parhain vaikka ei tekisikään mitään

Tokoilut nyt ihan OIKEASTI joksikin aikaa pois. En vaan tiedä, miten saan pidettyä tästä päätöksestä kiinni.
Krhm, itseasiassa tuossa äsken jo treenailtiin hyppyä mutta se ei ole niin vakavaa sahaamista.
Eilen aamulla seitsemältä koulun hiekkapihalla, ei onnistunut. Yhtään mikään. Nemo vaan läähätti ja aamuruoka oli liian kova vetomagneetti seuraamisessa, ei sujunut. Muutkaan, seuraamisia ja käännöksiä yritin ottaa. Lopetettiin aika lyhyeen sitten.

Ei kai oikeasti voi mitään. Turha mun on yksikseni treenata, kun koira ei jaksa, eikä sitä kiinnosta. Kohta mua itseänikään ei huvita. Kaikki varmaan osaavatkin jo päätellä - ei möllitokoa tänään.

Aamulla olin jo jee innoissani hieman viileämpi sää ja käytiin pidempi peltolenkki, no miksikäs se sää heti päivällä muuttui hehheh. Nyt vietetään siis vaan stressitöntä tokovapaata elämää Nemon kanssa. Enkä osaa sanoa kauanko.

Oltiin eilen illalla Anninan ja Pepin kanssa lenkillä. Nemo oli aika epähieno. Se oli puistossa vapaana, tieltä lähestyivät kaksi naista rattaita työntäen. Eihän Nemo ole koskaan lähtenyt ihmisten luokse (paitsi silloin edellisen kerran kun oltiin kavereiden kanssa lenkillä). No, mitäs tällä kertaa. Pikkujätkä oikein kokoaa ryhtinsä ja ampaisee ihmisten luokse karjuen täyttä kurkkua, naisten ilmeet olivat hieman varovaiset ja äkäiset. Minäpä sitten lähden Nemon perään karjuen yhtä lujaa kuin se, pyytäen naisilta anteeksi - jotka sanoivat vaan ei se mitään, ilmeet kertoivat muuta -, ja tuon pikkupiskin takaisin kauemmas.
Argh. Onko sen lenkilläkin oikeasti pakko vahtia? En mä keksi tohon käytökseen mitään muuta, kuin että se on vahtimista. Samaa mitä tekee joskus takapihalla.