melko super

Kyllä on! Aamulla kinnarin kenttä, varjoinen reunapuoli, hiekalla. Tosi kiinnostavat nämä treenipostauksen alkuselostukset, mitä, missä milloin, miten.. millaisia nakkeja oli mukana- tyyliin.

Ensin pari ruutua, Nemo oli ihan kiihdyksissään jeejee vauhtia! Ruutujen jälkeen seuraamista, ei alustapalkalla, ihan kädestä palkkasin. Ja olipas hienoa menoa. Pätkät olivat aika pitkiä, suoria. Ei edistänyt, jätättänyt, oli tiivis ja hyvä kontakti. Täydellistä.
Väliin aina ruutuja ja sitten seuraamista. Otettiin parit seuruut kosketusalustapalkalla, mutta suurin osa ihan normaaliti kädestä palkattuna. Aijai sitä intoa. Ihan loppuun taas parit ruudut.
Se on niin Nemon vireestä kiinni tuo seuraaminen. Missähän välissä olen saanut sen näinkin hyväksi? Olin aamuisen treenin jälkeen aivan mielettömän tyytyväinen. Onhan siinä hiottavaa, juoksua ei olla ollenkaan treenattu ja käännökset kesken, mutta se into. Mahtavaa.

Eilen aloittelin tälläistä leluprojektia, leikitään joka päivä vähän patukalla sisällä. Ja yleensäkin, sitä että saisin sen innostumaan leluista. Eilen sain melko pitkään juosta patukan kanssa ympäri taloa, viskoa sitä ja singahdella sen perään ennen kuin Nemo innostui. Innostuipa kumminkin. Kun patukka oli sillä, otin toisen patukan esille. Kahdella sitten leikittiin, Nemolla näytti olevan tosi kivaa. Toisessa patukassa on semmoinen lukko kuten taluttimissa - se kilisee - ja siitä Nemo tykkää enemmän kuin patukasta, jossa on normi kädensija. Kiintoisaa. Mutta näitä jatketaan.

helletreenaaja

Oltiinpa tosi reippaita, käytiin oikein illalla treenaamassa, vieläpä oli tosi kuuma. Jipii. Janessan ja Wilin kanssa yhteiskoulun pihalla.

2min 30s paikkamakuu. Nemo makoili ihan suhteellisen hyvin, vähän liikaa pää pyöri ja nuuhkutteli ilmaa. Vähän sai muistuttaa. Alitajuisesti palkkaan koiraa melkein heti levottomuuden jälkeen, eli tavallaan siitä. Pitäisi tuokin lopettaa hyvän sään aikana.

Mutta joo, ihan hyvä se oli. Matkaa oli ensin 7m ja sitten lopussa 4m. En tiedä johtuiko levottomuus liian pitkästä etäisyydestä.

Sitten vaan temppuiltiin. Vähän seuraamisen käännöksiä käsiavulla, aika veltto Nemo. Ihan kivasti teki olosuhteisiin nähden. Sitten vielä parit perusstopit ja liikkeestä seisominen Janessan arvioitavaksi. Hinkkaamista vähemmälle. (kun muistaisikin kaikki mitä piti kirjoittaa ylös..)

Kuvailin Wilin treenaamista. Nää Nempan kuvat eiliseltä, oltiin illalla myöhempään liikkeellä ja ihan kaunoisia kuvia tuli. Aamulla oltiin metsässä, olipa ihanan viileä, oltiin niin aikaisin ja varjoisaa. On taas kyllä ollut niin pirun kuuma että huhhuh.

and stop the world from moving

Aloin jälleen miettiä, missä menen aina vikaan. Mikä kuseksii kokoajan. Musta vaan niin tuntuu, että meidän tokoilut ei yhtään edisty. Että junnataan samassa pisteessä vielä puolen vuoden jälkeenkin. Vaikka vaikeuttaisin treenejä, lisään häiriötä, kestoa ynnä muuta mahdollista.
Silti tuntuu että mikään liike ei ole täysin valmis. Häiritsee niin hirveästi se liikkeestä seisominen, kun se on mennyt huonoksi. Aamulla sitäkin treenailtiin, istumista tarjoilee satunnaisesti. Täytyy kai jättää nyt muut vähäksi aikaa pois ja keskittyä ainoastaan siihen stoppaukseen. Kauhulla vaan muistelin, kauan sen oppimisessa on mennyt. En siis sillä meinaa sitä, että se täytyisi uusiksi opettaa, kerrata vaan.

Kun olisi joskus kiva päästä kisoihinkin. Jossain vaiheessa taidan vaan sitten päättää, that's it, nyt vaan ensi kuussa kisoihin. Kun en jaksa enää jankata ja hioa pienimpiäkin yksityiskohtia.
On meillä siis aika pahasti kaikki kesken, paikkamakuu hyppy palkattomuus ja niin edespäin. Onhan meillä nyt siis ne möllit elokuussa, toivon ettei ole kauhean kuuma. Sittenkin nakkiluokkaan (kiitos Laura selvennyksestä).

Aamulla treenailtiin kinnarin kentän reunassa, aivan tien vieressä pehmoisella hiekalla, varjossa. Oli jo kuuma. Temppuiltiin jälleen aluksi joitain satunnaisia temppuja ja sitten paikkamakuuta kehiin. Sopivasti tuli neljän koiran lauma kadulle, meni hitaasti ohi. Nemo pysyi hyvin maassa, tosi valppaana kyyläsi piskejä, olin itse vaan kolmen metrin päässä ja varmistin pysymisen. Makuu kesti varmasti sen kaksi minuuttia, aika monella palkalla ja mun vaihtelevilla etäisyyksillä. Lyhyempi vielä siihen loppuun.
Ollaan sisällä tehty perusasentojen kertailua, kapulointia, yksi kahden minuutin paikkamakuu. Nemo on ollut tosi intona ja iloisesti tehnyt. Makuu oli myös hieno.

Pitäisi vaan jaksaa säilyttää tämä treeni-into lukionkin alkaessa ja vaikka jo etukäteen suunnitella ne päivät jolloin lähtee kentälle treenaamaan, muuten ei tule taas mitään.
Aamulla käytiin metsäilemässä, Nemo oli irti ja päätti lähtiä omin nokkinensa vastakkaiseen suuntaan, sai mukavasti karjua ja lopulta hakea pikkumiehen oikealle reitille. On se vaan fiksu ja filmaattinen. Käytiin myös autolla yksi reissu, päästin koiran vapaana ovelta autoon, sinnehän se singahti suoraan ja autosta kotiin tullessamme. Hassu.

treenaamiset

Aamulla oltiin yhteiskoulun kentällä vähän yli kahdeksan. Treenaamiset venyikin liian pitkiksi, vähän alle vartin mittaisiksi. Oli jo aamusta tosi hiostava sää. Nemo oli hivenen velton oloinen.
Jätin taas ruoan rasiassa kentän laidalle. Vähän koitin viritellä, eipä ihmeempää muutosta näkynyt.. alkuun seuraamisen käännöksiä paikallaan pyörimällä, hyvin pysyi messissä. Pieni käsiapu oli mukana.
Stoppauksen treenaamista, tämän haluan saada taas kuntoon. Ensin pysäyttelin sitä edestä, hyvin stoppasi, ei istunut kertaakaan. Sitten vauhdista pari kertaa, palkkasin heti pysähtymisen jälkeen. Innostuessan painoi pari kertaa perseen maahan. Saatiin onnistuneita suorituksia, sitten ihan jäävinä, ilman seuraamiskäskyä tosin. Käsiavulla. Kerran istui. Näissä oli takapalkka, ihan mukavia. agajapsp mitä olen nyt tehnyt väärin kun menee istumaan? Äänensävyyn kiinnitin huomiota, ruumiinkieleen.. luultavasti piski oli vain liian innoissaan. Treeniä.
Paikkamakoilua. Aikaa en ottanut, kännykästänihän ei löydy sekuntikelloa. Jätin kentän koulunpuoleiseen laitaan ja kävelin toiseen päähän, aidan luokse. Matkaa yli kymmenen metriä, en osaa arvioida. Hyvin pysyi, olin vähän aikaa siellä, tulin lähemmäs. Kävin palkkaamassa. Liikuskelin vaan kenttää ristiin rastiin koiran maatessa paikallaan. Pitää hommata sekuntikello jostain, muuten vähän vaikea katsoa kännykän normikellosta aikaa.
Loppuun vielä luoksari sillä ruoalla, tosi hiano. Ainoastaan nosti takamuksen maasta käännyttyäni, meni heti takaisin istumaan itse. Vauhdilla tuli.
Ihan kivat treenit, Nemo olisi voinut olla innostuneempi, mutta aina ei voi onnistua. Pitääkö näiden helteiden muuten vielä jatkua.. oikeasti.. en halua mennä tällaisessa kelissä sitten kahden viikon kuluttua kouluun.

kaikki alkoi jäljestä

Tosiaan, kaikki alkoi vaivaisesta nakkijäljestä. Olin kahdeksan maissa aamulla tallaamassa pellolla Nemolle nakkijälkeä. Innolla ja hurjan hyvin se jäljesti, pari kertaa jouduin rauhoittelemaan hysteeriseksi pyrkivää jälkimenoa, mutta tosi hyvä se oli.
Ja sitten se vähän innostui. Kuvat varmaan kertovatkin lopputuloksesta jotain.. oli mulla naurussa pitelemistä kun kävelin tuon näköisen otuksen kanssa kotiin, ihmiset hieman katsoivat. Porukat eivät oikein tykänneet. Suoraan pesulle mentiin, ja nyt on viikoittainenkin pesuoperaatio samantien hoidettu. Jestas, ei se ole koskaan ollut noin musta.

Sitten niihin treenaamisiin. Jääviä ja seurauksia ollaan otettu viime päivinä. Seisomaanjäävä on näköjään jo alkanut hajota. Se on niin totta, meilläkin alkaa hajota toiset liikkeet käsiin kun toiset saadaan kuntoon. Harmittaa pirusti, juuri kun olin saanut sen seisomisen supervarmaksi. No, ollaan paljon perusstoppeja tehty ja liikkeestäkin, satunnaisesti tarjoaa istumista, piru vie.
Seuraamiset on aivan mielettömiä! Tai oli ainakin eilen. Treenattiin koulun parkkiksella, häiriötä jonkun verran. Jätin iltaruoan rasiassa parkkiksen laidalle. Alkuun ruutuja, pisin lähetysmatka neljä viisi metriä, aivan supersiistejä. Innolla meni, jeejee. Niissä taisi sopivasti vire nousta seuraamisiin. Seuraamiset täydellisiä. Aika pitkiäkin pätkiä, pari käännöstä vaan. Innokas, jopa edisti (!!), tiivis, tosi hyvä kontakti. Superia. Treenin lopussa annoin sille sen ruoan sieltä rasiasta. Yritin muutenkin palkkailla vähemmän siinä treenatessa kuin normisti, ja se ruoka oli vähänkuin se jättipalkka siihen loppuun.
Sää muuttuikin tosi nätiksi, voitaisiin kohta jälleen lähteä ulos.
editt/ mikähän siinä nykyään on, että löydän tekstistä kirjoitusvirheet vasta sen jälkeen, kun olen julkaissut sen. Ärsyttävää.

sä tiedät että me kohdataan kaikki haasteet yhdessä

Nemolla onkin tänään ollut vallan paljon äksöniä, siskoni pienet lapset ovat olleet koko päivän meillä riehumassa. Varsinkin pienempi, kolme vuotta, on ollut varsin ihastunut Nemoon.
Aluksihan Nemo oli jälleen kovasti vahtimassa arvokasta kämppäämme, mutta hetkessä tottui pieniin vieraisiin. Se on harvinaisen nätisti, ei ole yrittänyt pomppia pikkuisia vasten tai mitään, antaa rapsuttaa jopa päästä ja nuolee vaan kaikkia kokoajan. Ihankuin se tajuisi, että joo nuo ovat noin pieniä ja pitää olla nätisti. Upia piski.

Nyt sitten meillä on möllitoko Espoossa ensi kuussa. Mölliluokassa. Sähelsinkin ensin ja laitoin nakkiin, mutta mölliin. Nakki olisi ihan naurettavan helppo. Olisin voinut alokkaaseen laittaa, mutta en ole ihan varma saako siinäkin palkata välissä. Mölli on sekin ehkä vähän helppo, mutta antaa mennä. Ehkä sitten syyskuulle vielä yksi mölli ihan alon mukaan ja näin. Hihi mua alkoi nyt jo jännittää joku möllitoko. Ja tää on illalla, Nemo on eniten terässä aamulla. Ja se on muuten myös ulkona. Kunhan ei olisi kauheaa hellettä eikä kaatosadetta... apua jos on.

Treenailut on tosiaan mennyt aika mainiosti ja koira on muutenkin kaikinpuolin mainio. Alkuviikosta sitä pisti takapihalla loikoillessa joku örkki vatsaan. Pelästyin kauheasti kun yhtäkkiä koira alkoi vinkua hurjana, pyöri ympäriinsä ja lopulta kiipesi syliini. Tutkin sen ja vatsaa tutkiessa kauheat ärinät, selvä paikka löytyi.
Siinä se sitten kyyhötti tovin jos toisenkin sylissäni kurjana, aika liikuttava. Ja toissapäivänä pellolla se tuli yhdestä puskasta ja sitten sillä oli jotain nielemisongelmia, nieleskeli kauheasti kotona ja vaikutti huonovointiselta. Ajattelin että nyt se taas tukehtuu johonkin, mutta se meni ohi, hyvä.

Eilen treenattiin aamusta sillä lähinurmella. Oli ihan sopiva keli aamusta. Ensiksi vaan paljon temppuja. Nemo oli ihan sairaan iloinen, hienoa. Maasta istumaannousuja sivulta otettiin paljon, se OSAA sen!! Vihdoin ja viimein. En ole tätä kauheasti hinkkaillut, ottanut aina treeneissä ja muualla pienellä käsimerkillä. Nyt nousee hienosti skarppina ekalla käskyllä, vihdoin! Oon niin iloinen. Näiden lisäksi niin sanottua paikkamakoilua. Jätin paikalleen ja kävelin ruohokentän kumpaiseenkin reunaan, matkaa joku vähän alle 20m. Hyvin pysyi, katseli mua tarkkana. Palkkailin aina välissä. Hieno.
Tänään samalla paikalla aamulla. Luoksetuloihin keskityttiin. Ensin läpijuoksuna aamuruokapalkalla, hieno vauhti, ei ennakoinut.
Toinenkin läpijuoksuna, alustalla broileria. Jätin paikalleen, huutelin käskyä. Kolmannella ennakoi, palautin, käskyttelin, palkkasin. Pääsin alustan eteen ja huomasin sen olevan täynnä ampiaisia.. aloin häätää niitä ja siirsin alustan, koirakin nousi - fiksu meikä, olisi pitänyt vapauttaa se. Saatiin onnistunut luoksari, sitten vielä ihan normi, sekin hiano. Mikä parhainta, pikkumies täysillä mukana! Jippii.

kuka tietää missä me ollaan huomenna

Pesin ja trimmasin Nemon eilen, siitä tuli aika hieno. Tai tasoittelin vaan tuota karvaa. Kyllä kyljistä ja vatsasta ja rinnasta lähti aika paljon karvaa, päästä ja niskasta vähän vähemmän. En uskalla kauheasti ottaa pois. Tosin se ehtii kasvaa, kun se erkkari vasta elokuun lopussa.
Ollaan tässä jo monena päivänä päästy normiin lenkkirytmiin - eli pitkiin lenkkeihin. Ei sää nyt ole varsinaisesti viileämpi, sen verran että Nemo jaksaa paremmin.

Kaikenlaista pientä tokoilua ollaan harrastettu viime päivinä, lähinnä sisällä ja takapihalla. Muistin äsken varmasti, että eilen ei tehty vakavampia tokojuttuja. Mutta taidettiin tehdäkin. Takapihalla, lyhyitä seuraamisia. Ja tosi hienoja oli, ilosesti seurasi. Paljon kehuja palkkaa ja riehumista sitten siinä.
Sisällä ollaan harrastettu parin askeleen seuraamispätkiä, sitä vaan että Nemo pysyy vierellä ja istuu heti perusasentoon kun pysähdyn. Ne on sujunut kivasti, ilosesti. Kapulointia ollaan paljon myös harrastettu, Nemon mielestä on huippukivaa ottaa kapula suuhun kun omistaja on sitten ihan jeejee ja sitten Nemokin on.

Aamusta kinnarin koulun pihalla, tällä kertaa asfaltilla, varjossa. Oli suhteellisen viileä. Patukka oli mukana, mutta en tietenkään saanut Nemoa innostumaan siitä. Oon miettinyt aivoni pihalle sitä, miten saisin Nemon innostumaan leluista. Miten kummassa. Olisi niin paljon helpompi treenata kun koira haluaisi leikkiä kunnolla, sitä voisi palkata lelulla, virettä saisi nostettua leikkimällä.
Jälleen seuraamisia. Pidempiä pätkiä, itseasiassa meille todella pitkiä. Nemo oli ihan mahtava! Aivan super. Seurasi mielettömällä innolla, ilosesti, kontakti pysyi, pahaa jätättämistä ei tapahtunut, yhdessä vaiheessa seurasi pari senttiä liian takana. Tiivis oli. Palkkasin ihan kädestä ja kerran vaan edestä kosketusalustalta. Mainiota. Jätettiinkin treenaamiset noin neljään todella onnistuneeseen pätkään, turha jankata enempää.
Sitten vähän käännöstreeniä, ihan paikallaan vaan. Hyviä nekin, innolla oli messissä. Nemo oli vallan mainio tänään. Loppuun sitten temppuiltiin siinä ja laitoin sen kävelemään puomin päällä monesti. Tulisi tosiaan hyvä agipiski varmasti.
Jatketaan nyt treenaamisia leikkimielisemmin ja näitä tosi lyhyitä treenejä, kyllä se kiinnostus säilyy. Jospa vaan ilmoittaisin meidät kokeeseen, ehkä syyskuulle? Lokakuulle kenties?

all yours

Selailin tässä juuri noita näyttelyitä. Olisin halunnut Kouvolaan, mutta eipä heru kyytiä mistään. Ja okei, suomalaiset miestuomarit eivät ole oikein perustaneet Nemosta näyttelyissä. Joten ilmoitanpa huomenna vaikka tuohon perinteiseen kääpiökoirien erkkariin, kaivopuistoon elokuun lopulle. Amerikkalainen tuomari, jännää, en tiedä yhtään mistä ne tykkää. Sitten Lahti kv olisi semmoinen, johon voisi ehkä päästäkin, lokakuun lopussa. Sitten joulukuussa messari tietty, kunhan näihin pääsisi, olisin huipputyytyväinen. Tuo näyttelytouhu tänä vuonna on vähän jäänyt.

Tänään treenailtiin vähän sisällä kapulailua, oikeanpuoleista perusasentoa (samalla takapään käyttöä) ja kaukoistumista.
Nemo oli tosi kivasi mukana, kapula nousee jo hienosti. Oikeanpuoleinen perusasento on vielä tosi jäykkä, alustan avulla tehdään. Kaukoistuminen ihan kiva, tässäkin aloin ehdollistamaan siihen takana olevaan palkkaan. Siis eihän tuo ole vielä ollenkaan valmis, alkeita vasta. Vaihtelen nyt vähän näitä treenattavia juttuja, yleensä kun olen sahannut vaan niitä alokkaan tylsiä juttuja. Eh ja kun minun piti olla treenaamatta.
Sain jopa tilattua treeniliivin tänään, jes. Voisi palata jossain vaiheessa normitreenitsydeemeihin, tosin kera lyhyempien treenien.

otetaan vaan ihan rauhallisesti

Mistä näitä hellepäiviä tulee. Ei se minua haittaa, koiraa vain. Tänään on onneksi ollut vähän viileämpi. Aamulla päästiin menemään pitkä peltolenkki, Nemolla oli sairaan kivaa. Se vaan juoksee siellä hiekkateillä päättömänä edestakaisin ja nauraa. Jeejee.
Muuten, silloin siellä mökillä Nemolla oli vaan yksi punkki, sekin käveli sen päässä. Ja en millään meinannut päästä siitä eroon. Vain yksi ötökän puremakin löytyi, kaikki suoja-aineet siis auttoivat. Siellähän siis oli mielettömästi ties minkälaista elukkaa.. ja löytyyhän niitä pirun elukoita täältä kotoakin.
Tänään ohitettiin lenkillä pari kaljupiisonia, niiden omistajalla oli tuohtuneet ilmeet. Nauratti vähän sen jälkeen.

Eilen kapuloitiin, Nemo tykkäsi kovasti. Nosti kapulaa jo monien senttien korkeuteen. Ja se teki iloisesti, mikä parhainta! Tänään myös kapuloitiin, hienoja.
Sitten otin vähän perusasentoja tuolla alustalla, jos sillä opettaisin uusiksi, saisin tosi siistin asennon. Päätin myös opettaa nyt tässä epävirallisemmalla tokokaudella sille perusasennon oikealle puolelle. Kauhistuin sitä, miten 'jäykkä' koira on vasemmalta puolelta, tokoillessahan se käyttää vain oikeaa puoltaan, niin sanotusti. Sainkin sen ihan hyvin tulemaan tuo alustan avulla oikealle sivulleni, olipa jännää.
Tänään oleiltiin Nemon kanssa päivällä parisen tuntia takapihalla, jätkä nukkui siellä selällään, lonkat taipuneina ihan maahan saakka, vatsaansa tuuletellen, etutassut kohti taivasta. Myönnetään, aika liikuttava. Se on niin paras hassu.

parhain vaikka ei tekisikään mitään

Tokoilut nyt ihan OIKEASTI joksikin aikaa pois. En vaan tiedä, miten saan pidettyä tästä päätöksestä kiinni.
Krhm, itseasiassa tuossa äsken jo treenailtiin hyppyä mutta se ei ole niin vakavaa sahaamista.
Eilen aamulla seitsemältä koulun hiekkapihalla, ei onnistunut. Yhtään mikään. Nemo vaan läähätti ja aamuruoka oli liian kova vetomagneetti seuraamisessa, ei sujunut. Muutkaan, seuraamisia ja käännöksiä yritin ottaa. Lopetettiin aika lyhyeen sitten.

Ei kai oikeasti voi mitään. Turha mun on yksikseni treenata, kun koira ei jaksa, eikä sitä kiinnosta. Kohta mua itseänikään ei huvita. Kaikki varmaan osaavatkin jo päätellä - ei möllitokoa tänään.

Aamulla olin jo jee innoissani hieman viileämpi sää ja käytiin pidempi peltolenkki, no miksikäs se sää heti päivällä muuttui hehheh. Nyt vietetään siis vaan stressitöntä tokovapaata elämää Nemon kanssa. Enkä osaa sanoa kauanko.

Oltiin eilen illalla Anninan ja Pepin kanssa lenkillä. Nemo oli aika epähieno. Se oli puistossa vapaana, tieltä lähestyivät kaksi naista rattaita työntäen. Eihän Nemo ole koskaan lähtenyt ihmisten luokse (paitsi silloin edellisen kerran kun oltiin kavereiden kanssa lenkillä). No, mitäs tällä kertaa. Pikkujätkä oikein kokoaa ryhtinsä ja ampaisee ihmisten luokse karjuen täyttä kurkkua, naisten ilmeet olivat hieman varovaiset ja äkäiset. Minäpä sitten lähden Nemon perään karjuen yhtä lujaa kuin se, pyytäen naisilta anteeksi - jotka sanoivat vaan ei se mitään, ilmeet kertoivat muuta -, ja tuon pikkupiskin takaisin kauemmas.
Argh. Onko sen lenkilläkin oikeasti pakko vahtia? En mä keksi tohon käytökseen mitään muuta, kuin että se on vahtimista. Samaa mitä tekee joskus takapihalla.

