sä tiedät että me kohdataan kaikki haasteet yhdessä

Nemolla onkin tänään ollut vallan paljon äksöniä, siskoni pienet lapset ovat olleet koko päivän meillä riehumassa. Varsinkin pienempi, kolme vuotta, on ollut varsin ihastunut Nemoon.
Aluksihan Nemo oli jälleen kovasti vahtimassa arvokasta kämppäämme, mutta hetkessä tottui pieniin vieraisiin. Se on harvinaisen nätisti, ei ole yrittänyt pomppia pikkuisia vasten tai mitään, antaa rapsuttaa jopa päästä ja nuolee vaan kaikkia kokoajan. Ihankuin se tajuisi, että joo nuo ovat noin pieniä ja pitää olla nätisti. Upia piski.

Nyt sitten meillä on möllitoko Espoossa ensi kuussa. Mölliluokassa. Sähelsinkin ensin ja laitoin nakkiin, mutta mölliin. Nakki olisi ihan naurettavan helppo. Olisin voinut alokkaaseen laittaa, mutta en ole ihan varma saako siinäkin palkata välissä. Mölli on sekin ehkä vähän helppo, mutta antaa mennä. Ehkä sitten syyskuulle vielä yksi mölli ihan alon mukaan ja näin. Hihi mua alkoi nyt jo jännittää joku möllitoko. Ja tää on illalla, Nemo on eniten terässä aamulla. Ja se on muuten myös ulkona. Kunhan ei olisi kauheaa hellettä eikä kaatosadetta... apua jos on.

Treenailut on tosiaan mennyt aika mainiosti ja koira on muutenkin kaikinpuolin mainio. Alkuviikosta sitä pisti takapihalla loikoillessa joku örkki vatsaan. Pelästyin kauheasti kun yhtäkkiä koira alkoi vinkua hurjana, pyöri ympäriinsä ja lopulta kiipesi syliini. Tutkin sen ja vatsaa tutkiessa kauheat ärinät, selvä paikka löytyi.
Siinä se sitten kyyhötti tovin jos toisenkin sylissäni kurjana, aika liikuttava. Ja toissapäivänä pellolla se tuli yhdestä puskasta ja sitten sillä oli jotain nielemisongelmia, nieleskeli kauheasti kotona ja vaikutti huonovointiselta. Ajattelin että nyt se taas tukehtuu johonkin, mutta se meni ohi, hyvä.

Eilen treenattiin aamusta sillä lähinurmella. Oli ihan sopiva keli aamusta. Ensiksi vaan paljon temppuja. Nemo oli ihan sairaan iloinen, hienoa. Maasta istumaannousuja sivulta otettiin paljon, se OSAA sen!! Vihdoin ja viimein. En ole tätä kauheasti hinkkaillut, ottanut aina treeneissä ja muualla pienellä käsimerkillä. Nyt nousee hienosti skarppina ekalla käskyllä, vihdoin! Oon niin iloinen. Näiden lisäksi niin sanottua paikkamakoilua. Jätin paikalleen ja kävelin ruohokentän kumpaiseenkin reunaan, matkaa joku vähän alle 20m. Hyvin pysyi, katseli mua tarkkana. Palkkailin aina välissä. Hieno.
Tänään samalla paikalla aamulla. Luoksetuloihin keskityttiin. Ensin läpijuoksuna aamuruokapalkalla, hieno vauhti, ei ennakoinut.
Toinenkin läpijuoksuna, alustalla broileria. Jätin paikalleen, huutelin käskyä. Kolmannella ennakoi, palautin, käskyttelin, palkkasin. Pääsin alustan eteen ja huomasin sen olevan täynnä ampiaisia.. aloin häätää niitä ja siirsin alustan, koirakin nousi - fiksu meikä, olisi pitänyt vapauttaa se. Saatiin onnistunut luoksari, sitten vielä ihan normi, sekin hiano. Mikä parhainta, pikkumies täysillä mukana! Jippii.