2. helmikuuta 2011

ALL MY LIFE I'VE BEEN GOOD

Jokaisella lenkillä saa vääntää Nemon kanssa tassua siitä saako niitä paskakasoja syödä vai ei. Vähän mennyt tällä viikolla tämä sontapolitiikka parempaan suuntaan, mutta ei tarpeeksi. Mikä parasta, kun karjaisen piskin pois kasalta, se katsoo mua selvästi virnuillen, poukkoilee ympäriinsä leikkisästi ja murisee. Kuten Jenna sanoikin, koirissa on se hauska, että niissä riittää aina jotain projektia. Vai miten se meni.

Eilen aloitettiin tehokas treenaaminen! Aika sairaan mielettömän hullun kiva treenata koiran kanssa jolla riittää intoa. Sisällä eilen tehtiin pikkujuttuja.
Paikkamakuita; lyhyttä aikaa, jätin makuuseen omaan huoneeseeni ja käväisin muissa huoneissa, oikein hyvin pysyi.
Kaukoja; alkeita alkeita, ei moitittavaa. Istumisissa kivaa edistymistä tapahtunut! Maahanmenossakin, Nemo alkaa tiedostaa käsimerkkiä enemmän ja enemmän.
Hyppyjä; parit alkuhypyt käsimerkin kanssa. Hitsi se loikki innolla! Vahvistelin jälleen sitä esteen takana seisomista. Uskalsin pari kertaa lähettää hyppäämään metrinkin päästä, ja Nemohan hyppäsi! Vou edistystä.
Tänään kirkon parkkiksella valoisaan aikaan, luksusta treenata valoisalla. Broileria palkkana, johtuikohan vaan siitä että Nemo teki täydellä teholla ja innolla töitä..? Alkuun heittelin Nemolle vaan nameja ympäri parkkista ja pistin sen huutamaan (siis käskin haukkumaan..) ja riehutin muuten vaan. Karvakääpiö kävi jo niin kiekoilla kun alettiin varsinaisesti treenaamaan.
Seuraamisia; keksin vaan yhtäkkiä ensin pyytää Nemon seuraamaan suoraa pikkupätkää ja vapauttaa heittämällä namin kauas eteen. Ja tästähän vauhtia tuli! Pyysin sieltä suoraan sivulle seuraamaan, sairaalla vauhdilla ja huutaen tuli. Se huusi seuratessakin?! Harva olisi tämmöisestä iloinen mutta minä olen.. ei taida olla järkevää kiihdyttää koiraa vielä lisää, mutta pidin entistä suuremmat bileet mölinästä. Nemo seurasi silmät loistaen ja sairaalla innolla, voin vain sanoa vau. Loppuun pitkä imutusseuruu, onneksi mulla oli hanskat kädessä.
Paikkamakuut; pitkää etäisyyttä, kävin parkkiksen muilla laidoilla kun Nemo makasi kentän puolella. Oikein hienot!
Kapulointia; Nemolla oli niin putki päällä että nämäkin loistavia, toi melkein mulle saakka. Superpalkkaa vaan.

Oli tosiaan äärettömän mukavaa treenata noin innokkaan koiran kanssa, tämmöisiä useammin? Voisin vannoa, että viime viikon treenitauolla on osuutta asiaan. Olipa muuten ihana myöhäisiltapäivälenkki, oli niin keväinen sää! Kierrettiin keskustan laidoilta tuolta vähän normaalista poikkeava lenkki. Piski käyttäytyi varsin mallikkaasti. Huomaa kevään tulon tuon koiran käytöksestäkin, hajut..
Mietityttää jälleen se paikkis. Ja treeniseura. En minnekkään kokeeseen mene kun olen viimeksi treenannut kunnon porukassa marraskuussa? Täytyy vaan nyt alkaa tästä metsästämään treeniseuraa. Narttukoirat olisi kivaa vaihtelua, saisi nähdä vaikuttaako Nemon keskittymiseen. Ja yleensäkin sulaisi nuo lumet, pääsisi paikkamakuuttelemaan normeja. Hieman intoa olisi mennä kokeisiin.
edit/ tuo meidän kalenteri senkun vaan venyy mutta hyvällä tuurilla jos päästään kahteen kokeeseenkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti