there's no reason you should ever have your head down

Yllä oleva kuva on muutaman viikon vanha, alla olevat turkinhoito-operaation jälkeiset kuvat viikonlopulta. On siinä aikalailla trimmattavaa, ehkä mä onnistun etten pilaa turkkia kauhean pahasti ;)

Mulla on ihan luottavainen olo, tietty vähän jännittää. Tokon treenaaminen on jäänyt tällä viikolla, mutta elikko ei ole hyppinyt seinille. Ollaan lenkkeilty suhteellisen kivasti. Näyttelytreeniä ollaan kerrankin otettu; hampata tutkailtu useasti päivässä, muuten vaan räpellelty, seisomista treenattu... että kehässä olon pitäisi sujua sadan prosentin varmuudella. Paras turkkimursu.

Herra tosiaan oksenteli sunnuntaina ja maanantaiaamuna, mutta sekin loppui yhtä nopeasti kuin alkoi - voi varmuudella sanoa, että luut olivat syyllisiä.

Mulla on ihanan paljon myöhäisiä aamuja tässä jaksossa, tänäänkin oleilin eläimen kanssa aamulla ulkona jopa puoli tuntia, oli ihan luksusta!

Munkin oli pakko laittaa tämä blogiin, näin parissa koirablogissa. Alkuperäinen kirjoittaja Richard Biby. (toisaalta tuntui typerältä tunkea se omaankin blogiin kun on jo joka paikassa, mutta kun se on niin totta!)

Aina silloin tällöin minulle sanotaan “piristyisit, sehän on vain koira” tai “tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa eivätkä kuluja jotka liittyvät “vain koiraan”.
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät “vain koiraan”. Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut “vain koira”, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet “vain koirasta” ja noina pimeyden päivinä “vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on “vain koira”, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten “vain ystävä”, “vain auringonnousu” tai “vain lupaus”.
“Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
“Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
“Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni ihmisille se ei ole “vain koira”, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.
“Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole “vain koira”, vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut “vain miehestä tai naisesta”.
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan “vain koira”, hymyile — koska he “eivät vain ymmärrä”.

Olen monesti muistaakseni horissut täällä blogissakin siitä, miten onnellinen olen, että minulla on koira. Ja monesti tuntuu, että lähes puoletkaan edes lähipiiristäni ja ystävistäni (paitsi ne koiralliset), eivät ymmärrä mitä se tekstiä lainaten "vain koira" todella merkitsee. Tässä tekstinpätkässä on kaikki se, mitä en ole saanut itse puettua sanalliseen muotoon.
Niin ja tänään on joulukuu, wihii! Mutta ei lumesta tietoakaan....