Kyllä on! Aamulla kinnarin kenttä, varjoinen reunapuoli, hiekalla. Tosi kiinnostavat nämä treenipostauksen alkuselostukset, mitä, missä milloin, miten.. millaisia nakkeja oli mukana- tyyliin.
Ensin pari ruutua, Nemo oli ihan kiihdyksissään jeejee vauhtia! Ruutujen jälkeen seuraamista, ei alustapalkalla, ihan kädestä palkkasin. Ja olipas hienoa menoa. Pätkät olivat aika pitkiä, suoria. Ei edistänyt, jätättänyt, oli tiivis ja hyvä kontakti. Täydellistä.
Väliin aina ruutuja ja sitten seuraamista. Otettiin parit seuruut kosketusalustapalkalla, mutta suurin osa ihan normaaliti kädestä palkattuna. Aijai sitä intoa. Ihan loppuun taas parit ruudut.
Se on niin Nemon vireestä kiinni tuo seuraaminen. Missähän välissä olen saanut sen näinkin hyväksi? Olin aamuisen treenin jälkeen aivan mielettömän tyytyväinen. Onhan siinä hiottavaa, juoksua ei olla ollenkaan treenattu ja käännökset kesken, mutta se into. Mahtavaa.
Eilen aloittelin tälläistä leluprojektia, leikitään joka päivä vähän patukalla sisällä. Ja yleensäkin, sitä että saisin sen innostumaan leluista. Eilen sain melko pitkään juosta patukan kanssa ympäri taloa, viskoa sitä ja singahdella sen perään ennen kuin Nemo innostui. Innostuipa kumminkin. Kun patukka oli sillä, otin toisen patukan esille. Kahdella sitten leikittiin, Nemolla näytti olevan tosi kivaa. Toisessa patukassa on semmoinen lukko kuten taluttimissa - se kilisee - ja siitä Nemo tykkää enemmän kuin patukasta, jossa on normi kädensija. Kiintoisaa. Mutta näitä jatketaan.
30. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti