Vähänkö kivaa, tänään nähtiin iltapäivästä pitkästä aikaa myös Ainoa ja Emma-nahkaa. Päästiin kyydillä hautausmaan parkkikselle ja sieltä lähdettiin jotain kenttää kohti. Kivannäköistä seutua, harmi etten edes tiennyt missä päin kotikaupunkia olin, hyvin tuntee nämä paikat.
Se kenttä oli kiva, ihan vieras Nemolle mutta muuten ympäristö hyvin rauhallinen. Ei pikkujätkä ottanut minkäänlaista häiriötä, joissain väleissä vähän nuuskutteli kenttää, ei muuta. On mulla muuten sikakoira, yritti syödä Emman namit kokoajan pussista, pahis. Ohessa seuraamiskuvasarja, kiitos Aino kuvaamisesta mun kameralla! Ja nyt voisi mennä itse minimaalisiin hauskanpitotreeneihin.
Paikkamakuita tehtiin alkuun, halusin treenata edelleenkin eilistä. Jätin Nemon maahan, poistuin noin kymmen metrin päähän ja Aino kierteli Emman kanssa Nemon ympärillä. Ensin kauempana, lopulta ihan metrin päässä, hyvä ettei kollie hiponut Nemoa. Vähän se tsiigaili, mutta enimmäkseen katseli mua. Superhieno mies, olisin voinut rutistaa sitä. Samaa jatkettiin, nyt vaan niin että Aino kutsui Emmaa Nemon vierestä luokseen, suullisesti ja sitten ihan hiljaa. Ja pikkumies pysyi siellä, vaikka olin reilusti yli kymmenen metrin päässä. Jes!
Lisäksi tehtiin pieniä seuraamispätkiä, hmm joo vähän sai huomautella paikasta mutta hienoa muuten. Sitten vain yleistä pelleilyä. Kaikki pikkumokat saa biisoni anteeksi kun treenaa niin ilolla. Näillä mennään kokeeseen, tuolla asenteella mieluusti :)
Lopuksi tehtiin vielä kiva lenkki hautausmaan metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti