25. heinäkuuta 2010

kaikki alkoi jäljestä

Tosiaan, kaikki alkoi vaivaisesta nakkijäljestä. Olin kahdeksan maissa aamulla tallaamassa pellolla Nemolle nakkijälkeä. Innolla ja hurjan hyvin se jäljesti, pari kertaa jouduin rauhoittelemaan hysteeriseksi pyrkivää jälkimenoa, mutta tosi hyvä se oli.
Ja sitten se vähän innostui. Kuvat varmaan kertovatkin lopputuloksesta jotain.. oli mulla naurussa pitelemistä kun kävelin tuon näköisen otuksen kanssa kotiin, ihmiset hieman katsoivat. Porukat eivät oikein tykänneet. Suoraan pesulle mentiin, ja nyt on viikoittainenkin pesuoperaatio samantien hoidettu. Jestas, ei se ole koskaan ollut noin musta.

Sitten niihin treenaamisiin. Jääviä ja seurauksia ollaan otettu viime päivinä. Seisomaanjäävä on näköjään jo alkanut hajota. Se on niin totta, meilläkin alkaa hajota toiset liikkeet käsiin kun toiset saadaan kuntoon. Harmittaa pirusti, juuri kun olin saanut sen seisomisen supervarmaksi. No, ollaan paljon perusstoppeja tehty ja liikkeestäkin, satunnaisesti tarjoaa istumista, piru vie.
Seuraamiset on aivan mielettömiä! Tai oli ainakin eilen. Treenattiin koulun parkkiksella, häiriötä jonkun verran. Jätin iltaruoan rasiassa parkkiksen laidalle. Alkuun ruutuja, pisin lähetysmatka neljä viisi metriä, aivan supersiistejä. Innolla meni, jeejee. Niissä taisi sopivasti vire nousta seuraamisiin. Seuraamiset täydellisiä. Aika pitkiäkin pätkiä, pari käännöstä vaan. Innokas, jopa edisti (!!), tiivis, tosi hyvä kontakti. Superia. Treenin lopussa annoin sille sen ruoan sieltä rasiasta. Yritin muutenkin palkkailla vähemmän siinä treenatessa kuin normisti, ja se ruoka oli vähänkuin se jättipalkka siihen loppuun.
Sää muuttuikin tosi nätiksi, voitaisiin kohta jälleen lähteä ulos.
editt/ mikähän siinä nykyään on, että löydän tekstistä kirjoitusvirheet vasta sen jälkeen, kun olen julkaissut sen. Ärsyttävää.

2 kommenttia:

  1. Eikä! Aiva huvittavan näköinen kieltämättä :') Miten ihmeessä se sai itsestään noin mustan?

    VastaaPoista