Jee, taas on se aika vuodesta kun voi alkaa kelailla mennyttä vuotta ja sitä kaikkea mitä onkaan tapahtunut! Saatoin hieman ehkä innostua näiden kuvien kanssa - olisi mulla ollut vielä muutama mutta en saanut ladattua enää lisää heh.
Jaksan vaan ihmetellä, millä vauhdilla aika kokoajan kiitää ohitse. Totean jälleen, että tämä vuosi oli mieletön! Harrastuksien ja varsinkin muun koirallisen elämän osalta.
Nämä kirjoitin blogiin suunnilleen vuosi sitten...
vuosi 2011
- tokosta tk1 kasaan
- paikallamakuu TÄYSIN varmaksi
- jonkun toisenkin uuden lajin kokeileminen?
- koiran terveenä pysyminen; silmien vuotaminen vähemmälle, oikeanlaisen ruoan löytäminen, kunnon ylläpitäminen, enemmän lenkkejä koirakaverien kanssa!
Tokon osalta vuosi oli varsin vilkas. Varsinkin vuoden ensimmäinen puolikas oli semmoista sairasta treenaamista ja paahtamista - nyt voin vain ihmetellä, mistä revin treenimotivaationi, ja miten tuo koira jaksoi semmoista rääkkiä. Okei, ei se Nemolle tainnut olla rääkkiä, mun mieleeni ei ole tältä vuodelta syöpynyt kovin monia huonovireisiä treenejä (tai sitten olen vaan hyvä työntämään kurjat asiat pois mielestäni). Syyskuu ja osa lokakuusta oli tokon osalta hiljaiseloa, mutta loppuvuotta kohden oon saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt treenaamaan tuonne pimeään, useammin sateeseen.
Treenailtiin edellisvuotta enemmän seurassa, useimmiten kavereiden kanssa. Seuran treenit oli aika harvalukuisia, keväällä vissiin käytiin aika useasti. Eniten treenattiin tietty kahdestaan.
Liikkeitä saatiin hyvin kuoseihin, alo on kasassa. Paikkamakuu tosin sortui keväällä ja uudestaan loppukesästä, vaikka treenasin sitä kuin heikkopäinen. Luovutin ja en ole vieläkään jatkanut, vaihdoin sen treenaamisen paikkaistumiseen.
Mutta tämän vuoden jälkeen voin sanoa, että en koskaan, en koskaan olisi voinut uskoa saavani mun omasta pienestä karvaääliöstä näin hienoa tokokoiraa!! Se tekee täysillä, se nauttii, se kehittyy, se on paras. Alkuvuodesta käytiin mölleissä kolmostuloksella. Neljät alon viralliset seilattiin läpi, viimeiset vähän kehnolla menestyksellä.
Numeroina tokovuosi näyttää tältä
ALO2 144,5p
ALO3 131p
ALO3 137p
ALO3 121p
Ja tosiaan, ei me mitään tk1:stä saavutettu! Mutta arvatkaas; ei haittaa tippaakaan! Ensi vuonna uudestaan.
Keväällä me hakeuduttiin myöskin agilityn pariin. Käytiin KATin katselmuksessa ja päästiin alkeiskurssille. Kurssi oli supermukava. Opittiin kaikkia perusjuttuja ja koirakin alkoi pikkuhiljaa syttyä, aivan mainio. Syksyllä alkoi alkeisjatko, valitettavasti päästiin kurssille vaan pari kertaa, syynä lihasjumit. Toiveenani olisi, että koira olisi keväällä siinä kunnossa, että päästäisiin jatkamaan tätä mukavaa lajia! Mieleen jäi varsinkin alkeiskurssin vikan kerran leikkimieliset kisat, joissa tultiin jaetulle ekalle (vai olikohan se toka heh) sijalle!
Mätsäreissä pyöritiin keväällä muutaman kerran, oli tosi hyvää treeniä. Ilman sen suurempia tuloksia siis. Näyttelysaldo jäi lopulta vähän omia suunnitelmiani köyhemmiksi messarin jäädessä pois. Käytiin keväällä lahdessa ja saatiin EH, alkusyksystä erkkarissa ja sieltä H. Olin ihan tyytyväinen.
Laura trimmasi Nemon muutaman kerran kevättalvella, mutta sitten tartuin vihdoin itse saksiin. Lainasin kaverin saksia keväällä, mutta hommasin omat kesällä. Nyt oon leikellyt puppea itse kokoajan, ja treenattavaa todellakin vielä on! Turkista ei tullut tosin noottia kaivarissa, että ehkä se ei ole ihan epärodunomainen... ja harjoitus tekee mestarin!
Kirjoitin vissiin viime vuonnakin tästä, mutta örkin karvanlaatu tuntuu taas jotenkin huonommalta, tukka on ohuempi. En tiedä kuvittelenko vaan. Nemon takkuilu ei ole vieläkään helpottanut, ikuinen takkuikä.
Tutustuin tänä vuonna jälleen uusiin koiratyyppeihin ja vakiolenkkiseurana olivat Aino ja Emma-collie, josta Nemo sai hyvän kaverin. Tapailtiin muutenkin muita koiria ehkä hivenen enemmän, hyvä näin. Oon aivan varma, että eläimestä on tullut aavistuksen koirasosiaalisempi.
Ja nyt varsinkin tässä loppuvuodesta siitä on tullut oikea egopelle. Lisäksi se on alkanut haastamaan koiria itse leikkiin! Tätä en vaan voi uskoa entisestä epäsosiaalisesta biisonista, joka mieluiten koiraseurassa (ellei ole ihania narttuja läsnä...) puuhailee omiaan. Ei huono! Kaikille koiratutuille kiitos kuluneesta vuodesta :)
Sitten voisin raapustaa muutaman sanasen Nemon käytöksestä. Egoilusta, murinoista. Muistaakseni koira ei ollut vielä viime vuonna tämmöinen. Meillähän oli tuossa syksyllä kausi, jolloin turkinhoitokäytös oli jotain aivan mielettömän karmeaa, en edes halua muistella....... ja nyt puppe on testaillut mua vähän muutenkin kaikissa pikkuasioissa. Uhmaikä vähän myöhässä tai jotain. Voisin sanoa, että Nemon luonne on muuttunut hitusen. Siitä on tullut yleisesti "ärhäkämpi", ei siis millään aggressiivisella tavalla, jos tajuatte mitä tarkoitan. Se on valmis puolustamaan itseään muiden koirien kanssa, se on sähäkkä treenatessa, se saattaa yrittää pistää vastaan joissain yksinkertaisissa asioissa, esittää toisinaan hirveää kovista. Pehmopallero on aavistuksen muuttunut.
Lisäksi olihan meillä yhdessä tokokokeessa se murinaepisodi, joten pelkäsin/pelkään sen vähän aristelevan vieraiden käpälöintiä.
Toivon että edellisestä ei välittynyt kuvaa että Nemosta on tullut joku hullu, ei. Se on edelleenkin se hyväkäytöksinen koira, joka sopeutuu lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja osaa käyttäytyä.
Menneenä vuonna reissailtiin aika paljon, keväällä käytiin Ainon kanssa sosiaalistamassa piskejä helsingissä, reissu meni hyvin. Syksyllä käytiin Nempan kanssa moikkaamassa samaisessa mestassa Lauraa ja eläimiä, sekin meni ihan jees. Kesällä käytiin myöskin mikkelissä junalla. Turussa on tullut vietettyä useampi päivä, onneksi senkin paikan uutuudenviehätys on kadonnut, eikä koira höslää hulluna sinne tänne.
Tyyppi tuntuu luottavan maailmalla liikkuessa minun tukeeni ja siihen, että en anna sille käydä mitään pahaa. Hyvä näin, tähän on ollut matkaa, jos mietin niitä epätoivoisia pentuaikoja.
Nemo on pysynyt suhteellisen terveenä. Alkuvuodesta oli kai jotain vatsaongelmia, toukokuussa nenäpunkkipärskintää. Lihasjumeilut alkoivat syksyllä ja ilmaantuivatkin siinä tasaisin väliajoin. Fyssarilla käytiin syyskuun lopusta ja seuraava fyssariaika on viivästynyt, pitäisi olla parin viikon päästä. Silmät kuvattiin tammikuussa vielä terveiksi, jännitänkin ensivuoden silmätarkkia aika mahdottoman paljon...
Sopiva ruoka on löytynyt, taste of the wild. Pian olisi tarkoitus alkaa syöttämään jonkunasteisia luita/lihaa, alkaa barffailemaan edes puoliksi. (Laura, vinkkejä saa heittää! :D) Koiran kunto on myös ollut omasta mielestäni melkoisen jees. Silmien vuotamisen kanssa kävi se mitä ennustinkin - kevään tullessa se helpotti, nyt rähmiminen on taas lisääntynyt, kun ulkona on jatkuvasti märkää ja koiran turpakin on kokoajan läpimärkä.
Kauheiden selostuksien jälkeen vielä; tämä oli todella hieno vuosi! Kiitos kaikille kanssaeläjille, treenikavereille, tsemppaajille! Opin taas vuoden aikan itsestäni ja koirastani todella paljon asioita.
Päällimmäisiksi harrastusonnistumisien rinnalle mieleen jäivät arkiset hetket, jolloin tajusin, kuinka tärkeä tuo koira on, miten se on muuttanut minua ja koko elämääni ja miten mistään ei varmaan tulisi mitään ilman sitä. On ne piskit vaan hienoja.
Varsinaisen romaanin jälkeen voisi suunnata nokat kohti ensi vuotta. Listaanpa tähän vuoden 2012 tavoitteet!
vuosi 2012
- tokokokeisiin, alo1, tk1 mahdollisesti
- tokoilun jatkuminen ennen kaikkea yhteisenä hauskanpitona, koiralla pitää olla kivaa! mulla myös!
- rutkasti kisatreenejä, mölleihin
- luonnetesti / mh-luonnekuvaus
- vieraisiin luottaminen (näyttelyt, kokeet) -> paljon käpälöintitreeniä juuri esim. mätsäreissä
- turha egoilu pois, käyttäytyminen hoitotoimenpiteissä
- agilityn jatkaminen
- terve koira kaikin puolin!
- muutama näyttely
- yhdessäolosta nauttiminen ennen kaikkea!
Ja kaiken kisaamisen sun muun edellytykseksi laitoin sen, että koira tuntee olonsa varmaksi, kun vieraat käsittelevät sitä. Tämän treenaamisen oon aloittanut nyt, ja jatkan sitä hamaan tulevaisuuteen. Ei minnekään virallisiin, jos tässä ilmenee vielä jotain ongelmia. Saatan muokata noita tavoitteita vielä, jos keksin jotain. Ei muuta kuin uutta vuotta kohti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti