stop being so afraid and start living instead

Oltiin pari viikkoa sitten Lauran luona kyläilemässä Hesassa. Nemolle riittikin naisia mistä valita - nooh, Leia vei silti voiton ;) musta iki-iloinen pörriäinen sai sietää valkoista perskärpästä koko viikonlopun. Hesassa ollessa käytiin jopa treenaamassa!! 

Treenattiin läheisellä ihan oikealla koirakentällä Lauran ja Amyn kanssa.

Mitähän tehtiin Nemon kanssa. Kun en muista kunnolla. Kenttä oli nurmipohjainen ja se oli vissiin vähän aikaa sitten leikattu ja leikatut nurmitupot oli jätetty siihen päälle. Täynnä mahtavia hajuja. Nempan mielestä se oli melkoisen jännä, se lähti jopa muutaman kerran haahuilemaan. 

Otettiin vähän perusasentoja, pikkuisen seuraamista, paikkaistuminen, kaukoja. Yksi vauhtiluoksari myös. Peruskivaa, vire olisi voinut olla korkeampi, muuten ei valittamista.

Reissu oli kaikkiaan kiva vaikka sunnuntaina olikin kurja keli. Nemo sai rautatieasemalla taas huomiota, italialaiset turistit olivat aivan riemuissaan ja ottivat piskistä useita kuvia ;)

Oli pakko lisätä Amyn Sansista tämä kuva, lapparit olivat saaneet kesäturkin Lauran käsittelyssä! Hassu mutta niin söpö tyyppi haha.

Kuvassa koko viikonlopun koiralauma, portugeesit Leia, Blanka, Cava ja bichonit Leevi ja Nemo.

Oon viimeaikoina jopa ottanut kameran lenkille mukaan, tänä aamuna ekaa kertaa koko heinäkuuhun, hyvä minä! Käytiin viime viikolla pitkä lenkki Ainon ja elukoiden kanssa, siltäkin lenkiltä on kivaa kuvasaldoa jota sitten joskus myöhemmin. Jospa tässä ryhdistäytyisi kamerankin käytön kanssa. Harmittaa vaan kun se kitti sanoi työsuhteensa irti....
Nemppa on ollut nyt tässä pari päivää jotenkin tosi väsynyt ja ehkä jumisen tuntuinen, pitäisi saada se fyssari varattua mahdollisimman pian.

Lisäksi jopa pieni treenikärpänen on tainnut puraista mua, huomasin tänään selailevani koiramme-lehdestä meille tokokisoja syksyksi. Jee, vihdoin! Käytiin pari päivää taaksepäin treenailemassa läheisellä kentällä. Kirjoitin jopa ylös mitä tehtiin. Nemolla ihan keskivertokiva vire, virittelin suullisesti ja riehumalla ja tempuilla.
Tehtiin alkuun paikkaistuminen, kävin kauempana ja olin lähempänä, naksuttelin ja palkkailin.
Lisäksi paljon kapulointia, pyysin tyyppiä kiertämään koriskorien tolppia kapula suussa. Haha tässä olikin mukavasti säätämistä, Nemppa kiersi tolppaa ilman kapulaa, kapulan kanssa, väärästä suunnasta, kiljui. Olipa sillä ainakin hauskaa.
Sitten kaukot oli tosi hienot. Sitten seurauttelin vähän kapulan kera ja naksuttelin seuraamisen pakittelusta. Aika kivaa. Kaikista kivointa, jos alan taas innostua tokoilusta. Se on niin kivaa.

what would you try if you had no fear

Haha kuulkaas me ollaan elossa! Vaikka vähän pahalta onkin näyttänyt koko kesän ajan blogin suhteen hupsista. Voihan sitä vähän selitellä; elämä on kesän ajan vaan keskittynyt muualle kuin koneelle. Ja täytyy myöntää, blogin päivitysinto laskee treeni-innon katoamisen myötä. Ollaan tässä välissä ehditty muuttaa ja viettää viikko Turussa. Ihana kaupunki, rakastan sitä paikkaa.

Treenailtu me ollaan tosiaan muutama kerta, eilen varmaan ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Ja silloin pari viikkoa sitten muutamat ihan kivavireelliset treenit. Eilinen oli vähän laimea = painostava sää + uusi kenttä.

Huomaa, että koiran käytös menee entistä pahempaan suuntaan treenaamisen loputtua lähes kokonaan. Ugh, mikä mua vaivaa, milloinhan saan itseäni niskasta kiinni. Naksuttimen sentään löysin, luulin sen kadonneen muuttorumbassa ja nyt on käytöstapoja vähän muisteltu naksun kera.

En mä tiedä, ei mua oikeastaan edes harmita treenaamattomuus. Ehkä koiran kannalta, se kun tykkää tehdä. Toisaalta sen kaali on pysynyt aika mainiosti kasassa ilman treenaamista.

Muutenkin pikkusepolle täydet propsit Turun reissusta, koira oli kokoajan messissä - en jättänyt vieraaseen kerrostalokämppään yksin (puppe ei ole kovin hieno kerrostaloeläjä vielä), joten se kulki kokoajan mukana. Päivässä vietettiin yleensä kahdeksasta kymmeneen tuntia ulkona, ajeltiin busseilla ja chillailtiin keskustan ihmisvilinässä. Pari satunnaista rähähdystä, mutta muuten koira oli kuin kotonaan. Ihan hemmetin hieno, sen kanssa on ainakin helppoa. Ja kerrankin se oli kunnolla väsynyt illalla, joi pari kuppia vettä ja sammui ;)

Mutta joo, lopulta kaikista kivointa on oikeasti vaan elää koiran kanssa. Mun kisaamismoodi on nyt pois päältä, katsoo milloin se menee takaisin päälle. On niin mahtava vaan lenkkeillä ja elää arkea piskin kanssa. On se treenaaminen ja kisaaminenkin kivaa, mutta katsoo milloin sen aika taas tulee. Nyt vaan ollaan. Nautitaan elämästä. Palaillaan.