Olen suunnattoman tyytyväinen pieneen kuramursuun. On se vaan superhieno elikko! Viimeisen viikon aikana on jääneet varsinkin lenkit lyhyiksi, ja syitä kyllä löytyy; jalkani ei ole vieläkään täysin kunnossa, nyt on koeviikko käynnissä, sääkään ei kutsu lenkkeilemään. Nemppa on sopeutunut tilanteeseen mainiosti ja ottaa sisälläkin suhteellisen rauhallisesti. Sitten kun tehdään jotain, tehdään sataprosenttisella innolla ja vähän ylikin. Maanantaina treenailtiin sisällä, ne oli niin minitreenit ja paikkamakuuseen painottuvat että niistä en edes jaksa mitään kertoa.
Eilen lähdettiin suoraan koulun jälkeen treenaamaan kirkon parkkikselle, kaveri tuli mukaan avustamaan. Mulla oli nakkeja palkkana. Nemo kävi muutenkin jo ylikiekoilla "jes se tekee mun kanssa jotain!! jes me tehään jotain". Aloittelin ihan villitsemällä koiraa kaikin mahdollisin keinoin. Otettiin kaverin käskyttämä, vähän liiankin pitkä seuraamispätkä. No oli ainakin koeseuruun pituinen, ellei pidempikin. Sisälsi paljon käännöksiä, kaksi oikeata, vasuri, kaksi täykkäriä, suoraa pätkää, yhden juoksun. Yhdessä vasemmalle käännöksessä otti huomattavasti etäisyyttä, ohjasin käsimerkillä takaisin paikalle. Loppuvaiheessa myös kontakti alkoi tippua. Kaikista epäkohdista annoin suullisen huomautuksen, heti parani! Parantamisesta sairaasti kehuja. Pikkuvirheitä lukuunottamatta täydellinen seuraaminen!!! Nemo kesti todella hyvin! Loppuun superkehut ja puolikas nakki palkaksi. Pitkän seuraamisen jälkeen otin vielä muutaman lyhyen pätkän, voi sitä intoa...! Loppuun vielä yksi paikkamakuu, 40s-1min, tarkasta ajasta en tiedä kun en kellottanut, arviointia. Etäisyyttä viitisen metriä, käskin kaverini kiertelemään Nemon ympärillä. Selvästi piski hämmentyi, muttei aikonutkaan nousta. Kehuin vaan ja kerran palkkasin. Heheh ette voi kuvitella kuinka iloinen olin näiden treenien jälkeen :)
Tänään alkuillasta pidin vähän paussia bilsan solujen ja perinnöllisyyden lukemisesta ja kävästiin koulun pihalla treenaamasta. Siellä on jo suurin osa hiekkapihaa sulana, jes! Huomasinpa muuten, että Nemo treenaa hiekalla kymmenen kertaa innokkaammin kuin asfaltilla. Miten en ole tätäkään tajunnut kun olen valittanut koiran "varovaisuudesta" ja "hitaudesta" ukun treeneissä, missä treenaamme toistaiseksi asfaltilla... Nemon iltaruoka ja nakkeja mukana, koiran into aivan mieletön. Alkuun 1min paikkamakuu, etäisyys 7m. Tiellä meni koiria ja lapsia, pikkasen pälyili mutta pysyi upeasti, oikein varmana!! Kehuin muutaman kerran. Perään lyhyempi makuu jossa kävin 20m päässä. Hienoja, niin hienoja. Välissä innostin Nemoa lähinnä suullisesti ja sitten jäävien kimppuun. Otettiin siis jäävät putkeen. Ensin maahanjäävä, hidastin vauhtia aavistuksen käskyn kohdalla. Ekalla putosi! JES! Kehut perään ja jatkoin matkaani. Maahanjäävä täydellinen, vapautus ja superkehut. Nemo innostui kehuista mielettömästi. Sitten stoppi. Luulin että koira jäi seisomaan - ei, se jäi istumaan. Mua alkoi naurattaa sairaasti ja kävin vapauttamassa örkin. Uusi, stoppasi kuin seinään. Tämän jälkeen sairaat kehut ja heitin palkan kauemmaksi piskille, tämä juoksee hullunraivolla saalistamaan nakkia.. Vähän väliriehumista ja vielä kokonainen luoksari. Kun pääsin kääntymään, jätkän perse oli noussut. Käskin istumaan, istui. Huusin muutamat käskyt, pysyi istumassa jei. Kutsusta raivokkaalla vauhdilla luokse, suoraan täydellisesti sivulle. Rasiapalkka. En voi sanoa mitään muuta kuin että mulla on maailman paras koira! En muista milloin olisin ollut näin tyytyväinen. Kiva hehkutuspostaus.
Nemo on rapsutellut sen korvia ahkerasti tässä kohta viikon, niistä ei erity paljoa mitään mönjää tai mitään, oon putsaillut muutaman päivän tolla aineella. Menispä ohi, niin ei tartteis lääkäriin mennä. Nyt menen jatkamaan solujen ja perinnöllisyyden parissa, mukavaa! ps. jos tämä blogger ei tee parannusta tämän vammailun suhteen, blogimme muuttaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti