Olen vaan lukenut noihin kokeisiin niin pirusti, ja silti en tajua mitään. Onneksi ensi viikolla enää neljä koetta!
Treenattu ollaan vähän keskiviikkona ja eilen. Keskiviikkona yhteiskoulun kentällä. Kun päästiin kentälle, Nemo onnistui tartuttamaan vatsaan takiaisen, todella hienoa. Siinä piski nyppi sitä raivopäissään vatsastaan irti, ei saanut millään kokonaan. Kaivelin sillä aikaa itse namit esille. Aloitettiin treeni pistelevistä takiaisen osista huolimatta. Siis Nemo keskittyi, vaikka sillä oli pari takiaisen piikkiä vatsassa, oikeasti melkoista kestävyyttä sille!
Kapulan nostoja, tosi huonoja, palkkasin pienemmistäkin yrityksistä. Sitten paikkamakoilua, jätin makaamaan. Lähinnä kävelin ympäriinsä, kehuin ja kävin palkkaamassa. Paljon pälyili ympärilleen, mutta hyvin pysyi. Loppuun luoksetulo herkkuluulla, hyvin pysyi, ei ennakoinut. Sivulletulossa nyt probleema, vasta toisella käskyllä tuli. Hyvä treeni, iloista touhua.
Eilen pitkäpuistossa, paljon häiriötä, monia koiria ojan toisella puolella. Ensin vähän virittelyjä. Maahanmenoja; pyörittelin Nemoa ensin ja käskin maahan. Yhdessä kävi vissiin oksan päälle makaamaan ja nousi ylös..
Ihan makuiluja, hyviä, pälyilyä jälleen. Paljon kävin palkkaamassa. Loppuun liikkeestä seisominen. Itse mokasin, annoin kunnon vartaloavun, mutta hyvä oli. Jees.
Tänään käveltiin koulun jälkeen tosi pitkä lenkki. Jätkälle on tuota energiaa päässyt kertymään. Kun tulin kotiin, Nemo riehaantui täysin ja sen hengitys rohisi aivan oudosti. Yöllä heräsin myös, kun piski hengitti aivan järjettömän oudosti, en osaa selittää, rohisi ja korisi. Täytyy nyt seurailla. Viime viikolla nimittäin yksi nainen päästi kahdesta koirasta toisen nuuskimaan Nemoa ihan mitään kysymättä, ja toisella hänen koiristaan oli kennelyskä.... kuinka mukavaa.
En ole jotenkin tällä viikolla kauheasti jaksanut stressata treenaamista. Bad me. Olisi kiva päästä niihin toisiinkin kisoihin joskus. Kaikkihan on aika lailla siitä makuusta kiinni. Olen sitä ihan alusta tosiaan treenannut, koira vaan vaikuttaa niin epävarmalta. Ja meidän paikkamakuiden ulkonatreenaaminenhan katkeaa hyvin äkkiä, jos säät tästä kylmenee.
No, jatketaan ihan fiilisten mukaan, ja nyt se puolisen vuotta kestänyt tokointo on päässyt tässä väsymyksen myöt vähän hiipumaan.
Tuntuu että tästä tuli sekavin blogiteksti aikoihin. vielä, eipä taideta mätsäriinkään sunnuntaina ehtiä - hilpeää lukemista koko viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti