18. syyskuuta 2010

iloiset metsäläiset

Tähän postaukseen sain vihdoin nämä kivat ilta-aurinkokuvat. Otsikko ei muuten liity koko juttuun millään tavalla, ei voi mitään. Niitä otsikkoja on niin kovin vaikea keksiä.
Aamulla käytiin Anninan ja Pepin kanssa lenkillä, Nemokin jopa innostui spurttailemaan ihan kunnolla Pepin kanssa, jätkä oli muuten aivan omissa maailmoissaan, hajut veivät.
Sain pari päivää sitten annettua Nemolle matolääketabletin superhyvin. Yllätystaktiikka toimi. Menin sen luokse muina tyyppeinä, yhtäkkiä tungin tabletin sen kurkkuun ja lihapullan päälle. Näytti se hieman loukkaantuneelta, mutta lihapulla tasoitti sen..

Milloinhan olen viimeksi treeneistä tänne rustaillut, bad me. On vaan niin kovin kova kiire kokoajan, tänään luin kokeisiin valehtelematta kuusi tuntia. Ai että olisiko aikaisemmin pitänyt alkaa koeviikolle lukemaan. Ehkä.
Niin tämähän oli Nemon blogi eikä minun koulublogini.
Aloitetaan treenit nyt käänteisestä järjestyksestä, eli tänäisistä. Aamulla yhteiskoulun kentällä. Kuten jo totesinkin, piski oli vähän hajujen maailmassa.
Saatiin onnistuneita yyberlyhyitä paikkamakuita ja kapulan nostoja. Oli todella levoton maassa ollessaan. Ehkä meidän kisaura päättyy tähän paikkamakuukriisiin. Hauska treeni oli joka tapauksessa.

Tiistaina muistaakseni koulun parkkiksella maahanjääviä. Alkuun vähän virittelyjä ja semmoisia. Jäävät oli aivan huippuja, piskillä mieletön draivi päällä. Takapalkalla. Varasti kerran palkalle, ei meinannut millään malttaa odottaa vapautusta. Jäävät ihan täydellisisä innoltaan ja niin, ei moitittavaa.
Sitten otettiin vielä kaksi pitkähköä seuruupätkää, oikealle käännökset ja jättipalkat. Tässä treenissä oli niin sairas räjähtävä into Nemolla että huhhuh.
Keskiviikkona jotain surkeita maahanmenoja etupihalla..
Torstaina sitten takapihalla, jätin iltaruoan terassille. Veti kovasti puoleensa. Nemo päätti leikkiä melkein-bortsua. Se into oli aivan järjetön! Se jopa huusi!! Saatiin sairaan hyvä luoksari ja maahanjäävä, ai jes. Sisällä vielä hyppyjä, hienoja.
Eilen koulun parkkiksella seuraamisia. Kaikenlaisia mahdollisia, pari lyhyttä. Pidemmissä pieni juoksuosuus ja kaikki kolme käännöstä. Mielettömän mahtavaa! En uskonut että Nemo voisi seurata noin hyvin! Käännökset oli niin _hienoja_, sanat eivät nyt riitä. (hehheh hauskaa) Mutta siis piski seurasi mielettömällä innolla, kontakti pysyi, paikka pysyi! Piti vireen sairaan hyvin yllä.
Että ei treeneistä nyt valittamista ainakaan..

Tosiaan viikon treenit on olleet aivan jättimahtavia. Nemo ei ole vaatinut sen suurempaa virittelyä ja on tehnyt töitä semmoisella innolla että, en ole tuommoista intoa vielä nähnyt. Tietysti paljon kehuja ja palkkaa on sadellut, pääasia nyt että on kivaa.. ei vielä mitään palkattomuuksia kehiin. Hieno piski vaan on.
Huomenna olisi pesuoperaatio, en tiedä miten kerkiää. On se vaan taas semmoinen kuramonsteri. Nyt jatkan äikän esseetäni..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti