tulevaisuuden todellinen tokotoivo

Tokoilun suhteen on ehkä vielä toivoa. Kyllä me saadaan kaikki sujumaan ajallaan, kunhan maltan olla kärsivällinen. Nemohan on tunnetusti tulevaisuuden todellinen tokotoivo, ihan varmasti. Ensimmäinen biisonitokovalio. Joo, ei mennä ehkä ihan niin pitkälle. Siihen me ei olla pyrkimässä.

Ollaan tokoiltu tällä viikolla neljä kertaa, muistaakseni. Sisällä kolmesti ja tänään ulkona! Hyppyjä ollaan kahteen treeniin sisällytetty. Olen aina stopannut sen esteen taakse. Koko hyppy sujuu tosi hienosti, ja Nemo tykkää siitä. Pitäisi jotenkin vaan häivyttää se kosketusalusta esteen takaa, ja se käsimerkki. Käsimerkkiä ei aina edes tarvitse, toisinaan. Seuraamisen käännöksiä ollaan hinkattu vähän liikaakin, ja musta tuntuu että sen myötä suoristakin seuraamisista on mennyt into. Olen vaan imutellut käännöksiä siten, että Nemo on perusasennosta ja siinä ollaan paikallaan pyöritty ympyrää. Imuilla ihan liikkeelläkin käännöksiä, ja sitten oon treenannut loivia kaarteita, vasemmalle menee mun mielestä alkeistasoon nähden hyvin, oikealle ei mitenkään. Ja useimmissa kääntyilyissä kontakti katkeaa välittömästi. Menee viisi vuotta ennen kuin saadaan käännökset kuntoon.

Eilen löysin, okei löysin ja löysin - oon tiennyt sen kentän olemassaolosta monen monta vuotta, mutta en ole keksinyt että siellä voisi treenata - mukavan pikkukentän kyrölästä oikein mukavan pienen puiston vierestä. Ainoana miinuksena, että kentän molemmilla puolilla on rivarien takapihoja mielettömästi, ja parilla pihalla olikin piskejä aitojen takana. Muuten kenttä on sopivan rauhallisella paikalla alkeishäiriötreenejä varten. Eilen jo koiteltiin siellä reenata, otin vaan liian vaikeita juttuja Nemolle, ei sujunut.
Tänäiseksi sitten suunnittelin ihan kunnollisen treenin, pakkasin patukat ja narupallot ja namit laukkuun ja lähdettiin kentälle. Nemo oli alkumatkasta jo jotenkin ihan sekaisin, hihnatouhotus on alkanut jälleen. Päästiin kentälle.
Alkuun kiertelin kenttää ristiin rastiin Nemon kanssa kolmisen kertaa, annoin pikkumiehen nuuskia ja pälyillä mielin määrin joka paikkaa. Käyskentelyn loppuvaiheessa Nemo alkoikin jo luoda minuun kysyviä silmäyksiä. Vähän kauempana jonkun talon takapihalla joku teki remonttia, vasaran pauketta ja muita ääniä kuului. Nemppa pälyili sinne jonkun aikaa, mutta ei ottanut äänestä pahempaa häiriötä.
Mulla oli kosketusalustakin messissä, ensiksi kirsuiltiin vähän. Otin patukan esille, se ei kiinnostanut Nemoa. Otin vanhan narupallosukkavirityksen esiin, Nemon ilme oikein kirkastui ja jätkähän syttyi täysin, riemastui täysin narupallosta. Riehuttiin aika pitkään siinä, sitten otin peruskontakteja aika paljon. Hyvin otti kontaktia. Kehuin Nemoa kokoajan tosi paljon, ylistin sairaasti.
Sitten ihan perusistumisia, otin ensiksi perusasentoon ja jätin istumaan. Lyhyitä aikoja ja pitkiä matkoja. Palkkasin jättäessä istumaan, palasin palkkaamaan. Pisin etäisyys varmaan kymmenisen metriä, kentän toiseen päätyyn. Ylihienosti pysyi. Vähän pälyili, ei haittaa. Otettiin istumisia tosi paljon, palkkasin yyberisti. Istujen jälkeen riehuttiin narupallolla hulluna ja vähän kirsuiltiin kosketusalustalla. Stoppauksia, ihan perusta. Etäisyyttä ihan varovasti ja vähän. Stoppailut meni huippuhyvin, ihan alkeisjuttua tosin vaan. Välissä aina vähän temppuiltiin ja loppuun riekuttiin jälleen hulluna narupallolla. Kehuin piskiä kokoajan mielettömästi, sen iloisuus ja into säilyi.

Kaikkiaan oon tosi tyytyväinen. Mun täytyy siis aloittaa tuo ulkona treenaaminen ihan yksinkertaisista treeneistä. Kun oltiin lähdössä kentältä, jollekin pihalle tuli koira, älähti jotain ja Nemo ihan sekosi, kyyläsi vaan sinne. Olipa tuska saada kontakti siihen. Tässä tulikin se ongelma: miksi Nemo toimii PAREMMIN ryhmätreeneissä kuin silloin kun me treenataan kahdestaan, jolloin häiriötä on kymmenen kertaa vähemmän? Nemo ottaa kahdestaan treenatessa sairaat häiriöt kahdenkymmenen metrin päässä kulkevasta koirasta ja äänistä. Tänään tai huomenna teen meille suunnitelman, ja mennään tolle rauhalliselle kentälle usein kenttäilemään. ensin ihan helppoja juttuja ja sitten vaikeampia. Kyllä tää lähtee vielä sujumaan! Paljon leikkimistä ja palkkailua. Tokoilu on kiva asia.