Suohku (kaverikuvissa piisonin kanssa) ei Nemosta välittänyt tipan tippaa, mutta Jiella sai aina melkoisen sätkyn kun pallopää uskaltautui liian lähelle sen takamusta. Nemopa ei komenteluista välittänyt, varmaan viidennenkymmenennen ärähdyksen jälkeen se alkoi vähän varoa.
Täytyy myöntää, tosi mukavia piskejä. Käytiin yhdellä pellolla pyörimässä, valtava virhe. Poistuessamme pellolta piskit olivat täynnä jotain tahmeita mustia siemeniä, varsinkin Nemo.
Tulikin aika äkkilähtö kotiin - jos niitä siemeniä ei olisi saanut heti irti, ne olisivat liistraantuneet aika nastasti tuohon pumpuliturkkiin.
Kotona menikin turkin setvimisessä ja lähestulkoon siemenien yksi kerralla pois- nyppimisessä melkein tunti. Kuinka raivostuttavaa. Ihanaa omistaa turkkirotu toisinaan.
Koiraseura oli kivaa vaihtelua yksin lenkkeilylle, varsinkin tuommoiset mukavat piskit jotka eivät ole Nemolaiselle liian rajuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti