30. toukokuuta 2010

few things about us


1 Olen ollut yksi niistä miljoonista kakaroista, jotka ovat taivutelleet vanhempiaan koiran hankkimiseen kaikin mahdollisin keinoin.
2 Olen myös hyvin onnellinen, että vanhempani eivät suostuneet hankkimaan piskiä minulle silloin kahdeksanvuotiaana. Olisin vain pilannut sen pahemman kerran.
3 Oli erittäin hyvä odottaa seiskaluokan kevääseen koiran saamisessa.
4 Minulla ei ollut oikein vaihtoehtoja rodun suhteen, sillä perheessämme on/oli astmaa ja allergiaa, ja äitini oli aivan vakuuttunut siitä, ettei bichon allergisoisi.
5 Kävimmekin pari kertaa kasvattajalla ja ei tullut allergiaoireita.
6 Ja onneksi niitä ei ole vieläkään tullut, enkä usko että tuleekaan.
7 Vaikka en rodun valintaan voinut vaikuttaa kauheasti, en ole hetkeäkään katunut, enkä vaihtaisi Nemoa yhtään mihinkään.
8 Myönnetään, viehättäähän bichonissa tuo sekopäähullunkurinen luonne ja ilkikurinen ulkonäkö.
9 Ulkonäkö on myös miinuspuoli, lähestulkoon koskaan ei saa liikkua aivan rauhassa koiran kanssa, ilman että joku haluaisi tulla lääppimään sitä.
10 Nemppa hankittiin hesasta kasvattajalta.
11 Nemon kanssa käydään trimmissä eräällä toisella bichonkasvattajalla, ei omalla kasvattajalla.
12 Koko piskini pienen elämän ajan olen hoitanut sen turkin itse. Kammannut ja karstannut kädet verillä, pessyt, föönannut.
13 Ja loppujen lopuksi, on se sen vaivan arvoista, kun on upean näköinen piski.
14 Hassua miten joskus kun Nemo on mun omaan silmään ihan sonnanvärinen, se saa silti kadulla kommenttaja "onpas se upean valkoinen! onko se vasta ollut trimmissä!"
15 Mulla on joku pakkomielle räplätä Nemon turkkia, ja kun löydän takun, alan selvittää sitä sormin ja siitäkös Nemo riemastuu..
16 En usko että ajelen Nemppaa koskaan lyhyeksi. Ehkä sen eläkepäiville.
17 Kun mulla kerran turkkirotu on, haluan pitää sen rodunomaisen näköisenä.
18 Mielessäni on jo pari kertaa käynyt, että pitäisi leikkauttaa Nemolta pallit veks. Mutta ei sitten kumminkaan.
19 Ollaan käyty Nemon kanssa monissa näyttelyissä, ilman huomattavia tuloksia.
20 Jotkut ihmettelevät, miten laitan näyttelyihin aina kerta toisensa jälkeen monta kymppiä, vaikkei piskini selvästi tuomareiden mielestä vastaa ihannebiisonia.
21 Yritän jaksaa karstata ja kammata Nemon joka ilta, että niitä perskeleen takkuja ei edes pääsisi syntymään.
22 En varmaan koskaan unohda sitä, kun tulin viime kesänä kahdeksan päivän ripariltani ja äitini oli 'hoitanut' Nemon turkkia. Voi sitä huopaantuneen karvan määrää. Ja aggressiivista koiraa.
23 Oikeasti, sinä iltana kun palasin sieltä riparilta ja kampasin Nemon, se oli aivan sekopäinen. Meni kuukausi ennenkuin sain sen kammatessa jälleen normaaliin kuriin.
24 Se oli silloin kauheaa jättää Nemo viikoksi, ja vannoin etten jätä sitä enää koskaan.
25 Sekin lupaus rikottiin, kun jouduin keuhkokuumeen takia syksyllä sairaalaan. Ja voi sitä Nemon turkkia silloinkin..
26 Nemolla unohtuvat lenkkitavatkin jos olen päiviä pois kotoa.
27 Onneksi en ole joutunut olemaan erossa siitä öitä noiden päivien jälkeen, ja toivottavasti en joudukaan.
28 Huomaa varmaan että tuo turkin kunnossa pysyminen on minulle tärkeää..
29 Haluaisin pystyä huolehtimaan Nemosta kokonaan aivan itse. Niin, että kukaan muu ei joutuisi viemään sitä koskaan ulos tai mitään muuta. Silloin saisin siitä kaikista hyväkäytöksisimmän.
30 Perheeni on hyvin vaikea tajuta, miksi koiran kanssa tulisi toimia sovittujen sääntöjen mukaan johdonmukaisesti. (myönnetään, en aina itsekään ole johdonmukainen)
31 Nemo ei osaa vieläkään ohittaa muita koiria kunnolla. Tarvitaan vähintään viisi namia ja miljoonia kehuja. Ja silti, jos vastaantulija on tarpeeksi hurmaava, pikkumiehen pääkoppa sekoaa ja se ei ohita mitenkään päin.
32 Eikä remmissäkään kulkeminen suju vielä! Jossen jaksa itse pitää vetämättömyydestä kiinni, Nemppa käyttää herkeämättä tilannetta hyväkseen..
33 Nemo rakastaa automatkoja! Samoin junailu sujuu hyvin.
34 Vapaana se voisi pysyä paremmin. Mutta kun hemaisevat hajut sekoittavat pään.
35 Aloin pitämään Nemoa vapaana vasta puolivuotiaana.
36 Nemon ja minun alkutaival ei ollut mitään loisteliasta.
37 Muistan aina, kun haimme pelokkaan bichonkakaran kahdeskymmeneskuudes huhtikuuta nollakahdeksan helsingistä.
38 Nemo pelkäsi pienenä lähestulkoon kaikkea, varsinkin koiria.
39 Nykyään se ees karjuu harvoin koirille. Hyvä niin.
40 On se aika varautunut silti joissain tilanteissa vieläkin.
41 Nemon molemmilla vanhemmilla on kaihi.
42 Ja toki odotan kauhulla, milloin se puhkeaa Nemolle.
43 Örkki vihaa eläinlääkäriä. Sen jälkeen, kun se joutui tiputukseen viime kesänä kovassa ripulissa ja yrjöilyssä.
44 Nemolla on varmaan miljoona pantaa ja hihnaa. Noloa myöntää, koira pärjäisi parillakin. Omistajalla on joku pantojen ostohulluus.
45 Nemolla on ollut monia petejä, on vieläkin kaksi, mutta mitään niistä se ei ole koskaan käyttänyt. Toinen lojuu sängyn alla, toinen kaapin alla, ja siellä säilytän laukkujani. Käytännöllistä.
46 Muistan, kun Nemon ollessa pieni en voinut säilyttää lattialla mitään ylimääräistä. Nykyään lattialla voi olla mitä tahansa - paitsi ruokaa - ja piski ei tee niille mitään. Huhhuh, jos sen kakara- aikana oli unohtanut kengät sen saataville..
47 Ei Nemo pentuna loppujen lopuksi kauheasti tuhonnut mitään.
48 Ongelmana olikin se, kun se ei kakarana yhtään uskonut minua. Missään asiassa. Teki ihan mitä huvitti.
49 Nemon silmät rähmivät talvella enemmän kuin kesällä.
50 Nemolla on elämänsä aikana ollut vain yksi punkki, josta jäikin pää sitten ihon sisälle.
51 Ja sitäkin punkkia irroittaessa muoviset upeat punkkipihdit hajosivat, heh, oli sitten punkki vahvempaa tekoa kuin pihdit.
52 Ensimmäisessä näyttelyssämme juoksutin Nemoa kehässä väärään suuntaan, ja koira vielä ulkosivulla, ei tuomariin päin.
53 Onneksi tuomari oli mukava ja nähtävästi huomasi, että olin kuolla jännitykseen.
54 Mätsärit ja näyttelyt eivät jännitä enää kauheasti, mutta tokot.. möllit siis. Hui.
54 Harrastetaan siis Nemon kanssa noita näyttelyjudeemeja silloin tällöin.
55 Ja ainakin leikitään kovasti tokoilevamme.
56 Biisoni ei ole helpoin tokorotu. Kannattaa koittaa, jos haluaa kisaamaan kun koira on kymmenvuotias..
57 Meillähän olisi siis tarkoitus päästä ainakin Nemppalaisen elämän aikana yksiin kisoihin. Siihen me pyritään.
58 En vaan tiedä, miten se koskaan onnistuu. Nemoa on vaikea motivoida ja virettä on vaikea pitää yllä palkatta.
59 Se hallitsee kaikki alon liikkeet, ainakin puoliksi.
60 Omistaja opetti melkein kaikki liikkeet koiran kakaravaiheessa sille väärin. Ja joutui opettamaan kaikki uudestaan.
61 En ollut tosiaan niitä viisaimpia ensimmäisen koiran saavia, en tiennyt kouluttamisesta tarpeeksi mitään enkä muustakaan.
62 Onneksi nykyään tiedän paljon enemmän, enkä ole kaikille jutuille niin sinisilmäinen.
63 Nemo tykkää, kun sitä rapsuttaa reiden sisäsivulta.
64 Piskini harrastaa lähes joka ilta mukavia leikkejä ison pehmobernhardilaisen kanssa.
65 Se on yrittänyt harrastaa kyseisiä leikkejä kädenkin kanssa, mutta se on kyllä aina lopetettu lyhyeen.
66 Nemolla on raivostuttava tapa raapia kättä tassulla, jos rapsutuksia ei tule tarpeeksi nopeasti.
67 Jos jossain sattuu lojumaan vapaalta näyttävä käsi, Nemo pyyhältää ensin paikalle, laittaa päänsä käden alle. Jos rapsutuksia ei tule, se töykkäisee kuonolla, nuolaisee. Viimeinen oljenkorsi on tassulla pirunmoinen raapiminen. Johan tapahtuu.
68 Sillä on usein myös mukavana tapana hypätä vatsan päälle jos loikoilee sohvalla, ja ponnistaa vatsan päältä sohvan selkänojalle.
67 Nemo on hurja vahtikoira.
68 Nemo on kietonut koko perheen tassunsa ympärille, varsinkin vanhempani.
69 Pentuna Nemo oli haastava saada lenkille, nykyään sitä ei saa lenkiltä sisälle.
70 Silloin olin aivan varma, että Nemolla oli jossain joku vika, kun se ei suostunut liikkumaan.
71 Olen yhä aika varma, että sillä on päässä pari ruuvia liian löysällä. Varsinkin kun se saa edelleen hurjia biisonihepuleita sisällä, juoksee täysillä ympäri alakertaa, loikkii sohville, sohvilta toiselle, törmäilee huonekaluihin hullunkiilto silmissään.
72 Kyseinen tapa saa aina nauramaan. Se innostuu lisää jos matkii itse läähättävänsä ja jahtaa sitä.
73 Kampaamisen jälkeen kun Nemon laskee lattialle, se sinkoaa sängylleni, katsoo minua odottavasti, jos lähestyn sitä, se alkaa liikkua salamana sivuttaissuunnassa sängyllä ja äristä hurjasti, yleensä alan pöllyttää sen turkkia, se innostuu lisää, ärisee ja näykkii kättäni ja sinkoilee ympäri yläkertaa.
74 Eelliset kohdat kertovat jotain minun ja Nemon älykkyysosamäärästä, selvästi.
75 Mietin usein, millainen ääni Nemolla olisi jos se osaisi puhua.
76 Mietin myös, mitä se sanoisi. Jotain järisyttävän fiksuja kommentteja, luultavasti.
77 Usein se katselee meitä ihmisiä hivenen halveksivalla pilkansekaisella ilmeellä, oikein virnuilee.
78 Olen varma, että Nemo ymmärtää joitain typeriä juttuja ja nauraa niille. Näkisitte sen, se oikeasti nauraa!
79 Nemo meinasi talvella jäädä auton alle. Se oli se ainoa kerta, kun se karkasi kunnolla. Ja omistaja olisi kuollut suruun jos se olisi tapahtunut.
80 Kyseisen tapauksen jälkeen en pystynyt sanomaan piskille sanaakaan kotimatkalla, siis kun olin saanut sen kiinni. Ja kun pääsimme kotiin, aloin täristä ja itkeä aivan hysteerisesti.
81 En vaan tiedä, miten selviän, kun Nemon on joskus aika lähteä.
82 Mutta ei ajatella vielä sitä, vaan nautitaan ajasta, jota on.
83 Nemo on mun paras ystäväni, en voisi kuvitella elämää ilman sitä.
84 Mitä enemmän sen kanssa viettää aikaa, sitä tärkeämpi siitä tulee, sitä paremmin sitä ymmärtää.
85 Mulle tulee joskus huono omatunto, jos olen mielestäni jättänyt Nemon saman päivän aikana liian usein yksin.
86 Sovitan aina menoni siten, että ehdin ruokkia ja käyttää Nemon ulkona.
87 Kaverit eivät aina ymmärrä sitä, vaan kysyvät eivätkö sun porukat voisi tehdä sitä.
88 Mieluiten hoidan sen kumminkin kokonaan itse.
89 Nemo ei osaa vieläkään olla kunnolla yksin. Annan sille aina sen yksinjäädessä jotain herkkua. Jossei se saa mitään, se alkaa heti karjua säälittävästi.
90 Joskus koira on myös alkanut karjumaan, kun olen lähtenyt, ja muut perheenjäsenet ovat jääneet kotiin.
91 Ei se ole vaan joskus kiva lähteä, kun ruskeasilmäinen karvahirmu tuijottaa anovasti lattialta, äläs jätä mua.
92 Nemo ei tykkää sateesta, ei meinaisi lähteä sateella ulos, mutta kävelee kunhan on päässyt ulos.
93 Nemolle on vaan pari hyvää koirakaveria.
94 Piskini on yliseksuaalinen narttuja kohtaan.
95 Viimeisiä viedään, ja en keksi mitään fiksua. Nemo syö lähes kaikkea. Mutta ei kasviksia.
96 Se jaksaa mielettömiä lenkkejä, ja monesti eläinlääkärit sun muut ovat hämmästelleet sen habaa.
97 Koiran kanssa on vaan niin ihana kävellä, mielettömän ihanaa.
98 Suurin osa tutuistani ei tajua, miksi laitan tuohon koiraan melkein kaiken vapaan aikani.
99 Miksen laittaisi? Sitä minä taas en tajua.
100 Onhan se vähintään puolet minusta, puolet koko elämästä. Maailman rakkain. Paraskoira.
Hui että kun on mielenkiintoisia.. onnittelut todella jos selvisitte tänne saakka, noista tuli kaikkea muuta kuin fiksuja. onkohan paljon virheitä.
edit // Josefiina siis haastoi meidät, sekin jäi eilen kirjoittamatta. muokkailin virheitä pois, niitä on varmaan vieläkin.. sen siitä saa kun kirjoittaa paljon tekstiä puolenyön aikaan..

27. toukokuuta 2010

match show


Tänään oltiin täällä jäkessä mätsärissä, yllättävän hyvin meni, SIN2! Nemppalaisen kehäkäytökseen oon tosi tyytyväinen, ei enää yrittänyt kokoajan ottaa kontaktiakaan muhun, käpytteli nätisti kyyläten eteen.
Palkinnoksi saatiin ruusuke ja kymmenen euron alennuskuponki terrierinettiin. Kivaa oli, kiitos seurasta kavruille ja tämmöistä perusta. Nemppa koisii tuossa tyytyväisenä.
Kiva jos sunnuntaina on kaatosade, pirun ulkonäyttely. Ei mulla todellakaan mitään telttaa ole enkä aio hommata. Kyllä sateenvarjoista saa aina jotain kyhättyä. Ja näyttävätpä ainakin kaikki koirat uitetuilta rotilta.
Meidän kalenteri tyhjenee uhkaavasti, mutta tuleekin kesä. Koko kesä vaan treenataan ja nautitaan elämästä, voi olla että näyttelykehiin vasta elokuussa, perinteiseen kääpiökoirien erkkariin.

26. toukokuuta 2010

siis aivan mielettömän ahkeraa treenaamista

Vaikka mä itse sanonkin, me ollaan treenattu kuluneen neljän päivän aikana tosi paljon. Ollaan treenattu ulkona, takapihalla ja eilen käytiin jopa kentällä pelleilemässä. Ja se todellakin oli pelleilyä, nämä kaikki kuvat eiliseltä.
Maanantaina takapihalla pikkuseuruupätkiä, aika huonovireisiä, keskityin palkkaamaan kontaktista. Sen lisäksi paikkamakuita, lyhyttä aikaa, paljon palkkaa. Piski oli irti, mikä oli jo tosi hieno saavutus. Keskittyikin hyvin, innostui narupallosta.
Ne eiliset treenit tosiaan. Helle, hirveä häiriö, keskittymätön koira, liian vaikea treeni. Surkea yhdistelmä. Nemo ei kiinnostunut leluista, eikä minusta. Piilouduin ennen treenaamista erääseen puskaan koulun pihalle, kyllä se perään tuli, temppuiltiin ja sain jonkunlaisen vireen aikaiseksi. Hinkkasin seuraamista turhankin paljon - talloin tassun, loppu kuseksikin urakalla huonon vireen takia. Luoksetulo oli ainoa jättihyvä liike, paikkamakoilut tosi lyhyitä mutta kivoja. Millanenhan fiilis Nemolle jäi kyseisestä treenistä, hullu omistaja :D no, joskus käy näin.

Pyörimistä treenin lopussa, kuvat vähän väärässä järjestyksessä.

Paikallamakuussa vierellepaluu.

Makuilua.

Jättiruokapalkka.

Lentävä luoksetulo!

Luoksetulon jättö, tuo oli aivan perfekto. Matkaa 10m, tuli vasta käskyllä.

Luoksetulossa jättäminen.

Epäkontaktista perusasentoa, koira puhuu itsekseen.

Sivulletulo.

Säätöä.

Jätättämistä.

Kontakti polvessa.

Aika hyvä perusasento.

Pujottelua treenin alussa.

Nemo tuli ettimään mua treenin alussa piilosta.
Ja viimeinen kuva siitä, kun Nemo kyyläs mua hulluna kun menin piiloon. Kiintoisia kuvia.
Tänään reenattiin takapihalla, jälleen satoi. Jääviä, aika alkeita, hyvin meni. Kertaakaan ei sekoittanut mitään. Leikittiin rutkasti patukalla treenatessa, sain Nemolle ihan hyvän fiiliksen ja vireen. Tyytyväinen oon.
Mikä parasta, mitä enemmän vietän Nemon kanssa aikaa, sitä paremmin se toimii mun kanssa. Se kuuntelee mua kaikkialla nyt paremmin, vapaana ollessa, treenatessa. Se tekee ilolla, vaikka kaikki menisikin päin mäntyä. Näin pyritään jatkamaan!

23. toukokuuta 2010

it's a big big world


Aamulla treenattiin kovassa sateessa koulun pihalla, Nemo toimi tosi hyvin. Mulla oli aamuruoka mukana pitkää luoksetuloa varten. Ensiksi maahanjääviä - oltaisiin leikittykin, mutta kun narupallo ei kiinnostanut -, jotka olivat tosi hyviä. Vähän hidastin vauhtia käskyn kohdalla, hyvin jää ja varmasti on. Palkkailin paljon. Seisomaanjääviä, pysähdyin kokonaan, käsky, palkka, siirryin eteen, käsky, palkka. Nekin meni hianosti, ei moitittavaa.
Sitten se pitkä luoksetulo. Matkaa oli ainakin se kymmenen metriä. Varmasti jäi paikoilleen, käännyin puolimatkassa takaisin palkkaamaan. Kun pääsin sopivan etäisyyden päähän, pysähdyin ja seisoin siinä hetken aivan hiljaa. Ei ennakoinut mitään. Lähti heti käskyn kuultuaan, sairaan räjähtävällä vauhdilla! Oikeesti, mielettömin luoksetulo aikoihin. Tuli suoraan sivulle ja rasiasta ruokapalkka vaan kehiin.
Siinä vaiheessa sade oli jo mukavan kova, päästiin paikallamakoiluun. En ottanut aikaa, jätin paikalle ja poistuin kymmenenkin metrin päähän, hyvin pysyi. Eripituisia etäisyyksiä siis. Vierelle palatessa tahtoi ennakoida perusasentoa, korjasin. Loppuun narupalloleikit ja melkein kotiin saakka vapaana kaatosateessa.
Iltapäivällä treenailtiin vielä takapihalla, läpimärällä nurmella. Piski oli irti kuten aamullakin, hyvin pysyi. Häiriö kohtalainen, ohikulkijoita tosi harvakseltaan (samoin aamulla). Pari perusasentoa ja palkkasin kontaktin pitämisestä. Seuraamisen käännöksiä vähän sekä vasemmalle että oikealla, siten että pyörin vaan pienin askelin ympäri. Suhteellisen hyvin meni, alussa oli selvästi vähän hukassa hei että mistä tässä olikaan kyse. Sitten temppuja väliin ja paikkamakoilua kuivemmalla terassin laudoilla. En taaskaan ottanut varsinaista aikaa, mutta makuuttelin Nemoa siinä sopivat ajat, hyvin pysyi. Yhdessä vaiheessa oli sen näköinen, että pian nousisi, ei noussut. Tosi hyvin pysyi. Saisin treenattua tuota makuuta ehkä takapihalla joka ilta, jos häiriö ei ole liian kova. Siinä on siis katu aivan vieressä ja näkyvyyskin kadulle aika selvä parin puun lomasta. Treenin jälkeen kiertelin piskin kanssa vaan takapihaa, se oli irti. Hyvin pysyi.
Kohta lähdetään lenkille vielä.

22. toukokuuta 2010

aptus show 2010


Alkuun kuva trimmipöydän uudesta käyttötarkoituksesta, testattu hyväksi! toimisi varmaan myös mäkiautona, sitä ei testattu.. Oltiin siis tosiaan Aptuksessa tänään, hauska päivä takana, tyytyväisin mielin palattiin himaan. Tokoiltiinkin siellä täällä täysissä halleissa, pikkujätkä keskittyi hienosti ja muutenkin kotiutui hälinään hetkessä ja seilasi siellä kuin kala vedessä.

Kehän jälkeiset fiilikset Nemolla, päässä heittää, kuten ilme kertoo.




Aika paljon kuvia tähän nyt iskin, mihinkään en oikein ole tyytyväinen. Ensivilkaisulla kuvista näytti, että sain seisomaan Nemon superhyvin. Noo, tarkemmin katsottuna toinen takajalka on liian takana ja jouduin kiskomaan leuasta aika railakkaasti päätä alemmas, se pyrki kokoajan kyyläämään mua silmiin.. voikun jaksaisi näitä näyttelyjuttujakin joskus treenata.


Sitten siihen tulokseen vihdoin, AVO EH AVK2. Tuomarina oli Andreas Schemel Itävallasta. kirjoitinkohan nimen oikein. Olen tosi tyytyväinen, okei avoimessa vain kaksi koiraa. Ensimmäiseksi sijoittunut ja muutenkin sijoittuneet olivat mun mielestä aika pieniä, että tuomari tykkäsi kaiketi Nemoa pienemmistä piskeistä. Ja arvostelu, se oli tosi epäselvällä käsialalla ja käytinkin sen käännöspalvelussa.
"Nuori uros. Hieman pitkä runko. Miellyttävä pää, hyvä kallo. Vaaleat silmät. Hieman pitkä kuono. Saisi olla enemmän kaulan kaarta. Hyvät takakulmaukset. Turhan villava turkki. Ok pigmentti. Voisi liikkua takaa pontevammin. Voisi olla enemmän asennetta."
Pisti hieman hymyilemään tuo arvostelu, villava turkki? Ja asenne? Hehheh :--------D mutta hyvä fiilis jäi ja ensi viikolla jäken näyttelyyn kohti uusia haasteita!

20. toukokuuta 2010

vähän kuin jännitys tiivistyisi


Joo, jännitys tiivistyy. Aptuksesta johtuen. Seisottelin Nemoa joskus olisiko tiistaina, ihan kivasti se seisoskeli. Seisoo kumminkin vapaana paremmin kuin aseteltuna ja väänneltynä kuten noita biisoneja kuuluisi esittää. Jospa vaan menen kehään ja seisotan sitä vapaana, kun muut vääntävät siellä koiria leuasta ja hännästä? Eipä taida ihan pokka riittää, joten tyydyn tuohon perusseisotukseen. En ole siihen koskaan tyytyväinen, en saa Nemoa koskaan tarpeeksi ryhdikkääseen asentoon. Huh, kai se hyvin menee. Huomenna illalla on trimmi ja sitä ennen pesen piskiläisen.
Eilen oltiin taas illalla Johannan ja Demin kanssa lenkillä, nyt moottoritien toisella puolella mikonkorven metsissä, taas oli kivaa, aika loppui sattuneista syistä vaan kesken. Nemo suostui syömään jopa pari namia Demin läsnäollessa.
Tänään jätin omasta väsymyksestä johtuen ukut väliin ja suuntasin sen sijaan pitkälle lenkille, joka rentoutti aivot kunnolla. Treenaaminen aloitetaan vihdoin huomenna.

18. toukokuuta 2010

nemo tapasi jälleen unelmiensa naisen

Varoitan, taisin vähän innostua noiden kuvien kanssa, niitä tuli aika.. paljon. No, kerralla sitten enemmän :--D oltiin tänään Johannan ja Demin kanssa lenkillä, oli mielettömän kivaa. Voin veikata että Nemolla oli vielä kivempaa kuin mulla, pää viipyi suurimman osan kolmesta tunnista Demin persauksissa. On se musta aika raivostuttavaa, veikkaan ettei siihen auttaisi muu kuin se kastrointi, johon en ole vielä päätynyt. Aika hurjaa menoa nimittäin pikkumiehellä..
Kyllä piskit juoksikin hulluna tuolla helteessä. Musta on silti tosi ihanaa, että Nemolla on nyt joku kunnon koirakaveri, jonka kanssa riehumisesta se selvästi nauttii. Demistähän se ei silloin pitänyt, kun Demi oli kakara, mutta onneksi ajat ovat muuttuneet.











Päätin tuossa äsken, että meillä on jossain vaiheessa syksyä alokkaan liikkeet kunnossa. Ne tasan on ja piste. En taas mene vannomaan, että tämä lupaus pitää. Haluan oikeasti treenata ja ne liikkeet kuntoon, mulla on kunnon treenisyyhy päällä.
Treenailtiin tänään Johannan pihalla, otin paikkamakuuta, Nemo oli noin minuutin tosi hienosti, etäisyys taas se kolme metriä. Otin kaksi lyhyempää loppuun. Piski työskenteli tosi innolla olosuhteisiin nähden: helle, Demi lähellä.. seuraamispätkiä, yyberhienoja. Vasemmalle käännös ei luonnistu millään. Yksi luoksari, tosi hyvä. Pitää tehdä se treenisuunnitelma tällä viikolla ja alkaa noudattaa sitä. Nyt menen koisimaan, heippa.

16. toukokuuta 2010

aika kiva!


JEEES! Eilen eikä tänään ole ollut kuumetta, MIELETÖNTÄ! Tänään olen käynyt Nemon kanssa kolmesti ulkona, ollaan kävelty ihan vähän, tästä se lähtee!
Mielettömän ihana fiilis, osaksi johtuen noista upeista säistä, ja siitä että olen pian terve. Huomisen pysyttelen vielä kotosalla, tiistaina varmaankin kouluun. Ajattelin pestä sitten örkkiläisen huomenna ja käydä kuvaamassa sitä vähän lähimaastoissa.
Ollaan eilen ja tänään muisteltu perusasentoja, seuraamisen käännöksiä ja paikkamakoilua. Pienoisen tauon ansiosta pikkumies vetää mielettömällä innolla!

12. toukokuuta 2010

eikiva


Nemon päivät onkin kulunut ylläolevan kuvan merkeissä. Ja mun päivät samoin. Voisin sanoa, että olen paranemaan päin! Semmoinen fiilis ainakin on, ja tänään käytiin jälleen lääkärissä, se tulehdussoluarvo oli laskussa että antibiotti on tehonnut. Jesjesjes mullehan tämä oli suuri uutinen. Kuumettakaan ei ole korkeasti ollut, alkoi tässä vaan tämä pirullinen limavaihe ja tuntuu oikeasti kuin tukehtuisin tähän räkään.. kaikkiahan kiinnostavat paljon nenäni tilavuus kestää räkää, joten vaihdetaan aihetta.
Tosiaan, piskistä on tullut aivan yliaktiivinen sähköjänis. Muut perheestä on käyttänyt sitä ulkona; se kiskoo ulkona aivan kokoajan, liioittelematta. Aivotoiminta on karkuteillä. Muutenkin se on kokoajan kauhean levoton ja stressaantunut, on lähdössä kaikkien kanssa ulos. En usko että sille tekee kauhean hyvää tämä neljä eri taluttajaa- systeemi, pysyttäisiin siinä yhdessä lenkittäjässä eli meikässä, joka toimisi kaikilla lenkeillä samoissa asioissa samalla tavalla, niin hyvin menisi. Kai se tästä. Treenaamiset on jäänyt nyt viikolta ihan kokonaan. Tuli ainakin treenitauko tähän, ehkä jopa sopivasti? Oma olo ei ole vaan antanut periksi treenaamiselle.
Tulen ilmoittelemaan kun olen päässyt ekaa kertaa Nemppalaisen kanssa lenkille keuhkokuumeen hellitettyä, pian, pian, toivottavasti todellakin :-D
ps. meidän kalenteri tyhjenee uhkaavasti. Toivon todella, että olen ensi viikolla aptuskunnossa ettei mene rahat hukkaan..

8. toukokuuta 2010

suunnitelmat muuttui


Tosiaan suunnitelmat vähän nyt muuttu, huominen möllitoko jää pois - mulle nousi eilen korkea kuume ja tänäänkään ei ole kauhean kehuttava olo. Nemon kanssa puuhailu jää nyt aika vähäiseksi, porukat on sitä käytellyt pienillä lenkeillä, aamulla otettiin vähän seuraamisen käännöksiä ja pesuvadin päällä pyörimistä, olipa alkeellista..
Torstain treenit oli mielettömän kivat! Se uusi ohjaaja (hitsi kun en muista nimeä) oli tehnyt semmoisen radan, missä oli eri pisteitä. Seuraamista, luoksetuloa, kontaktia, paikkamakuuta ja kapuloihin tutustumista. Kun muut kiersi niitä pisteitä, yksi kerrallaan pääsi yksityisopastukseen. Nemo oli aluksi ihan sekaisin Demistä ja Pepistä, jotka olivat myös reeneissä. Ihan alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys tosi hieno, ja makuilut myös. Epämääräistä aikaa ja matkaa. Meillä meni kaikilla pisteillä tosi kivasti. Seurautin vaan suoria. Luoksetuloissa ensin vauhti, sitten normi lyhyellä matkalla. Hyviä. Katsekontaktipisteellä tuijotti silmät suurina Anninaa, joka kutsui Peppiä luokseen, Nemo olisi halunnut kovasti mennä.. paikkamakoilupisteellä otin lyhyttä kestoa.
Sain noihin meidän takkuisiin jääviin jälleen hyviä vinkkejä, taas vaan reenaamaan..
Treenien jälkeen mentiin vielä Johannan ja Anninan kanssa pitkä lenkki, piskeillä oli mielettömän kivaa, kuten mullakin.
Voihan kettu, haluan parantua, olis niin paljon tekemistä.
edit // mitähän kummaa.. miten kokoajan luulin että toi ukun mätsäri on ensi viikolla, mutta se olikin tänään, kun tsekkasin tuolta blogista.. okei, en olis kumminkaan päässyt. Katoin kanssa just aptuksen sivuja, vaan 27 biisonia! Mahtavaa, onkohan meillä mitää mahiksia?