vaikee sannoo

Ärsyttää. Miksi edes lähdin treenaamaan Nemon kanssa, jos kumminkin tiesin, ettei se oikein tule tekemään mitään tuossa säässä, tuolla fiiliksellä?
Koska haluan aina luulla, että tällä kertaa se toimisi. Jospa nyt. Jospa saisi sen innostumaan. No jaa, se voi olla hankalaa.
Kävelimme Janessaa ja Wiliä vastaan todella lyhyen matkan ja sitten menimme treenaamaan yhdelle nurmelle. Jo sen matkan jälkeen Nemo oli ihan läkähdyksissä, läähätti niin että kieli näytti irtoavan suusta. Yritin vähän temppuilla sen kanssa, veltosti jaksoi vähän.

Paikkamakuu, vissiin jotain yli 2min, Janessa unohti laittaa kellon käyntiin :--D ja en ole tyytyväinen makuuseen. Vilkuili paljon, siirsi paljon etutassuja, jotenkin sivulle. En sitten tiedä, meinasiko nousta kokonaan. Taisin olla liian pitkän matkan päässä, joku kuusi metriä. Muuten ihan ok, palkkaa oli taas paljon.
Paikkaistumisia, Janessa kierteli Nemon ympärillä häiriköimässä. Nyt oikeasti muistettava: ei kokoajan hullua kehumista, ei liikaa palkkaa, kumpaakin vähennettävä! Kyseiset pinttyneet treenitapani ärsyttävät itseänikin, niitä on vähennettävä. Koira osaa vähemmälläkin.
Pysyi ihan hyvin istumassa, minä taas sähläsin itse liikaa..
Testattiin seuraamista pienillä muistutusnykäisyillä, kun alkaa haahuilla. Omasta mielestäni se vaan haahusi kokoajan, kattoo nyt sopiiko tämä tapa meille. Kokeillaan kunnolla kunhan koira olisi joskus elävien treenaajien kirjoissa.
Luoksetulo takapalkalla, kosketusalustalla broileria. Ihan hyvä, hidas vauhti. Tämänkin treenin jälkeen oli ihan kuollut.
Käytiin vielä keskivertopitkä lenkki, mukavaa oli. Okei se meidän treeni ei ollut mukava ääärh.

Muistettava:
- ei liikaa kehumista ja palkkaa

- äänenkäyttö on sallittua; jos alkaa haahuilla liikaa, ärähdän kunnolla yms, vähän muistutan

- erilaisia treenejä, ei liikaa saman hinkkaamista

Kuinkahan sekava merkintä tästäkin taas tuli.

melkoinen vesikoira

Uintikuvia mökiltä, juuri siltä kerralta kun uitiin pelastusliivin kanssa. Mielellään se tulee veteen - ensimmäinen neitimäinen kuva antaa ymmärtää muuta -, mutta kun tassut eivät enää yllä pohjaan, ei uskalla tulla pidemmälle.
Kovasti se oli tosiaan kokoajan laiturilta loikkaamassa. Sai tukea aika paljon vatsasta, että pikkumies pysyisi hyvin pinnalla. Uintityyli oli vähän heikko, ei ihmekään, ensimmäisiä kertoja kun Nemo kunnolla ui. Kolme kertaahaan jätkä kävi kunnolla uimassa mökillä, silloinkin vain vähän aikaa.

Laitoinpa tonne tapahtumiin ylös pari näyttelyä, mihin olisi mukava mennä. Jos saisi ne ilmot vaan laitettua menemään ajoissa, se on jotenkin mulle aina tosi vaikeaa.. ja tietenkin rahaa jostain.

missä mennään

Nyt liikekatsaus. Samalla tulee varmaan ilmi mitä ollaan treenattu tässä viimeisten viikkojen kuluessa. Ei olla mitään järeitä treenejä tehty, enemmän hiottu joissain liikkeissä pieniä juttuja, joitan yksityiskohtia.

luoksepäästävyys: Se on varma. Kertailua silloin tällöin, uusilla ihmisillä uusissa paikoissa.
paikkamakuu: Pysyy hyvin 2min, etäisyys on tosin korkeintaan ollut nelisen metriä. Etäisyyden kasvattamista hiljalleen, eripituisia aikoja, uusia paikkoja, varmuutta. Mökillä otettiin kerran minuutin makuu, se oli hyvä. Lonkalle meneminen pitää saada pois. Maassa pysymisen pitäisi olla aika varmaa, mutta ei se kai koskaan voi olla liian varmaa. Treenasin sitä myös jonkun verran, että laitoin koiran maahan ja kävelin, juoksentelin ja loikin sen ympärillä. Hyvin pysyi.

