kaikki on nähtävästi mahdollista

Nyt on kauan odotettu messariviikonloppu takana. Ja tänään olisi ollut kauan odotettu voittaja-näyttely, mutta kuinkas kävikään? Heh. Nyt on ainakin todistettu, että kaikki on mahdollista - ainakin mulle. Eilen illalla sattui pieni trimmausonnettomuus ja mielestäni oli fiksuinta jättää koira kotiin. Käytiin Lauran kanssa vilkaisemassa bichon-urokset tänään, ja sitten harmitti vielä enemmän. Nemolla olisi ollut kaksi kanssakilpailijaa :-D mutta oon nyt lopulta ihan tyytyväinen päätökseeni.

Itse tuli näyttelyissä taas pyörittyä ihan tarpeeksi, eilen ja tänään lähestulkoon koko päivä. Eilen tsiigailin aamulla yllä olevien kuvien edustajia, harmi vaan että koiria oli muistaakseni 64 ja tuomari aivan superhidas! Siinä välissä poukkoilin odottelemaan Lauran ja Leian kehän alkua..., lopulta olisin ehtinyt katsoakin valiourokset valkkareista, koska portugeesitkin oli sairaasti myöhässä. Oli huippupäivä ja oli kiva nähdä tuttuja :)

Tänään taas hengailin enimmäkseen ympäriinsä Lauran ja Leian kanssa, sekä katottiin niitä biisoneita.

Ja onneksi kun kaikki ei ole mennyt aivan putkeen, materia lohduttaa. Tuossa kuvassa pääosassa taitavat olla pihvitikut. Lisäksi tarttui mukaan siankorvia ja muita luita. Ostin nyt Nemolle vihdoin vinttarimallisen pannan, tommosesta oon kauan haaveillut. Ruskeaa nahkaremmiä en nyt löytänyt (äläkä Laura pyörittele siellä silmiäsi kun luet tämän.... :D).

Naksutin!! Vihdoin. Naksuttelin pupelle jo nyt illalla kaikenlaista ja se oli ihan liekeissä. Päätin myös, että huomenna alkaa nyt loppuvuoden tokotsemppaukset! Kohta onkin uusi vuosi ja uudet haasteet. Ensi vuonna me loistetaan... tai on myös paljon mahdollista, että ei. Joo.