Olin tuossa äsken valkoisen älykääpiön kanssa liikkeellä. Se sitten osaa piristää mielialaa juuri oikeina päivinä!
Ensiksi käytiin treenaamassa koulun parkkiksella, sairas ruuhka. Treenattiin aika sivistyneesti pienessä kulmassa, mutta ei silti. Eikö kokoajan joku yrittänyt autoaan juuri siihen tunkea (olenpa reilu, autot väistää, minä en :D okei ei). Nemo sai ainakin kunnon häiriötreenit. Alkuun pari kolme paikkaistumista, kaikki lyhyitä. Maa kylmä ja märkä, satoi tihkua. Nemo pysyi oikein loistavasti, vähän pälyili autoja. Sitten paikkamakuut, niitä otettiin yhteensä viisi lyhyttä. Alku meni oikein loistavasti. Olin juuri saanut piskin maahan ja kääntynyt poispäin, kun yhdestä autosta putkahti ulos pari innokasta kakaraa. Kuului riemunsekaisia kiljahduksia ja erotin vaan sanat "menkää kysymään saako sitä rapsuttaa". Ehdin juuri parahiksi kääntyä ja karjaista pennuille että älkää koskeko koiraan, nämä juoksivat sieltä kohti. Ja Nemohan oli noussut epävarmana istumaan. Oikein hienoa!
No, piski vaan takaisin maahan kehujen ja palkan saattelemana ja vapautus. Vielä yksi onnistunut paikkamakuu loppuun ja päätettiin treenit. Ärsyttäviä tämmöiset tilanteet.
Kierrettiin vielä lenkki puiston ja keskustan kautta, Nemon aivot olivat totaalisesti kateissa, voi argh. Hajut veivät kuusi nolla. Törmättiin myös Susaniin ja koiriin ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti