7. lokakuuta 2011

oletko milloinkaan pysähtynyt ajattelemaan - ja unohtanut sitten jatkaa?


Tajusin vaan taas tänään, miten onnellinen olen siitä, että mulla on tuo koira. Parasta mitä voi olla. Koiran omistaminen on ihan uskomatonta. Lopulta se hullu harrastaminen, mihin tämäkin blogi painottuu, on vain murto-osa siitä kaikesta. Hienointa taitaa kuitenkin olla se harmaa arki.
On mielettömän mahtavaa pyöriä koiran kanssa parikin tuntia pelloilla ja metsissä, katsoa kuinka se mennä viilettää vapaana ja nauttii joka solulla olostaan. Ja toki, on myös mieletöntä treenata sen kanssa. Kaikkiaan se on vaan niin hieno.
Toivon sanoinkuvaamattoman paljon, että Nemo ei sairastu kaihiin ainakaan vielä moneen moneen vuoteen. Ja että se pysyy muutenkin terveenä.

3 kommenttia:

  1. Tää Nemon blogi on tosi kiva ja oon käyny tätä jo jonki aikaa silloon tällöön lueskelemas =) Ny sain aikaaseks lisätä tän Rikun blogin linkkilistaanki!

    VastaaPoista
  2. essi: mielettömän kiva kuulla! :) toivottavasti blogin sisältö pysyy jatkossakin sellaisena että tulet vielä lueskelemaan :)

    jenna: niinpä!

    VastaaPoista