tärkeintä on vaan näyttää kiireiseltä

Vähänkö hassua, omituista - lokakuun viimeinen ilta! Musta lähinnä tuntuu siltä kuin oltaisiin hypätty syyskuusta suoraan marraskuuhun ja sysipimeisiin iltoihin. Tämä on niin ahdistavin vuodenaika, jo viideltä ihan pimeää. Turha haaveillakaan enää kuvaavansa paljoa ulkona, kun pääsee koulustakin aina niin myöhään. No, onneksi tätä ei kestä kauaa (kuitenkin tarpeeksi kauan). Fyssari oli muuten kipeänä ja aika siirtyi parin viikon päähän.

Koira on treenannut tosi paljon. Loppuviikosta (siis viimeviikolla) Nemo treenasi lähinnä kaukoja, paikkaistumista, ruutuja, kapulointia, seuraamisia, stoppeja ja maahanmenoja.

Tänään hämärässä yhteiskoulun tekonurmella treenit yli-innokkaan koiran kanssa. Se tarkoitti superiloisia ruutuja, seuraamista, jossa koira edisti varmaan puoli metriä ja painoi päälle. Tehtiin seuraamista tosi paljon, eikä into hiipunut. Aika hieno. Lisäksi joku 30s paikkaistuminen, hyvää. Ei tässä paikkaistumisessa vaan ole ongelmaa. Treenaan nyt sille ensin jonkun viiden minuutin paikkaistumisen 30m etäisyydellä ja siirryn joskus ehkä takaisin paikallamakuuseen. Oli pakko ottaa loppuun vielä luoksetulo, koska koiralla riitti virtaa. Hyvä luoksari, mutta se loppuperusasento.... hyvä ettei tule mun eteen istumaan. Joo, pientä korjailtavaa.

Oon nyt naksutellut useampana päivänä Nemolle kaikkea. Siis "naksutellut" joo. Koira ei osaa tarjota yhtään mitään, okei tarjoaa se maahanmenoa, ryömii, läpsii tassuilla, nakertaa lahjetta, huutaa, vikisee, urisee, tuijottaa. Oon vähän antanut jotain käsivihjettä mistä on kysymys. Esimerkiksi tänään kun naksuttelin boksiin menemisestä - eli nyt alussa edes boksiin päin liikahtamisesta. Kyllä se ehkä oppii tarjoamaan joskus!

Eipä tässä taas muuta, voisin lähteä ajoissa nukkumaan :-D (bloggaukset sisältää nykyään vähän asiaa ja paljon kuvia, right)

joka hetki on poikkeus

riemuidiootit kokoontuu

Laura tuli tänään hauskuuttamaan meitä eläintensä kanssa, kiitos seurasta :D Nemo meni tunnetusti aivan sekaisin mielettömän ihanasta Leiasta. Mistään fiksusta käyttäytymisestä ei ollut tietoakaan Leian näkemisen jälkeen. Mentiin tyyppejä vastaan asemalle, haettiin meiltä treenikamppeet ja sitten tohon pesiskentälle treenaamaan. Koko kortteli raikasi kun piskit huusi vuoronperään odotellessaan katsomossa vuoroa. Laura treenasi ensin Leian, sitten mä Nemon kanssa, sitten vikana oli Leevin vuoro.

Voi tota Nemppaa. Maailman pähein tokokoira! Tuskailin taas alkuun Nemon huutaessa Leian takamuksen perään että tuleeko treenaamisesta mitään, mutta tulihan siitä. Päästin Nemon irti, se loikkaa sähäkkänä eteenpäin ja meinasi lähteä vetämään rallia ympäri kenttää. Pidinkin kaikki 'väliajat' sitä namin avulla vierelläni, että sain sen vähän rauhoittumaan ja pysymään suhteellisen hallinnassa. Siitä huolimatta karkasi kerran syömään jäniksenpapanoita ja pari kertaa moikkaamaan Lauraa (tai mun laukkua, miten vaan).

Aluksi Lauran avustuksella vauhtiluoksetulo, koira meni taas peruspaniikkiin kun jätin sen Lauralle. Voi raukkaparka. Matka varmaan reilulti 20m, makee vauhti, karjui vissiin taas lopussa, ohjasin sivulle ja jouduin ottamaan vielä apuaskelia. Hieno.

Hmm sen jälkeen vissiin vähän jotain yleistä temppuilua, tarjoomisseuraamista, se oli muuten aika supersiistiä. Ruutuja, oliko edes nääkään hienoja, Nemolla meni ihan sairaan lujaa :--D mielettömällä vauhdilla ruutuun. Ihana.

Vauhtikapuloinnit, Laura piti koiraa, mä juoksin kapuloineni karkuun, koira irti, heitin kapulan, se toi ihanalla innolla. Kaukoja sitten, koira ihan liian kiihtyneessä mielentilassa. Muutamat mokat, sain onnistumaan lopulta, varmistelin ettei ennakoinut. Ihan lyhyt paikkaistuminen loppuun.

Miten saan ton koiran hallintaan, ei jumakauta :-D toisaalta mua ei haittaa ollenkaan, että se on tommonen hullu sähköjänis joka pinkoo välillä ympäri kenttää ja huutaa, mutta ei se kisaamisen kannalta ole kovin hyvä juttu. Haluan nyt useammin treenaamaan jonkun kanssa, jos se itsessään jo vetää Nemon superkierroksille. Tämänpäiväisellä vireellä olisi voinut seurauttaa koko pesiskentän ympäri, ihan varmasti. Mutta mä todellakin koen onnistuneeni kaikessa, koska koiralla oli niin kivaa. Rajattoman kivaa.

Niin sitten tehtiin vaan lenkkiä tonne ainolan kentälle, annettiin eläinten juosta siellä. Leia kiusasi Nemoa ja päinvastoin, Nemo meni Leian takamuksen alle kun se alkoi tarpeilleen, seurauksena paskaa Nemon nenän päällä ja kuonokarvoissa. Oonkin odottanut tätä päivää, nyt se sitten tapahtui. Käytiin vielä peltojen kautta lenkki takaisin asemalle.

Ehdollistin Nemoa muuten eilen 'naksuttimeen', eli frezzan korkkiin. Kyllä mä ehkä joskus ostan sen oikean naksuttimen, en vaan oikeasti ole naksutinihminen. Mutta hyvin taisi jo ehdollistua, naksautin yläkerrassa ja koira juoksi alhaalta ylös odottamaan herkkua. Asiasta viidenteen, tehtiin sunnuntaina ja eilenkin jonkunlaista jälkeä, koira tykkäsi.

every clock is ticking faster

Aaaa, ei koulua viikkoon, mitä siitä seuraa. Vastauksena on elämä. Ihanaa, nukuin tänään pidempään kuin kuuteen, mitä luksusta! Nemo tosin ei tykännyt ja sai varsinaisen riemuidioottikohtauksen kun heräsin, voi raukkaa. Kävästiin aamusta tosi superpitkälenkki. Tänään paneuduttiin hihnakäytöksen treenaamiseen, ajattelin vaan että mitähän seuraavaksi. Eläimellä on mennyt viimepäivät remmissä vähän lujaa - en ihmettelisi vaikka sillä olisi niska kauttaaltaan ihan jumissa. Kyllä sinne päähän vähän älliä saatiin pienen muistuttelun kautta. Vapaana ollessaan Nemo viiletti kaukana edessä, kuunteli kuitenkin hyvin.

Lisäksi käytiin tekemässä lyhyehkö, noin 7m jälki. Oikein hienoa jäljestämistä, vaikka viimeksi ollaan vissiin jälkeilty kesällä? Pitää tehdä nyt vielä muutamat alkeelliset jäljet ennen lumien tuloa. Aloin kerrankin opettaa Nemolle uutta temppua, oven avaamista. Laitoin ovenkahvaan roikkumaan tuommoisen "hihnan" ja ensin palkkailin koiraa siitä että se nappaisi sen suuhunsa lattialta, sitten nostin sen ovenkahvaan ja palkkasin siitä. Nempan oma oivallus vähän hidasta, mutta sitäkin tapahtui. Jee. Sitten koira onkin vaan nukkunut, eilen se kävi taas turisteilemassa Turussa. Uskomatonta, miten paljon se rakastaa automatkustelua. Ja käytöksestä päätellen kyseistä kaupunkiakin.

Treenejä, treenejä.

Maanantaina alkuillasta yhteiskoululla ihan tehokasta menoa, broileripalkkaa. Häiriötä jonkun verran. Kaukoja taas, ei muistaakseni ennakointiongelmia, palkkasin istumassa/maassa pysymisestä. Etäisyys puolitoista metriä, noin. Lyhyehkö paikkaistuminen, kiva. Seisomisia ja maahanmenoja sekaisin ympäri kenttää, ei ongelmaa. Loppuun vielä superilosia noutoja, ohjatun noudon kapulalla. Oli ainakin Nemo iloinen :)

Perjantaina aika myöhään illalla juholan koulun kentällä, siellä sentään oli vähän valoa. Muuten pimeää ja kylmää kuin siperiassa, mikä vuodenaika. Kaveri oli mukana, joten se teki eka parit luoksepäästävyydet. Normihienoja, mutta kaveri onkin Nemolle niin tuttu ja Nemo suunnilleen palvoo sitä.

Virittelin piskiä ihan suullisesti, se oli ihan liekeissä "jeejeee mitä tehdään!!" hyppi ja pomppi sähäkkänä ympärillä. Alkuun seuraamispätkiä, eripituisia muutamat. Vitsit mitä supermenoa, paikka täysin oikee ja mieletön kontakti. Viimeisestä palkkasin oikein superherkulla, jollain kuivatulla broilerinsiipipalalla. Perään kaukot, hivenen sähellystä, sen verran pikkuherra kävi kierroksilla.

Elukka pienelle tauolle, kävin rakentemassa ruudun ja sitten vaan ruutuilemaan! Taas erilaisella opetustyylillä, kosketusalustalle ruutuun superherkkua. Olipa muuten vauhtia!!! Mahtavaa, Nemppa oli niin liekeissä. Loppun lyhyt paikkaistuminen ja yleistä sekoilua. Mukavat reenit.

Eilen myöskin iltareenit, nyt yhteiskoulun pihalla. Hemmetti kun jokapaikassa on niin pimeää :D sidoin Nemon pyörätelineeseen ja jouduin tovin venaamaan ympäristön rauhoittumista, kadulla meni Nemon niin rakastama supermielettömänihana tyttökoira ja sinnehän se kyyläsi. Koira oli muutenkin vähän jäissä, kun oon tottunut sen supervireeseen, oli nyt hitaampi. Vai pitäisikö sanoa hallittu. Kyllä tuollakin vireellä kokeessa pärjäisi.

Alkuun heti jäävät, ihan kisamaisina. Tosin ei siltä osin kisamaisina, että kehuin eläintä. Teki iloisesti molemmat jäävät täysin oikein, molemmista superpalkkaa. Jättebra! Lisäksi taas sitä paikkaistumista, joku puolisen minuuttia. Kaukoissa oli ensin tahmeutta ja sitten ennakointia, saatiin onnistuneetkin ilman sen suurempaa hinkkaamista.

Ei tässä sen suurempia ole tapahtunut, lenkkeillään ja treenataan varmaan koko loma ahkerasti. Onneksi fyssariin on enää reilu viikko, niin nähdään onko muutoksia tapahtunut. Ja jos koira olisi kunnossa, voisin alkaa katsella onko meidän seuralla tarjota vapaahallitreenimahdollisuuksia nyt talvella, en ole niitäkään vielä edes vilkaissut..... messari-ilmokaan ei ole vielä lähtenyt, mutta lähtee toivon mukaan lähipäivinä.

muuan tunnustus

Kiitos Lauralle tunnustuksesta! :) Mun pitäisi laittaa kahdeksalle tunnustus, katotaan nyt löydänkö niin monta (jotka ei ole vielä saaneet tunnustusta...) Lisäksi pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään - tässä tapauksessa taidan kertoa niitä myös Nemosta.

1. Välillä on hankalaa olla nuori, joka kuluttaa lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikansa koiraan. Eräs ystäväni kysyi tuossa vähän aikaa sitten "ootko sä nyt varma että haluat toisen koiran? kun kohta muutat opiskelemaan, eikö olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin pyöriä niiden koirien kanssa, niistähän on niin paljon kaikkea hommaa...." Ei, ei, ei todellakaan. Koira(t) on mulle elämäntapa, mä saan tuolta koiralta niin paljon. En osaisi enää elää ilman sitä.

2. Nemo on ensimmäinen koirani, sen kanssa on opittu kaikki alamäkien myötä ja kehitytty huimasti.
3. Edelleenkin on rasittava törmätä satunnaisiin ennakkoluuloihin kun harrastaa bichonin kanssa muutakin kuin näyttelykehissä pyörimistä.

4. Voisin joskus ottaa toisenkin bichonin, mutta en tiedä, löytäisinkö kasvattajaa keneltä haluaisin sen ottaa. Suurin osa bichonien kasvattajista ei osu yhteen oman ajatusmaailmani kanssa. Ei vain kemiat oikein kohtaa.

5. Varsinkin nyt kiireisinä viimepäivinä oon huomannut, että koiraa - edes bichonia - ei saa väsymään pelkällä liikunnalla. Eläin on kokoajan sähäkkänä odottomassa sitä treenaamista tai muuta aktiviteettiä.

6. Oon tässä jo kauemman aikaa miettinyt vakavasti toista koiraa. Mitään en tosin ole vielä lyönyt lukkoon, elämäntilannekin tulee muuttumaan parin vuoden sisällä. Kaikki on vielä ihan auki, mutta toisaalta kaikki taitaa olla myös aika lailla mahdollista.

7. Toko on paras harrastus tuon piskin kanssa. Vaikka usein hakkaan päätäni seinään kyseisen harrastuksen takia, valvon puolet yöstä tehden uusia treenisuunnitelmia, ratkon treenikavereiden kanssa erinäisiä ongelmia. Mutta silti se on niin pirun palkitsevaa!

8. Musta tuntuu, että Nemo on vähänkuin saanut porukat tassun ympärille. Okei, hyvin se niiden kanssa tulee toimeen. Eihän se niitä koskaan testaa, mä olen ainoa jolle sitten joskus ryppyillään.

Joo, näitä oli niin vaikea keksiä, niiden sadan faktan jälkeen jotka olen joskus kirjoittanut. En varmaan keksi kahdeksaa henkilöä, joille annan tunnustuksen, mutta annan tunnustuksen ainakin kolmelle tyypille; Janessalle, Julialle ja Lindalle.

ruokanorsun treenit

Tykkään tosiaan syksystä, siitä kun koulussa on meneillään varmasti vuoden pahin jakso. Eikä asiaa paljoa auta jatkuvasti aikaisemmin pimenevät illat ja jäätävät aamut. Tiistaina reenattiin, keskiviikkona piti mennä ihan treeneihintreeneihin mutta jäi välistä kun pääsin koulusta vasta vähän ennen viittä, ei tosiaan jaksanut. Eilen vedettiin tosi siistit treenit keskenämme.

Lenkkejä aivokääpiö on saanut mukavaan malliin, valitettavasti sen energiaa ei vaan latisteta lenkkeilemällä...

En tiedä onko mun pää oikeasti näin laho..., mutta en muista missä me treenattiin tiistaina! :D joko yhteiskoululla tai koulun pihalla. Saattaisi olla jälkimmäinen, koska musta tuntuu että treenattiin illalla... Joo, niin se taisi olla.

Alkuun lyhykäinen paikkaistuminen jäätävässä tihkusateessa ja lähes pilkkopimeässä, näinä hetkinä motivaatio vain kasvaa. Yhdet molempia kaukoja, varmistelin ennakoimattomuutta kunnolla, hyvät oli. Stoppeja ja maita sekaisin, muutamat mokasi. Mitähän oikeasti keksin näihin. Seuraamisen käännöksiä, aika napakkaa takapään käyttöä, hyvä Nemo!! Nämä treenit oli ihan superlyhyet. Luonteen heikkoutta, kun ei tommosia olosuhteita kestä. Joopa joo.

Sitten eiliset treenit!! Koira oli taas ollut koko kahdeksan tunnin ajan ihan toimettoma ja suorastaan meinasi revetä energiasta ja tekemisen halusta. Pakkasin sen kummemmin ajattelematta kartiot ja ohjatun kapulan sekä ruoat messiin ja lähdettiin yhteiskoulun kenttää kohti. Ehdin siinä matkalla suunnitella pätevät, aika pitkätkin treenit.

Alkuun ajattelin nostatella koiran virettä, laitoin pari kartiota jonkun matkan päähän toisistaan ja kierrättelin niitä. Vitsit se irtoaa jo kaukaa! Ja hitsit sillä oli kivaa, karjui ja örvelsi mennessään.

Siitä suoraan luoksetulo. Ensimmäinen oli outo, Nemo tuli kiepsahtamalla? En ole tätä opettanut. Ja mulla tapahtui joku oikosulku, palkkasin sen siitä. Eikun uusi luoksari, nyt tuli takaa kiertämällä ja ruhtinaalliset palkat.

Vähän taas välissä kartioiden kiertämistä ja sitten seuraamista. Tuli otettua omaan mieleen vähän liikaa, mutta ei se Nemossa näkynyt. Seurauttelin aika lyhyitä suoria, paljon pysähdyksiä, palkkasin kaikesta oikeasta touhusta. Jonkun verran käännöksiä, hitsin päteviä. Nemppa hetkeksi aitaan huilaamaan, suunnittelin jatko-osaa.

Parit kaukot, erittäin hyviä. Hirmusen jees, menee 2m päästä jo. Ennakointia ei esiintynyt, mutta jatkan edelleen varmistelua, ettei ennakoikaan. Lyhyt paikkaistuminen, kiva. Vielä loppuun superilosia noutoja ohjatun kapulalla.
Nyt muuten kaikkiin treeneihin kassi mukaan ja se treenien ajaksi kentän laidalle! Nemo varasti treeneissä kaksi kertaa omalla luvalla laukulleni, tuli kyllä heti pyynnöstä pois. Piskin on tasan opittava, että se ei lähde tarkastamaan viiden minuutin välein saisiko laukusta ruokaa. Ei tule kokeessa olemaan kovin hyvä juttu.

Nyt on hommattava kehänauhaa, treeniseuraa, saatava paljon onnistuneita treenejä, kisamaisempia treenejä.

Ennen kaikkea tuon elukan hallittavuus. Onko kenelläkään ideoita? Se käy niin kierroksilla että yrittää lähteä kiitämään rallia ympäri kenttää tai muuta vastaavaa. Harmittavasti tänä vuonna ei ole missään järkevässä hallissa mitään möllitokoa, olisin voinut vielä haluta. Jospa ensi keväänä järjestettäisiin sitten möllejä, sinne tungen. Mutta en tosiaan voi valittaa, vaikka Nemppa ei olekaan enää superhallinnassa treeneissä, se on ihan mieletön. Sen kanssa on niin hauskaa. Ja eikö silloin ole kaikki tavoitteet saavutettu? Pientä kisakuumetta on jälleen päällä. Mutta olen tasan päättänyt, että tänä vuonna ei enää kokeita. Enkä mä tuota nyt voisikaan viedä kokeeseen, se pistäisi varmaan niin omaksi ohjelmanumeroksi että.

Messariin edelleenkin haluisin mursun viedä, mutta pitää pohtia useamman kerran vielä, onko mitään järkeä.

i'm gonna cut it out and then restart

Nemolla on nykyään ihan superhyperextrakivaa, kun se treenaa. Mikä tarkoittaa sitä, että se huutaa ja pinkoilee sähäkkänä ympäriinsä. Mistä johtuen taas yksityiskohdat eivät enää merkitse sille niin paljoa.... homma menee vähän sähläämiseksi. Oon tosiaan hakenut viimeiset pari vuotta suunnilleen koiralle sitä sairasta tekemisen intoa ja virettä. Nyt olen tosiaan sen saanut, ja välillä menee hivenen överiksi. Pitäisi vielä treenata tuo koira sellaiseen kuntoon, että se on hallinnassa innosta huolimatta. Haastavaa.

Lauantaina treenailtiin päivällä, joskus yhden aikaan. Paikkana koulunpiha, mukavan rauhallinen tällä kertaa. (joo, herra on alkanut ottamaan hieman häiriötä ympäristöstä vähäisistä treeneistä johtuen) Alkuun nostattelin virettä treenaamalla kiertämistä. Irtoaa vasemmalta lähetettynä niiiin hyvin paljon kauempaakin, oikealta heikommin. Huutaa irrotessaan, huutaa niin pirusti.. joo.

