ei kenelläkään oo niin hauskaa kuin mulla

Tokokärpänen on puraissut vihdoin! Tässä meni muutamia viikkoja kevyellä treenaamisella kaikkien juttujen takia. Nyt taas treenaaminen on ollut muutamien päivien ajan pääosassa - tulin mukavasti kipeäksi koeviikolle - lenkkeilyn sijasta.

Perjantaina treenailtiin sisällä ihan perushyvällä palkalla. Puppe niin tohkeissaan mukana kun tajusi että olen kehitellyt sen varalle jonkunlaiset treenit... Tehtiin kyllä koko vko 4 sisällä perusasennon suoristamisprojektia, 4-8x peruksia päivässä naksun ja käsiohjauksen kera. Nytkin otettiin niitä perusasentoja, parempia huomattavasti jo!
Lisäksi kapuloitiin pitkästä aikaa, naksuttelin pidoista. Saa kyllä olla hiton nopea että ehtii naksuttamaan oikeaan aikaan, tuo sylkee kapulan jo millisekunnin kymmenesosassa. Vaadin vähän pidempää kapulan pitämistä, hmm heh kai se vähän pidemmän aikaa sitä piti. Lisäksi kaksi ihan kunnon tuomista, heitin kapulan noin 4m päähän ja kutsuin koiran luokse jalkojen väliin, toi kapulan ihan suussa asti jee!

Lauantaina sitten lähdin uhmaamaan kivaa pakkasta koulun pihalle. Häiriötä oli just kivasti, vieressä lapsia pulkkamäessä ja koulun pihalta kulki aika paljon porukkaa. Hankala palkata sormet jäässä ja huonojen taskujen kera mutta joten kuten selvittiin. Nemppa oli taas jo ihan liekeissä kun pääsi treenaamaan, mainio.
Otettiin ihan kokonainen liikkeestä maahanmeno, ohjasin ja palkkasin perusasennon, käskyn kanssa ihan minimaalinen hidastusapu ja kehumiset maahanmenosta. Oli muuten tosi hieno :) niin ja liitin alkuun taas sitä valmistelukäskyä.
Sitten normimaahanmenoja joku 5x, joista muutaman jätin palkatta. Nemon yritys vaan parani kun kaikesta ei tullut palkkaa vaan pelkkiä kehuja joistain. Lisäksi ihan jättehelppo paikkaistuminen. Tosi mukavat treenit innokkaan piskin kanssa.

Eilen treenailtiin olkkarissa, syynin alla ruudut, kaukot, kapuloinnit ja pieni istuminen vielä.
Suht pienen ruudun tein tilanpuutteesta johtuen, taas tekniikalla läpijuoksu, ei palkkaa ruudussa, palkka ruudussa, läpijuoksu, ei palkkaa, läpijuoksu. Tosi pätevästi pelasi, joskin kerran ei mennyt taas ruutuun, sain käskeä uudelleen ja näyttää uuden käsimerkin. Muuten tosi hieno, ja juuri se into mitä olen koittanut saada.
Kapuloinnit oli jälleen melko peruskamaa, tyyppi ei varmaan ikinä opi, että kapulaa voi pitää suussa samalla kun on sivulla tms. Treenailtiin vaan että annoin sille kapulan peruasennosta ja piti se sitä aina ehkä sekunnin pidempää, hiljaa hyvä tulee. Vielä yhdet kaukot (ennakointia...) ja istuminen luupalkalla.

Kävästiin tuossa pieni lenkki ja pidin karvamonsteria taas vapaana, se kirmaili innoissaan lumessa kuin gepardi ja totteli taas niin kivasti, tyypillä oli hieman hauskaa. Eräs ohikulkija ehti juuri kehaista sitä niin hienoksi, kun tyyppi päätti ottaa vainun sinne, karjahti naiselle ja meni penkalle nuuskimaan jotain hajua, tuli kutsusta pois. Juuri niin perus, pitäähän Nemon näyttää samalla hetkellä että totteleminen on yliarvostettua. Mutta joo, oli kiva kuulla kehuja että mulla on tottelevainen piski :--) onhan se, kun se haluaa!

quite honest

Joskus muistan että blogeissa on pyörinyt tämmöinen "koirasi plussat ja miinukset", nyt se pälkähti päähäni ja voisin laittaa tänne jotain yleisviisasta esille. Aloitetaan tietty hyvistä puolista!

+ energinen, mutta osaa ottaa tarpeen vaatiessa rennosti

+ sopeutuu erilaisiin/uusiin tilanteisiin varsin nopeasti

+ hyvä harrastuskaveri, helposti motivoitavissa

+ rakastaa treenaamista ja kaikenlaista yhdessä tekemistä

+ erittäin ihmisrakas omaa perhettä ja tuttuja kohtaan

+ huumorintajuinen..

+ pysyy hyvin vapaana

+ yhden ihmisen koira

+ rakastaa autoilua, junailua - helppo kulkea paikasta toiseen

+ mahtava turkinlaatu, turkki kasvaa supernopeasti

+ polvet 0/0 ja silmät ok (lonkat ja toivon mukaan myös selkä kuvataan tänä vuonna)

+ hyvässä lihaskunnossa

+ mestari lukemaan mielentiloja - vähän kaksipiippuinen juttu kylläkin

- läheisyysriippuvainen sanan varsinaisessa merkityksessä

- ei paras hermorakenne; melkoisen pehmeä ja toisissa tilanteissa terävähkö - tiedä en onko oikea termi yhteyteen -, tilanteesta riippuen joko alistuu/menee lukkoon tai laittaa kaikin keinoin vastaan

- vastaa toisten urosten ja isompien koirien haasteisiin saman tien

- epäluuloinen satunnaisia ihmisiä kohtaan; riippuu lähinnä ihmisen tavasta lähestyä

- herkkä haukkumaan, kova vahtimaan

- ei hevin leiki toisten koirien eikä ihmistenkään kanssa

- mahdollisuus sairastua kaihiin

young, wild and free

Nemolla oli tänään superkiva lenkki... kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vaikkakin huonon laadun kera - alkoi olla taas jo sen verran hämärää ja talvella kuvaaminen ei todellakaan ole erikoisalaani. Mutta kuten kuvistakin näkee, koira on taas elämänsä kunnossa!

kiirettä pitää

Vitsit, olisipa kesä.... viimeisen viikon aikana lunta on tullut taas pirusti lisää, mulla on ollut tällä viikolla koulupäiviä kuuteen ja niinä iltoina en ookkaan jaksanut tehdä mitään fiksua. Päälle koeviikko alkaa pian. Nooh, hengissä selvitään.

Ei mitään erikoisia kuulu, viime viikon loppupuolella treenailtiin ahkerasti, en tosin muista mitä. Viikko sitten torstaina käytiin Liisan ja Foxin kanssa lenkillä, sanoin ei voi kuvata Nemon ällötystä tollerikakaraa kohtaan. Perjantaina Ainon ja Emman kanssa, Nemppa ei syttynyt riehumaan Emmankaan kanssa. Jännä.

Tällä viikolla piski ei olekaan saanut aktiviteettiä. Lisäksi se on ollut pikkuisen kipeä, alkoi maanantaina huojua. Siis kun kävelee sisällä hitaasti, takapää saattaa vähän heittää. Kun istuu ja killittää, pää huojuu. Kuin humalainen. Soittelin ell ja sanoivat ettei pitäisi olla vakavaa, joku syndrooma joka voi tulla yllättäen, johtuu keskushermostosta, saattaa kestää parikin viikkoa. Tai lihasjumit. Mitä itse epäilen, tai sitten että johtuu jotenkin lonkista tai selästä. Eilen kun nostin koiraa normisti, se ulahti. Mutta nyt se on jo parempi, onneksi.

Eipä taas erikoisempia, treenit ja aktiivinen elämä alkaa ehkä jatkua piskin osilta huomenna, jos se ei enää kovin huoju. Katsotaan.

edit/ pystyttekö menemään tuolle kommentointisivulle? itselläni vammaa, lagaa koko homma.

seuraamisen hiomista

Todellinen seuraamiskriisi! Sen siitä saa kun palkkaa koiraa edelliset puoli vuotta enemmän eteen kuin seuraamispaikalle. Okei, ei se aina ole ollut näin mahdotonta mutta nyt on. Ja nyt sille pitää ehkä tehdä jotain... ollaan nyt tällä viikolla treenattu eilen ja tänään seuraamista. Treenien plussat ja miinukset....

+ koira hyvässä vireessä

+ sopiva häiriötaso

+ yrittäminen pysyi yllä

+ onnistumisiakin saatiin

- epätasainen treenialusta, aiheutti pientä epävarmuutta liikkumisessa koiralle

- suuri edistäminen.... -> jonkun verran epäonnistumisia

- toisessa treenissä jouduin pitämään nameja valmiiksi kädessä johtuen huonoista taskuista

Joopa joo. Tosiaan eilen treenailtiin kirkon parkkiksella lumituiskussa ja tänään loskassa jääkiekkokaukaloiden vieressä.

Eilen mun oli tosiaan pakko pitää palkkaa valmiina kädessä, en olisi saanut sitä tarpeeksi nopeasti taskusta pois palkatakseni. Pidin kättä tosin selän takana. Eilen tiedostin edistämisen, huomaa varsinkin pysähdyksistä, koira jää lähes eteeni poikittain, täysin vinoon ja killittää onnellisena. En ole ainakaan tietoisesti vinoista perusasennoista palkannut. Lähdin kokeilemaan muutamaa kikkaa tähän edistykseen ja sitten pysähdyksiin. Toodella hidasta käyntiä seuruussa, ei vaikutusta. Toiseksi yksinkertaisesti myös korjasin vaan joka kerta koiran perusasennon. Toimivin oli ehkä tämä; kun koira alkaa painaa ja edistää vähän vinoon, lähden varovasti kääntymään koiraan päin ja se väistää hivenen automaattisesti. Pikkaisen jätkän häntä laski, mutta en usko sen kummemmin paineistuneen. Reippaasti jaksoi treenata. Hiottiin eilen aika kauan tätä, mutta Nemppa jaksoi ihan mielettömän hyvin! Lisäksi otettiin alkuun paikkaistumisen etäisyyksiä, alussa perse oli noussut maasta. Palautus vain. Muuten jees. Vielä kaukot, yksi ennakointi, kun en palkannut alkuasennoista. Vaihdot täpäkät!

Tänään toisella parkkiksella, kivassa sohjossa. Laitoin koiran istumaan paikalleen kun suunnittelin seuraamistreeniä, sieltähän sen takamus vaivihkaa nousi kun se katsoi ihan "oooo mitä sä suunnittelet! joko tehdään!" Palkkasin kerran vielä hyvästä istumisesta.

Sitten sitä seuraamista. Ehkä vähän huono idea, koska Nemppa otti häiriötä siitä sohjosta - sen piti katsoa tasaisin väliajoin ettei se astu johonkin kamalaan loskakasaan tai ettei tule vain mitään kuoppaa sohjon alta esille. Mutta siis otettiin tyylillä kaksi askelta -> palkka, viisi askelta -> palkka, kolme askelta -> palkka. Tätä muutaman kerran tuossa järjestyksessä ja päinvastoin. Bööh, tässäkin vaan se vinoon perusasentoon tuleminen.  Keskittyminen hyvä! Toisaalta en ole varma palveliko tämä treeni edes tarkoitustaan, keskityin laskemaan askelia ja koiran palkkaaminen siinä oli vaikeampaa. Täytyy saada treeniseuraa; treenikaveri voi naksuttaa hyvästä seuraamisesta jolloin saan palkattua koiran siitä nopeasti. Ylhäältäpäin on joskus vaikea katsoa edistääkö/poikittaako tuo...

Täytyy keksiä nyt jotain fiksua, että saan tuon perusasennon taas suoraksi ja nätiksi. Fiksuintahan olisi opettaa se kiepsahtamalla, osaahan se sen käsimerkillä mutta en ole jaksanut opettaa siihen käskysanaa. Aluksi mulla oli suunnitelmana, että tällä viikolla oltaisiin hiottu vaan seuraamista, mutta mun täytyy luopua siitä, jos en löydä tasaisia treenipaikkoja.

Niin ja loppuratkaisuiksi tuohon vinoutumiseen ainakin (vinkatkaa lisää kaikkea viisasta!)

- kun koira alkaa painaa/poikittaa yms, kävelen tai käännyn vaivihkaa sitä kohden ja palkkaan suorasta menosta

- takapalkka!!!!

Tuli melkoisen pitkä, sekava ja epäkiintoisa treenijauhanta :D

half the population's just waitin to see me fail

Viikonlopun pääpohdiskeluina ovat olleet koulujuttujen sijasta tietysti se kuuluisa tokotreenaaminen ja piskin käyttäytyminen. Ja jälleen se kuuluisa pelko siitä, että meidän kisaura kaatuu siihen, kun koira ei siedä kaikkia vieraita ihmisiä. Lisäksi olen tuntenut itseni mahdottoman kurjaksi koiranomistajaksi. Kyseessä on nyt aika pikkujuttu, mutta saan ne aina paisumaan.

Eilen käytiin kaverin seurassa illalla pitkä lenkki. Koira oli kaiken kukkuraksi varmasti melko väsynyt, eilen tuli lenkkeiltyä varmasti semmoiset kolme tuntia. Loppulenkistä törmättiin kulmilla erääseen bichoniin ja sen omistajiin. Jäätiin jutskaamaan, toinen biisoni (ikää varmaan semmoiset yli puoli vuotta jonkun verran) oli ihan haltioissaan Nemosta, Nemppa murrasi ja perääntyi, ilmaisi selvästi että sitä ei kiinnosta. Piisonikakara tuli moikkaamaan minua ja en kiinnittänyt Nemppaan huomiota. Perheen tyttö kyykistyi ja yritti moikata Nemoa, nooh mitä minun yhteiskuntakelpoinen koirani tekee, murisee. Perheen isä tuli myös siihen, Nemo pörräsi vähän lisää ja pelastin sen siitä. En tajunnut edes kääntää tilannetta voitoksi ja pyytää tyyppejä esim tarjoamaan Nemolle nameja... eniten tietysti harmittaa, että en turvannut sen oloa tuossa tilanteessa.

Onhan näitä tämmöisiä sattunut viime vuonna vissiin pari. Ja en tiedä, miksen oikeasti saa sanottua kaikille ihmisille tuolla lenkillä, että älkää koskeko koiraan, se ei rakasta vieraita jotka lähestyvät lenkillä suoraan ylhäältä päin. En tietenkään anna koirakokemattomien ventovieraiden lähestyä sitä, mutta lenkeillä törmätään aina muutamaan tuttuun koiraan omistajineen ja tietysti omistajat yrittävät aina rapsuttaa Nemoa. Ei se aina väistä, riippuu lähinnä päivästä. Lupasin itselleni, että en enää anna näidenkään moikata Nemoa, jos se ei onnistu oikealla tavalla.

Ei piskini todellakaan ole mikään vihainen vieraita kohtaan. Varautunut on ehkä oikea sana. Sen pitää antaa tutustua omilla ehdoillaan, tehdä aloite onko se yleensä kiinnostunut ihmisistä. Ja riippuu paljolti ihmisistä, keitä se pitää epäilyttävinä.  Lisäksi sitä pitää lähestyä tietyllä tavalla, että se yleensä haluaisi tulla tutustumaan lähemmin.

Eipä tässä muuta, eiköhän niitä hyviä kokemuksia saada piankin. Stressaan vaan tätä epäluulomurinaa kisojen kannalta, ei olisi todellakaan kivaa että meidän tokoura kaatuu tähän. Nyt on pakko kiertää ennen mitään virallisia vähintään yhdet möllitokot ja muutama mätsäri. Plus saada viikkoon useita vieraiden ihmisten tekemiä käsittelytreenejä tuolle koiralle.

Asiasta toiseen, eli siihen mitä ollaan treenattu. Tällä viikolla olen alkanut kunnolla suunnittelemaan palkkauksen epäsäännöllistämistä. Ja paljon on vielä tehtävää. Ajattelin että treenaan ainakin tammikuun aktiivisesti tätä epäsäännöllistämistä, sitten helmikuussa alkaa kisatreenit, esim tyyliin: vko 1 kolmesti viikossa kisamaisesti treenattu joitain liikkeitä, vko 2 sitten vaikka jo useampia liikkeitä ketjutettuna (riippuu..), vko 3 useampia liikkeitä ketjutettuina jne. Ja jos viimeistään huhtikuussa pääsisi vetämään koko alokkaan läpi vaikka kahdesti kuussa. Nemon ehdoilla, tottakai. Oon vihdoin vaan tehnyt ihan selkeän suunnitelman, jota seurata.

Nää palkkauksen epäsäännöllistämis-treenit on mennyt tosi jees, oon tehnyt niitä ihan yksittäisillä liikkeiden osilla. Muutenkin treenit menneet tosi hyvin, tänään kehnommin, oli niin kova pakkanen, huonoja nameja, lahna koira.

Tammikuun alun treenisaldona on nyt 3x kaukot, 2x paikkaistuminen, 2x seuraamista, 1x kapulointeja, 1x ruutuja, 1x seisomisia, 1x maahanmenoja, 1x istumisia. Meinaavat siis treenikertoja, ei toistojen määrää.

Huomenna taas ihanan arjen pariin! ja vielä, mulla on ollut suunnitelmissa tokopostaus ihan kaikkeen omassa tokotreenauksessa liittyvään, mutta saa nähdä milloin se tulee julkaistavaksi, vai tuleeko koskaan.

siellä me oltiin

Koirakin räjähtää pahasti tämmöisessä reissussa, huhhuh... Lähdettiin Lindan kanssa aamulla suunnistamaan kohti Mäntsälää pienten teknisten ongelmien jälkeen, ainahan niitä pitää olla, muuten elämä on liian tylsää! Mutta joo kiitos kyydistä ja seurasta, oli hauskaa loppujen lopuksi venaamisesta huolimatta! 

Päästiin sopivaan aikaan paikalle. Nemo oli kuin jokin suuremman luokan idiootti, se oli lähes satavarma että ollaan tultu johonkin kivaan tokokokeeseen ja veti kierroksia kaikkien muiden puolestakin. Hirtti itsensä pantaansa ja karjui ja semmoista. Päästiin parkkihallin seinustalle rauhoittumaan vähän. Pienten kehä alkoi onneksi suhteellisen nopeasti. Meillä oli parina cavalieri. Nemppa kulki mallikelpoisesti ja pöydällä pyysin tuomaria vielä syöttelemään nameja sille, sittenhän Nemo hyväksyi käsittelyn mallikelpoisesti. Ei inahdustakaan, jee hienoa, me päästään vielä joskus näyttelyyn! Saatiin sininen. Ihanaa miten riemuissaan koira oli, kun tultiin kehästä ulos. Sille on mennyt siis mun palaute perille, yleensä olen kaikkien kehien jälkeen kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen :)

Ehdittiin välissä käväisti pieni lenkki kulmilla ja sitten hengattiin vissiin tuskastuttavat kolmisen tuntia pölyisessä hallissa, ugh. En lähde ihan heti uudelleen. Ja jälleen sen takia, että sinisten kehässä tuomari soi Nemolle ehkä ohikiitävän silmäyksen ja laittoi ulos. Nooh, ei voi mitään! Hyvä treeni saatiin.

Tyytyväinen oon, onpahan väsynyttä piskiä ja takana yksi hyvä kokemus tuomareista. Jepjep.

turn their heads

Uusi vuosi, uudet kujeet, vai mitä? Mulle vuoden vaihtuminen on sinänsä ollut aina "iso juttu", että pääsee aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, niin sanotusti.

Viime päivinä on ollut tosi kauniita kelejä, oon kuvannut tavallista ahkerammin ja tulokset ovat olleet sitäkin huonompia heh. Eilen satoi todella paljon lunta, ja sitä oli jopa vielä maassa tänään, harvinaista. Piski spurttaili taas aamulenkillä kuin mikäkin hullu.

Tokoiltu ollaan hivenen, ei mitenkään erikoisesti. Uudenvuoden tavoitteena voisi olla myös, että tokosta ei minkäänlaista stressiä. Sitten kun menee stressin puolelle, olisi varmaan tauon paikka. Ennen kaikkea hauskaa. Mistä tulikin mieleeni, se viimeisinkin tokokoetulos on nyt koiranetissä! Vihdoin ja viimein. Onhan ne tulokset aika kirjavaa sakkia, mutta ne ei kerro aivan kaikkea ;)

Nemon kanssa arki on muuttunut entistä helpommaksi. Ei tietoakaan syksyn ongelmista. Se on niin helppo. Koputtelenkohan puuta nyt... naksuttimen myötä on tapahtunut kaikkea ihmeellistä, mm. lenkillä vapaana ollessaan koira tulee ottamaan omatoimisesti kontaktia useaan otteeseen, liiankin useasti omasta mielestäni. Hyvä vaan!
Lisäksi aloin eilen syöttää koiralle raakaa lihaa, nyt alkuun ainakin puoliksi barffataan ja piakkoin siirryn kokonaan raakaan. Tietysti edelleen epäilyttää, että joku ravintoaine puuttuu. Lähdin ihan poron jauhelihalla ja sai se eilen pienen hirven luunkin. Hyvin näyttää maistuvan, tosin kasvissosetta ei viitsisi syödä, perus. Jatketaan nyt tästä ja katsotaan miten lähtee sujumaan.
Eipä tässä nyt loppulomalle erikoisia suunnitelmia, pitkiä lenkkejä, muutamia treenejä ja perjantaina suunnitelmien mukaan mätsäriin. Jep.