22. maaliskuuta 2011

ryhdistäytymistä ja turhautumista


Postaukset jääneet vähän vähiin, viime viikolla olin koko loppuviikon torstaista eteenpäin sairaan flunssan kourissa, taas vaihteeksi. Koirailut jäi ihan minimiin. Sisällä treenailtiin lähinnä paikkamakuita ja erilaisilla kapuloilla leikittiin.. Nemo sai kehitettyä itselleen kunnon käytöshäiriöt loppuviikon aikana, ei ainakaan lopu homma tuon eläimen kanssa kesken :D
Ollaan saatu nyt jo parissa päivässä ihan mukavasti aikaiseksi, eilen käytiin Keravan Agilityteamin katselmuksessa, nyt sitten venaillaan tietoa päästiinkö alkeiskurssille. Ihan mukavasti Nemo siellä totteli, mutta ei mitään parhaita tokosuorituksia. Nenä vei kovin, taisi olla paljon tyttökoiria paikalla. Tyypit myös vähän kyseli siitä kun Nemo ei ole leluilla motivoitavissa, onnistuuko ruoalla tarpeeksi hyvin.
Tänään treenailtiin alkuillasta taas yhdet maailman turhauttavimmat treenit koulun pihalla... häiriötä oli ihan mukavasti. Nemon vatsanalus ja tassut oli jo ennen treenaamisen aloittamista läpimärät ja sen mukaista oli se menokin. Olisi mukavaa omistaa säänkestävä eläin.
Yritin, nimenomaan yritin aloittaa paikkamakoiluilla. Sain käskeä Nemon maahan kolme kertaa, kolmannella meni, pomppasi heti kehujen ja palkan jälkeen ylös. Pyysin vielä maahan ja vapautin. Otin vain muutamat maahanmenot märällä, tyyppi meni niin vaivalloisesti maahan. Sitten otettiin yhden minuutin makuu koulurakennuksen kuivilla puisilla portailla, käyhän se näinkin. Etäisyys vaan pari metriä, kehuin. Ihan kiva.
Ensin meinasin ottaa maahanjäävän, jätin väliin. Sen sijaan seisominen. Takapalkalla. Palkka veti piskiä ihan liikaa puoleensa, sairas säätö että sain koiran edes perusasentoon. Muuten onnistui hienosti.
Ohjatun kapulalla tuomisia ja nostoja vaan, ihan hyviä. Ei parasta Nemoa, aika innotonta menoa.
Vielä kinkkupalkalla seuraamisen käännöksiä, nämä oli sairaan huippuja!! Seurautin pientä ympyrää sekä oikealle että vasemmalle, vasemmalle oli hienompia kuin oikealla. Mieletön.
Treeni oli ihan kiva, koira vaan veti kokoajan "hyi märkää"- neitimeiningillä. Lenkkeilykin on mukavaa, saa raahata sitä perässään ja irti päästessä koira jolkottaa ärsyyntyneenä perässäni.
Tuli taas vanha kunnon fiilis että ei me mihinkään kokeisiin mennä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti