihmetellä, mistä revin treenimotivaationi, ja miten tuo koira jaksoi semmoista rääkkiä. Okei, ei se Nemolle tainnut olla rääkkiä, mun mieleeni ei ole tältä vuodelta syöpynyt kovin monia huonovireisiä treenejä (tai sitten olen vaan hyvä työntämään kurjat asiat pois mielestäni). Syyskuu ja osa lokakuusta oli tokon osalta hiljaiseloa, mutta loppuvuotta kohden oon saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt treenaamaan tuonne pimeään, useammin sateeseen.

Treenailtiin edellisvuotta enemmän seurassa, useimmiten kavereiden kanssa. Seuran treenit oli aika harvalukuisia, keväällä vissiin käytiin aika useasti. Eniten treenattiin tietty kahdestaan.

Liikkeitä saatiin hyvin kuoseihin, alo on kasassa. Paikkamakuu tosin sortui keväällä ja uudestaan loppukesästä, vaikka treenasin sitä kuin heikkopäinen. Luovutin ja en ole vieläkään jatkanut, vaihdoin sen treenaamisen paikkaistumiseen.

Mutta tämän vuoden jälkeen voin sanoa, että en koskaan, en koskaan olisi voinut uskoa saavani mun omasta pienestä karvaääliöstä näin hienoa tokokoiraa!! Se tekee täysillä, se nauttii, se kehittyy, se on paras. Alkuvuodesta käytiin mölleissä kolmostuloksella. Neljät alon viralliset seilattiin läpi, viimeiset vähän kehnolla menestyksellä.

Numeroina tokovuosi näyttää tältä

ALO2 144,5p

ALO3 131p

ALO3 137p

ALO3 121p

Ja tosiaan, ei me mitään tk1:stä saavutettu! Mutta arvatkaas; ei haittaa tippaakaan! Ensi vuonna uudestaan.

Keväällä me hakeuduttiin myöskin agilityn pariin. Käytiin KATin katselmuksessa ja päästiin alkeiskurssille. Kurssi oli supermukava. Opittiin kaikkia perusjuttuja ja koirakin alkoi pikkuhiljaa syttyä, aivan mainio. Syksyllä alkoi alkeisjatko, valitettavasti päästiin kurssille vaan pari kertaa, syynä lihasjumit. Toiveenani olisi, että koira olisi keväällä siinä kunnossa, että päästäisiin jatkamaan tätä mukavaa lajia! Mieleen jäi varsinkin alkeiskurssin vikan kerran leikkimieliset kisat, joissa tultiin jaetulle ekalle (vai olikohan se toka heh) sijalle!

Mätsäreissä pyöritiin keväällä muutaman kerran, oli tosi hyvää treeniä. Ilman sen suurempia tuloksia siis. Näyttelysaldo jäi lopulta vähän omia suunnitelmiani köyhemmiksi messarin jäädessä pois. Käytiin keväällä lahdessa ja saatiin EH, alkusyksystä erkkarissa ja sieltä H. Olin ihan tyytyväinen.

Laura trimmasi Nemon muutaman kerran kevättalvella, mutta sitten tartuin vihdoin itse saksiin. Lainasin kaverin saksia keväällä, mutta hommasin omat kesällä. Nyt oon leikellyt puppea itse kokoajan, ja treenattavaa todellakin vielä on! Turkista ei tullut tosin noottia kaivarissa, että ehkä se ei ole ihan epärodunomainen... ja harjoitus tekee mestarin!

Kirjoitin vissiin viime vuonnakin tästä, mutta örkin karvanlaatu tuntuu taas jotenkin huonommalta, tukka on ohuempi. En tiedä kuvittelenko vaan. Nemon takkuilu ei ole vieläkään helpottanut, ikuinen takkuikä.

Tutustuin tänä vuonna jälleen uusiin koiratyyppeihin ja vakiolenkkiseurana olivat Aino ja Emma-collie, josta Nemo sai hyvän kaverin. Tapailtiin muutenkin muita koiria ehkä hivenen enemmän, hyvä näin. Oon aivan varma, että eläimestä on tullut aavistuksen koirasosiaalisempi.

Ja nyt varsinkin tässä loppuvuodesta siitä on tullut oikea egopelle. Lisäksi se on alkanut haastamaan koiria itse leikkiin! Tätä en vaan voi uskoa entisestä epäsosiaalisesta biisonista, joka mieluiten koiraseurassa (ellei ole ihania narttuja läsnä...) puuhailee omiaan. Ei huono! Kaikille koiratutuille kiitos kuluneesta vuodesta :)

Sitten voisin raapustaa muutaman sanasen Nemon käytöksestä. Egoilusta, murinoista. Muistaakseni koira ei ollut vielä viime vuonna tämmöinen. Meillähän oli tuossa syksyllä kausi, jolloin turkinhoitokäytös oli jotain aivan mielettömän karmeaa, en edes halua muistella....... ja nyt puppe on testaillut mua vähän muutenkin kaikissa pikkuasioissa. Uhmaikä vähän myöhässä tai jotain. Voisin sanoa, että Nemon luonne on muuttunut hitusen. Siitä on tullut yleisesti "ärhäkämpi", ei siis millään aggressiivisella tavalla, jos tajuatte mitä tarkoitan. Se on valmis puolustamaan itseään muiden koirien kanssa, se on sähäkkä treenatessa, se saattaa yrittää pistää vastaan joissain yksinkertaisissa asioissa, esittää toisinaan hirveää kovista. Pehmopallero on aavistuksen muuttunut.

Lisäksi olihan meillä yhdessä tokokokeessa se murinaepisodi, joten pelkäsin/pelkään sen vähän aristelevan vieraiden käpälöintiä.

Toivon että edellisestä ei välittynyt kuvaa että Nemosta on tullut joku hullu, ei. Se on edelleenkin se hyväkäytöksinen koira, joka sopeutuu lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja osaa käyttäytyä.

Menneenä vuonna reissailtiin aika paljon, keväällä käytiin Ainon kanssa sosiaalistamassa piskejä helsingissä, reissu meni hyvin. Syksyllä käytiin Nempan kanssa moikkaamassa samaisessa mestassa Lauraa ja eläimiä, sekin meni ihan jees. Kesällä käytiin myöskin mikkelissä junalla. Turussa on tullut vietettyä useampi päivä, onneksi senkin paikan uutuudenviehätys on kadonnut, eikä koira höslää hulluna sinne tänne.

Tyyppi tuntuu luottavan maailmalla liikkuessa minun tukeeni ja siihen, että en anna sille käydä mitään pahaa. Hyvä näin, tähän on ollut matkaa, jos mietin niitä epätoivoisia pentuaikoja.

Nemo on pysynyt suhteellisen terveenä. Alkuvuodesta oli kai jotain vatsaongelmia, toukokuussa nenäpunkkipärskintää. Lihasjumeilut alkoivat syksyllä ja ilmaantuivatkin siinä tasaisin väliajoin. Fyssarilla käytiin syyskuun lopusta ja seuraava fyssariaika on viivästynyt, pitäisi olla parin viikon päästä. Silmät kuvattiin tammikuussa vielä terveiksi, jännitänkin ensivuoden silmätarkkia aika mahdottoman paljon...

Sopiva ruoka on löytynyt, taste of the wild. Pian olisi tarkoitus alkaa syöttämään jonkunasteisia luita/lihaa, alkaa barffailemaan edes puoliksi. (Laura, vinkkejä saa heittää! :D) Koiran kunto on myös ollut omasta mielestäni melkoisen jees. Silmien vuotamisen kanssa kävi se mitä ennustinkin - kevään tullessa se helpotti, nyt rähmiminen on taas lisääntynyt, kun ulkona on jatkuvasti märkää ja koiran turpakin on kokoajan läpimärkä.

Kauheiden selostuksien jälkeen vielä; tämä oli todella hieno vuosi! Kiitos kaikille kanssaeläjille, treenikavereille, tsemppaajille! Opin taas vuoden aikan itsestäni ja koirastani todella paljon asioita.

Päällimmäisiksi harrastusonnistumisien rinnalle mieleen jäivät arkiset hetket, jolloin tajusin, kuinka tärkeä tuo koira on, miten se on muuttanut minua ja koko elämääni ja miten mistään ei varmaan tulisi mitään ilman sitä. On ne piskit vaan hienoja.

Varsinaisen romaanin jälkeen voisi suunnata nokat kohti ensi vuotta. Listaanpa tähän vuoden 2012 tavoitteet!

vuosi 2012

- tokokokeisiin, alo1, tk1 mahdollisesti

- tokoilun jatkuminen ennen kaikkea yhteisenä hauskanpitona, koiralla pitää olla kivaa! mulla myös!

- rutkasti kisatreenejä, mölleihin

- luonnetesti / mh-luonnekuvaus

- vieraisiin luottaminen (näyttelyt, kokeet) -> paljon käpälöintitreeniä juuri esim. mätsäreissä

- turha egoilu pois, käyttäytyminen hoitotoimenpiteissä

- agilityn jatkaminen

- terve koira kaikin puolin!

- muutama näyttely

- yhdessäolosta nauttiminen ennen kaikkea!

Ja kaiken kisaamisen sun muun edellytykseksi laitoin sen, että koira tuntee olonsa varmaksi, kun vieraat käsittelevät sitä. Tämän treenaamisen oon aloittanut nyt, ja jatkan sitä hamaan tulevaisuuteen. Ei minnekään virallisiin, jos tässä ilmenee vielä jotain ongelmia. Saatan muokata noita tavoitteita vielä, jos keksin jotain. Ei muuta kuin uutta vuotta kohti ;)

päämäärätöntä menoa

Järisyttävän outoa, joulu on jo ensi viikolla! Ja mä olen pahasti myöhässä, esimerkiksi kaikki joululahjat ostamatta. Kyllä tässä vielä ehtii! Sää jatkuu kurjana, mutta ollaan silti lenkkeilty ja treenattu. Treenailuista tuli mieleen ensi vuoden tavoitteet. Tavoitteet voisin kirjata ylös viimeistään viikonloppuna, ja samalla voisi kerrata mennyttä vuotta ja laittaa muutamia kuviakin mukaan ;)

Viime sunnuntaina seikkailtiin muuten koko päivä mikkelissä, käytiin mummolla ja parilla muulla sukulaisella. Mummollahan eläin sekosi täysin, huooh. Muualla käyttäytyi paremmin kuin hyvin, hienoa.

Illasta käytiin Janessan ja Wilin kanssa lenkillä. Oli tosi mukavaa, ainoastaan hengenvaarallisen liukasta. Nemppa antoi Janessa katsoa hampaansa hyvin, jee propsit eläimelle. Huomenna mennään lenkkeilemään Ainon ja Emman kanssa, Nemo saa vihdoin kunnon riehumisseuraa. Kuvista ei tietoakaan - kuudeltahan on enemmän kuin pilkkopimeää.

Sitten ne normaalit treenikertaukset. Oon treenannut päivittäin ulkona maksimissaan ehkä öö kymmenisen minuuttia ja sisällä roimasti naksuttelua. Huooh, pitäisi joku päivä vetää kunnon pitkät kisamaisemmat treenit. Kentät saisi vähän kuivaa!

Sunnuntai-iltana vielä reissusta palattuamme treenailtiin juholan koulun kentällä. Häiriötä oli, koulun pihalla menossa jokin jumppahetki. Elukka vaati taas vain hivenen suullista virittelyä. En yrittänyt saada virettä minnekään taivaisiin, semmoinen sopivan skarppi vire, jossa sähellys ei ala. Tehtiin yksi maahanmeno apujen kera, liitin alkuun valmistelukäskyä. Hieno oli! Kaukot oli tosi hyvät, yksi toisto vaan kumpaakin. Lyhyttä istumista, naksuttelin ja palkkailin. Pätevä. Kentältä poistuttiin taas käskyn alaisena.

Mulla alkaa maanantaisin koulu vasta puolilta päivin, joten eilen aamulla lenkkeiltiin pitkästi ja treenattiin tossa pesiskentällä. Koira kieri ensimmäiset minuutit kylkimyyryä ympäri kenttää ja suvaitsi sitten tulla tekemään jotain melkein järkevää. Ohjatun noudon kapulalla muutamat pelleilyt - sanan varsinaisessa merkityksessä, sylki kapulan puolivälissä, ampaisi luokse jee tuleeko ruokaa. Pyysin hakemaan kapulan lähemmäksi... Kaukot oli taas tosi jees. Lyhyt seuraaminen sekin hyvä.

Tänään sitten juholan koulun kuivalla seinustalla. Turkkieläimelle märkyys oli liikaa. Kaukot oli hitsin haastavat, liian märkää hyi. Sain kuitenkin vääntämisen jälkeen kaukot tehtyä, se pysyi maassakin sen viisi sekuntia. Hienoa. Lyhyt istuminen naksuteltuna. Lisäksi naksuttelin seuraamisesta. Kuinka pätevää. Kesken treenien koulunkulman takaa aivan elukan eteen ponnahti ihminen, pörinä alkoi, jouduin komentamaan.

Mua vähän häiritsee tää mun treenaaminen. Treenaan vaan jotain, ei mitään väliä mitä. Siis kyllähän oon nää minitreenitkin suunnitellut mutta ne on vaan jotain. Ei mitään päämäärää! Ei tämmöistä voi kestää, tämä ei johda mihinkään. Lupaan ja vannon itselleni, että viimeistään lomalla teen treenisuunnitelman vaikka kesäkuuhun saakka.

Niin ja olisiko kukaan kiinnostunut vuokraamaan mun kanssa jotain halpaa hallia jostain lähiseudulta? Haluaisin talvella treenata jossain sisällä ainakin muutaman kerran, ja hallitreeni tekisi hyvää. En ole vielä ryhtynyt sanoista tekoihin, haluaisin jonkun mukaan hankkeeseen.

aika päteviä joo

Oi miten ihana talvinen sää! Olisi eilinen edes jatkunut.. eilen satoi lunta tyyliin vaakatasossa ja illalla oli jo ihan kunnon kinokset. Tein piskin kanssa vaan lyhyen lenkin, se ei oikein tykkäillyt tassuihin tarttuvasta nuoskalumesta. Talven ensimmäiset kunnon lumipaakut. Noh, tänään olin aamulla herättyäni valmis lähtemään jollekin superlenkille - ulkona sataa kaatamalla vettä. Tosi jees. Hyvin talvista. Elättelen silti toiveita vähintään valkoisesta joulusta, mutta näyttää tosi uhkaavalta.

Tänään olen tarponut nilkkaan ulottuvassa loskassa ja kaatosateessa ulkona hapannaamaisen valkoisen uitetun rotan kera. Katsoin säätiedotusta, huomenna ei pitäisi sataa ja päätin laittaa koiran nyt illalla. Ja taas hämmästelin tota turkin märää. Trimmasin siitä saman verran karvaa kuin viime viikonloppuna?! Pää on nyt melkoisen pieni, ja rungon karva on ihan lyhyttä. Kyllähän siitä eron huomaa, että loppujen lopuksi en tainnut viikko sitten trimmatakaan siitä niin paljoa karvaa. Nyt se näyttää niin naperolta.

Nemolla on ollut tänään kiva ääliöpäivä, voi luoja. Oon niin varma että sille on se vuoden iässä yleensä tuleva uhmaikä tullut vasta nyt. Saakelin pässi oikeasti joskus. Se yrittää ronskisti varastaa kokoajan ruokaa, jos roskapussi sattuu olemaan sekunnin lattialla, elukan pää on siellä. Kun käyn komentamassa sen pois, se vielä murisee mulle vastaan ähähää ootko tosissas. Siinä vaiheessa ajan sen jo pois keittiöstä. Huooh.

Voiko koira oikeasti kerjätä huomiota rapsuttamalla? Olen satavarma, että Nemo harrastaa tätä. Joskus jos satun tsiigailemaan arki-iltoina hetken ajan telkkaria tai muuten vaan istahdan aloilleni, herra tulee siihen eteen ja aloittaa hyvin tuskallisen korvien tai rinnan rapsuttamisen. Urisee ja välissä vilkuilee minua. Olen kysellyt porukoilta - tätä ei esiinny mun poissaollessa kotoa, ei siis rapsuttele muiden läsnäollessa. Aika outoa.