Sitten tein oikein varmistellut kaukot, yritin ainakin palauttaa koiran sopivaan mielentilaan. Jätin paikalleen, palkkasin, sitten vaihto, kävin palkkaamassa, vaihto yms näin. Nyt oli omaan silmään sekä teknisesti että vireellisesti tosi nastat. Nempan vire on kaukoissa aina liian korkea.

Seisomaanjäävä takapalkalla, tosi superjees. No problems!

Vielä oikein superpalkkailtu paikkaistuminen, jossa kiertelin ympäri pihaa. Se kyllä pysyy, kun sillä on tekemistä - tässä tapauksessa mun tuijottelu. Hieno.

Tosi kivaa menoa, oli mukava treenata. Nemo pysyi jopa ihan hyvin kontrollissa. Pihan poikki meni ihminen tai pari ja ei ollut aikomuksia sännätä minnekään, vähän kyttäili. Nyt hitosti häiriötreeniä!

Tänään laadullista treeniä sisällä! Oon niin mukavuudenhaluinen, etten kovin lähde kaatosateeseen treenaamaan. Se näkyy eläimessäkin - nyt kun sateella ei ole ulkona treenailtu, tyyppi ei voi edes istua märälle asfaltille... nurmikosta puhumattakaan. Olin unohtanut ottaa treeninamit sulamaan, joten pistin broileria mikroon ja siitä sitten. Virhe, koira meni sekaisin. Oli tarkoitus ottaa treenin alkuun kaukot, ei ei ei onnistunut, koira kävi niin ylikiekoilla että sääti kuin hullu. Mulla oli tarkoituksena ottaa ruudun alkeita, sovelsin merkkejä ja pistin eläimen kiertämään niitä, lyhyeltä etäisyydeltä tosin tilanpuutteen takia. Siinähän se kiersi merkkejä ja huusi raivohullun lailla....

Tämän jälkeen pientä perusasentojen ja seuraamispaikan tarjoilua, palkkailin. Oli ihan sekaisin edelleenkin, huusi. Päätin ottaa kaukot vasta myöhemmin ja tartuin ohjatun noudon kapulaan. 3x ihan kauempaa (noin 7m) noudettuja, eka oli mieletön!!!! Ei lähtenyt heti perään, annoin käskyn, ampaisi salamana ja toi kapulan ihan mulle saakka!! Vitsit vitsit. Pari tämmöstä, ei yhtä hienoa. Sitten vaan vähän kapulan kanniskelua mun perässä.

Sitten ne kaukot. Yhdet toistot vaan sekä istumista että maahanmenoa noin 2m etäisyydeltä, tosi jeessit! Takapalkka. Sitten pari molempia ihan edestä, siis mulla käsi ihan kiinni koiran nenässä. Vähän varmistelua.

Päätin soveltaa ja kokeilin alkaisiko Nemppa tarjoamaan pyyhkeen päälle menemistä, tai jotain sinnepäin. Olisin käyttänyt ruudussa (ok pyyhe ei paras mahdollinen kosketuspinta......). Nooh, siirryttiin verannalle treenailemaan. Ainoat mitä Nemo tarjoaa, on tosiaan maahanmeno ja karjuminen. Toivottavasti naapurit ei olleet kotona. En oikein voi muuta olettaakaan, enhän ole opettanut tota tarjoamaan mitään. Pienistä vinkeistä hakeutui vähän pyyhkeelle, palkkailin. Nooh sisällä lisäsin ruutumerkit kuvioon ja sinnehän se hakeutui ruudun keskelle, hieno pikkumies!!

On myönnettävä, että mä treenasin vähän paikallamakuuta! Jee. Oon miettinyt jo tulevan kevään kokeita, mutta ensin mun on päästävä mölleihin. Ja hommattava se kehänauha ja saatava treeniseuraa kisamaisiin treeneihin. On saatava tuo koira kehässä haltuun, kyllä se liikkeet kestää mutta hmm vaikea selittää, ei pysy kuitenkaan hallussa heh.

Mulla on nyt syttynyt kamala innostus, haluan joskus korkata avoimen! Oli se vuoden, kahden, kolmen, neljän päästä, kunhan se tehdään! Ensi vuonna suuntana on kumminkin taas alokasluokka - toivon mukaan paremmalla onnella, ja osaamisella :) Luovuttaa ei saa koskaan, ei varsinkaan kun sekä koira että minä tykätään tästä kuningaslajista. Jepjep, hyvää yötä!

oletko milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan - ja unohtanut sitten jatkaa?

Tajusin vaan taas tänään, miten onnellinen olen siitä, että mulla on tuo koira. Parasta mitä voi olla. Koiran omistaminen on ihan uskomatonta. Lopulta se hullu harrastaminen, mihin tämäkin blogi painottuu, on vain murto-osa siitä kaikesta. Hienointa taitaa kuitenkin olla se harmaa arki.

On mielettömän mahtavaa pyöriä koiran kanssa parikin tuntia pelloilla ja metsissä, katsoa kuinka se mennä viilettää vapaana ja nauttii joka solulla olostaan. Ja toki, on myös mieletöntä treenata sen kanssa. Kaikkiaan se on vaan niin hieno.

Toivon sanoinkuvaamattoman paljon, että Nemo ei sairastu kaihiin ainakaan vielä moneen moneen vuoteen. Ja että se pysyy muutenkin terveenä.

maailman paras koira, jälleen

Voisin jopa väittää, että kaikki on palannut suhteellisen ennalleen. Ainakin joksikin aikaa, mistäs sitä tietää. Nämä kuvat on muuten jonkin verran vanhoja, parempia kuvia "uudesta" turkista jossain vaiheessa. Turkista tulikin mieleeni, että voin näin ironisesti todeta, että Nemo oli kaivarin rumin bichon! Koiranettiin on vihdoin tullut tuloksia - jopa se meidän paras tokotulos!! - ja tsiigailin koko näyttelyn bichoneiden tuloksia. Nemppa oli ainoa joka sai hoon... saa nähdä kannattaako sinne messariin hakea, seuraavaksi varmaan tulee joku tyydyttävä. Nooh.

Ollaan lenkkeilty ihan hulluna sunnuntaista alkaen. Eilen tehtiin kahden tunnin ristinummen lenkki, pompittiin pelloilla ja metsissä auringon laskiessa, kaunis sumu leijui maanpinnan yläpuolella ja kuukin nousi. Pakko sanoa, että on tuolla koiralla energiaa! Ei liikunta sitä väsytä.

Venytyksiä ollaan tehty, niitä on tosi helppo vaan tehdä sähköjäniksen kanssa, joka puree sormet verille namia tavoitellessaan. Siitä on tullut röyhkeä. Mulla pyörii kauhukuvat päässä kaikenmaailman lonkkavioista sun muista. Loppukuusta sitten näkee mihin suuntaan lihastilanne on helpottanut.

Paras uutinen on ehkä kuitenkin se, että mulla on treenifiilistä!! Motivaatio alkaa palailemaan hitaasti mutta varmasti. Tänään ryhdistäydyin ja lähdin ukun treeneihin, sain hyvän syynkin, vein hyppyesteen sinne. Nemo oli nälkäinen ja mulla oli taas ah-niin-superhyvää ruokaa mukana että pikkueläin oli ihan sekaisin....

Alkuun rivissä vähän paikallaoloa, istuen. Nemon kanssa tein muutamia lyhyitä, joissa seisoin ihan koiran edessä. Häiriö oli melkoinen. Rentona oli.

Luoksepäästävyys tosi jees, syötin varmuudeksi namia. Karita räpläsi myöhemmin eläimen läpi, syöttelin namia. Ei mitään pörinää. Vähän aikaa siinä chillailtiin, koira niin tylsistyy noissa venauksissa. Nykyään juuri tämän takia teen ohjatuissakin treeneissä yleensä omaa.

Pyysin Karitan avustamaan, muutamat vauhtikapuloinnit. Koira repesi jo kun kaivoin kapulan kassista. Se alkoi ääntelemään innostuneesti ja poukkoili kiihtyneenä ympärilläni. Koira Karitalle, itse pingoin kapulan kanssa karkuun. Kolme näitä, Nemo lähti raivolla kapulan perään ja toi ihan luokse, ihan supersiistiä. Se pinkoi mun vieressä karjuen takaisin Karitan luokse. Onkohan paras eläin.

Välissä käytiin tekemässä yksi hyppy, este oli kisakorkuinen ja vaaaaauu hetsasin Nemoa vähän ennen hyppyyttämistä, se oli ihan satasella jo menossa! Hyppäsi sikahyvin ja jäi venaamaan ;) harmi vaan otti pari sivuaskelta kun menin vierelle. Tämän jälkeen Karita käskytti seuraamisen, joka oli mieletöntä sikailua.. poikitti, perusasennot vinoja, seilasi innoissaan. Ohjasin oikealle paikalle ja palkkailin.

Vielä pikkasen jotain häiriötreeniä ja sitten lähdettiinkin

Oli mieletöntä treenata taas pitkästä aikaa kunnolla. Ja Nemo. Voi mikä koira se on. Se treenasi sairaalla innolla. Treenattiin tosi paljon, ja se pitää vireen yllä ja nostaa sen aika hienosti itsestään. Sillä on oikeasti tosi hauskaa. Olen sanattoman tyytyväinen.

Oon laatinut jo alustavaa tarkempaa treenisuunnitelmaa (tosin vaan päähäni...), joka sisältää enimmäkseen uusia juttuja. Päätin myös tänään, että paikkamakuun rakentaminen alkaa uudestaan! En mä niin vaan luovuta. Tosin, en tiedä, miten lähden rakentamaan sitä hemmetin liikettä. Mutta ei oo minnekään kiire.

jengi on koossa

Oli kyllä ihan Nemon unelmapäivä! Aamun osalta ei, silloin puunasin pikkupiskin. Iltapäivästä lähdettiin treenailemaan yhteiskoululle. Seuraksi tuli Linda laumoineen, myöhemmin myös Johanna Demin kanssa.

Nemppa teki pienet ja pätevät treenit. Linda toimi leikisti liikkeenohjaajana ja pyysi meitä siirtymään ympäri kenttää ja päätepisteessä pyysin aina koiraa menemään istumaan, maahan jne. Nemo tuli tosi hyvin mukana, ei mitään ongelmaa. Harjoiteltiin parit tommoset siirtymiset ja ihan kivaa oli. Mun pitäis hommata kehänauhat jostain ja saada tarpeeksi porukkaa kasaan treeneihin jotta saisi kisamaiset treenit. Ja koiran vire pitäisi saada nostettua huippuunsa, sellaiseksi millainen se on kisoissa. Haluan treenata sen kuntoon, että se pysyy hallussa kehässäkin liikkeiden välillä.

Seuraavaksi Linda käskytti meille ihan sopivanpituisen seuraamisen, olisikohan ollut jotain aloluokkaa. Palkkasin istumisten käännösten ja muiden jälkeen. Yhden istumisen jätti tekemättä, vaati käskyn. Seuraaminen kuulemma oli ihan nättiä ja siltä se munkin silmään näytti, hieno eläin.

Sen jälkeen tein ruhtinaalliset kaukot, yhden toiston molempia. Ilman takapalkkaa, ja heti alkuun Nemo pälyili taakseen takapalkan toivossa. Tosi pätäkät ja hienot!! Näihin nyt vaan rauhallisuutta (se on alkanut kiihtymään kaukoissa) ja etäisyyttä. Sitten Nemo tauolle. Kuvailin Lindaa kun tämä treenasi Aadan kanssa. Vielä sitten yksi paikkaistuminen, ekassa söi takapalkan, toinen kiva. 30s vaan. Vähän jotain loppupelleilyä ja siinä oli.

Lähdettiin pellolle lenkille, sieltä sitten ainolan kentälle toviksi jos toiseksi seisoskelemaan, siinä toivossa että koirat olisi innostuneet juoksemaan. Turha toivo. Demi oli ainoa joka olisi vähän edes halunnut juosta, collierukka ei saanut riekkumisseuraa. Nemo rakastui tulisesti Melluun. Myy ja Aada puuhaili lähinnä omiaan. On se jättikivaa omistaa niin hemmetin yliseksuaalinen uroskoira, näin suoraan sanottuna. Mutta joo, oli Nemolla ainakin hauskaa! Kuvat kertoo. Nemon perse on ihan kuvauksellinen...

Mulla oli eilen treeni-intoa, mutta saa nähdä miten nopeasti se kuolee. Mulla alkaa nyt huomenna toi uusi tappojakso koulussa ihan kunnolla... mietin aina miksi teen näitä jaksoja, mutta onpahan rento abivuosi edessä.