kaupunkipiski selvisi maalaiskoitoksesta

Tiedossa hyvin seikkaperäistä selostusta rasittavasta mökkireissussa. Onneksi ollaan himassa. Matka alkoi viime lauantaina aamujunalla Jyväskylään, josta autolla Äänekoskelle. Nemo otti junassa hyvin rauhallisesti, kuten toisesta kuvast näkyy. Se ei ole koskaan ollut junissa pitkiä matkoja lattialla, mutta mahtavasti oli. Tampereella tuli kyytiin pari muuta koiria, ensin väännettiin pienet murinat, ne uskals tulla mun vaunuun murmur. Mutta nuuskimisen jälkeen kävi koisimaan. Vähän yli puolen tunnin automatkakin oli tuskainen sillä helteellä.

Mökillä Nemo tutki paikat suurella innolla. Ei onneksi yrittänyt merkkailla ollenkaan sisään tai muuta typerää. Ulkona oli ekat tutkimiset kiinni, sitten sai olla suuressa pihassa irti. Siinä ei kauheasti ongelmia syntynyt, mitä nyt meinasi karata simpukan perään ryteikköön ja vajaan pari kertaa.. hyvin totteli kumminkin. Olipa mukava pitää piskiä vaan kokoajan irti.

Soutelemassa käytiin kerran, Nemo sylissäni. Hyvin oli veneessä, tosi hämillään. Ei rimpuillut tai muuta, tuijotti vaan hämmentyneenä järvelle.
Pelastusliivin otti hyvin vastaan, siinä ei mitään ongelmaa. Liivin kanssa uitiinkin yksi päivä, niitä kuvia myöhemmin.

Järvi oli Nemon mielestä hemmetin jännä. Hyvä, kun tossa mökissä on hyvä oma matala ranta, piski pääsi kunnolla tutustumaan veteen. Viimeinen kuva ylempänä, siinä Nemo oli ihan ihmeissään kun pohjasta tuli kuplia.
Jätkä kahlasi vapaaehtoisesti niin syvälle, että vesi ulottui kaulapantaan, sitten oli käännyttävä. Ei tullut millään itse uimaan, niin etteivät jalat yllä pohjaan. Laiturilta olisi useastikin loikannut meidän perään kun mentiin uimaan, en antanut, siinä olisi voinut sattua - vesi oli laiturinkin kohdalla tosi matalaa - tai syntyä paniikki. Parit ekat päivät uimaan mennessä oli kiva kuunnella hädissään rannalla karjuvaa pikkupiskiä.

Turkki oli muuten hurjan ihastuttava Nemon pulikoinnin jälkeen. Kahlauttelin sitä useampana päivänä ja kolme kertaa laitoin uimaan, tukien vatsan alta ja kehumalla. Vähän aikaa ui, sitten pyrki kohti laituria. Oli kyllä niin suunnaton ruipelo polskimisen jälkeen.

Sain Nemon innostumaan mielettömästi eräästä tietystä kepistä, sillä leikittiinkin hurjasti parina päivänä. Harmi vaan, kyseinen keppi jäi sitten sinne.
Parit kolmet jäljet tein, aika helppoja jälleen. Innolla jäljesti, vähän liikaa hosumista. Broileria tai nakkia siellä täällä.
Pari kertaa myös piilotin Nemon luun ulos, sillä aikaa koira odotti sisällä. Kävin hakemassa, annoin etsimiskäsimerkin, peitin silmät. Molemmat kerrat erittäin vakuuttavia, ilmavainulla kai etsi. Hassuako miten taitava se oli. Molemmilla kerroilla vielä hautasin luuta vähän maahan. Toinen kerta varsinkin oli tosi hieno. Hautasin rantaan mäen juurelle hiekkaan. Lähti suoraan rantaan, kadotti hajun, haahuili laiturilla, jelppasin vähän ja löysi kuopasta. Aika hiano.

Nemo ei oikein suostunut kävelemään lenkkiä maalaismaisemissa. Oli niin hiljaista. Oikeasti, tuosta huomasi että hiljaisuus ja koirattomuus hämmensi sitä sairaasti. Parin neljän kilsan lenkkiä silloin tällöin vedeltiin. Säätkin oli niin kuumat, ettei paljoa pystynyt. Päivittäin treenailtiin pieniä, niistä myöhemmin lisää.
Kotimatka meni hyvin, oli sairaan ihanaa päästä kotiin. Nemo vaan koisi taju kankaalla junassa. Huomaa, että koira vähän taantunut. Ei ollut uskoa silmiään, kun näki koiria, vetää remmissä.. eihän se karseasti remmiä nähnytkään viikon aikana.
Tuossa oli vähän kuvia, paaljon on lisää. Nyt nukkumaan.