fyssarilla

Tänään käytiin vihdoin odotetulla käynnillä Aistissa Vantaalla, fyssari Niina Sorvarilla. Voin suositella kaikille jotka tarttevat fyssaria koiralleen, tosi pätevä ja hyvä tyyppi!

Nemo tietysti luuli, että ollaan menossa lääkäriin. Raukkaparka tunnisti eläinlääkärirakennuksen ja kaivautui odotustilassa penkin alle, perimmäiseen nurkkaan. Niina halusi ensin nähdä Nemon liikkeitä ulkona. Liikkeet oli kuulemma hyvät. Huoneessa koira meni jälleen piiloon penkin alle ja oli niin pirun kasassa ja peloissaan. Niina yritti houkutella nameilla luokseen, ei tullut. Tuli vasta kun menin siihen lattialle istumaan ja houkuttelin eteenpäin. Huvittava, ryömi hissukseen viereen. Pian suostui jo ottamaan broileria Niinan kädestä, tosin venyttäen itsensä ihan äärimmäisyyksiin, ettei vaan tartte mennä liian lähelle! Siinä sitten tutkittiin, mä syöttelin Nemolle broileria ja fysioterapeutti teki työtään. Muistaakseni (en ole nyt ihan varma, tuli niin paljon asiaa että pää on melko sekaisin) Nemo ei varaa painoa kunnolla oikealle jalalle, kun nostaa vastakkaisen etutassun ilmaa, sen pitäisi varata sille jalalle, sen sijasta ottaa jalalla tukiaskelia eteenpäin. Tai jotain sinnepäin.

Sitten koira kyljelleen maahan, meni melko vastahakoisena ja jouduin jonkun aikaa väkisin pitämään. Alkoi rentoutua melko pian Niinan käsittelyssä. Tajusi pikkueläin vihdoin ettei ole mitään pahaa kyseessä. Jumeja löytyi vasemmalta puolelta rintarangasta ja sisäreidestä, oikealta puolelta kaularankaosa - lapaluun yläreuna edempänä kuin vasemmalla puolella, luultavasti lihaskireys vetänyt sen väärään asentoon -, lonkan koukistajat tosi jumissa, ja ei ojenna oikeaa lonkkaa kunnolla.

Kyynärnivelten liikkuvuus oli kuulemma myös lievästi normaalia rajoittuneempi, ei merkittävästi. Tuo oikean takatassun homma olikin jännä. Meillä on nyt seuraava aika kuukauden päästä, jos sinne mennessä se ei ole normalisoitunut, koira lähtee ehdottomasti lonkkakuvauksiin.

Saatiin nyt lisää venytyksiä kotona tehtäväksi. Olihan Nemo siis jumissa, mutta en mä usko sen tuohon käytökseen vaikuttaneen. Eiköhän sillä ollut/ole päällä kunnon uhma vaan, mutta eiköhän sekin tästä ala laantumaan kun koira tajuaa että ei ole todellakaan niskan päällä.

Mutta ehdottomasti kaikkea muuta kuin turha käynti, sain monta hyvää vinkkiä näihin käytösjuttuihinkin Niinalta, kiitos paljon :-)

Nyt eläin saa olla levossa vielä huomisen, sunnuntaina sitten alkaa normilenkkeilyt ja treenaaminenkin toivon mukaan. Sen lisäksi venytykset päiväohjelmaan.

elämä kulkee

Joo, elämä ja aika kyllä kulkevat eteenpäin niin hemmetin kovaa vauhtia, mutta meidän bisnekset on nyt jummannut paikoilleen. Mä en ole treenannut eläimen kanssa tokoa kunnolla viikkokausiin, tarkalleen kolmeen viikkoon. Käytiinhän me ne kaksi koetta, niissä tuli treeniä. Siinä välissä ei lähestulkoon mitään treeniä, viimeviikolla ei treeniä, tällä viikolla ei treeniä. En laske mukaan sitä kun pari viikko sitten pelleiltiin kapuloiden kanssa sisällä. Nooh, nyt tavallaan vähän huijasin - eilen käytiin tekemässä pieni treeni alkuillasta koulun pihalla.

Mulla oli superhyvää palkkaa mukana. Oli vaan tosi outoa mennä treenaamaan tämmöisen supertauon jälkeen. Tuli ehkä hitunen motivaatiota, mutta ei kovin. Nemo oli liekeissä. Sen kanssa oli niin kiva treenata! Koulun leikkipaikalla oli lapsia leikkimässä, häiriötä ihan kohtuullisesti.

Ensi alkuun kaukoja, sairaan malttamattomia! Huhhuh! Päästin palkalle vaan oikeasta suorituksesta. Säädöstä huolimatta tosi kivoja, kun malttoi van tehdä kunnolla.

Tehtiin lyhtypylväällä vähän irtoamistreeniä - vautsi - Nemo irtosi vasemmalta lähetettynä kiertämään tolppaa jonkun seitsemän metrin päästä??! Oikealta vähän pienempi etäisyys mutta mitä... se irtosi huutaen (tuli vähän Wili mieleen, Janessalle terkkuja :D) sairaalla vauhdilla. Parin kierron jälkeen pyysin seuraamaan. Ihan erikseen seuraamisen käännöksiä, voi herranjumala miten hienoja!! Pikkueläin marssi upeasti aivan oikealla paikalla, piti superkontaktin ja käytti takapäätä upeasti.

Lopuksi otin ihan parinkymmenen sekunnin paikkaistumisen, jees.

Toivon hartaasti, että mun treenimotivaatio alkaisi heräillä, nyt kun ulkona olisi vielä suhteellisen kivat kelit treenailla. Ehkä se tästä herää, vihdoin loppui vuoden pituiselta tuntunut koeviikko. Ja jos koira treenaa suurimman osan treeneistä noin, sen kanssa on huippu tehdä :)

Maanantaina käytiin eläinlääkärissä. En sano kauheasti muuta kuin että mun mielestä pirun turha reissu. Takapäätä se vähän jännittää ja aristaa (jumeja??). Ell myös kovasti selitteli eturauhasesta ja alkoi jo ehdotella hormonipiikkejä ja kastraatiota. Jaa-a, tuntui itsestä vaan siltä että oikein etsimällä etsittiin jotain vaivaa. Vaikka siis mitään ei löytynyt. Huomennahan vielä se fyssari, niin näkee lihasten tilan.

Ja tämä Nempan egoilu, johon ensin etsittiin syytä vähän kivuista - tuskin johtuu kivuista. Korvien välissä se oli. Koiran käytös on normalisoitunut jo aika paljon, hoitotoimenpiteetkin helpompia. Ehkä joku ohimenevä uhmakausi.

Tänään käytiin Helsingissä moikkaamassa Lauraa ja koiria. Nemo oli junassa ihan superhienosti, ei tietoakaan ihmisille ärisemisestä tai mistän muustakaan. Asemalla se chillasi ja junassa välikössä superrennosti. Nemo ottaa kaikkiin vastaantuleviin ihmisiin katsekontaktin. Aika huvittava tapa, saapahan ihmiset hymyilemään... Laura ja koirakaksikko oli meitä vastassa rauttiksella. Nemo sekosi täysin kun näki unelmiensa naisen Leian kesän jälkeen ensimmäistä kertaa. Raukkaparan päässä ei sitten koko iltana liikkunut mitään muuta :D mentiin metrolla Myllypuroon. Nempalle teki ihan mahdottoman hyvää päästä vähän sosiaalistumaan - eikä mistään käytösongelmista ollut mitään tietoa. Ainoastaan siitä, että se ei jättänyt Leiaa hetkeksikään rauhaan. Hengailtiin iltapäivä Lauralla jutellen koirista. Nemolla oli ainakin kiva kiusata Leiaa ja välillä se yritteli hiippailla Leevinkin perässä, mutta Leevin pistävä tuijotus pisti nuoremman biisonin ruotuun. Oli kiva iltapäivä!

yksi kiva lenkki

Kuvat c. Johanna Nieminen.

never too easy!

Mä en tiedä mitä tässä kolmen neljän viikon aikana nyt on oikeasti tapahtunut. Tää tilanne varmaan niin sanotusti purkautui siellä viime viikon tokokokeessa. Kaikkia rakastava ja aina iloinen pikkueläin on muuttunut herkästi kiivastuvaksi äkäpussiksi.

Nemohan on aina ollut turkkia hoidettaessa hieman hankala (tähänkin pohjat tulleet ihan pentuajoilta varmasti...), mutta aina se on antanut itsensä hyvin hoitaa. Tottakai se on ärähtänyt, kiljaissut, kun on tullut poikkeuksellisen iso takku vastaan. Mutta muuten se on antanut laittaa turkin tosi hyvin, ilman sen kummempia ongelmia.

Parin viikon sisällä turkinhoito on muuttunut sodaksi. Ihan oikeasti. Siitä ei tule mitään. Koira on myös saattanut murahdella esimerkiksi kun ottaa pantaa pois kaulasta, kun sitä nostaa. Ja välillä ihan kun tutkii sen kroppaa, ärähtelee pahasti.

Tilanne on nyt ollut "hurjimmillaan" tässä viikon. Ensi viikolla koira pääsee eläinlääkäriin ja fyssariin. Poissuljetaan ainakin mahdollisuus, että se olisi kipeä. En vaan tiedä, jos se ei ole kipeä - on aika perkeleenmoinen uhma noussut päälle. Eikö se enää yhtäkkiä luota muhun? Testaako se? Mitä mä olen tehnyt niin väärin, että oon saanut tän tähän pisteeseen? Tutut rauhoittelee, että mä liioittelen tilannetta ja että se vika ei välttämättä ole mussa. Joo, voi olla että liioittelen. Haluan kuitenkin tilannetta helpommaksi. Liikuntaa yms koira on saanut tälläkin viikolla tarpeekseen. Se on vaan kokoajan jotenkin räjähdysherkässä tilassa, hirveen kiihtyneen ja äkäsen oloinen.

Oon miettinyt pääni puhki viikon ajan tätä juttua, mutta en mä vaan saa mitään järkevää vastausta selville. Jos tää on ihan puhtaasti käytöspohjaista ilman taustalla olevaa kiputilaa, mitähän mä sitten teen, en sitäkään ole vielä miettinyt.
ps. mietin pariin kertaan ennen kuin julkaisin tekstin blogissa, mutta menköön. Jokaisen elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, epäonnistumisia ja onnistumisia. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa. En jaksanut tarpeeksi tarkasti sepostaa.

if it means a lot to you

kuvat c. Noora Hautamaa, viime viikon koe

Oon jo vähän toipunut. En voi sanoa mitään muuta kuin että historiamme huonoin koe :D  siis toisaalta ihan jees, toisaalta aivan järkyttävää. Huh huh, onneksi se on ohi. Koepaikalle mentäessä Nemppa oli ihan normi ja ihan normisti pitelin sitä siinä hengaamassa. Me numerolla 25, toisiksi viimeisiä. Tuomaroimassa Pirkko Bellaoui.

Nooh, sitten eka paikkisryhmä ja sitten meidän vuoro. Ja siitä se lähti. Nemo murisi kehääntulotarkastuksessa tuomarille. Se murisi. Mä en meinannut uskoa korviani, ihan uhmakkaasti murisi. Tosin tuomari pyyhkäisi koiran takamusta paperilla, muistaakseni missään muussa kokeessa ei ole toimittu näin, en ole varma. Mutta en ainakaan muista. Mulla meni pakka ihan sekaisin kun menin riviin. Ja ofc, Nemo murisi myös luoksepäästävyydessä. Luoksepäästävyys 5. En tehnyt siis paikkista, mutta tämän jälkeen mulla oli fiilis totaalisesti pilalla. Iskin koiran boksiin ja mietin pääni puhki. Miksi, miksi se murisi juuri tänään? Onko se kipeä, lihasjumit? Kokiko se tilanteen jotenkin uhkaavana? Muistiko se jonkun vastaavan tilanteen joka on ollut epämiellyttävä tai pelottava? Mitä.

En tosiaankaan saanut itseäni koottua ennen yksilöliikkeitä ja se näkyi. Meinasin ekaksi jo keskeyttää tän jälkeen, mutta järkipuhe auttoi, ei yksi koe maailmaa kaada. Mitä merkitystä tällä on mun tai Nemon tulevaisuuden kannalta, siis oikeasti? Onko tää tärkeetä. Tiedän vastauksen varsin hyvin.

Lähdin sitten melko jäissä kehään. Ja koira oli ihan asfffgg siis se oli ihan liian sähäkkänä, huusi kehään mennessä.

Hihnaseuruu 8 mielenkiintoista menoa, ihan kivaa. Käännökset kuulemma täpäkät, lopussa vähän seilasi ja yksi perusasento jäi.

Vapaana seuraaminen 7,5 tässäkin jäi yksi perusasento? Enemmän seilaamista lopussa ja kerran vissiin vähän jäi. Käännöksistä kiitosta.

Liikkeestä maahanmeno 0 luulin jo et se meni maahan! Istua tönötti nätisti. Nemo arpoo kumman jäävän tekee. hienoa.

Luoksetulo 9 tosi hiaaaano! Loppukarjahduksesta piste pois :)

Liikkeestä seisominen 8,5 vissiin aika täpäkkä!

Tässä välissä Nemo karkasi kehästä salamannopeasti tarkastamaan teltan takana olleita säkkejä, oisko ruokaa. Tuli nopeasti kutsusta takasin. Tääkin uus kiva juttu, ennen ei ole tapahtunut.

Hyppy 10 sai hymyä munkin naamalle. Ehkä se on vihdoin kunnossa?

Kokonaisvaikutus 6 karkaamisen takia. Kivaa menoa, tuomari vaan sanoi että huomasi itsekin mun jännityksen, joka taisi alkaa murinasta ja varmasti sanoi sen vaikuttaneen. Niin se teki.

ALO3 121p.

Lähdettiin kehästä, Nemo huutavana sähköjäniksenä. Kehuin ja vähän rauhottelin sitä, sitten palkkaa turpaan. Kiitin itseäni, että en keskeyttänyt. Menihän toi kuitenkin jotenkin! Koira oli kehässä ehkä myös aavistuksen jännittynyt, tarkkaili ympäristöä (myös tuomaria) normia enemmän.

Eniten harmittaa se, että hitot en tukenut koiraa yhtään. Jännitin ja kehässäkin kehuin sitä vaan aavistuksen, se sai lähestulkoon pitää vireensä itse yllä. Ei siinä kyllä ongelmaa ole, se meinasi joka välissä lähteä lapasesta. Huoooh.

Niin monta omaa mokaa tuli taas tehtyä. En ole jännittänyt sen ekan kokeen jälkeen, mutta tän päivän episodi kyllä sai mut jännittämään.

Silti olen tavattoman tyytyväinen koiraan - jos ei muuta, sillä oli hiton hauskaa! Ja se teki tosi hyvällä draivilla, siinä ei mitään vikaa :-)

Nyt vaan eka selvyys, onko koira kipeä vai onko ihan psyykkinen juttu. Fyssarille oon yrittänyt koko viikon varata aikaa eläinsairaala aistiin, mutta puhelimeen ei oo vastattu. Kokeen lopuksi vielä tuomari pyysi Nemoa namien kera luokseen, syötti namia ja kopeloi läpi. Ei urahtanutkaan.

Voisin kiittää koepaikan "hyvää henkeä", kun oltiin luoksepäästävyydessä, oli muuan nainen julistanut vieressä kovaan äänen "että on se epäreilua kun jotkut jättää jonkun liikkeen tekemättä, turha se on kokeeseen tulla koiran kanssa joka ei osaa!!!!" Siis häh anteeksi mitä? Ja sitten ei voi edes päin naamaa sanoa, tänks.

Täytyy myöntää, että meidän tokot painuu nyt vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Ensin selvitän ton murinan, sitten keskitytään ihan muihin hommiin toviksi ja sitten jatketaan. Seuraavaksi treenissä onkin pikkujutut ja yleinen hallittavuus.....

Alkuepätoivon jälkeen en voi kuin olla miettimättä, että mitä väliä? Yksi koe. Koiralla harvinaisen huono päivä. Ja osaksi ehkä myös omistajalla. Ei aina voi onnistua! Tämä harrastus on vielä niin "herkkä", että yksi tommoinen juttu saattaa pilata kaiken. Meidän tän vuoden saldoksi jää sitten 3x ALO3 ja se yksi ALO2.

life is beautiful

give me everything

Tänään tokokoe Helsingissä, tuomarina Harri Laisi. Alokoiria 11 kappaletta, me oltiin kolmansia yksilöliikkeissä. Riskeerasin tänään vähän ja "makuutin" Nemoa. Koira oli ihan liekeissä ja kierroksilla heti kun pääsi autosta ulos. Käveltiin vähän siinä kentän ympäristössä ja sitten leiriydyttiin yhteen laitaan. Nemo häselsi mutta rauhoittui pian.

Nemppa tykästyi Laisiin jo kehään mennessä, kiehnäsi ja häntä heilui.