Ulkotokotreenaamiset oon skipannut nyt kolmelta päivältä ihan sään takia. Joo, olen melko nirso, en halua treenata lumipyryssä saati loskameressä. Sisällä oon naksutellut Nemolle vaikka mitä. On se vaan melkoinen toi naksutin!!
Ovenavaus sujuu ylipätevästi. Koira tietää heti mistä on kyse - tosin eilen se kiihdyksissään ei heti kekannut että oli kyseessä ovenavaus, se repi kaksi paitaa tuolilta alas ja huusi samalla... - ja tarttuu innokkaasti hihnaan ja vetää oven auki. Nyt voisin alkaa lisäämään käskysanaa. Se on niin söpö kun se tekee niin tosissaan. Lisäksi olen naksutellut kaikkea outoa, mm. yhteen koriin menemistä, se on ihan alkuvaiheessa, koira vasta läpsii koria tassuillaan. Toinen nerokas minkä päätin opettaa käskyllä, on kaivaminen. Tämä lähti ihan vaan siitä, kun laitoin englanninkirjani lattialle ja testasin mitä koira tarjoaisi siinä. Muutaman kerran Nemppa meni makaamaan kirjan päälle ja alkoi sitten rapsutella sitä tassuillaan. Pian rapsuttelu muuttui kunnon kaivamiseksi. Tunnen itseni oikein nerokkaaksi näiden juttujen kanssa....
Aamusta rakensin sisälle ruudun ja katsoin tarjosiko herra mitään, ei, kävi vaan kaatamassa kaikki ruutumerkit ja huusi. Otin siis ihan käskyllä (plus välillä mukana oli myös kosketusalusta) ja naksuttelin vähänkään oikeanlaisesta sijoittumisesta ruutuun. Meno oli sähläävää ja yli-innokasta, mutta kyllä sieltä niitä onnistumisiakin tuli. Huomasin taas näissä pienissä treeneissä, miten tuo koira tosissaan intohimoisesti rakastaa tekemistä. Eli joo suomennettuna tekisi ruoan eteen mitä tahansa.
ps. tulevan vuoden suunnitelmat on jo tehty, tungen ne joskus tänne :-)

remember what you're here for

Me ollaan treenailtu! Päätin ihan täysin oikeasti ryhdistäytyä loppuvuodeksi (sitä on niin huimasti jäljellä) treenailun suhteen - liikkeiden olisi oltava vuodenvaihteessa siinä kunnossa, että saisin aloitettua kunnollisen kisatreenaamisen. Ja nämä ihan senkin takia, että olisi tulevana vuonna mukava käydä ainakin muutamat kokeet. Kuvat on eiliseltä aamulta, siksi hieman sinertäviä. Pistin tähän nyt muutamat lumikuvat, olisi kyllä julkaistavana muutamia ihan mukavia lumettomia kuvia. Ne sitten joskus.

Hassua muuten, miten huomaan Nemon trimmin virheet vasta kuvista. Kuten kaikki varmaan huomaakin, herran pää on täysin epäsymmetrinen ja parta aivan liian pitkä. Noo, viikonloppuna taas leikkelemään. Ehkä paremmalla onnella nyt.

Eilen tehtiin aamusta ajoissa yhteiskoulun tekonurmella. Heti treenin aluksi järjenjättiläinen veti muutaman kierroksen kenttää ympäri ja kieri kuin mielenvikainen. Mietin juuri eilen, mitähän mieltä Nemo lumesta on - no, loppujen lopuksi se taitaa pitää siitä. Käytöksestä päätellen.

Alkuun otettiin kaksi "noutoa", kapula menemään ja eläin perään. Hyvin lähti ja hyvin toi, innostui nyt kapulasta normihyvin. Kehuin ja innostin, naksautin palautuksesta. Sylki toisen aika kaukana suusta, se normaali..

Nyt aloin vihdoin liittämään jääviin valmistelukäskyä, tänään aloiteltiin seisomisesta. Nerokkaasti seisomisen valmisteluna "uppia" ja maahanmenoon "downia". Ei tullut muutakaan mieleen, jos olisin ottanut jonkun perus maahanmenoa tai seisomista, liian lähellä noita normikäskyjä. Tein takiksella, ekassa fail, istui. Toinen jo jees, tein isojen apujen kera. Eiköhän tää tästä lähde.

