hieno treenikaveri

Hienoin harrastuskaveri. En minä sitä mihinkään vaihda, vaikka ei koskaan saataisi edes alokkaasta niitä ykkösiä! :) kuvissa Nemon naama näyttää varmaan suurimman osan tyyppien mielestä hurjalta, mutta päinvastoin - silmävuoto on ehkä hieman helpottanut. Kuivailen silmiä muutaman kerran päivässä, sekin auttaa. Jospa Nemon turpa olisi taas joskus valkoinen, voisin toivoa.

Eilen treenailtiin kunnolla sekä ulkona että sisällä. Kirjaston edessä päivällä, oli ihan liian kylmä. Biisonilta jäätyivät tassut. Muutenkin koko treeni meni hieman pieleen; en tiedä mikä mulle tulee kun treenataan vilkkaammalla paikalla, tulee jotenkin luonnostaan etten kehtaa riehua koiran kanssa niin hulluna kuin yleensä. Tämä itselleni treenattavaksi, koiraa kehutaan ihan normiin malliin vaikka treenaisin hesan keskustassa. Ruutuiltiin, ne oli vähän laimeita, vauhti puuttui. Ohjailin vaan muutamia perusasentoja. Sitten etupalkkaseuruuta, tänään siinä pissipäivä. Ei millään malttanut seurata, palkka veti liian rajusti puoleensa.
Sisällä treenailtiin kaukoja, ai että ne oli hienoja. En ole kovin kiinnittänyt siihen huomiota, liikkuuko koira tehdessään asennonvaihdoksia. Ja siihenhän se olisi juuri pitänyt huomiota kiinnittää.. no, Nemo on alkanut vihdoin sisäistää maahanmenonkin käsimerkkiä kunnolla. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Myös normikapulalla pelleiltiin, kuljeskelin ympäri kämppää ja palkkasin kun koira toi kapulaa oma-aloitteisesti perässäni. Jes.
Eilen oli lenkkikäytöksenkin osalta baaad day. Piski veti taas sontaa oikein urakalla naamaansa ja muutenkin käytöksessä oli toivomisen varaa.
Siitä tulikin mieleeni, että oon huomannut Nemon provosoituvan hyvin herkästi lenkillä muiden koirien käytöksestä. Jos ohimenevä koira hieman vinkaisee tai ärähtää, tämä jätkä on heti täysillä mukana, sairaat ärinät ja ärjynnät heti kehiin. Tuokin saatava pois.

Tänään aamusta taas kumartamisia, jee piski osaa kohta sen. Käsiapuja vielä mukana. Treenailtiin aamupäivästä pihalla seuraamisia etupalkalla. Aivan tajuttoman hienoja. Olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Palkkana oli kinkkua, silläkin varmaan osuutensa. Koira ei vilkaissutkaan palkalle, seurasi hivenen edistäen ja upealla kontaktilla. Juuri tämmöistä kaipaan. Etupalkkaseuruiden jälkeen pari normia, nekin sairaan hienoja. Voi tajuton.

Treenin jälkeen vein piskin hetkeksi pinkomaan tien toiselle puolelle pienelle metsäpolulle.

Mulla on ihan sairas kisakuume, näyttelyihinkin haluaisin päästä. Täytyisi tänään vissiin alkaa sitä paikkista treenailemaan, jos haluan sen saada kuntoon.