Ei tässä muuta kuin että muutamat suosikkikuvat eilisen lenkiltä. Näitä samankaltaisia kuvia paljon lisää, varmaan laitan tuleviin postauksiin. Kerrankin onnistui kuvat, malli oli otollisella tuulella ja sääolosuhteetkin hyvät.
On se mukavaa, kun ollaan oltu tekemättä mitään. Treenataan silloin kun minä jaksan tai muistan, liikaa hommaa kaiken kanssa juuri nyt. Chillillä asenteella ensi viikon kokeeseen. Päätin nyt, että en enää ota tätä harrastusta niin vakavasti. Onhan se enemmän kuin mukavaa saada ykkösiä ja hyviä pisteitä ja voittoja. Lopulta, mitä merkitystä niillä on? Minkä vuoksi niitä ykkösiä yleensä keräillään, oon joskus miettinyt. Jokaiselle varmaan eri asioiden takia. Yhtenä yleisenä tuli mieleeni, halutaanko niillä todistaa että koiran kanssa on oikeasti tehty jotain? Enemmän itselleni merkitsee se, että koiran kanssa on kiva tehdä, kivaa harrastaa, ei mitään sairasta pakonalaista menestymisen hakemista. Käydään nyt nuo kokeet ja jos ei tule ykkösiä, mitä sitten? Sitten mennään joskus seuraaviin kokeisiin.
Katsotaanko, muutaman päivän päästä vouhkaan täällä perkele nyt jossei niitä ykkösiä tule!! Yritän olla vouhkaamatta.
Tämä alimmainen kuva, tässä on sitä jotain! Mikään kuvausreissun otoksista ei tehnyt itseeni suurempaa vaikutusta kuin tämä, tässä on sitä jotain.
Tulipa vielä mieleeni, että ne harvat ja harkitut treenit on mennyt todella kivasti. Nemppalainen makaa jo 20m päässä minuutin, mm. tänä aamuna. Ei huomioida lonkalle kellahtamista ja mahanalusen hetkellistä tutkimista, se makasi silti. Kirkonkellojen pauhatessa vieressä ja kovassa tuulessa. Hienoin mies.
On ollut vaan niin kivaa lenkkeillä pikkueläimen kanssa pitkiä lenkkejä joilla se saa olla melkein koko lenkin irti. Oon jotenkin taas oppinut arvostamaan Nemoa entistä enemmän mahtavana kaverina, ilman hulluja harrastuspaineita. Paras se on. Vaikka ei ikinä olisi tk1 tk2 mva yms... Tärkeää informaatiota sisältävä kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti