28. marraskuuta 2011

that's what they'll say to me

Ehdin jo luulla eilen että eläin on taas hankkinut jonkun kivan taudin itselleen. Se oksenteli eilen ja tänään, mutta on ollut aamun jälkeen normaali oma sekopäinen itsensä. Ei taida olla hätää eikä mitään. Annoin sille viikonloppuna pari luuta, joita ei ole saanut pitkiin aikoihin - jospa vatsa meni sekaisin. Jännä, yleensä Nemon vatsa ei ole kauhean herkkä. Who knows.
Pesin tyypin tänään, vitsi mikä puffi se on. Karvaa ihan sairaasti. Tulee jännää trimmata se lauantaina, mutta nyt en kyllä enää stressaa tosta turkista, jos se ei ole ihan piste i:n päälle tasainen tai pää aivan pyöreä, ei se ole niin tarkkaa. Treenailtiin myös vähän käsiteltävänä olemista, kaveri jelppasi. En loppujen lopuksi usko, että siinäkään tulee olemaan ongelmaa, ei stressiä enää!
Pitäisi vähän jaksaa päätään vaivata ja aloittaa kunnon loppuvuoden tokotreenaamiset.. ehkä sitten kun ulkona ei sada kokoajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti