31. lokakuuta 2011

tärkeintä on vaan näyttää kiireiseltä

Vähänkö hassua, omituista - lokakuun viimeinen ilta! Musta lähinnä tuntuu siltä kuin oltaisiin hypätty syyskuusta suoraan marraskuuhun ja sysipimeisiin iltoihin. Tämä on niin ahdistavin vuodenaika, jo viideltä ihan pimeää. Turha haaveillakaan enää kuvaavansa paljoa ulkona, kun pääsee koulustakin aina niin myöhään. No, onneksi tätä ei kestä kauaa (kuitenkin tarpeeksi kauan). Fyssari oli muuten kipeänä ja aika siirtyi parin viikon päähän.
Koira on treenannut tosi paljon. Loppuviikosta (siis viimeviikolla) Nemo treenasi lähinnä kaukoja, paikkaistumista, ruutuja, kapulointia, seuraamisia, stoppeja ja maahanmenoja.
Tänään hämärässä yhteiskoulun tekonurmella treenit yli-innokkaan koiran kanssa. Se tarkoitti superiloisia ruutuja, seuraamista, jossa koira edisti varmaan puoli metriä ja painoi päälle. Tehtiin seuraamista tosi paljon, eikä into hiipunut. Aika hieno. Lisäksi joku 30s paikkaistuminen, hyvää. Ei tässä paikkaistumisessa vaan ole ongelmaa. Treenaan nyt sille ensin jonkun viiden minuutin paikkaistumisen 30m etäisyydellä ja siirryn joskus ehkä takaisin paikallamakuuseen. Oli pakko ottaa loppuun vielä luoksetulo, koska koiralla riitti virtaa. Hyvä luoksari, mutta se loppuperusasento.... hyvä ettei tule mun eteen istumaan. Joo, pientä korjailtavaa.

Oon nyt naksutellut useampana päivänä Nemolle kaikkea. Siis "naksutellut" joo. Koira ei osaa tarjota yhtään mitään, okei tarjoaa se maahanmenoa, ryömii, läpsii tassuilla, nakertaa lahjetta, huutaa, vikisee, urisee, tuijottaa. Oon vähän antanut jotain käsivihjettä mistä on kysymys. Esimerkiksi tänään kun naksuttelin boksiin menemisestä - eli nyt alussa edes boksiin päin liikahtamisesta. Kyllä se ehkä oppii tarjoamaan joskus!
Eipä tässä taas muuta, voisin lähteä ajoissa nukkumaan :-D (bloggaukset sisältää nykyään vähän asiaa ja paljon kuvia, right)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti