4. marraskuuta 2011

don't worry, you're too fine

Joo, normaalielämää. Lenkkejä ja treenejä, mutta ei tarpeeksi. Tai miten se nyt mitataan, mutta koira on ihan yliaktiivinen adhd-hyrrä kokoajan. Ehkä se tästä. Ulkona sillä menee muutenkin lujaa, ihanat nartut sekoittaa pään.

Keskiviikkona kävästiin vähän ukun treeneissä, vähän porukkaa joten kaikki treenattiin samassa ryhmässä. Voivoi, Nemolla meinasi taas palaa totaalisesti kiinni vanhaan viholliseensa brassiin. Kunpa kaikki huolehtisi, että ihan jokaisella koiralla olisi mahdollisuus treenata ihan turvallisella fiiliksellä ja rauhassa.. nooh.
Ensin jonkun verran paikkaistumista, normisettiä, Nemppa istuskeli ihan rauhallisesti siellä, kävin tiuhaan palkkaamassa ja vaihtelin etäisyyksiä. Tän jälkeen vähän haastetta, kaikki seuraamisia yhtä aikaa. Oli muuten pitkä seuraaminen, tyyliin varmaan jotain avon luokkaa. Pysähdyksiä, käännöksiä, melkein yhteentörmäyksiäkin. Palkkailin ja kehuin valkoista elikkoa, se oli niin makee! En tiennyt että se voi seurata noin kauan. Ei muuta kuin bh-kokeeseen! Not. Loppuun pari vauhtiluoksaria, Nemon tyyliin ihan mielettömiä, sain jopa ohjattua sen suoraan sivulle!
Oli kiva vähän treenata ryhmässäkin, mutta en oikein enää suosi ryhmätreenejä - liikaa odottelua.  Ei siinä mitään sinänsä, koira jaksoi loistavasti, oli ihan liekeissä kokoajan ja aijaijai.

Tänään tehtiin eka lähes parin tunnin kuvauslenkki, ja sen jälkeen suunnattiin vielä peruskentällemme treenailemaan. Laitoin koiran hetkeksi venailemaan aitaan ja otin sen aika pian siitä messiin, virittelin vähän jälleen suullisesti ja tökin sitä ja näin. Kiihtyi mukavasti hehee.
Alkuun pelleiltiin kapulan kanssa. Tai ei pelleilty, Nemo oli niiin hieno. Ihan kaksi joku 10m noutoa, ei tietty mitään sivulta luovutettua, mutta toi kapulan ihan jalkoihin! Ja supervauhdilla lähti perään. Tästä tuli mieleen, että oli häiriötäkin, satunnaisia ohikulkijoita joista osa hetkeksi jäi tuijottamaan tätä upeaa koirankoulutusta. Jee. Vielä vähän kapulan kanniskelua, ihanan yritteliäs piski mulla.
Kiertelin kenttää, koira tarjosi seuraamista ilman käskyä, pyysin menemään vuorotellen maahan, seisomaan jne. Hyvin wörkki! Kahdet kaukot, nää oli hienommat kuin koskaan. Yleensä Nemon kaukot on sähläävät ja kuitenkin jotenkin tahmean näköiset. Nyt ne oli mielettömän sähäkät ja kumminkin täysin hallitut, vautsi. Loppuun vielä sitä perus paikkaistumista, kävelin kentän toiseen päähän ja palasin, toistin pari kertaa. Hyvin pysyy.

Pitäisi tosiaan keksiä eläimelle jotain oikeasti väsyttävää virikettä, ei toi treenaaminenkaan mitään väsytä. Näyttelytreeni olisi aloitettava jossain vaiheessa. Sen turkki on taas ihan karsea, laitan sen jossain vaiheessa viikonloppua. Asiasta viidenteen, se on ikävää kun kateellisia löytyy koirapiireistäkin - tottakai, niitä löytyy kaikkialta. Ei voi mitään.

2 kommenttia:

  1. ...nyttemmin on aika tuttu tuo tunne, ettei eläimelle mikään riitä. Ei ehdi koko ajan juosta metsissä ja talloa jälkiä ja treenata ja kaikkea, ja vaikka niin tekisikin, joku puikelonokka on aina juoksemassa sisällä ja tulee istumaan masentuneena viereen että TEHÄÄN JOTAIN tai vastaavasti tuo koko ajan lelua että HEITÄ MÄ HALUUN LEIKKII.

    pst, valaise vähän lisää vikoja lauseita, tahon kuulla.

    VastaaPoista
  2. jenna: ai sitä on muuallakin liikkeellä! ei tosiaan mikään riitä, vaikka oltaisiin tehty parin tunnin lenkki ja treenattu kunnolla päälle, ei...
    ja vikoista lauseista saitkin jo kuulla!

    VastaaPoista