30. tammikuuta 2011

yleistä juttua

Ei olla tehty kuluneella viikolla oikeasti yhtään mitään. Joka päivä se yksi pitkä lenkki lyhyen aamu- ja iltalenkin lisäksi. Ei minkäänlaista tokoilua (lukuunottamatta keskiviikon paikkamakuita) eikä aktivointiakaan. Tunnen itseni vähän huonoksi koiranomistajaksi. Tekemättömyys näkyy Nemossa. Jokaisella lenkillä ollut jonkunlaisia ongelmia, lähinnä sen kanssa että saako ulkoa syödä kaiken mahdollisen. Perjantaina jätkä söi ulkoa kaikki mahdolliset sontakasat ennenkuin ehdin kunnolla hätiin ja yöllähän sitä sitten juostiin viiden aikaan ulos, luulin jo että Nemo sai jonkin sortin paskamyrkytyksen mutta se oli vain satunnainen tuommoinen..

Eilen käytiin Apexissa silmäpeilauksessa. Mukavan nopeasti Nemo pääsi tutkittavaksi. Lääkärinä Sari Jalomäki, tykkäsin itse hirmuisesti. Selvensi kaikki juurta jaksaen ja kertoi tilanteen ihan tarkalleen. Mutta siis hyviä uutisia, Nemon silmät terveet! Jotain pieniä kidemuodostumia silmien jossain osassa havaittavissa, mutta niin minimaalisen pieniä että niitä ei lasketa vielä miksikään. Nyt ainakin siis yksi huoleton vuosi edessä vielä silmien kanssa, onneksi. Punnitsin Nemon myös lääkäriasemalla, vaaka näytti 6,6kg. Laihtunutko? Ennen joulua joskus paino oli 7kg. Mahdollista, tai sitten se vaan heittelee sen pari sataa grammaa aina.

Uusimman koiramme- lehden myötä aloin minäkin miettimään tätä blogia. Voi sienet, ketä tämä oikeasti kiinnostaa? Pirun epäselvä solkkaus yhden koiran sekavista treeneistä ja omistajan sekavista ajatuksista.
Eipä se minua loppujen lopuksi haittaa, teen tätä niin kaun, kuin tämä on itselleni hyödyllistä ja kivaa. Joten saatte seurata solkkauksia jatkossakin.
Vieläpä tuli mieleeni, että pitkällä iltalenkillä havaitsin taas Nemon väsyvän aika kivasti. Ei se aina väsy noilla pitkillä lenkeillä, viimeaikoina osoittanut kummallisen paljon väsymisen merkkejä. Täytyypä seurailla.
ps. Täytyy varmaan ilmoittaa piski tuonne möllitokoon, että saisi aloitettua kunnollisen treenauksenkin! Ajatellen myös niitä virallisia kokeita..

27. tammikuuta 2011

you be chilling with me





Parin viikon takaisia kuvia muutamat. Elämäämme ei erikoista kuulu, ollaan lenkkeilty. Maanantaina pitkän lenkin jälkeen Nempan anturoista tuli mukavasti verta, sen verran kuivat. Vähän oon rasvaillut ja nyt aika hyvässä kunnossa tassut taas.
Eilen treenailtiin kävelykadulla paikkamakuita, fail... ensimmäinen minuutin makuu kuudella metrillä, hienosti oli, vähän levoton ehkä. Menin palkkaamaan, palkkasin - piski nousi ennen vapautusta. Otettiin vielä jotkut neljät lyhyemmät makuut. Ja häiriötä todellakin oli! Joka toinen ohikulkija pysähtyi viereeni lepertämään Nemolle. Seurasin koiran ilmettä, se selvästi kävi mielessään kiistaa 'noustakko vai eikö nousta', mutta eipä noussut. Hienoa. Nemo teki paikkamakuutkin fiiliksissä ja vähän ylikiekoilla, pikkaisen levoton oli. Tiedänkin mistä johtuu; ei olla treenattu koko viikkoon mitään muita kuin nuo yhdet makuut, oli niin tohkeissaan kun tehtiin edes jotain. Eikä treenatakaan muuta.
Aika on kulunut lähinnä lukiessa. Lauantaina vihdoin silmätarkastus, siitä sitten raportoin.

23. tammikuuta 2011

todistusaineistoa






Heh oho kuvat menikin ihan päinvastaiseen järjestykseen. Eilisen kapulailukuvia, hitusen surkeita, mutta en osaisi itsekään ottaa parempia että en valita.
Miten saan piskin tuomaan sen kapulan mulle saakka? Se tuo sitä hyvin nelisen viitisen metriä, tiputtaa, katsoo tippuuko palkkaa, ottaa uusiksi suuhun ja palkkaan aina siitä uudesta yrityksestä. Tänään otettiin aamusta hiljaisella kävelykadulla noin minuutin paikkamakuu? Hienosti makoili, etäisyyttä kuutisen metriä.
Lisäsin kalenteriin vielä luonnetestin, voisi katsoa meneekö. Tosin mahdollinen tokokoe olisi varmaan sen päällä, että mietitään..

22. tammikuuta 2011

nyt on aika töihin, joka mies kun käy





Siinä teille muutamat tokovideot.. toki juuri silloin kun on kuvausmahdollisuus, treeni kuseksii kaikilla mahdollisilla tavoilla. Seuraamisvideon alku sekoilee ainakin itselläni jonkun verran. Myönnän myös että tykkään todella tuosta meidän luoksetulosta! Siinä joskus vähän ennakointiongelmia kylläkin heh. Otettiin aika perinpohjaiset treenit tänään päivällä kyrölän koululla. Lunta maassa liikaa Nemoon nähden, sen huomasi osassa touhuamisessa. Kapulaa ei voinut mm. nostaa lumelta, hyi. Otettiin siis luoksari, liikkeestä seisominen, seuruuta ja imutteluseuruuta, sekä kapulan kanssa pelleilyä. Jätkällä hyvä vire. Videoita katsellessani tuumasin, että voisin kehua koiraa vieläkin enemmän, vähän laimeeta menoa vielä.
Tästä alkoikin nyt treenitauko. Pari päivää, viikko, en osaa sanoa kuinka kauan. Tiukkaa ei tee, ensi viikko menee lukiessa. Alokkaan liikkeiden hinkkaamisen jätän nyt sikseen, paikkamakuuta voidaan treenata ensi viikolla, mutta sitten vaan temppuja tai jotain. Pelkään kokoajan että Nemo (vai sittenkin minä itse..) kyllästyy samaan hinkkaamiseen. Pidetään nyt paussi ja katsotaan miten jatketaan..

20. tammikuuta 2011

life is life

Lenkkeilyä ja vähäistä treeniä. Kiireitä. Sekoileva koira ja sekoilevampi omistaja. Ärsyttävää kun kokoajan niin kiire (koulussa), kun koeviikko lähenee. Ollaan vähän kumminkin saatu treenattua, niistä vähän myöhemmin tässä postauksessa.
Lähinnä ollaan lenkkeilty taas ihan hemmetisti. Tänään illalla puolitoista tuntia, pikkukoira sai olla lähes koko lenkin vapaana. Jolkotteli lähinnä mun kannoillani. Tätähän olen niin toivonut, koiraa joka pysyisi hyvin vapaana. Ja oliko sattumoisin juuri maanantaina kun valittelin että piskini ei kuuntele, mitä vielä.


Eilen koulun parkkiksella kaverin avustuksella jonkun verran vauhtiluoksareita. Osassa palkkasin ihan suoraan, osassa vaadin sivulletulemisen. Kaikki tosi ihania, Nemolla oli sairaasti intoa, alkoi karjua kun lähdin luota ja oikein innostin. Ihan mukavia tosiaan.
Tänään jälleen siellä parkkiksella. Heti kun olin tullut kotiin, Nemo oli siitäkin vielä innoissaan ja sitten vielä kun otin broileria palkaksi. Alkuun vähän pujoilua, haukkumista ja muita temppuja. Nemo teki nekin niin sairaan iloisesti, ihana. Paikkamakuita, tottakai. Enemmän vaan ja helpompia jos alkaa pieleen menemään. Ihan lyhyttä aikaa, matkaa kasvatettiin sitten oikein urakalla. Kävin parkkiksen toisessa päässä ja sivuillakin pyörimässä, kävin palkkailemassa ja vapauttelemassa. Nemo makasi oikein hienosti lumessa, varman tuntuisena. Vähän häiriötä, parit autot lähti siitä viereiseltä parkkikselta. Hieno mies!
Ohjailin jonkun verran perusasentoja, kunnon kiepsahduksilla ja palkkasin heti vaan siitä hyvästä asennosta. Mukavasti intoa tuli taas Nemon perusasentoon ja lopputreenin aikana perusasennot olikin suoria. Otettiin myös jonkun verran imutusseuruuta, taisi olla virhe mun sormien kannalta.. mulla oli sormikkaat käsissä mutta silti sormet naarmuilla nyt. Nemo oli siis hieman innoissaan haha.
Sitten otettiin vielä noutojamme ohjatun noudon kapulalla. Jätin Nemon istumaan paikalleen, menin jonkun matkan päähän, vapautin piskin ja heitin sille vauhdista kapulan. Toi hyvin jonkun matkaa, saattoi tiputtaa, vaadin vielä uuden kapulan ottamisen suuhun ja palkkasin. Hmm. Millähän saisin sen tuomaan enemmän. On tämäkin jo aika hyvin kapulan kanssa muttamutta. Liikkeiden jälkeen kehuin jätkää niin sairaasti että se riemastui kunnolla. Alkaa tämä yyberkehuprojekti tuottaa tuloksia!!

17. tammikuuta 2011

paikkamakuutreenit



Olin tuossa äsken valkoisen älykääpiön kanssa liikkeellä. Se sitten osaa piristää mielialaa juuri oikeina päivinä!
Ensiksi käytiin treenaamassa koulun parkkiksella, sairas ruuhka. Treenattiin aika sivistyneesti pienessä kulmassa, mutta ei silti. Eikö kokoajan joku yrittänyt autoaan juuri siihen tunkea (olenpa reilu, autot väistää, minä en :D okei ei). Nemo sai ainakin kunnon häiriötreenit. Alkuun pari kolme paikkaistumista, kaikki lyhyitä. Maa kylmä ja märkä, satoi tihkua. Nemo pysyi oikein loistavasti, vähän pälyili autoja. Sitten paikkamakuut, niitä otettiin yhteensä viisi lyhyttä. Alku meni oikein loistavasti. Olin juuri saanut piskin maahan ja kääntynyt poispäin, kun yhdestä autosta putkahti ulos pari innokasta kakaraa. Kuului riemunsekaisia kiljahduksia ja erotin vaan sanat "menkää kysymään saako sitä rapsuttaa". Ehdin juuri parahiksi kääntyä ja karjaista pennuille että älkää koskeko koiraan, nämä juoksivat sieltä kohti. Ja Nemohan oli noussut epävarmana istumaan. Oikein hienoa!
No, piski vaan takaisin maahan kehujen ja palkan saattelemana ja vapautus. Vielä yksi onnistunut paikkamakuu loppuun ja päätettiin treenit. Ärsyttäviä tämmöiset tilanteet.
Kierrettiin vielä lenkki puiston ja keskustan kautta, Nemon aivot olivat totaalisesti kateissa, voi argh. Hajut veivät kuusi nolla. Törmättiin myös Susaniin ja koiriin ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset.

16. tammikuuta 2011

i'm not allowed to resist


Melko vastakohtaiset. Huomaa tuosta kuvastakin Nemon turvan tilanteen. Ja en toki ole huomannut sitä itse. Vähän alkaa järsimään, kun joka toinen henkilö tulee petsiessä huomauttamaan että onpa koirallasia silmävuotoa. Jaa, en tosiaan ole itse nähnyt. Katsoo silmäpeilauksen jälkeen jos käyttää Nemon noista silmistä lääkärissä. Tai sitten vasta keväällä, vakaasti edelleenkin uskon että tämä talvikin vaikuttaa noihin rähmintöihin.
Tänäänkään ei tehty mitään järkevää, treeni-into alkaa kuihtua pikkuhiljaa. Käytiin päivällä pitkä lenkki, sain oikein onnistuneita kuvia. Oli helpompi kuvata Nemoa, kun pistin sille heijastinliivin päälle. Ei ollut koira kokonaan valkoinen.
Olen nyt jo saanut niin kyllikseni tästä talvesta ja lumesta, mutta eletään vasta tammikuun puoliväliä. Ei kovin hyvin mene. Haluaisin niin mielelläni treenata täyspitkää paikkamakuuta ulkona ja lenkkeillä ilman palelemista ja lumisadetta. Voisi tässä kevään odotuksen kunniaksi lisätä muutaman mahdollisen tokokokeen tuonne kalenteriin (tulisipa toukokuulle lisää sopivia kokeita). SM- toko horjuvassa harkinnassa, samoin kaikki muutkin. Tässäpä tämä.

15. tammikuuta 2011

aina ei voi onnistua

Eikä aina pitäisi automaattisesti olettaa onnistuvansa. Ei todellakaan, se vasta on typerää. Postauksen kuvat sontaisesta (ja väsyneestä) pikkukoirasta ovat keskiviikkoillalta. Se oli vaan niin kahjon näköinen nukkuessaan selällään kulmahampaat huulten raoista vilkkuen. Välkkyjen kuningas.
Tänään pesin Nemon, tuli tosiaan tarpeeseen. Päivällä käytiin taas ristinummen lenkki ja saatiin mukavia kuvia, aurinko salli kerrankin näyttäytyä!


Aamusta treenattiin koulun parkkiksella. Olipa hiljaista, ei lähes mitään häiriötä. Olin suunnitellut mielestäni mukavan treenin ja mukana oli aamuruoka rasiassa.
Ensin otin Nempalla noudon alkeita. Ihan mukavia. Se tuo kapulaa jonkun verran, saattaa tiputtaa, mutta kun pyydän uusiksi, tuo vielä vähän. Palkkaan aina vasta uuden yrityksen jälkeen. Torstaina sain sen tuomaan sisällä kapulaa tosi hyvin, vaikka keskivaiheilla aina tiputti. Kyllä se siitä.
Sitten otin luoksetulon. Joopa joo. Jätin piskin, käännyin ja huusin testiksi vaan 'käsky'n. Ennakoi, nosti jo takamuksen maasta. Käskin istumaan, istui takaisin, kehuin hurjasti. Sitten vasta kutsuin. Nemo tuli supervauhdilla suoraan sivulle. Kehuin jälleen hurjana, vapautin. En siis palkannut siinä välissä. Nemon ilme oli taas vähän what missä mun palkka. Seuraaminen. Alku ihan hieno, vasurikäännös oikein upea, mutta kun käännyttiin oikealle... väljentyi sairaasti ja loppu olikin melkoisen väljää seuraamista, kontakti katkeili. Loppuun rasiaruokapalkka.
Jäi harmittamaan melkoisesti tuo seuraaminen. Lenkin lopussa otettiin kaksi seuraamista vielä, ne oli sairaan hienoja. Että ei se ainakaan mitään pysyvää ole. Nemppa ei ole vaan aikoihin haahuillut seuraamisissa. Tuleehan niitä epäonnistumisiakin aina. Seuruissamme on nyt vaan ollut semmoinen huippuputki että kyllä se kolahtaa :D nooh, päätin että treenataan ehkä pitkää seuruuta kerran viikossa, muuten imuttelua, lyhyitä pätkiä.
Vilkaisin äsken blogin katsojatilastoja sun muita ja säikähdin, blogia luetaan melkoisesti varsinkin pohjois-amerikasta. Ja muualta ulkomailta. Oikein mielenkiintoista. Nyt voisin palailla uskonnontyöni pariin, kummasti ehti tässä ajalla blogiinkin kirjoittaa..

12. tammikuuta 2011

all seems so clear

Eilen treenattiin perusparkkiksella paikkamakuita. Olin vasta tullut koulusta ja Nemo nyt liehakoi kokoajan mun ympärillä iloisena, olisi varmaan hakenut kuun taivaalta.. ainakin melkein. Otettiin vaan useita paikkamakuita, lähinnä sitä etäisyyttä. Kävin noin kahdeksantoista metrin päässä, seisoskelin siellä hetken ja palasin. Nemo makasi oikein hienosti kaikki lyhyet makuut. Ei haitannut kylmä maa. Loppuun temppuiltiin ja pidettiin vaan sairaan kivaa.

Tänään jälleen koulun jälkeen parkkiksella. Juustokuutioita palkkana, hyvin maistui ja hyvin toimi piski. Alkuun ne peruspaikkikset. Ekassa etäisyyttä aika vähän, seitsemisen, kahdeksan metriä. Aikana semmoinen neljäkymmentä sekuntia, oikein hyvä. Kyyläsi mua ihan taukoamatta, julmettu kontakti.. sen pitäisi ehkä rentoutua vähän enemmän makuussa eikä kyylätä mua ihan skarppina. Olin ihan hiljaa koko makuun ajan, lopussa vaan sitten kehut ja palkat. Sitten kaksi vähän lyhyempää, etäisyyttä lähinnä, toisessa käväisin auton takana pikaisesti ja palasin, siellähän se kökötti. Ei ainakaan Nemoon enää kovin tuo lumi/märkyys taida vaikuttaa! Jes, yksi ongelma poistettu. Paikkikset siis kertakaikkiaan aivan sairaan hienoja, arvatkaa olenko tyytyväinen..
Sen jälkeen aika normina maahanjäävä palkattomana, oikein hieno! Palasin vierelle, vapautin ja kehuin Nemoa niin pirusti, pörrötin turkkia ja riehutin. Mitä meninkään sanomaan että vire laskee jos en palkkaa. No nytpä niin ei käynyt, vire taisi nousta kehuista. Nemo vaan katsoi ihan hämmentyneenä piru eikö sitä palkkaa tule. Skarppasi sitten seisomaanjäävän kunnolla ja sen jälkeen superpalkat. Mahtavaa. Sitten vain vahvistelin seisomisia ja maahanmenoja parit. Tosi kiva treeni.

Maanantaina tehtiin Janessan ja Wilin kanssa lähes kaksituntinen ristinummen lenkki. Piskitkin tuli jopa hyvin toimeen! Mitä nyt Nemo ei tajunnut Wilin leikkiinkutsuyrityksiä.
Eilen tehtiin sama kyseinen lenkki Nemon kanssa kahteen henkeen ja tänään taas oltiin Ainon ja Emma- collien kanssa järvenpään perukoilla lenkkeilemässä. Hyvin tuntee muuten kaupungin missä asuu.. Nemo rakastui nahkacollieen täysin, pää meinasi viipyä tyttökoiran persauksissa vähän liiankin paljon. Piskit juoksi oikein urakalla. Nyt on pikkupiski totaalisesti väsytetty, ollaan kyllä lenkkeilty niin sairaasti että mullakin on jalat ihan moskana.
Tuli vaan tuosta palkattomuudesta mieleen, musta tuntuu että oon itse kehittänyt siitä ongelman. Nemo taitaa kestää palkattomuutta ihan hyvin, mutta kuvittelen vain että se ei kestä. Asenteen muuttaminen siis.
ps. tuleeko näistä postauksista nykyään fiksuja vai fiksuja?

8. tammikuuta 2011

mahtitreenaaja vauhdissa

Kappas kummaa näin onkin joululoma jo lopussa. No, ei voi valittaa lomailtuaan melkein kolme viikkoa. On ehtinyt mainiosti koiran kanssa puuhailla ja treenata ja asettaa tavoitteita.
Meillähän piti olla tänään se silmäpeilaus. Ja mitä vielä. Aamulla ennen seitsemää tuli tekstari että koko juttu peruuntunut liikenneonnettomuuden takia. Selvä. Kyllähän se vähän ketutti, jo toinen kerta kun peruuntui. Kolmas kerta toden sanoo, vai? Nyt meillä on aika tammikuun lopussa.
Leikkasin torstaina vähän Nemon turkkia ja lopputuloskin oli sen näköinen, ehkä en nyt taas hetkeen koske varsinkaan päähän.

Treenaamiset on sujunut mielettömän kivasti! Sisällä ollaan lähinnä hiottu perusasennon suoruutta (se on jotenkin päässyt taaas menemään mukavasti vinoon..) ja kaukojen alkeita. Alkeina ne vielä pysyvätkin. Istumisessa edistytty hieman, maahanmeno junnaa nyt hieman.
Ulkonakin ollaan treenattu kahtena päivänä, jipii. Torstaina paikkamakuita ja seuraamisia.
Paikkamakuut ihan lyhyitä, maassa oli jonkun verran irtolunta. Molemmat oukei.
Seuraamisten aluissa ohjasin perusasentoon vinouden ehkäisyksi. Ennen liikkeelle lähtö innostin mennäänmennäänjee. Palkkasin aina yllättäen, lyhyestä hyväkontaktisesta seuruusta, pidempää pätkää.. juoksussakin pikkumies pysyi aivan mainiosti mukana, samoin vasurikäännökset!! Okei pieni käsimerkki mukana mutta vau.
Tänään sitten treenailtiin vähän kaukopalkan sietämistä, että palkka odottaa kentän laidalla. Mielelläni käyttäisin enemmänkin, mutta tämä palkkaustapa vetää Nemon yleensä aivan liian kiihkoihin, mistään ei tule mitään. Jätin palkan kosketusalustan päälle kentän reunalla ja näytin sen selvästi Nemolle. Piski oli heti sen näköinen että pitäisikö ryöstää tonne.. Otettiin ihan yksinkertaisia juttuja, istumisia, maahanmenoja, seisomisia, vähän pidempikestoisia, pari askelta seuraamista. Vapautin palkalle. Ihan bra.
Paikkamakuut oli niin hienoja! Ensiksi hieman yli minuutin makuu! Etäisyyttä kahdeksan metriä suunnilleen. Olinpa niin ylpeä jäbästä. Nemppa makoili ihan rennosti lumisessa maassa sen minuutin. Vähän kehuin. Jes! Toisessa makuussa olin vasta käskenyt sivulta maahan kun parkkikselle tuli auto ja ihmiset purkaantuivat sieltä ulos, Nemopa otti häiriötä siitä. Kontaktista vapautus ja uusi lyhyt paikkis.
Kapuloinnit taas vähän innottomia vaikka kuinka juoksin kapulan kanssa ympäri parkkista. Toi kaksi metriä, tiputti sitten. Annoin tarjoilla itse nostoja. Vielä myös vähän kaukojen alkeita siinä, yli-innokas piisoni sählää.
Otin treenin keskellä jotain pikkujuttuja palkattomina, hyvin wörkki. Huomasipa vaan että seuruussa laski heti vire. Otin ensin palkattoman seuruun, sitten palkallisen. Siinä toisessa oli heti valjumpaa menoa. Aloitin myös tämän kehumisprojektin kunnolla, tarkoituksena että Nemo arvostaisi kehuja treenatessa ja palkkaantuisi niistäkin. Joskus. Jonkun liikkeen jälkeen kehuin Nemoa ihan hurjana, kunnon pileet pystyyn ja täytyy sanoa että kyllä se piisonikin vähän innostui :-)

4. tammikuuta 2011

turhaa



Pari tämmöistä videota tässä. En tiedä itsekään mikä idea tuon ekan videon lopun 'mennäänmennäänmennään'- jutulla on, koira tuskin kuuli sitä... :) Nemonhan pitäisi ottaa suht rauhallisesti, nuo videot kertovat vähän muuta. Ei se enempää lenkillä spurttaillut. Ollaan tehty nämä kaksi päivää nyt taas pikkulenkkejä.



Se siitä kun kuvittelin sen ripulin menevän ohitse noin helpolla, ei. Aamuyöllä juostiin taas kahdesti ulkona, koira oksenteli ja ripuloi. Samoin on nyt pitkin päivää ulos ripuloinut, jee. Eläinlääkäriin soitettu, sanottiin että huomenna voi tuoda näyttämään jos ei ala helpottamaan. Inupektia oon tänään antanut kaksi tablettia. Kumminkaan ei mitään sen suurempia hätiä, Nemo syö kuin hevonen. Juomisen laita vähän niin ja näin. Tänään oon antanut kolmesti riisiä ja laittanut sekaan sairaasti vettä, sitten pistän Nemon onkimaan nameja vesikupista.
Treenailtiin niitä kaukoja taas tuossa. Huomasin videolta että istumaannousu oli vajaa, ainakin se yksi minkä videoin. Siihen siis tarkkuutta. Vaikka olisin jollain kerralla ihan piskin edessä ja käsken ylös, se ei nouse. Vasta toisella käskyllä. Mistähän moinen.
Maahanmenotkin edistynyt, ei enää yritä raapia kättä vaan menee maahan, tajuaa jo selvästi vähän käsimerkin päälle.
Voisi etsiä vaikka helmikuulle jostain möllitokon. Eipä muuta.

3. tammikuuta 2011

varsinaisia tähtihetkiä

Koiranomistamisen tähtihetkiä kun on juossut edellisen yön oksentelevan ja ripuloivan koiran kanssa ulkona ja nukkunut yhteensä ehkä kuusi tuntia. Nyt vähän väsyttää.
Olin käyttänyt Nemon illalla ensin puoli kasilta ulkona, sitten jätkä alkoi pyytää kymmenen pintaan ulos. Ei päästy edes tien varteen kun pikkumies oksensi pihalle. Ja ripuloi sitten tien varteen. Kahdentoista aikaan alkoi pyytää taas ulos. Nemo ei siis vingu tai mitään, pyörii vaan oven edessä ja tuijottaa. Ulos päästiin, ripuloi taas. Jossain vaiheessa yötä heräsin ja löysin kasan lattialta.. sitten neljän pintaan taas ulos.
Mutta eipä ole yön jälkeen tullut tavaraa enää ulos, onneksi. Aamulla annoin normiruokaa ja vähän riisiä ja sekoitin ruoan sekaan jotain vatsaa rauhoittavaa luonnontuotetta. Taitaa olla jälleen semmoinen päivän kestävä vatsatauti. Onneksi.


Ollaan lenkkeilty tässä lomalla ihan sairaasti. Kumma juttu, jos Nemon kunto ei ole kasvanut. Tai mun. Eilen treenattiin jotain mutta en enää muista mitä..
Äsken treenattiin varsin hyvä ja suunniteltu treeni sisällä.
Perehdyttiin kaukoihin ihan kunnolla, alkeisiin. Ensin istumista voimakkaalla käsimerkillä ihan Nemon nenän edestä, sitten nousin seisomaan, sitten seuraavassa vaiheessa metrin päästä. Hyvin nousi, parissa menin hieman liian kauas ja ei noussutkaan, helpotin heti. Bra.
Maahanmenon alkeita ihan nokan edestä jälleen käsimerkillä, yhdistin käskyä siihen.
Sitten kertailtiin perusasennon suoruutta, takaa kiertämällä. Kiepsahtamallakin tulee aika sukkelasti ja suoraan, pitäisköhän vaihtaa tämä perusasento.. alkaisi takapää toimia vielä paremmin varmaan.
Pari paikkamakuuta, Nemo unelias. Eipä ihmeempiä siis taaskaan treenailtu. Olen vaan tyytyväinen että sain vihdoin aloitettua noiden kaukojen treenaamisen.
Eilen tuli vaan ekaa kertaa sellainen kunnon fiilis 'ei jaksa jankata tätä tokoa kokoajan'. Nyt vaan uusia liikkeitä treenaamaan ja jätän ne vanhat hieman taka-alalle. Suunnittelin myös täysin tokoilematonta viikkoa tammikuun lopulle.