it's a new day in a new land

Eilen aamulla lähettiin Nemon kanssa junalla kohti Mikkeliä. Vietettiin juhannus siis mummolla. Ihan rentoa juu oli, syötiin ja chillailtiin. Ja oli mukava iso piha jossa pitää piskiä irti. Käppäiltiin myös paljon ympäristössä (kuollut paikka ei ketään missään) ja kaupungilla ja satamassa.

Oon niin tyytyväinen ja ylpeä, että mun koira on noin hieno matkustaja. Junassa se ehkä ekat kymmenen minuuttia katselee ympärilleen ja sitten se käy nukkumaan mun jalkoihin. Sentään eilen kun mentiin, elukkavaunu oli ihan täysi! Mun oli pakko laskea ne koirat, kymmenen. Mm. sakemanni, runsaasti shelttejä ja 8vko ikäinen syötävän ihana bichonpentu. Ja oli oikeasti aika meininki, meidän edessä vielä varsin levoton koira, mutta ei Nemppaa haitannut. Mainio.

Mummolla Nemo sekosi täysin "HAHAA TOIKIN ON TÄÄLLÄ" juoksi ensimmäiset pari tuntia urveltaen ympäri taloa.. pihalla sama. Eilen tehtiin aika perusteellinen treeni mutta siitä lisää myöhemmin.

Yö olikin ehkä hauskin, yrittää nyt nukkua siinä lattialla parin kuorsaavan vieressä ja sitten koira on ihan tikkana hereillä viideltä ja nuolee kaikkien lattiallanukkujien naamat ja alkaa karjua. Käytiin sitten ulkona ihastelemassa kaunista kesäaamua. Tää tulomatkakin meni hyvin, ihana olla kotona!

Muuten, paikkamakuukriisi otti taas jatkuakseen keskiviikkona. Nousi ohjatuissa treeneissä. Torstaina treenatessa nousi myös. Eräs kaveri (kiitos :D) valaisi vähän asiaa ja ehdotti että entä jos koira on kipeä? Jos sillä on vaikka jotain lihasjumeja ja siksi epämukava maata? Kun nousee niin epämääräisesti. Oon aina vaan ajatellut että ei se nyt voi siitä johtua että koira on kipeä, ei se sen takia nouse. Entä jos nouseekin? Voi olla kaukaa haettu, mutta tääkin ois hyvä sulkea pois. Agin takia on muutenkin pitänyt varata hierojalle aikaa ja yleisestikin, nyt vielä yksi hyvä syy siihen lisäksi.