siitä paikkamakuusta

Varautukaa, blogi tulee varmaan seuraavien päivien kuluessa täyttymään turhaakin turhemmasta treenihöpinästä. Ja paikkamakuukriisityksestä. Harmitus epäonnistuneesta makuusta ja kokemuksesta ei ole vieläkään ohi. Kyllä tästä vielä noustaan. Tämän postauksen omistankin suosikkiliikkeelle, paikkamakuulle..
(kuvat on muuten aika vanhoja, vuodelta nollaysi, kun piskillä oli vielä kunnon pigmenttiläikät ja valkoinen turpa)

Mulla on vihko, johon kirjaan ihan jokaiset treenit ylös. Kaikki epäonnistumiset ja onnistumiset. Melkein kaikki. Alle puolet kaikista treeneistä siis päätyy tänne blogiin. No, teinpä tässä vähän laskelmia paikkamakuista neljän kuukauden ajalta, marraskuun ekasta päivästä tähän päivään saakka.
Yhteensä makuita ollaan tehty tässä neljän kuukauden kuluessa 57 kappaletta. Sisällä, ulkona, lyhyitä, pitkiä, eri etäisyyksillä. Niillä ei nyt tässä väliä. Ja kyseisistä makuista on epäonnistunut 6. Eli onnistuneiden määrä on aika paljolti suurempi. Mainittakoon myös, että suurin osa makuista on tehty ilman minkäänlaista häiriötä, ulkona ilman toisia koiria jne. Kiinnitinpä myös siihen huomiota, että nuo kaikki epäonnistumiset ovat tulleet tämän vuoden puolella? Marras- ja joulukuu ihan moitteettomia, pelkkiä onnistuneita paikkiksia. Kummaa. Ja nuo kaikki loppuvuoden makuut on tehty ulkona, tänä vuonna suurin osa sisällä kylmyydestä johtuen.
Viimeistään huomenna teen ihan seikkaperäisen suunnitelman kaikista tulevista treenailuista, saa nähdä päätyykö se koskaan blogiin saakka. Ja makuu otetaan ihan erityiskäsittelyyn. Ajattelin myös ottaa jokaiselle viikolle/kahdelle viikolle jonkun tietyn liikkeen, jota erityisesti hiotaan.

Ei pitäisi ottaa tästä näin kauheata stressiä. Hei, joku paikkamakuu. Hei, tämä on vaan jotain tokoa. Joku typerä pilkunviilausharrastus. Huh. Täytyisi muistaa pitää hauskaa!
Päätinpä nyt vaan, että tämä liike on oikeasti joskus kunnossa. Ja kyseinen juttu ärsyttää vaan niin paljon että pakko ratkoa tämä juttu... Tulin ehkä siihen tulokseen, että opetan luultavasti Nemolle maahanmenon ihan uusiksi uudella käskyllä, rakennan paikkiksen alusta saakka uusiksi uudella valmistelukäskyllä. Tuntuu siltä, että jo nykyinen valmistelukäsky saisi piskin paineistumaan. Tai sitten ei, en minä hemmetti soikoon tiedä. nukun yön yli ja katson mitä teen :D

No, nyt unohdan loppuyöksi sen paikkiksen ja rentoudun.

Tänään tehtiin vihdoin hyvä pitkä lenkki ja meinattiin jäätyä kuoliaaksi. Nemo oli suurimman osan lenkkiä vapaana ja voi sitä riemun määrää.. jäbä veti hullunkurista rallia eteenpäin, kiihdytti täyteen vauhtiin, päätepisteessä loikkasi ilmaan, karjaisi ja heittäytyi kierimään. Mielenkiintoista. Ensi viikollahan valkoinen hirmu täyttää kolme, vautsi!