Luoksepäästävyys 10, peruskamaa.

Paikkamakuu 0 heh heh! Olinpa ilkeä ja kokeilin. Päästiin kääntymään ja bäng koira tekee luoksetulon. Tuli ainakin kovaa ja iloisesti, ei paineissa!

Näiden jälkeen Nemo äkkiä boksiin keräämään kiekkoja, pakkasin taskut täyteen ruokaa. Ei kauaa jouduttu yksilöliikkeitä odottamaan, kerrankin. Koira oli ihan liekeissä jo kehään mennessä, riehutin sitä ja sählättiin sun muuta.

Hihnaseuruu 9, hmm meniköhän piste vinoista perusasennoista, seilaamisesta, vai siitä kun jouduin antamaan yhden lisäkäskyn? Ken tietää, mä tykkäsin!!

Vapaana seuraaminen 8½ mun omasta mielestä jätätti vähän, en taas osaa sanoa mistä pisteet meni.

Liikkeestä maahanmano 9½ ööh!! Parissa edellisessä kokeessa mennyt nollille, mutta oli makee!

Luoksetulo 9 lopussa karjaisi ja tuli vinoon, muuten vallan ihastuttava.

Liikkeestä seisominen 0 nooh, nyt Nemppa nollasi tämän ollen varma että tänään kokeessa tehdään kaksi maahanjäävää. Oivoi.

Estehyppy 10 multa meinasi pudota silmät päästä kun koira ensinnäkin hyppäsi, jäi käskystä seisomaan, ei liikahtanutkaan, eikä ennakoinut istumista. Kuka on paras.

Kokonaisvaikutus 9

Pisteitä 137p ja ALO3. Olihan mun heti pakko laskea, jos seisominen olisi toiminut ysin arvoisesti, se olis ollut 155p ja viittä vaille ykkönen (ilman makuuta!!!) ;)

Oli palkitsevaa saada tuomarilta ja liikkeenohjaajalta hyvää palautetta. Harmittelivat taas, että olis ollut paikkiksen kanssa niin superykkönen, ja melkein jos olisi seisonut. Sain kuulla että mulla on uskomaton koira joka tekee ihan mielettömällä draivilla, kysyivät myös onko tää ollut kovan työn takana. Sanoivat tietty ettei kokeissa paljoa biisoneita ole näkynyt, ja tämä on muutenkin ns. seurakoirarotuiseksi harvinaisen hieno. Kannustukseni kuulin myös, että meidän menolla on kuulemma helppoa saada ykkönen ilman paikkista!

Tällainen palaute vaan tuntuu uskomattoman hyvältä ja ansaitulta, koska tässä on oikeesti tehty aika paljon töitä, ja sitten kun siitä saa joskus tunnustusta.

Kokeen jälkeen tuli muuan nainen kyselemään biisonista harrastuskoirana, on kuulemma tosi kiinnostunut. Kerrankin joku, joka haluaisi harrastaa bichonin kanssa muutakin kuin näyttelyitä! Mietin taas itsekin, että miksei tyypit harrasta bichonien kanssa enemmän? Näissähän on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle! Ok, riippuu tietysti yksilöstä. Ja suurin osa bichonin omistajista luultavasti ovat ottaneet koiran nimenomaan näyttelykoiraksi. Ja harrastuskoiraa etsivät ei sitten tykkää rodun ulkonäöstä tai se ei vaan loppujen lopuksi ole omiin tarkoitusperiin sopiva.

kuva c. Noora Hautamaa, kiitos!

En voi todeta kuin että mulla on ihan hemmetin hieno koira :) se piti tänäänkin ton vireen kehässä lähestulkoon itsestään yllä, liikkeet tehtiin niin pikaputkeen että ehdin muutaman kerran sitä kehaista ja sitten jo jatkui. Se vaan tuijottaa mua silmät loistaen että mitä tehdään seuraavaksi. Voi että se on niiiin tajuttoman hieno. Vaikka ei se ykkönen (taaskaan) tullut, en ole pätkääkään pettynyt, oli niin kivaa taas käydä superkoiran kanssa kisaamassa. Todellakin voi olla kolmostulokseenkin tyytyväinen!! Ja sitten kun joskus saadaan se ykkönen, repeän varmaan niin että hyppään katosta läpi jonnekin kuuhun saakka.

Tuli mieleen vielä yksi juttu josta olen ylpeä koirassani; kun ollaan kehässä tekemässä yksilöliikkeitä, sille on ihan täysin yksi ja sama mitä kehän ulkopuolella tapahtuu. Ihan sama, räjähtäisikö siellä pommi tai muuta vastaavaa. Kun ollaan kehässä, se huomaa vain mut ja minä suunnilleen vain sen. Toivon että tää ei lähekään tästä huononemaan!

Päätin myös, että mä taidan jättää ton paikkamakuun sikseen. En jaksa nyt treenata sitä, en jaksa edes ajatella sitä. Hiotaan vähän ensi viikolle ja jätetään makuu välistä, katotaan mitkä pisteet tulee.

ps. meillä oli muuten lähes vuosi sitten ensimmäinen tokokoe, ja täytyy sanoa että kun muistelen sitä menoa, on tässä ihan hieman noustu!

pähee piski

Oltiin nyt vihdoin jopa agitreeneissä saakka, i'm happy! Ja niin taitaa koirakin olla. Lämmittelin sen oikein hyvin ja tehtiin venytyksiäkin paljon ja muuta verryttelyä, pyörimistä ja pujottelua. Eihän ne jumit siis joo välttämättä johdu huonoista lämmittelyistä, mutta pelataan varman päälle. Meitä oli paikalla vaan viisi, ehdittiin tekemään hyvin kaikkea.

Takakentällä ensin kontakteja, mehän ei olla Nemon kanssa treenattu edellisen agitreenikerran jälkeen siis mitään kontakteja. (mutta nyt hommaan sen kontaktilaudan himaan, niin Nempalla on sitten varmat kontaktit kun haetaan keväällä johonkin ryhmään!)

Tehtiin Nemon kanssa puomin alastulolla, taas annoin piskin itse oivaltaa ideaa. Viittasin Nemon vaan aina puomille. Tosi nopeesti taas älysi idean, tarjosi oikeaa asentoa. Nyt oikeen tekemisen merkkinä JES (olisin ollut sen hyvän kannalla edelleenkin.. :-D), ja sitten vapautus. Tosi hieno elikko, tarjosi hienosti siihen nähden että ei oltu treenattu.

Nemppa hengasi välissä tovin boksissa - huutaen kuin hullu.

Sitten Tiian kanssa etukentällä ensin välistävetoa. Nemon kanssa tehtiin ilman rimoja, minimoin jumiutumisriskit. Ja koirallahan meni miljoona kertaa lujempaa ilman rimoja, sata lasissa tyyliin! Oli hupaisa katsoa sitä, se oli ihan liekeissä ja teki tosi hyvin nää. Vautsi.

Sitten takaaleikkausta. Ensin targetilla, tosi jeessit. Ilman targettia - heeh tässäkin meni hienosti, kunhan muistin ohjata oikein. Jossain vaiheessa koira alkoi turhautua kun en osannut ohjata, onneksi saatiin loppuun muutamat onnistuneet toistot.

Pikku paussin jälkeen keppejä, nakit loppui multa joten Tiialta lenkkimakkaraa, Nemo sekosi aivan täysin. Ensiksi se teki kahdet hutiloidut kepit, sitten alkoi keskittyä ja teki superhienoja keppejä hyvin omatoimisesti! Pienoinen kriisi tuli kun palkka tippui herran tukkaan, varsinainen kriisitilanne mutta siitäkin Nemo selvisi. Ei meinannut tulla pois Tiian luota, jolla herkkupalkat oli. Teki sitten sieltä päästä mun luokse takaisin kepit, ihan kiva... tosi hieno oli, vauhtiakin!!

Ihan superkivat treenit, Nemolla oli ihan hitosti vauhtia!! Ehkä sekin vihdoin syttyy ;) tuun mahdollisesti raportoimaan vielä ennen kisoja, mutta sitten lauantaina kuullaan viimestään.

alright, everything is alright

Treeniä, treeniä jee jee lisää treeniä. Ja varsinaisia surku-uutisia, ei päästy loppukuun Laisin kokeeseen mutta jonotuslistalla ollaan. Jää vuoden virallisten kokeiden saldo neljään, eikä ainakaan koularia tänä vuonna saada. (siis joo ne ykkösethän tulee...)

Oon varmaan taas treenannut piskin kanssa liikaa. Pakka hajoilee sieltä täältä. Esimerkiksi rakkaasta paikallamakuusta. Mutta ehkä me sitten viiden vuoden päästä ollaan koirakko, joka on tehnyt eniten kakkos- ja kolmostuloksia alokasluokasta, onhan sekin hei jotain!

Nemo on nyt ollut viikon tosi hyvässä kunnossa, lihakset ei ole vielä ainakaan menneet takaisin superjumeihin. Liikunta lisätty normimallille. Huomenna agitreenit, saa nähdä miten niiden jälkeen. Jos tuo jumeilu kovin jatkuu, koira lähtee sitten kaiken maailman kuvauksiin ja terveystutkimuksiin seuraavaksi.

Lauantaina aamulla aika aikasin treeni koulun pihalla, nälkäinen koira ja superpalkat, ihan kiva yhdistelmä, ei vaan paikkiksen kannalta.

Seuraamiseen treenasin intoa ja oikeeta virettä, pistin koiran kiertämään valotolppaa molemmilta puolilta ja kutsuin sieltä seuraamaan. Oli muuten aika siistiä menoa, ihana! Hieno kontakti ja pysyi messissä.

Vähän normikontaktitreeniä, palkkasin kaikesta mahdollisesta kontaktin pitämisestä ottamisesta yms.

Paikkista. Eka yritelmä 20m 30s, ronsu söi takapalkan ja meni heti sen jälkeen maahan. Makuutin loppuajan, hieno. Tosi kiva tää Nemon uusi ohjelmanumero minkä se on keksinyt :)

Eilen lähdettiin alkuillasta Janessa ja Wili seuranamme treenaamaan harjulan koulun kentälle. Tuolla kentällä ollaan Nemon kanssa treenattu kerta aikaisemmin, eipä menoa haitannut.

Aluksi vähän virittelyä suullisesti. Ei koira kovasti virittelyä kaivannut, tiesi että mulla on superpalkat messissä.

Muutama häiriöity paikkis, Nemo makasi, Janessa kutsui Wiliä vierestä. Ei ongelmia! Tein ilman takapalkkaa kun meinasi jo alussa varastaa taas sinne huooh. Hienoja nää. Ei se ongelma niistä muistakaan koirista ole kiinni, kun vaan siitä että elikko ei kestä sitä makuuta.

Janessan avustuksella paikkaistumista, luoksetulon alkuosan treeniä toisin sanoen. Laitoin elikon istumaan, Janessa huusi vieressä kaikkea mahdollista, jopa meidän luoksarisanaa - hieno herra ei reagoinut mitenkään hienooo!

Ohjatun kapulalla pari vauhtinoutoa, Janessa hetsasi Nemppaa ja innosti ja päästi sen sieltä, heitin kapulan ja piski haki mielettömällä innolla! Tota oli jo kiva katsoa, tuli miljoonaa kapulan kanssa ja meinasi kerran kompastua siihen kun syöksyi ottamaan palkkaa kiinni.

Nemolainen tauolle, katselin siinä ja koira odotti maalissa, aika aktiivisen oloisena. Katsoi silmä kovana Wilin treeniä ja inisi vähän.

Tauon jälkeen seuraamiseen vielä intoa. Janessa piti Nemppaa, hetsasi ja mä juoksin hulluna karkuun ja kiljuin. Koira irti, tuli miljoonaa ja haki hienosti oikealle seuraamispaikalle ja seurasi yyberhyvin!! Aivan ihana, siis niin paras. Palkkasin joka toisesta, muissa kehuin, siis palkkaantui kehuistakin :-) kuka paras. Nyt annan seuraamisen täysin olla ennen kisoja.

Pikainen stop-maa-sarja 8x, hienoja, vissiin yksi sekoitus. Tää on oikeesti toiminut, nyt se ei voi sekottaa jääviä kisoissa. Tai voihan se.

Paikkistelut pissi, varasti takapalkalle, otin helpotetun ja palkkasinkin edestä. Uusi ilman takista, lähti valumaan. Käskin takasin maahan ja makuutin hetken -> oli jo paineissa, great just näin. Sain kumminkin takaisin hyvään fiilikseen ja ilosena lähti kentältä.

Tänään lyhyesti koulun pihalla. Ihan vaan paikkiksen ennakointia veke, kivoja kaukoja, paikkista. Kaikki ok, oli vaan niiiin kuuma.

Nothing else, hyvää yötä.

reminds me of summer