Voisin jopa väittää, että kaikki on palannut suhteellisen ennalleen. Ainakin joksikin aikaa, mistäs sitä tietää. Nämä kuvat on muuten jonkin verran vanhoja, parempia kuvia "uudesta" turkista jossain vaiheessa. Turkista tulikin mieleeni, että voin näin ironisesti todeta, että Nemo oli kaivarin rumin bichon! Koiranettiin on vihdoin tullut tuloksia - jopa se meidän paras tokotulos!! - ja tsiigailin koko näyttelyn bichoneiden tuloksia. Nemppa oli ainoa joka sai hoon... saa nähdä kannattaako sinne messariin hakea, seuraavaksi varmaan tulee joku tyydyttävä. Nooh.
Ollaan lenkkeilty ihan hulluna sunnuntaista alkaen. Eilen tehtiin kahden tunnin ristinummen lenkki, pompittiin pelloilla ja metsissä auringon laskiessa, kaunis sumu leijui maanpinnan yläpuolella ja kuukin nousi. Pakko sanoa, että on tuolla koiralla energiaa! Ei liikunta sitä väsytä.
Venytyksiä ollaan tehty, niitä on tosi helppo vaan tehdä sähköjäniksen kanssa, joka puree sormet verille namia tavoitellessaan. Siitä on tullut röyhkeä. Mulla pyörii kauhukuvat päässä kaikenmaailman lonkkavioista sun muista. Loppukuusta sitten näkee mihin suuntaan lihastilanne on helpottanut.
Paras uutinen on ehkä kuitenkin se, että mulla on treenifiilistä!! Motivaatio alkaa palailemaan hitaasti mutta varmasti. Tänään ryhdistäydyin ja lähdin ukun treeneihin, sain hyvän syynkin, vein hyppyesteen sinne. Nemo oli nälkäinen ja mulla oli taas ah-niin-superhyvää ruokaa mukana että pikkueläin oli ihan sekaisin....
Alkuun rivissä vähän paikallaoloa, istuen. Nemon kanssa tein muutamia lyhyitä, joissa seisoin ihan koiran edessä. Häiriö oli melkoinen. Rentona oli.
Luoksepäästävyys tosi jees, syötin varmuudeksi namia. Karita räpläsi myöhemmin eläimen läpi, syöttelin namia. Ei mitään pörinää. Vähän aikaa siinä chillailtiin, koira niin tylsistyy noissa venauksissa. Nykyään juuri tämän takia teen ohjatuissakin treeneissä yleensä omaa.
Pyysin Karitan avustamaan, muutamat vauhtikapuloinnit. Koira repesi jo kun kaivoin kapulan kassista. Se alkoi ääntelemään innostuneesti ja poukkoili kiihtyneenä ympärilläni. Koira Karitalle, itse pingoin kapulan kanssa karkuun. Kolme näitä, Nemo lähti raivolla kapulan perään ja toi ihan luokse, ihan supersiistiä. Se pinkoi mun vieressä karjuen takaisin Karitan luokse. Onkohan paras eläin.
Välissä käytiin tekemässä yksi hyppy, este oli kisakorkuinen ja vaaaaauu hetsasin Nemoa vähän ennen hyppyyttämistä, se oli ihan satasella jo menossa! Hyppäsi sikahyvin ja jäi venaamaan ;) harmi vaan otti pari sivuaskelta kun menin vierelle. Tämän jälkeen Karita käskytti seuraamisen, joka oli mieletöntä sikailua.. poikitti, perusasennot vinoja, seilasi innoissaan. Ohjasin oikealle paikalle ja palkkailin.
Vielä pikkasen jotain häiriötreeniä ja sitten lähdettiinkin
Oli mieletöntä treenata taas pitkästä aikaa kunnolla. Ja Nemo. Voi mikä koira se on. Se treenasi sairaalla innolla. Treenattiin tosi paljon, ja se pitää vireen yllä ja nostaa sen aika hienosti itsestään. Sillä on oikeasti tosi hauskaa. Olen sanattoman tyytyväinen.
Oon laatinut jo alustavaa tarkempaa treenisuunnitelmaa (tosin vaan päähäni...), joka sisältää enimmäkseen uusia juttuja. Päätin myös tänään, että paikkamakuun rakentaminen alkaa uudestaan! En mä niin vaan luovuta. Tosin, en tiedä, miten lähden rakentamaan sitä hemmetin liikettä. Mutta ei oo minnekään kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti