sitä luulee nemon tuntevansa

Tämä blogi täyttyy nyt pelkästä 'treenaamisesta'.. eipä voi mittään. Vietetään hupaisaa juhannusiltaa sisällä, aikomuksissa oli pitkä lenkki, kastuttiin kaksi kertaa läpimäriksi kun yritettiin sille lenkille lähteä. Joten eipä lähdetä, luovutan.

Aamulla kinnarin koulun pihalla ysin maissa, hiljasta. Olin antanut Nemolle aamuruoat, broileria palkkana. Jätkä oli mahtavasti mukana, panosti enemmän kuin viimeaikoina yhteensä. Olin itse sairaalla jeejeekaikkionhienoa- fiiliksellä ja sain sen tarttumaan koiraan. Alkuun virittelin kierrättämällä lyhtypylvästä ja alittelemalla pyörätelineitä, innostui ihan kivasti. Sitten ruokapalkka kosketusalustan päälle, näytin sen Nemolle ja pyysin mukaan. Vähän vastentahtoisesti tuli. Seuraamispätkiä, suoria, joku viisi. Eka vähän takkuili, kontakti tahtoi mennä palkkaan. Loput olikin aivan mielettömän upeita! Siis mahtavaa. Jätättämisestä ei ollut tietoakaan, kontakti pysyi superisti. Mahtavan hienoa, ei voi kuvailla tätä fiilistä kun nyt ehkä on keino, millä saan seuraamisen kuntoon!
Otettiin käännöksiä paikallaan käsiavulla, ihan hyviä myös, niitäkin vaan vähän. Yksi luoksetulo, huutelin käskyä siinä, ei reagoinut. Tuli vasta kutsusta, vapautin heti vauhdista taakse ruokapalkalle.

Treenin päätteeksi sain innostumaan pikkufutiksesta, hetki leikittiin. Oon suunnattoman tyytyväinen herra örvelöön. Jes. Hauskoja juhannuksia kaikille!