hauskanpitoa

Muutama kuva viimeviikkoiselta pitkältä aamulenkiltä jolloin karvakahjolla meni aavistuksen lujaa :--) Tänne kuuluu huippuhyvää, yo-kirjoitukset loppuivat tänään ja stressitaakka keveni ainakin vähäsen jesjes, tätä päivää on ootettu ihan hemmetin kauan!

Yksinoloa ollaan treenailtu pienissä pätkissä, kameraa mulla ei ole nyt ollut, että en tiedä miten koira on ollut. Ei se ole nyt joutunut olemaan kuin korkeintaan tunnin, viimeksi perjantaina oli pidemmän ajan. Naapurisota asian tiimoilta jatkuu, mutta eiköhän tää johonkin suuntaan lähde kehittymään - parempaan tai huonompaan.

Ollaan vaan lenkkeilty paljon. Eilen käytiin Liisan ja Foxin kera järven jäällä ja harmittelin sata kertaa, miksen oo käynyt siellä aiemmin! Mieletön keli. Ja voi Nemo, se meni ihan sekaisin päästessään jäälle. Tyyliin silmät pyörii päässä "wouuuu miten avaraa paljon tilaaa" ja sitten lähti, pikkueläin juoksi ja spurttaili lähes koko lenkin ajan kuin pieni hassunnäköinen formula. Ja mikä oudointa, Nemo yritti haastaa Foxia leikkimään! Pojat ei nimittäin ole koskaan leikkineet keskenään. Selvästi Nemolla meni siis ihan tositosi lujaa. Naurettiin Liisan kanssa katketaksemme sille, se näyttää niin tyhmältä juostessaan tuhatta ja sataa. Pitää yrittää päästä jäälle vielä toisen kerran, jos ottaisi myös sen kameran mukaan.

Olipa pikkukoiralla kivaa, tänään se oli todella väsynyt edelleen. Oli käyttäytynyt hyvin kun kaveri tuli pitämään sille puolenpäivän aikaan seuraa.

Kesää ootellessa. Musta tuntuu että Nemo pitäisi talven mieluummin, se on talvella aina paljon energisempi ja juoksee hullun lailla kaikilla lenkeillä ja muutenkin menee lujaa. Kai sillä on tossa karvassaan kesällä sitten niin kuuma. Itse olen vaan kyllästynyt arktisiin tuuliin ja lisääntyvään lumeen, hei kohta on maaliskuun loppu... noh, ehkä se kesä tulee.

they don't know how special you are

Elossa ollaan! Jee joulukuu ja samalla vuoden viimeinen kuukausi, minne tämä aika menee? Lisäksi toivoin viime viikolla kovasti sitä lunta ja sitähän tuli niin hitsisti viime viikon loppupuolella! Pakkanen on hiponut vähän liiallisiakin lukemia, mutta kyllä kelpaa, en kaipaa sitä kuraa yhtään.

Pikkueläin on ollut ihan tajuttoman onnellinen lumesta, sen lenkit menevätkin lähinnä siinä, että tassut eivät koske lainkaan maata. Tyyppi kiitää kuin pieni duracellpupu ja hanki vaan pöllyää. On niin mielettömän kiva katsoa sen onnea ja riemua. 

Ollaan lenkkeilty paljon, lauantaina tehtiin Ainon ja koirien kanssa yli tunnin lenkki arktisessa viimassa. Tytöt eivät kiinnostaneet Nemoa ollenkaan, kuten yllä olevasta kaverikuvasta huomaa... 

Niin ja sitten pitää vielä taas jakaa semmoinen superihku hetki. Pari iltaa sitten olin ihan hullun väsynyt ja koko päivä oli ollut aivan jostain sieltä syvältä. Kävin sängylle makoilemaan, en ollut vielä aikeissa mennä nukkumaan. Hetken kuluttua karvakahjo kömpii rötköttämään mun päälleni, laittaa kuonon melkein ihan kiinni mun naamaan. Siinä se vietti hyvän tovin lämpöpatterina, tuhisi tyytyväisenä kun rapsuttelin sitä varmaan puoli tuntia. Rakastettava olento, kerta kaikkiaan.

Viikonloppuna onkin messari, tosi jees päästä näkemään tuttuja, shoppailemaan ja tsiigailemaan koiria. Lisää kuulumisia (ja lumikuvia!!) paremman ajan kanssa.

no words

Huh, törmäsin tähän muuan foorumilla. Ihailtavaa on myös suomalaisen lehdistön tapa esittää asia. Tässä vielä koirien omistajan kertomus asiasta (mikäli tekstiin on luottamista, eihän sitä koskaan tiedä). Voi saasta, olen niin vihainen, voisin kirjoittaa asiasta aggressiivissävytteisen romaanin mutta taidan kuitenkin jättää väliin. Käsittämätön juttu. Koirien käyttäytymiseen perehtymättömämpikin henkilö näkee videolta, että koirien käyttäytyminen on kaukana uhkaavasta. Kyseisestä jutustahan on noussut kohu koiramaailmassa ja siitä löytyy juttua muualtakin. Epäkoiraihmiset varmasti ajattelevat että mitä muutamasta koirasta vouhkataan kun maailmassa on muutakin vääryyttä - itse koiraihmisenä ymmärrän "vouhkaamisen" täydellisesti. Maailma on vaan välillä sairas paikka.

Muihin juttuihin, tää viikko on mennyt lähinnä lenkkeillessä. Viikkoon on mahtunut pari kuivaakin päivää ja auringonpaistetta, mitä luksusta! Ulkoilutin kameraa tänään. Kuva on kuitenkin vanhempi.

Tänään käytiin treenaamassa ihan illasta - huono idea, jäätävä keli ja kentällä pilkkopimeää. Naksuttelin seuraamisesta, tosi pätevää menoa. Painamista koitin kitkeä kääntymällä vaivihkaa koiraa kohden kun se alkaa painaa. Toimi. Sitten satunnaispalkkailin maahanmenoista, hyviä olivat! Muutamia stoppauksia, pyrin palkkaamaan nopeasta stopista. Pari kertaa mokasi, meni maahan. Uusinta vaan. Lopuksi vielä kaukot, sarjana. Hienot.

Joo ja käytiinhän me torstai-iltana pilkkopimeässä metsässä lenkillä Ainon ja koirien kanssa. Nada jätti Nemon onneksi rauhaan, joten kaikilla piskeillä oli nastaa. Itse perinteitä kunnioittaen kompastuin ja kaaduin sysipimeässä ja sain housuihini mukavan mutakuorrutuksen. Jesjes.

kuvia ja treenejä

Muutama randomkuva pikkueläimestä ja lisäksi treenikuvia. Meillä on kerrankin ollut aktiivinen viikko, ollaan treenattu ja nähty vaikka ketä. Ollaan lenkkeilty Ainon ja koirien, Julian ja kleinien, Janessan ja Wilin sekä Liisan ja Foxin kanssa. Onpahan Nemolla ollut koiraseuraa (ihan kuin sitä kiinnostaisi muiden koirien seura - mutta kuitenkin)! Treeniäkin ollaan tehty viime aikoihin nähden aktiivisesti. Ja kävelty ihan hulluja lenkkejä. Tajusinpahan yksi päivä että puolen vuoden päästä Nemo täyttää jo viisi! Hui. Mutta koirahan vaan paranee vanhetessaan, eikö :)

live as though heaven is on earth

Lokakuu saapui ihan yllättäen. Ollaan lenkkeilty viime aikoina paljon sekä kavereiden kera että ihan vaan kaksin. Treenaaminenkin ollaan aloitettu hiljalleen uudestaan. Olen ulkoiluttanut jopa kameraa nyt useampana päivänä, voin olla todella ylpeä itsestäni. Ainakin kuvia on siis blogiin laitettavana vaikka tekstiä ei tulisikaan.

Tokoa ollaan käyty nyt tällä viikolla käyty treenaamassa pari kertaa lähikentillä. Eilen Ainon ja koirien seurassa ja tänään kaksistaan. 

Yleisinä huomiona voisin mainita mm ne, että koiran keskittymiskyky ei ole ainakaan kadonnut treenaamattomuuden myötä huomattavasti. Se ei ota ympäristöstä sen enempää häiriötä kuin aikaisemminkaan. Intoa on aivan mielettömän paljon, varmaan ne kaikkien menneiden kuukausien treeni-innot patoutuneet ja pääsevät nyt vasta purkautumaan. Voi pientä karvamursua. Sillä on suunnattoman kivaa treenatessa, se yrittää mielettömästi ja ei lannistu epäonnistumisista. Harmittaa suunnattomasti, että ei tosiaan tänä vuonna olla enää menossa kisaamaan, olisi pitänyt aikaisemmin junailla joku koe edes syyskuun lopulle. Eipä voi enää mitään.

Ollaan lähinnä kertailtu kaukoja, paikallaoloa (tämä on lähtenyt lipsumaan, sen olen huomannut lenkillä koiraa kuvaillessani, ei malttaisi välillä millään poseerata hehe...), seuraamista, maahanmenoja, stoppeja. Muutamia luoksareitakin tehtiin kaverin avustuksella viikonloppuna. Seuraamisessa on satunnaista innosta johtuvaa painamista ja poikitusta, mutta eiköhän se pian lähde karsiintumaan. Intoa seuruussa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Ollaan jonkun verran seuruun pakitustakin reenailtu käsiavulla. Hienosti alkaa takapää toimia.

Jatketaan tokon treenailun suhteen ihan rennosti, ei sen kummempia paineita!

Tekisi taas mieli kirjoittaa siitä, miten hieno Nemo vaan on ja miten mukava sen kanssa on elää. Vaikka se tuokin nyt syksyllä päivässä noin kymmenen kiloa hiekkaa, kuraa ja erinäisiä härpäkkeitä sisään, silti se on aika jees. Viisas, se lukee nykyään niin hyvin minua, voin kai itsekin sanoa ymmärtäväni sitä suhteellisen hyvin.

Taannoisesta tanskandoggi-episodista ei tainnut jäädä sen kummempia traumoja, mutta Nemo suhtautuu jonkun verran varauksellisemmin kaikkiin koiriin. Jos vastaan tulee joku oikein reuhkaava piski, puppe päästää ohi mennessään uhoavat ärinät suustaan. Ei muuta onneksi.

Yksi juttu, minkä huomaan muuttuneen, on Nemon suhtautuminen vieraisiin ihmisiin. Yleisesti ottaen, se ei enää ollenkaan suhtaudu vieraisiin niin varauksellisesti. Kun ollaan reissailtu esimerkiksi Turkuun päin ja takaisin, koira yrittää junassa hanakasti ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, tuijottelee silmiin, heiluttaa villisti häntäänsä, haukahtaa muutaman kerran... se hurmasikin edellisellä reissulla rautatieasemilla useita ihmisiä. Lisäksi olen antanut useampien rauhallisten lapsien tehdä tuttavuutta Nemon kanssa, sen itsevarmuus tuntuu nousseen tässäkin. Ja nykyään jos joku alkaa kadulla kovasti lässyttää sille ja tehdä tuttavuutta, se ei katso tulijaa epäluuloisesti vaan saattaa jopa mennä rapsuteltavaksi.

they say bad things happen for a reason

Huh. Menoa ja meininkiä, perushuonoa tuuria. Me ollaan treenattu edellisen postauksen jälkeen ainakin neljä kertaa. Aloitetaan vaikka sitten lyhyehköillä treeniraporteilla.

Viikko sitten lauantaina treenailtiin läheisen koulun kentällä. Nakkipalkkaa. Koira ihan liekeissä. On ollut tajuttoman kiva tehdä sen kanssa, koska sillä on niiiiin mielettömän kivaa. Muistin taas miksi rakastan treenaamista.

Pidettiin vaan yleisesti hauskaa eli temppuiltiin paljon. Lyhyt hyvä istuminen josta naksuttelin ja kävin palkkailemassa. Pyysin Nemoa kiertämään tolppia ja siitä stoppailin. Pupella oli mielettömän hauskaa :) sitten vielä kapulan hakuja 2x ja pitoja 2x. Hyviä. Lisäksi seuraamisen pakittamista käsimerkillä ja naksulla. Hyvin.

Maanantaina tehtiin lyhyehkö istuminen jälleen ja sitten lisäksi liikkeestä seisominen. Kivaa menoa.

Keskiviikkona treenailtiin Liisan kanssa kyrölässä. Häiriötä oli muksasti. Otettiin alkuun kaksi vauhtiluoksaria, Nemo oli niin mainio ettei löydy tarpeeksi ylistäviä sanoja! 

Liisa käskytti melko pitkän seuraamisen, kehuin puppea ja palkkasin kerran loppupuolella ja sitten loppupalkat. Varsin pätevä elikko, alussa painoi ihan sairaasti ja poikitti mutta suoristui. Vielä paikkaistuminen, sitten pikkuseppo kiersi kassiani ja stoppasi siitä sekä seisomaan että maahan.

Kaikissa treeneissä vire on ollut ihan mieletön, varsinkin noissa mitkä käytiin treenaamassa Liisan ja Foxin kanssa. Käytiin myös viikko sitten vissiin Ainon ja lauman kanssa lenkkeilemässä.

Torstaina koin yhden elämäni kauheimmista hetkistä, lähdettiin lenkille ja heti lenkin alussa joku nuori tanskandoggi pääsi omistajaltaan irti ja kävi suoraan Nemon kimppuun. Ja mitäpä siinä teet, kun näät noin 50kg koiraa juoksemassa kohti? Otin vaan Nemon nopeasti mun taakseni ja yritin häätää doggia, mutta ennen kuin ehdin edes kunnolla tehdä mitään, tämä oli ottanut Nemon suuhunsa ja siis ravisteli Nemoa suussaan kuin jotain riepua. Nemo huusi ihan suoraa huutoa, myös mä huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Jollain ihmeen keinolla sain dogin irroittamaan otteensa Nemosta ja jatkoin huutamista ja potkimista että sain koiran vähän kauemmas. 

Nemohan huusi siinä mun jaloissa kuin syötävä, luulin oikeasti että se kuolee. Siinä selviteltiin vähän asioita omistajan kanssa, itse en pystynyt pysymään täysin asiallisena. Miksi ottaa tuon kokoinen koira, jos ei saa sitä pysymään hallinnassa, oikeasti mitä helvettiä? Käytiin sitten Nemon kanssa lääkärissä ja ihme kyllä, koira selvisi vammoitta. Henkinen puoli on eri juttu. 

Kaiken kukkuraksi koiran omistaja ei vissiin halua kantaa vastuutaan (tässä tapauksessa maksaa bensakuluja), joten pitää sitten ryhtyä muihin toimiin. Aina sitä toivoo että näitä ei sattuisi omalle kohdalleen, mutta joo....

stop being so afraid and start living instead

Oltiin pari viikkoa sitten Lauran luona kyläilemässä Hesassa. Nemolle riittikin naisia mistä valita - nooh, Leia vei silti voiton ;) musta iki-iloinen pörriäinen sai sietää valkoista perskärpästä koko viikonlopun. Hesassa ollessa käytiin jopa treenaamassa!! 

Treenattiin läheisellä ihan oikealla koirakentällä Lauran ja Amyn kanssa.

Mitähän tehtiin Nemon kanssa. Kun en muista kunnolla. Kenttä oli nurmipohjainen ja se oli vissiin vähän aikaa sitten leikattu ja leikatut nurmitupot oli jätetty siihen päälle. Täynnä mahtavia hajuja. Nempan mielestä se oli melkoisen jännä, se lähti jopa muutaman kerran haahuilemaan. 

Otettiin vähän perusasentoja, pikkuisen seuraamista, paikkaistuminen, kaukoja. Yksi vauhtiluoksari myös. Peruskivaa, vire olisi voinut olla korkeampi, muuten ei valittamista.

Reissu oli kaikkiaan kiva vaikka sunnuntaina olikin kurja keli. Nemo sai rautatieasemalla taas huomiota, italialaiset turistit olivat aivan riemuissaan ja ottivat piskistä useita kuvia ;)

Oli pakko lisätä Amyn Sansista tämä kuva, lapparit olivat saaneet kesäturkin Lauran käsittelyssä! Hassu mutta niin söpö tyyppi haha.

Kuvassa koko viikonlopun koiralauma, portugeesit Leia, Blanka, Cava ja bichonit Leevi ja Nemo.

Oon viimeaikoina jopa ottanut kameran lenkille mukaan, tänä aamuna ekaa kertaa koko heinäkuuhun, hyvä minä! Käytiin viime viikolla pitkä lenkki Ainon ja elukoiden kanssa, siltäkin lenkiltä on kivaa kuvasaldoa jota sitten joskus myöhemmin. Jospa tässä ryhdistäytyisi kamerankin käytön kanssa. Harmittaa vaan kun se kitti sanoi työsuhteensa irti....
Nemppa on ollut nyt tässä pari päivää jotenkin tosi väsynyt ja ehkä jumisen tuntuinen, pitäisi saada se fyssari varattua mahdollisimman pian.

Lisäksi jopa pieni treenikärpänen on tainnut puraista mua, huomasin tänään selailevani koiramme-lehdestä meille tokokisoja syksyksi. Jee, vihdoin! Käytiin pari päivää taaksepäin treenailemassa läheisellä kentällä. Kirjoitin jopa ylös mitä tehtiin. Nemolla ihan keskivertokiva vire, virittelin suullisesti ja riehumalla ja tempuilla.
Tehtiin alkuun paikkaistuminen, kävin kauempana ja olin lähempänä, naksuttelin ja palkkailin.
Lisäksi paljon kapulointia, pyysin tyyppiä kiertämään koriskorien tolppia kapula suussa. Haha tässä olikin mukavasti säätämistä, Nemppa kiersi tolppaa ilman kapulaa, kapulan kanssa, väärästä suunnasta, kiljui. Olipa sillä ainakin hauskaa.
Sitten kaukot oli tosi hienot. Sitten seurauttelin vähän kapulan kera ja naksuttelin seuraamisen pakittelusta. Aika kivaa. Kaikista kivointa, jos alan taas innostua tokoilusta. Se on niin kivaa.

there was a time when i had it all

Taannoiselta uintireissulta kuvia. Kuvissa esiintyvät myös hiekkakuopalla ollut mukava nuori lapparinarttu ja kaverin tolleri Foxi. Oli pakko laittaa noinkin paljon kuvia, noista tulee vaan niin hyvä fiilis :)

you can't stop the waves, but you can learn to surf

Tämä postaus saakin osakseen monta tunnistetta, voisi ehkä harkita kertovansa kuulumisia vähän tarkemmin.
Mistäs sitä aloittaisi. Vaikka tokosta. Treenaaminen on ollut viime aikoina ihan toissijainen juttu, ei ole kiinnostanut yhtään. Ja jos mulla itselläni ei ole motivaatiota, motivaatipuutteen kera treenaaminen on ihan sama asia kuin se, ettei treenaa ollenkaan. Joten ei olla oikeastaan tehty mitään. Okei, liioittelen - ollaan me treenattu ehkä yhdet tai kahdet treenit per viikko. En vaan laske sitä kunnon treenaamiseksi, koska siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä. Vähän kivanpitoa vaan pupen kanssa.

Eilen tehtiin aamusta mm kisamaisena jäävät ja luoksetulo sekä vähän palkallista seuraamista. Kaikki tosi kivan näköisiä, seisomisessa annoin avun mutta muuten pelaa hyvin. Ei alokasluokassa nyt ole varsinaisesti enää treenattavaa. Mutta suosiolla odottelen oman motivaationi paluuta ennen tavoitteellista treenaamista :D

Koirakavereita Nemo on päässyt näkemään. Nähtiin pitkästä aikaa Juliaa ja kleiniherroja kesäkuun alussa, pojat tuli taas tosi kivasti toimeen. Peppi-villistä nähtiin myös about viikko siten. Ainon ja Emma-nahkan kanssa tehtiin jättimäinen lenkki muuan kalliolle ja uitettiin vähän koiria. Tai no, Emma ui, Nemo kävi kastautumassa. Mahaan saakka.

Lisäksi Liisan ja Foxin kanssa käytiin haariksella tosi kivalla hiekkakuopalla, mielettömän hyvä koirien uittamispaikka! Tollerihan ui ihan hulluna, hienostobiisoni kahlaili namien perässä. Olin ilkeä ja uitin sitä pelastusliivin kanssa. Paikalla oli myös mukava nuori suomenlapparinarttu, koirilla meni melkoisen lujaa. Nemppa vähän aikaa juoksenteli mutta tyytyi sitten katselemaan nuorempien menoa.

Viime viikon keskiviikkona käytiin pyörähtämässä melko extempore mätsärissä Porvoossa. Paikka oli huono, parkkiksella, liian paljon ihmisiä ja koiria pienessä tilassa. Siellä sitä kuitenkin sinniteltiin ja saatiin kotiin viemisiksi sininen nauha ilman sijoituksia. Loppujen lopuksi olin iloinen että lähdin, oli mukavaa seuraa ja Nemolle teki todella hyvää, se käyttäytyi taas niin mallikkaasti.

Muuten Nemo on saanut kaikenlaista tekemistä tokon sijalle, juoksulenkeillä koira kulkee mukana vaihtelevasti pari kolme kertaa viikossa. Olen jopa aktivoitunut jäljen taholla ja tehnyt sille tässä kuussa kolme nakkijälkeä. Melkoisen lyhyitä kaikki, mutta kivasti jäljestettyjä.

Nemppa on suhteellisen normaali oma itsensä, ainoastaan sen korvat ovat olleet ulkona aika railakkaasti kateissa pian viimeisen kuukauden verran. Kaikki hyvät hajut vievät niin pirusti. Laitan tämän osaksi sen piikkiin, jos nyt on vaikka paljon narttuja juoksussa tms, ja osaksi treenaamattomuuden piikkiin. Koira tottelee ja on paremmin kuulolla arkielämässäkin kun tokoillaan ahkerasti. Arkikäytöstä on nyt ihan muuten vaan hiottu, ohitukset otettu taas vaihteeksi syyniin ja semmoista.

Leikkasin tyypin turkin myös melko lyhyeen kuosiin, ja ensi viikolla kun lähdetään luultavasti reissaamaan, leikkaan vielä lyhyemmäksi että se on mahdollisimman helppo hoitaa. Loppukesä on vähän auki, voi olla että reissataan heinäkuussa melkoisen paljon. Terveystarkit ja fyssari pitäisi saada, mutta siirrän ne suosiolla elokuuhun, koska en tiedä paljon ollaan kotosalla.

Mutta joo, ihan semmoista normielämää vietetään ja ennen kaikkea nautitaan elämästä ja ihanasta kesästä täysillä :--)

ps. menee hermo bloggerin kanssa. Ei suostu millään yhteistyöhön. Typerä.

siellä ja täällä

Käytiin moikkaamassa Lauraa ja koiria hesassa. Oli mukavaa, treenailtiin, käveltiin keskustassa ja käytiin Lauralla. Nemolla oli huippumukavaa kiusatessa Leiaa. Kiva päivä ja hyviä kuvia!