taitaa se kumminkin olla hauskaa

Niinpä! Taitaa se tokoilu olla sittenkin Nemon mielestä huippuhubaa, se on todistettu tänään! Olin siis lähes puolet päivästä poissa kotoa ja kun palasin himaan, oli pikkupiskillä intoa ja vauhtia ja energiaa sun muuta.
Mentiin melko pian takapihalle treenaamaan. Fiksuna meikä oli päättänyt aamulla treenaavansa paikkamakuita.. hihi juu. Seuraamiset olisivat käyneet Nemon mielentilaan paremmin, olisi luultavasti tullut hemmetin hienoja.
Mutta siis. Ensin pari ruutua, Nemo on kunnon sika! Varasti ekalla, ennenkuin ehdin karjua kunnolla, oli jo imassuit namin kosketusalustan päältä ruudusta. Uusiksi, pidinkin pannasta kiinni ja lähetin ruutuun. Menee melkoisella innolla, taitaa rakastaa tätä liikettä.
Sitten niitä makuiluja hetken rauhoittumisen jälkeen. Vire oli edelleenkin liian korkea, maassa ollessaan pälyili kovasti ja kerran jopa haukahti. Tosin se pöriseminen taisi johtua kadulla kulkevasta koirasta.. alkuun lyhyt ja sitten vähän yli minuutti, lyhyt, puoli minuuttia. Liian levoton oli, pää kääntyili, muuten pysyi hyvin. Hienoa, mahtavaa.
Ja, nousi maasta istumaan ilman minimaalista käsimerkkiä kerran! Siitä vedinkin kunnon pippalot pystyyn. Loppuun kaksi ruutua, taas supermenoa.

Tosiaan kun treenattiin, en saanut Nemoa kiinnostumaan mistään lelusta. Ruoka on se the juttu. Ja antaa sen olla se. Huomenna treenaamaan vähän häiriöisempään Janessan ja Wilin kanssa, saa nähdä riittääkö Nemolla intoa.
En ole vieläkään saanut ostettua tuolle sitä perskeleen punkkiainetta, huomenna teen senkin. Ja ehkä pitäisi pelastusliivikin hommata sitä mökkeilyä ajatellen, tai sitten ei. Luultavasti kyllä. Treeniliivinkin hommaaminen on vaiheessa..