seuraaminen: Tässä sitä bisnestä riittääkin kerrakseen.. seuraamisessahan on ollut ongelmana se että Nemon saisi tarpeeksi hyvään vireeseen ja että se motivoituisi kunnolla. Ja ei voida treenata liikaa, ettei piski kyllästy. Se hyvä palkkaustapakin on meille vihdoin löytynyt. Ollaan siis kosketusalustan kanssa treenattu, sillä on tullut melkoisesti vauhtia ja intoa. Seuraamista ollaan treenailtu lyhyitä pätkiä, joskus silloin tällöin otetaan vain paria askelta. Käännöksiä ollaan treenattu paikallaan, käsiohjauksella.
Joskus viime viikolla treenattiin sekä käännöksiä että suoria, eri päivinä. Suorat olivat todella hyviä, innolla teki. Pitäisi joskus seuraaminen siihen kuntoon, että pitkätkin pätkät onnistuisivat. Ja juoksuosuudet.

liikkeestä maahanmeno: Tämä on hyvällä mallilla, takapalkalla saatiin intoa ja vauhtia. Varmuutta vielä tarvitsee. Olen treenaillut useasti ilman seuraamiskäskyä, houkutellut vaan kulkemaan vapaasti vierellä, etten turhaan tässäkin hinkkaisi sitä seuraamista. Otettiin viime viikolla liike ihan kokonaisena. Se oli tosi hieno. Seurasi hyvällä vireellä, salamana maahan, varmana pysyi kun palasin, nousi hyvin istumaan, vapautin heti jättipalkalle. Mutta varmuutta lisää.
liikkeestä seisominen: Tämäkin hyvässä kuosissa. Samoin ollaan treenattu kuten edellistäkin, takapalkalla. Otettiin myös viime viikolla ihan kokonaan, hyvin varmasti jäi seisomaan, mun omasta mielestäni liike onnistui nappiin. Tähänkin sitä varmuutta ja yksityiskohtien hiomista.

luoksetulo: Mökillä treenattiin monesti vauhtina, heti kun koira oli kohdalla, heitin sille patukan ja alettiin leikkiä. Kerran myös isolla ruokapalkalla, siinä tuli tämä ennakoiminen, nousi istumisesta ja lähti tulemaan kohti. Sitä istumista varmisteltiinkin paljon, huutelin käsky:ä monesti. Ja sitä vaan, että laitoin koiran istumaan ja kiertelin siinä ympärillä. Luoksetuloon voisi vielä saada vähän sitä vauhtia, ja se ennakoiminen pois.
estehyppy: Hyppyä ei ollakaan aikoihin treenattu. Ensinhän opetin sitä käsimerkillä, sitten vähän kosketusalustalla ja nyt ollaan taas siirrytty käsimerkkiin. Nemo ei hevillä irtoa esteelle, tarvitsee ison käsimerkin. Seisahtamisessa esteen toisella puolella ei ole ongelmaa, itse hypylle lähtemisessä kyllä... harjoittelua vaan.

Siinä nyt ne, voisi tehdä vielä kunnollisen treenisuunnitelman, että mitä milloinkin. Nämä lämpötilat ovat vähän hattua hiertävät, yli kolmekymmentä astetta... tossa kympin maissa takapihalla paikkamakoiltiin, muuhun ei nyt kyennyt.
Huomenna olisi illasta tarkoitus mennä treenaamaan, saa nähdä tuleeko mitään. Nemo on ihan kuollut, tämmöiset asteet eivät sovi sille. Pahaa tekee katsoa, kun koiralla on sisälläkin aivan liian kuuma.

kaupunkipiski selvisi maalaiskoitoksesta

Tiedossa hyvin seikkaperäistä selostusta rasittavasta mökkireissussa. Onneksi ollaan himassa. Matka alkoi viime lauantaina aamujunalla Jyväskylään, josta autolla Äänekoskelle. Nemo otti junassa hyvin rauhallisesti, kuten toisesta kuvast näkyy. Se ei ole koskaan ollut junissa pitkiä matkoja lattialla, mutta mahtavasti oli. Tampereella tuli kyytiin pari muuta koiria, ensin väännettiin pienet murinat, ne uskals tulla mun vaunuun murmur. Mutta nuuskimisen jälkeen kävi koisimaan. Vähän yli puolen tunnin automatkakin oli tuskainen sillä helteellä.

Mökillä Nemo tutki paikat suurella innolla. Ei onneksi yrittänyt merkkailla ollenkaan sisään tai muuta typerää. Ulkona oli ekat tutkimiset kiinni, sitten sai olla suuressa pihassa irti. Siinä ei kauheasti ongelmia syntynyt, mitä nyt meinasi karata simpukan perään ryteikköön ja vajaan pari kertaa.. hyvin totteli kumminkin. Olipa mukava pitää piskiä vaan kokoajan irti.

Soutelemassa käytiin kerran, Nemo sylissäni. Hyvin oli veneessä, tosi hämillään. Ei rimpuillut tai muuta, tuijotti vaan hämmentyneenä järvelle.
Pelastusliivin otti hyvin vastaan, siinä ei mitään ongelmaa. Liivin kanssa uitiinkin yksi päivä, niitä kuvia myöhemmin.

Järvi oli Nemon mielestä hemmetin jännä. Hyvä, kun tossa mökissä on hyvä oma matala ranta, piski pääsi kunnolla tutustumaan veteen. Viimeinen kuva ylempänä, siinä Nemo oli ihan ihmeissään kun pohjasta tuli kuplia.
Jätkä kahlasi vapaaehtoisesti niin syvälle, että vesi ulottui kaulapantaan, sitten oli käännyttävä. Ei tullut millään itse uimaan, niin etteivät jalat yllä pohjaan. Laiturilta olisi useastikin loikannut meidän perään kun mentiin uimaan, en antanut, siinä olisi voinut sattua - vesi oli laiturinkin kohdalla tosi matalaa - tai syntyä paniikki. Parit ekat päivät uimaan mennessä oli kiva kuunnella hädissään rannalla karjuvaa pikkupiskiä.

Turkki oli muuten hurjan ihastuttava Nemon pulikoinnin jälkeen. Kahlauttelin sitä useampana päivänä ja kolme kertaa laitoin uimaan, tukien vatsan alta ja kehumalla. Vähän aikaa ui, sitten pyrki kohti laituria. Oli kyllä niin suunnaton ruipelo polskimisen jälkeen.

Sain Nemon innostumaan mielettömästi eräästä tietystä kepistä, sillä leikittiinkin hurjasti parina päivänä. Harmi vaan, kyseinen keppi jäi sitten sinne.
Parit kolmet jäljet tein, aika helppoja jälleen. Innolla jäljesti, vähän liikaa hosumista. Broileria tai nakkia siellä täällä.
Pari kertaa myös piilotin Nemon luun ulos, sillä aikaa koira odotti sisällä. Kävin hakemassa, annoin etsimiskäsimerkin, peitin silmät. Molemmat kerrat erittäin vakuuttavia, ilmavainulla kai etsi. Hassuako miten taitava se oli. Molemmilla kerroilla vielä hautasin luuta vähän maahan. Toinen kerta varsinkin oli tosi hieno. Hautasin rantaan mäen juurelle hiekkaan. Lähti suoraan rantaan, kadotti hajun, haahuili laiturilla, jelppasin vähän ja löysi kuopasta. Aika hiano.

Nemo ei oikein suostunut kävelemään lenkkiä maalaismaisemissa. Oli niin hiljaista. Oikeasti, tuosta huomasi että hiljaisuus ja koirattomuus hämmensi sitä sairaasti. Parin neljän kilsan lenkkiä silloin tällöin vedeltiin. Säätkin oli niin kuumat, ettei paljoa pystynyt. Päivittäin treenailtiin pieniä, niistä myöhemmin lisää.
Kotimatka meni hyvin, oli sairaan ihanaa päästä kotiin. Nemo vaan koisi taju kankaalla junassa. Huomaa, että koira vähän taantunut. Ei ollut uskoa silmiään, kun näki koiria, vetää remmissä.. eihän se karseasti remmiä nähnytkään viikon aikana.
Tuossa oli vähän kuvia, paaljon on lisää. Nyt nukkumaan.

pikainen vielä

Huui tänään heinäkuu!
Oli vissiin sunnuntai kun käytiin Anninan ja Pepin kanssa parin tunnin mukava hellelenkki. Peppi on nyt jo Nemoa roimasti korkeampi, hassua. Silti se on niin kevyt. Nemolla oli vihdoin taas koiraseuraa, jee.

Eilen illalla takapihalla tokoa. Paikkamakuita. Ja yritin nyt kunnolla puuttua siihen lonkkaongelmaan. Nykyään melkein aina paikkamakuun maahanmeno on suoraan lonkalle menevä. Raivostuttavaa. Itsepä olen siitä palkannut joskus ja saanut sen aikaiseksi.

No, Nemolla jälleen superhyvä vire ja into. Vapaana, broileria palkkana. Hyöri ja pyöri kierroksilla mun ympärillä, koitin vähän rauhoittaa. Perusmaiden kertailua, sitten viereltä maahanmenoja, ohjattuna, ettei menisi lonkalle. Sitten ilman ohjausta, palkkasin lonkattomista maahanmenoista. Varsinaisia makuita, ensin 30s parilla metrillä. Sitten tosi lyhyt, jättö vaan oikeastaan. Sitten vähän päälle 2min, kahden ja puolen metrin etäisyydellä, kolmella palkalla. Olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Oli niin oikeassa mielentilassa makuulle, jee. Rauhallisena makasi, ei pälyilyä tai nuuskimista, makasi vaan. Upeeta.
Loppuun vähän riehuttiin. Kerrankin tokoilu sujuu! Tänään vikat tokotreenit meidän osalta, möllit sitten parin viikon kuluttua ja kesätauko.