Loppuun vielä paikkaistumista, oli noussut seisomaan kun käännyin. Takaisin alas ja palkkailin tiuhaan. Lopuksi heittelin ruokaa koiralle ympäri kenttää.

Samassa paikassa tänään, vähän epämiellyttävämpi keli, pimeässä kivassa jäisessä sateessa. Koiralla kuitenkin huippukivaa ja mullakin hyvä fiilis, joten saatiin hyvät treenit aikaiseksi.

Seuraamisen käännöksiä, varmaan jotain 8x toistoja yhteensä. Neljät ekaa namiohjauksella, hitto se oli hieno. Takapää liimautuneena mun jalkaan, käytti sitä tosi hyvin, ei väistellyt tai paineistunut! Pari vikaa ilman käsiapua, superpäteviä. Vou.

Tänään sitten liitin tohon maahanmenoon sitä valmistelua, kaksi helpotettua ja lyhennettyä maahanjäävää avuilla. No problems. Loppuun lyhyt paikkaistuminen. Aika hieno elikko!

miten tää toimii

En meinannut uskoa silmiäni, kun aamulla heräsin - ulkona ei ihan oikeasti satanut vettä!! Siitä äkkiä vaan kamera ja treenikamppeet messiin ja kenttää kohti. Päätin vain käydä kentällä naksuttelemassa perusasennoista, maahanmenoista, stopeista ja paikkaistumisesta. Todella jees! Ensinnäkin eläin oli aivan helisemässä kun se pääsi vihdoin tekemään jotain siis niin superkivaa tokoa. Se häselsi, karjui ja singahteli ympäriinsä. En tiedä, voiko oikeasti olla noin suuri ero kun treenaa naksuttimella kuin ilman sitä.. tehtiin vähän noita yllämainittuja.

Sen jälkeen tehtiin vielä pitkä peltolenkki ja sain muutamia kivoja kuviakin. Koiralla oli aivan superhauskaa, se ei päässyt koko viikonloppuna kunnon lenkille ja irrotteli nyt senkin edestä. Törmättiin pellolla tuttuun Hemmo-mäykkyyn ja Nemppa olisi haastanut sen hurjasti äristen ja tassuilla läpsien leikkiin, mutta Hemmopa ei innostunut. Hyvin epänemomaista tuommoinen leikkiin haastaminen! Ehkä se ei olekkaan niin sosiaalisesti vammainen kuin olen aina olettanut!

Sitten ollaan tehty pikkulenkkejä ja nyt illallakin oltiin lähes tunti ulkona - ja tuolla on lunta!!! Märkää sellaista, mutta kumminkin lunta, mun aamuiset toiveet toteutui :)

Oon koko päivän naksutellut koiralle kaikkea. Oven avaaminen sujuu jo hyvin, samoin aloin naksutella tommoiseen muovikoriin menemistä, päästiin vasta tassulla läpsäisy-vaiheeseen, mutta siitä on hyvä lähteä. Ennen kaikkea katselen ihan hämmästyneenä miten Nemppa on alkanut tarjoomaan paljon uusia ja juttuja ja sillä on ihan sairaan kivaa, kun se saa itse oivaltaa. Sen häntä heiluu ihan hulluna puolelta toiselle, silmät loistaa. Superia! Kysymys kuuluu, miksen hommannut naksutinta aikaisemmin? Mulle ei ole todellakaan lähes mikään kuin nuo perusjutut naksuttelusta selvillä.

edit/ Kiitos Melkku naksutinselvennyksistä ;)

kaikki on nähtävästi mahdollista

Nyt on kauan odotettu messariviikonloppu takana. Ja tänään olisi ollut kauan odotettu voittaja-näyttely, mutta kuinkas kävikään? Heh. Nyt on ainakin todistettu, että kaikki on mahdollista - ainakin mulle. Eilen illalla sattui pieni trimmausonnettomuus ja mielestäni oli fiksuinta jättää koira kotiin. Käytiin Lauran kanssa vilkaisemassa bichon-urokset tänään, ja sitten harmitti vielä enemmän. Nemolla olisi ollut kaksi kanssakilpailijaa :-D mutta oon nyt lopulta ihan tyytyväinen päätökseeni.

Itse tuli näyttelyissä taas pyörittyä ihan tarpeeksi, eilen ja tänään lähestulkoon koko päivä. Eilen tsiigailin aamulla yllä olevien kuvien edustajia, harmi vaan että koiria oli muistaakseni 64 ja tuomari aivan superhidas! Siinä välissä poukkoilin odottelemaan Lauran ja Leian kehän alkua..., lopulta olisin ehtinyt katsoakin valiourokset valkkareista, koska portugeesitkin oli sairaasti myöhässä. Oli huippupäivä ja oli kiva nähdä tuttuja :)

Tänään taas hengailin enimmäkseen ympäriinsä Lauran ja Leian kanssa, sekä katottiin niitä biisoneita.

Ja onneksi kun kaikki ei ole mennyt aivan putkeen, materia lohduttaa. Tuossa kuvassa pääosassa taitavat olla pihvitikut. Lisäksi tarttui mukaan siankorvia ja muita luita. Ostin nyt Nemolle vihdoin vinttarimallisen pannan, tommosesta oon kauan haaveillut. Ruskeaa nahkaremmiä en nyt löytänyt (äläkä Laura pyörittele siellä silmiäsi kun luet tämän.... :D).

Naksutin!! Vihdoin. Naksuttelin pupelle jo nyt illalla kaikenlaista ja se oli ihan liekeissä. Päätin myös, että huomenna alkaa nyt loppuvuoden tokotsemppaukset! Kohta onkin uusi vuosi ja uudet haasteet. Ensi vuonna me loistetaan... tai on myös paljon mahdollista, että ei. Joo.

there's no reason you should ever have your head down

Yllä oleva kuva on muutaman viikon vanha, alla olevat turkinhoito-operaation jälkeiset kuvat viikonlopulta. On siinä aikalailla trimmattavaa, ehkä mä onnistun etten pilaa turkkia kauhean pahasti ;)

Mulla on ihan luottavainen olo, tietty vähän jännittää. Tokon treenaaminen on jäänyt tällä viikolla, mutta elikko ei ole hyppinyt seinille. Ollaan lenkkeilty suhteellisen kivasti. Näyttelytreeniä ollaan kerrankin otettu; hampata tutkailtu useasti päivässä, muuten vaan räpellelty, seisomista treenattu... että kehässä olon pitäisi sujua sadan prosentin varmuudella. Paras turkkimursu.

Herra tosiaan oksenteli sunnuntaina ja maanantaiaamuna, mutta sekin loppui yhtä nopeasti kuin alkoi - voi varmuudella sanoa, että luut olivat syyllisiä.

Mulla on ihanan paljon myöhäisiä aamuja tässä jaksossa, tänäänkin oleilin eläimen kanssa aamulla ulkona jopa puoli tuntia, oli ihan luksusta!

Munkin oli pakko laittaa tämä blogiin, näin parissa koirablogissa. Alkuperäinen kirjoittaja Richard Biby. (toisaalta tuntui typerältä tunkea se omaankin blogiin kun on jo joka paikassa, mutta kun se on niin totta!)

Aina silloin tällöin minulle sanotaan “piristyisit, sehän on vain koira” tai “tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa eivätkä kuluja jotka liittyvät “vain koiraan”.
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät “vain koiraan”. Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut “vain koira”, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet “vain koirasta” ja noina pimeyden päivinä “vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on “vain koira”, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten “vain ystävä”, “vain auringonnousu” tai “vain lupaus”.
“Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
“Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
“Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni ihmisille se ei ole “vain koira”, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.
“Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole “vain koira”, vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut “vain miehestä tai naisesta”.
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan “vain koira”, hymyile — koska he “eivät vain ymmärrä”.

Olen monesti muistaakseni horissut täällä blogissakin siitä, miten onnellinen olen, että minulla on koira. Ja monesti tuntuu, että lähes puoletkaan edes lähipiiristäni ja ystävistäni (paitsi ne koiralliset), eivät ymmärrä mitä se tekstiä lainaten "vain koira" todella merkitsee. Tässä tekstinpätkässä on kaikki se, mitä en ole saanut itse puettua sanalliseen muotoon.
Niin ja tänään on joulukuu, wihii! Mutta ei lumesta tietoakaan....