10. joulukuuta 2011

aika päteviä joo

Oi miten ihana talvinen sää! Olisi eilinen edes jatkunut.. eilen satoi lunta tyyliin vaakatasossa ja illalla oli jo ihan kunnon kinokset. Tein piskin kanssa vaan lyhyen lenkin, se ei oikein tykkäillyt tassuihin tarttuvasta nuoskalumesta. Talven ensimmäiset kunnon lumipaakut. Noh, tänään olin aamulla herättyäni valmis lähtemään jollekin superlenkille - ulkona sataa kaatamalla vettä. Tosi jees. Hyvin talvista. Elättelen silti toiveita vähintään valkoisesta joulusta, mutta näyttää tosi uhkaavalta.
Tänään olen tarponut nilkkaan ulottuvassa loskassa ja kaatosateessa ulkona hapannaamaisen valkoisen uitetun rotan kera. Katsoin säätiedotusta, huomenna ei pitäisi sataa ja päätin laittaa koiran nyt illalla. Ja taas hämmästelin tota turkin märää. Trimmasin siitä saman verran karvaa kuin viime viikonloppuna?! Pää on nyt melkoisen pieni, ja rungon karva on ihan lyhyttä. Kyllähän siitä eron huomaa, että loppujen lopuksi en tainnut viikko sitten trimmatakaan siitä niin paljoa karvaa. Nyt se näyttää niin naperolta.

Nemolla on ollut tänään kiva ääliöpäivä, voi luoja. Oon niin varma että sille on se vuoden iässä yleensä tuleva uhmaikä tullut vasta nyt. Saakelin pässi oikeasti joskus. Se yrittää ronskisti varastaa kokoajan ruokaa, jos roskapussi sattuu olemaan sekunnin lattialla, elukan pää on siellä. Kun käyn komentamassa sen pois, se vielä murisee mulle vastaan ähähää ootko tosissas. Siinä vaiheessa ajan sen jo pois keittiöstä. Huooh.
Voiko koira oikeasti kerjätä huomiota rapsuttamalla? Olen satavarma, että Nemo harrastaa tätä. Joskus jos satun tsiigailemaan arki-iltoina hetken ajan telkkaria tai muuten vaan istahdan aloilleni, herra tulee siihen eteen ja aloittaa hyvin tuskallisen korvien tai rinnan rapsuttamisen. Urisee ja välissä vilkuilee minua. Olen kysellyt porukoilta - tätä ei esiinny mun poissaollessa kotoa, ei siis rapsuttele muiden läsnäollessa. Aika outoa.
Ulkotokotreenaamiset oon skipannut nyt kolmelta päivältä ihan sään takia. Joo, olen melko nirso, en halua treenata lumipyryssä saati loskameressä. Sisällä oon naksutellut Nemolle vaikka mitä. On se vaan melkoinen toi naksutin!!
Ovenavaus sujuu ylipätevästi. Koira tietää heti mistä on kyse - tosin eilen se kiihdyksissään ei heti kekannut että oli kyseessä ovenavaus, se repi kaksi paitaa tuolilta alas ja huusi samalla... - ja tarttuu innokkaasti hihnaan ja vetää oven auki. Nyt voisin alkaa lisäämään käskysanaa. Se on niin söpö kun se tekee niin tosissaan. Lisäksi olen naksutellut kaikkea outoa, mm. yhteen koriin menemistä, se on ihan alkuvaiheessa, koira vasta läpsii koria tassuillaan. Toinen nerokas minkä päätin opettaa käskyllä, on kaivaminen. Tämä lähti ihan vaan siitä, kun laitoin englanninkirjani lattialle ja testasin mitä koira tarjoaisi siinä. Muutaman kerran Nemppa meni makaamaan kirjan päälle ja alkoi sitten rapsutella sitä tassuillaan. Pian rapsuttelu muuttui kunnon kaivamiseksi. Tunnen itseni oikein nerokkaaksi näiden juttujen kanssa....
Aamusta rakensin sisälle ruudun ja katsoin tarjosiko herra mitään, ei, kävi vaan kaatamassa kaikki ruutumerkit ja huusi. Otin siis ihan käskyllä (plus välillä mukana oli myös kosketusalusta) ja naksuttelin vähänkään oikeanlaisesta sijoittumisesta ruutuun. Meno oli sähläävää ja yli-innokasta, mutta kyllä sieltä niitä onnistumisiakin tuli. Huomasin taas näissä pienissä treeneissä, miten tuo koira tosissaan intohimoisesti rakastaa tekemistä. Eli joo suomennettuna tekisi ruoan eteen mitä tahansa.
ps. tulevan vuoden suunnitelmat on jo tehty, tungen ne joskus tänne :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti