1. Välillä on hankalaa olla nuori, joka kuluttaa lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikansa koiraan. Eräs ystäväni kysyi tuossa vähän aikaa sitten "ootko sä nyt varma että haluat toisen koiran? kun kohta muutat opiskelemaan, eikö olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin pyöriä niiden koirien kanssa, niistähän on niin paljon kaikkea hommaa...." Ei, ei, ei todellakaan. Koira(t) on mulle elämäntapa, mä saan tuolta koiralta niin paljon. En osaisi enää elää ilman sitä.
2. Nemo on ensimmäinen koirani, sen kanssa on opittu kaikki alamäkien myötä ja kehitytty huimasti.
4. Voisin joskus ottaa toisenkin bichonin, mutta en tiedä, löytäisinkö kasvattajaa keneltä haluaisin sen ottaa. Suurin osa bichonien kasvattajista ei osu yhteen oman ajatusmaailmani kanssa. Ei vain kemiat oikein kohtaa.
5. Varsinkin nyt kiireisinä viimepäivinä oon huomannut, että koiraa - edes bichonia - ei saa väsymään pelkällä liikunnalla. Eläin on kokoajan sähäkkänä odottomassa sitä treenaamista tai muuta aktiviteettiä.
6. Oon tässä jo kauemman aikaa miettinyt vakavasti toista koiraa. Mitään en tosin ole vielä lyönyt lukkoon, elämäntilannekin tulee muuttumaan parin vuoden sisällä. Kaikki on vielä ihan auki, mutta toisaalta kaikki taitaa olla myös aika lailla mahdollista.
7. Toko on paras harrastus tuon piskin kanssa. Vaikka usein hakkaan päätäni seinään kyseisen harrastuksen takia, valvon puolet yöstä tehden uusia treenisuunnitelmia, ratkon treenikavereiden kanssa erinäisiä ongelmia. Mutta silti se on niin pirun palkitsevaa!
8. Musta tuntuu, että Nemo on vähänkuin saanut porukat tassun ympärille. Okei, hyvin se niiden kanssa tulee toimeen. Eihän se niitä koskaan testaa, mä olen ainoa jolle sitten joskus ryppyillään.
Joo, näitä oli niin vaikea keksiä, niiden sadan faktan jälkeen jotka olen joskus kirjoittanut. En varmaan keksi kahdeksaa henkilöä, joille annan tunnustuksen, mutta annan tunnustuksen ainakin kolmelle tyypille; Janessalle, Julialle ja Lindalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti